Kirjoittaja Kronus » 04.02.2010 13:32
Kirin kurtisti kasvojaan. Tapaus sattui eilen, mutta oli silti vaikeata sanoa, miten asiat täsmälleen olivat tapahtuneet.
"Mandelbaum ei ole, tai ollut tuttu. Taitaa olla saksalainen."
Kirin hymyili heikosti McGraylle.
"Minä olen toimittaja. Me toimittajatkin teemme taustatutkimusta. Mutta että mies siis on murhattu? Hänet varmaan sitten myrkytettiin, veikkaisin. Minä syyttäisin kokkia, tai jotain tarjoilijaa."
Kirin vilkaisi Sorellaa, kuin merkittävästi.
"Me keskustelimme siitä eilen, sitten paikalta poistuttuamme. Mietimme, että oliko se murha. Sorella näki vainajalla haavoja, mutta minusta ne ovat varmaan olleet hänellä jo aikaisemmin. En minä ainakaan nähnyt kenenkään käyvän hänen kimppuunsa. Ensin me istumme rauhassa, tyhjässä salissa, ja sitten yks kaks eräs mies tuupertuu pöytäämme vasten ja sitten toinen kuolee omaansa. Ei siellä ollut mitään tappelua, eikä itse asiassa ketään, kun se tapahtui. Tai oikeastaan joku tarjoilija taisi huomata kuolleen miehen ennen meitä. Ja sitten kokki esti pääsyn keittiöön, mutta koska joku sanoi jo soittaneensa poliisit, en ruvennut väittelemään siitä. Ihmettelin vain, miksi poliisit, eikä ambulanssia. Sairastuneen miehen, Lyttonin, rouva oli ilmeisesti tehnyt jotakin, mikä taas oli saanut kokin pois tolaltaan. Pian sitten poliisi jo saapuikin, kun tilanne oli vähän rauhoittunut."
Kirin oli toimittaja, ja tiesi, että juttu oli kiinnostava. Falck ei kenties pitäisi siitä, että Kirin venyttäisi juttua lisää. Mutta toimittajan pitää saada tietonsa, ja McGrayn piti uskoa, että Kirin oli toimittaja. Sitä paitsi häntä kiinnosti.
"Mistä te tiedätte, että kyseessä oli murha? Sanoitte, ettei testien tulokset ole vielä valmiit. Onko myrkkyä kuitenkin löydetty? Mistä? Keittiöstäkö? Kokilta? Vai rva Lyttonilta? Missä firmassa vainaja työskenteli? Kuka hänet tunnisti?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou