New York 26.09.1949
Herra Charles A. Emerson oli New Yorkin bisnesmaailman kuuluisimpia nimiä. Hän oli jättänyt terästeollisuuden heti sodan jälkeen ja oli selvinnyt siitä katastrofista, joka useimpia muita terästeollisuuden suuria nimiä oli kohdannut, kun sotateollisuus ei enää ollutkaan tarvinnut heidän palvelujaan. Nykyisin herra Emerson johti kaivosalan yritystä, jonka pääkonttori sijaitsi Manhattanilla. Mies ei itse ollut varmasti koskaan mennyt lähellekään hiilikaivosta, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Herra Charles A. Emerson oli upporikas ja kuuluista. Hänellä oli myös maine, jota hän halusi suojella.
Herra Emerson oli yli viikko sitten soittanut Altairin toimistoon ja pyytänyt tätä tulemaan tapaamiseen. Koska tapaamisaika oli ollut päivällä ja koska Altair ei koskaan muutenkaan lähtenyt tapaamaan mahdollisia asiakkaitaan näiden ehdottamiin paikkoihin, oli herra Emerson joutunut lopulta taipumaan ja tulemaan itse Altairin toimistolle. Asian täytyi siis olla tärkeä. Tarpeeksi kiinnostavan siitä teki jo yksin se, että ulkomaalaisvihastaan tunnettu Emerson oli kääntynyt Altairin puoleen sen sijaan, että olisi palkannut jonkin perin jenkkiläisen etsivän. Kiinnostavaa oli myös se, että maineikas herra joutui kääntymään yksityisetsivän puoleen jossain sellaisessa asiassa, jota hän ei suostunut ilmaisemaan puhelimessa. Kaikesta saattoi päätellä, että herra Emersonin maine oli mahdollisesti vaarassa.
Joten torstaina 26.09. kello kahdeksalta illalla herra Emerson oli tavannut Altairin. Hän oli vaatinut, ettei toimistolla saisi olla ketään ulkopuolisia Altairin lisäksi. Tähän Altair ei ollut suostunut, mutta koska hän ei halunnut suututtaa mahdollisesti hyvin maksavaa asiakasta ennen kuin tämän nimi olisi paperissa, hän oli pyytänyt apureitaan saapumaan toimistolle vasta kymmenen aikaan illalla.
Herra Emerson poistui toimistolta puoli kymmenen illalla ja hän vaikutti kiukkuiselta. Toimistolle jäi Altair yksin odottamaan apulaistensa saapumista, eikä hänkään vaikuttanut ilahtuneelta. Suurella mahonkisella kirjoituspöydällä hänen edessään oli sopimus, jossa vielä kostealla musteella kiiltelivät hänen ja herra Emersonin nimikirjoitukset.