Luku 1: Tärkeä vierailu

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja Kronus » 10.12.2009 17:19

Kun kello soi ja väki alkoi joukolla vaeltaa saliinpäin, Kirin katsoi vielä Sorellan suuntaan. Joukon läpi tunkeminen olisi ollut hankalaa. Kirinin piti vielä varmistaa mitä kukkia Sorella tarkoitti, mutta päätti mennä sittenkin ulos. Jos kauppa olisi todella aivan tien toisella puolella, hän ehtisi kysyä myyjältä mitä hän tarjoaisi hautajaiskukiksi, ostaa ne, sekä kortin, toimittaa naulakolle ja ehkä vielä istua paikalleen ennen kuin valot sammutetaan. Joten niin hän toimi. Mennessään Kirin otti esiin muistivihkonsa. Hän halusi merkitä ylös mitä kukat maksoivat, sekä miksi niitä kutsuttiin. Jälkimmäisellä voisi olla merkitystä Sorellalle.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja kardinaali » 10.12.2009 18:06

Teatterin työntekijä ei ollut huijannut: teatterin ovelta saattoi nähdäkin pienen kukkakaupan, jonka myyntitiskit olivat vallanneet pienen osan kadustakin. Tukevahko musta nainen seisoi kaupan edessä vihreässä esiliinassa ja poltti tupakkaa.

Kirinin kysellessä hautajaiskukista nainen kateli häntä arvioiden ja tiedusteli sitten, mitä uskontokuntaa edustavalle vainajalle kukat oli tarkoitettu. Nainen ei näyttänyt ilahtuvan Kirinin kiireestä, sillä hänellä ei ollut valmiina sidottuja kukkavihkoja. Lopulta nainen sitoi valkoisista liljoista kokoon näyttävän 'liljavaltikan' ja kietoi mustan satiininauhan kukkien varren ympärille. Koko komeuden sitomiseen meni noin 15 minuuttia ja palkkioksi nainen otti reilusti yli neljä dollaria, mikä oli varmasti kiskurimainen hinta.

Näytös oli jo alkanut, kun Kirin saapui paikalle, mutta salin ovella vartioiva vahtimestari päästi hänet silti sisään näyttäen kuitenkin sormellaan, että Kirin tuli olla aivan hiljaa ja häiritsemättä muuta yleisöä. Meneillään oli ensimmäinen tanssinumero. Kirkkaiden valojen loisteessa Kirinin oli helppo paikallistaa Sorella. Hän saattoi myös havaita, aivan kuten Sorellakin oli havainnut, että Mandelbaum istui eturivissä.

Itse näytös oli näyttävä kirkkaine valoineen ja paljeteista kimaltavine esiintymisvaatteineen. Siinä oli paljon laulu- ja tanssiosuuksia, joissa nuoret näyttelijättäret pääsivät pistämään parastaan. Surullista oli, että vaikka lavastukseen ja puvustukseen oli selvästi panostettu, eivät itse näyttelijät olleet siitä parhaimmasta päästä. Pääroolin esittäjän ontuvat puheenvuorot saivat ensikertalaisen pian miettimään, mikä näytelmän juoni oikeastaan oli. Sorellan vieressä istuva nainen vaihtoi tämän tästä asentoaan vaivaantuneena.

Väliajalla yleisö kiirehti jonottamaan joko saniteettitiloihin tai baariin. Viidessätoista minuutissa suurin osa halusi ehtiä sekä juomaan drinkin että käymään wc:ssa. Manhattan ja Blue Lady näyttivät olevan illan suosituimmat drinkit. Erään toisen teatterissa esitettävän näytelmän mainosjulisteet baarin vieressä palmuineen, tanssityttöineen ja elefanttirekvisiittoineen saivat jotkut tilaamaan Karibian tunnelmaan sopivia eksoottisempia juomia, kuten pina coladan tai zombien. Kellon soittaessa näytöksen jatkumisen merkiksi saliin kiirehti joukko hieman punaposkisempia ja hilpeämpiä ihmisiä. Kaikki kuitenkin vaikenivat, kun esitys jälleen jatkui. Sorellan vieressä istuva nainen oli vaihtanut paikkaa miesseuralaisensa kanssa.

Näytelmä kesti kaksi tuntia ja kolme varttia. Lopussa se alkoi olla jo tuskastuttavan tylsä amatööriesitys, jota edes vauhdikkaat tanssiosuudet eivät voineet pelastaa. Kuitenkin suurin osa yleisöstä näytti suorastaan rakastavan esitystä. Kiitoksissa raikuivat aplodit ja muutama vihellyskin päästettiin. Sorella ja Kirin huomasivat, miten Mandelbaum heilautti kättään eräälle sirolle, mustatukkaiselle tansiijattarelle ja miten tämä lähetti näyttävän lentosuukon takaisin miehelle. Hyvin todennäköisesti tuo siro nainen oli Minnie.

Esityksen päätyttyä yleisö alkoi hiljalleen maleksia naulakoille. Samalla he puhelivat, minne menisivät jatkamaan iltaa. Mandelbaum näytti lyöttäytyvän yhteen kahden muun nuoren miehen kanssa, joihin Sorella ja Kirin eivät olleet aikaisemmin kiinnittäneet huomiota. Kolmikko näytti keskustelevan illan jatkosuunnitelmista. Heillä ei näyttänyt olevan kiire minnekään, ilmeisesti miehillä oli tarkoitus odotella, että muu yleisö sai takkinsa noudettua ensin. Oli hyvin todennäköistä, että he jäisivät odottamaan näyttelijöitä.

(perjantai klo 23:50, blood pool: Sorella 10, Kirin 10)
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja Anyra » 11.12.2009 09:55

Kirinin tullessa saliin ja istuessa hänen viereensä Sorella hymyili tälle helpottuneena. Esityksen päättyessä hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen; hän ei osannut päättää olisiko hänen tullut huokaista helpotuksesta, kun näytös ei ollut varastanut hänen täyttä huomiotaan vai olla pettynyt siihen, ettei se ollut ollut riittävän korkeatasoinen tehdäkseen niin. Lopulta hän päätti pistää moisen pohdinnan taka-alalle. Hän ja Kirin eivät olleet tulleet teatteriin nauttimaan taiteesta vaan suorittamaan Altairilta saamaansa tehtävää, ja Mandelbaumin tarkkailemisen olisi pitänyt olla tärkeintä.

"Sinä ilmeisesti sait kukat?" Sorella vielä varmisti Kiriniltä. "Valkoisia liljoja ja musta nauha? Täydellistä. Pari vastaavaa kukkavihkoa ja asiat alkavat sujua."

Sorella laittoi erityisesti merkille myös Mandelbaumin seuralaiset. Jos Mandelbaum ja Minnie kiinnostuisivat okkultismista hänen suunnitelmiensa mukaan, he luultavimmit tulisivat vetämään myös ystävänsä mukaan, missä tapauksessa Sorella luultavasti tapaisi herrat kasvokkain jossain vaiheessa.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja Kronus » 11.12.2009 11:55

Kirin ei ollut mikään teatterissakävijä. Hän oli joskus aikaisemmin nähnyt näytelmän, mutta se mitä hän siitä muisti ei ollut jättänyt häneen mitään erityistä. Tämän illan esitys ei myöskään tehnyt hänestä esittävän taiteen ystävää. Se kyllä antoi hänelle mahdollisuuden tarkkailla kiinteästi Mandelbaumia, mikä ei tosin ollut yhtään antoisampaa.

Esityksen jälkeen Kirin jättäytyi kohteliaasti aina Mandelbumin taakse asti, tai niin hän ainakin aikoi. Kun Mandelbaum näyttikin aikovan samaa, Kirin totesi viisaammaksi olla herättämättä liiaksi tämän huomiota. Sillä välin hän kehotti Sorellaa kuuntelemaan, paljastaisiko Mandelbaumin joukko suunnitelmansa illalle. Minne he olivat menossa? Ketä muita joukkoon vielä liittyisi? Heidän tuli pysyä koko ajan sopivan lähellä Mandelbaumin joukkoa, mutta ei liian pitkään liian lähellä. Itse hän kirjoitti muistivihkoonsa sen mitä osasi sanoa Minnien ulkonäöstä. Pahuksen teatterimeikit. Miksi kukaan ei voinut näyttää itseltään lavalla? Hän oli mielessään kuvitellut Minnien vaaleaveriköksi, mikä saattoi vieläpä olla totta, vaikka lavalla Minnie oli ollut mustahiuksinen.

Koska Mandelbaumilla ei tuntunut olevan kiire minnekään, Kirin antoi Sorellalle niin katsotusti työrauhan ja töherteli vihkoonsa ajatuksiaan ja kuvia tanssijoista. Hän ei ollut kummoinen taiteilija, mutta jostain syystä sen jälkeen kun hänestä tuli vampyyri, mielikuvat siirtyivät hänen päästään paperille paljon helpommin ja tarkemmin kuin ennen.

Hänen päähänsä pälkähti myös, että joku joka hänet näki, saattoi pitää häntä kriitikkona tai agenttina. Ja mikä ettei? Oli hän toimittaja. Hän voisi hyvin kirjoittaa arvostelun - ei tosin kovin imartelevaa.

Kirin puhui Sorellalle vaimeasti: "Meillä on minusta nyt pari vaihtoehtoa. Joko me seuraamme joukkoa 'sattumalta' samaan paikkaan - vielä parempi olisi lähteä ensin ja olla siellä jo ennen heitä - tai sitten voimme liittyä heidän seuraansa ja tehdä haastattelun Minniestä. Mieluummin seuraisin ja tarkkailisin heitä salaa, mutta se riippuu siitä saatko selville minne he ovat menossa. Jos ei onnistu, voimme koittaa liittyä seuraan, mutta he eivät mielellään paljasta hämärämpiä asioitaan toimittajalle."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja kardinaali » 11.12.2009 16:56

Kun suurin osa yleisöstä oli lähtenyt ulos, Sorellan oli suhteellisen helppoa erottaa sana sieltä toinen täältä miesten keskustelusta. He näyttivät väittelevän siitä, missä jatkaisivat iltaa.

"Dolly's on hyvä", sanoi toinen niistä miehistä, joiden nimiä Sorella ja Kirin eivät tunteneet.
"Äh, se on niin tylsä. Mennään mielummin tanssimaan", sanoi Mandelbaum. Juuri äsken puhunut mies pudisti päätään:
"Tytöt on just tanssineet melkein kolme tuntia putkeen. Ne haluaa mennä istumaan johonkin. Sitä paitsi mä haluan jutella Rosalinan kanssa rauhassa." Kolmas mies puuttui puheeseen:
"Chris on oikeassa, Emet. Mennään istuun jonnekin. Miten olis Molly Malone's? Sieltä sais ruokaakin. Ja se olis Midtownissa, niin ei tarvi lähteä metrolla minnekään."

Mandelbaum näytti väittävän hetken vastaan, mutta myöntyi sitten tovereidensa ehdotukseen mennä irlantilaispubiin.

Väkeä alkoi olla jo niin vähän, että Sorella ja Kirin alkoivat vetää huomiota puoleensa. Mandelbaum ystävineen oli selvästi vakiokävijä, mutta naulakossa työskentelevä mies näytti hiljalleen käyvän levottomaksi, kun Sorella ja Kirin eivät menneet hakemaan takkejaan. Hän katseli myös epäillen Kirin touhuja. Ilmeisesti mies piti häntä kriitikkona.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja Anyra » 11.12.2009 17:38

Sorella välitti Kirinille tiedon kolmikon suunnittelemasta illanviettopaikasta ja kertoi myös nimet, joilla nämä olivat toisiaan kutsuneet, sekä Rosalinaksi nimetystä tytöstä.

"En kuitenkaan voi tulla mukaasi Maloneen," Sorella lisäsi. "Tai siis ainakaan suoraan täältä. En halua Minnien näkevän minua tarpeettomasti Sorellana ennen kuin olen tavannut hänet Mystiquena. Ehtisit luultavasti viedä minut kotiin ja mennä itse Maloneen ennen kuin Mandelbaum ehtii sinne. Ja voin kävellä osan matkasta, vaikka meidän onkin lähdettävä yhdessä."
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja Kronus » 14.12.2009 18:47

Väkijoukko oli jo kadonnut. Kirin ja Sorella eivät enää voineet pysyä huomaamattomina. Oli aika poistua. Silti, he tiesivät minne Emet ja Minnie olivat menossa. Kirin meni hakemaan vaatteita narikasta ja teki määrätietoisesti lähtöä.

Ulkona hän sanoi Sorellalle:
"Voin viedä sinut vaatteita vaihtamaan, ja sitten takaisin kaupungille. Mennään yhdessä. Meillä ei ole kiirettä."

Auton palvelijalta saatuaan Kirin lähti ajamaan takaisin Sorellan asunnolle. He voisivat hyvin mennä Malone'siin Mandelbaumin seurueen perästä. Heille olisi hyvä ottaa selville mistä Mandelbaum hankkii päihteensä. Malone's ei kaiketi ollut se paikka, koska Mandelbaum alkuun vastusti sinne menemistä. Siitä Kirin sai ajatuksen, joka iski kuin vasara. Paikka jonne Mandelbaum HALUSI mennä! Mutta...

"Sanoiko Mandelbaum minne hän olisi halunnut mennä? Eikö...? Tanssimaan? Hmp."

No, se oli vain ajatus...

"Sinähän, tai siis Mystique, voisit koittaa selvittää mihin Mandelbaum haluaa mennä. Siis antaa hänen paljastaa sen, tiedätkö? Tiedät varmaan. Vähän niin kuin vaikka kysyä, että missä olisit juuri nyt jos et olisi täällä, tiedätkö? Antaa koukun vetää. Ei minun kyllä tarvitse sinua neuvoa työssäsi, kunhan ehdotan."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1: Tärkeä vierailu

ViestiKirjoittaja kardinaali » 25.01.2010 13:17

Yhteenveto p&p session jäljiltä (ja sittenhän jatkuu jälleen netissä)

Sorella, tai siis Mystique, ja Kirin saapuivat Molly Malone´s irkkupubiin käytyään ensin Sorellan asunnolla vaihtamassa vaatteet. Mandelbaumin ja tämän tovereiden nurkkapöytä oli helppo huomata väenpaljoudesta huolimatta, sillä seurueen naiset pitivät melkoisesti meteliä itsestään. Amatöörinäyttelijöitä...
Mystique ennusti muutamalle seurueelle dollaria-paria vastaan, kunnes saapui Mandelbaumin seurueen pöydän luokse. Mirella-niminen blondi maksoi hopeasormuksella ennustamisesta. Minnielle Mystique ennusti hyvää tulevaisuutta Hollywoodissa sekä menestystä ihmissuhteessaan. Mandelbaum jätti pöydän ja meni juomaan viskiä.

Lähdettyään pubista Mystique ja Kirin törmäsivät Hetheriin, joka kertoi kuulleensa kavereiltaan juoruja Mandelbaumista. Kävi ilmi, että miehellä oli piilokämppä läntisellä 97:n kadulla. Paikka, jonne hän tapasi viedä maksullisia naisia mukanaan. Altair oli käskenyt Hetheriä informoida toisia tästä tiedosta. Kolmikko päätti lähteä käymään asunnolla.

Saavuttuaan ränsistyneen tiilitalon luokse he huomasivat, että Hetherin saamassa osoitteessa ei asunut henkilöä nimeltä Mandelbaum, vaan Sperling. Siitä huolimatta he murtautuvat asuntoon, joka muistuttikin enemmän kämppää kuin kotia. Tyhjiä viinapulloja oli lattioilla, sekä jonkin verran likaisia vaatteita. Kaapeissa oli hiukan ruokaa. Vessasta he löysivät pestyjä lasiruiskuja, mutta eivät mitään, mitä niihin voisi pistää. Makuuhuoneesta Kirin kuitenkin löysi insuliinia ja Sorella huikeasti onnistuneella estinnällä kirjahyllystä valekirjan, jonka sisään oli piilotettu kommunistisen puolueen jäsenkortti. Kortissa oleva valokuva oli Mandelbaumista, mutta kortti oli nimellä Hubert Sperling.

Kolmikon lähtiessä rappusia alas, he kuulivat rappukäytävään saapuvan kadulta kaksikon, miehen ja naisen. Nainen oli vahvasti humalassa. Mies tuntui kuulostelevan käytävässä ja lähtevän sitten kiipeämään ylös portaita. Kun he kohtasivat, mies paljastui vampyyriksi, joka ei vaikuttanut lainkaan ilahtuneelta kohdatessaan kolmikon rappukäytävästä. Mies yritti hyökätä Kirinin kimppuun, mutta Kirin onnistui hämäämään tätä vetämällä ison käsiaseen esille taskustaan ja uhkailemalla sillä miestä. Rauhoituttuaan mies koitti tiedustella, mitä sellainen 'lauma' teki talossa. Hänen nimensä oli Dirk Mohar, nimi ei ollut tuttu kenelekään kolmikossa. Mies jäi mulkoilemaan kolmikon perään, mutta väkivallalta vältyttiin.

Seuraavana iltana hahmot saapuivat raportoimaan löydöksiään Altairin toimistolle. Hiukan heidän saapumisensa jälkeen toi Jasmine Altairin huoneeseen ruskean pahvilaatikon, jonka kuulemma lähetti oli toimittanut. Laatikossa ei ollut lähettäjän, sen paremmin kuin vastaanottajankaan tietoja. Hetken epäröinnin jälkeen Altair aukaisi paketin. Sen sisällä oli dollarinippuja. Rahat vaikuttivat oikeilta, osa oli uusia ja sileitä ja osa jonkin verran käytettyjä. Aivan kuin pankista haettuja. Pikaisella laskennalla laatikossa oli yhteensä 15.000 dollaria, eli sama hinta kuin se, jonka asiakas oli luvannut maksaa Mandelbaumin tapauksesta. Laatikon pohjalla oli paperilappu, jossa oli päiväys (samalle päivälle), kellonaika 00:30 sekä osoite itäiselle 15:ta kadulle. Tuossa osoitteessa sijaitsi hieno ranskalainen ravintola.

Sorella varasi ravintolasta omalla nimellään ja Altairin puhelimesta soitettuna pöydän kahdelle. Kirin lähti hakemaan käsiasetta kiinalaiselta tuttavaltaan. Puolenyön aikaan Sorella ja Kirin kohtasivat ravintolassa. Hiukan heidän jälkeensä ravintolaan saapui Mandelbaum, joka ohjattiin istumaan melko lähelle Sorellaa ja Kiriniä. Kun kello läheni puoli yhtä, muut asiakkaan poistuivat lukuunottamatta vanhempaa pariskuntaa. Pariskunnan nainen meni jututtamaan henkilökuntaa ja mies saapui Sorellan ja Kirinin luokse kertomaan, että hänen oli käsketty välittää heille viesti: "Sir Andrew Babingtonia kiinnostaa tämän illan tapahtumat."
Viestin välitettyään mies kaatui maahan ilmeisesti epilepsiakohtauksen saaneena. Kun Kirin ja Sorella kiinnittivät huomiota mieheen, seisomaan noussut Mandelbaum kaatui äkkiä maahan. Sorella sai tuntemuksen, että ravintolatilassa oli aivan hetki sitten ollut joku muukin heidän lisäkseen.

Mandelbaum oli kuollut. Hänen kaulallaan oli puremajäljet. Ravintolasali täyttyi pian kauhuissaan olevasta henkilökunnasta. Vanha nainen sekä mies olivat hämmentyneitä, samoin yksi tarjoilija, joka muisti soittaneensa poliisit paikalle ennen onnettomuutta tietämättä kuitenkaan miksi. Poliisit saapuivatkin vain muutaman minuutin päästä paikalle. Kirin ja Sorella jäivät henkilökunnan sekä vanhan pariskunnan kanssa ravintolaan odottamaan heitä.

Poliisit kuulustelivat kaikkia paikalla olijoita ja ottivat ylös heidän yhteystietonsa. Lääkäri tuli toteamaan Mandelbaumin kuolleeksi ja ruumis kuljetettiin pois. Kukaan ei ollut nähnyt mitään, eikä ravintolasalissa tapahtumahetkellä ollut ollut muita kuin Sorella, Kirin ja vanha mies sekä tietysti Mandelbaum. Pari poliisia keskustelivat hiljaisilla äänillä siitä, että ruumiin haavoista ei ollut valunut lainkaan verta, eikä verta näyttänyt olevan missään muuallakaan. Vanhempi konstaapeli painotti, että jokaisen paikalla olleen tuli olla tavoitettavissa seuraavana päivänä. Lopulta hän sopi Sorellan ja Kirinin kanssa, että nämä saapuisivat seuraavana iltana yhdeksän aikaan keskuspoliisiasemalle Lower Manhattanille antamaan lausuntonsa. Kirin ja Sorella olivat vapaat lähtemään kotiinsa.

Ulkona joukko toimittajia piiritti kaksikon, mutta Kirin onnistui viemään filmin yli-innokaan kollegansa kamerasta, eivätkä lehdet saaneet heidän valokuviaan. Sorellan asunnolta he soittivat Altairille, joka oli sitä mieltä, että heidän kannatti pitää lupauksensa poliiseille seuraavana iltana ja mennä kamarille. Altair itse lupasi tavoittaa vielä saman illan aikana Ryan Beatonin ja/tai Sophia Larivieren. Mikäli heidän tapaamisensa jälkeen suunnitelmat seuraavaa päivää koskien muuttuisivat, Altair soittaisi uudelleen Sorellalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan aamu alkoi valjeta ilman Altairin yhteydenottoa. Sekä Sorella että Kirin jäivät viettämään päivää Sorellan asunnolle.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Edellinen

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron