Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 25.02.2010 16:16

"Sekä että," Sorella vastasi. "Kyllä minä oikeasti näen asioita, mutta tavallisten asiakkaiden kanssa esittäminen riittää, ja tietyn taustatyön tekeminen. Saat toki tulla seuraamaan istuntoa, etenkin jos myöhemmin toteutamme ajatuksesi siitä ilmestymisestä. Löydämme sinulle varmasti piilopaikan, jos et tahdo osallistua varsinaiseen tapahtumaan. Joukossa on tänään kuitenkin vain naisia, joten läsnäolosi saattaa herättää tiettyä ihmetystä."

Sorella mietti hetken. "Sitä paitsi, ne näyttelijätytöthän näkivät sinut silloin siellä pubissa. En tiedä tajusiko kukaan yhdistää meitä, ellei tiennyt meidän tuntevan ennestään, mutta jos tytöt tunnistavat sinut tänään he voivat ryhtyä miettimään seuraammeko heitä."
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 25.02.2010 18:53

Kirin pohti Sorellan vastausta, mutta ei kauan. Hän päätti, että halusi itse nähdä millainen istunto käytännössä oli, miten Mystique henkiä esitti ja mitä asiakkaat siitä veivät mukanaan. Hän otti lintunsa (jos sai sen napattua) ja lähti mukaan.

Kirin myöntyi piiloutumaan vieraiden silmiltä. Hän oli vain jonottanut tyttöjen pöydän lähellä, eikä ollut sen enempää heidän kanssaan tekemisissä, mutta tiesi että hänen kasvonsa olivat niitä etnisempiä ja tietyissä tilanteissa mieleen jäävempiä. Hän kuitenkin kätkeytyi mieluummin toiseen huoneeseen, jossa saattoi istua hiljaa pimeässä lintunsa kanssa ja kuunnella, kuin mihinkään komeroon.

Mutta Kirin antoi Sorellan johdattaa heidät paikan päälle ja valmistella tilan rauhassa - jopa auttoi siinä jos Sorella salli. Tilaisuus oli kuitenkin Sorellan, ja hän sai päättää täysin sen kulusta ja olosuhteista.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 26.02.2010 19:58

Kirinin lintu saapui isäntänsä luokse. Se istui Kirinin olkapäälle ja alkoi sukia siipisulkiaan. Samalla se vihelteli ohikulkijoille. Ilmeisesti lintu oli oppinut vislaamaan kuunneltuaan jotakuta. Ehkäpä Central Parkin vossikkakuskeja.

Kivitalo, josta Sorella oli vuokrannut huoneen, oli suuri ja hyvin pidetty. Se oli selvästi rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja kunnostettu ennen viimeisintä sotaa. Aulan shakkikuvioinen kivilattia kiilsi sähkölampuilla varustettujen kattokruunujen valossa. Seiniä koristivat presidenttien muotokuvat. Hovimestari, joka huolehti kiinteistöstä, ohjasi Sorellan ja Kirinin suureen saliin, joka oli varattu heille. Hän myös esitteli käytävän varrella olevat saniteettitilat. Wc näytti olevan edelleen alkuperäisessä, viktoriaanisessa asussaan, mutta sekin oli siisti. Posliiniset käsialtaat hohtivat puhtauttaan.

Sali muistutti aulaa: sielläkin oli kivinen lattia, joka tosin oli peitetty paksuilla, tummanvioleteilla matoilla. Korkeiden ikkunoiden edessä riippuivat raskaat, violetit samettiverhot. Seinillä oli tauluja (presidenttien ja muiden merkittävien henkilöiden muotokuvia) ja kynttilälampetteja sekä suuri peili. Seinustoilla oli tummia puupöytiä ja samettipäällysteisiä tuoleja. Katossa roikkuivat kynttiläkruunut, jotka aulan tapaan oli varustettu sähkövaloin. Hovimestari sanoi olevansa ulko-oven vieressä olevassa huoneessa kuuntelemassa radiota ja jos Sorella tarvitsisi jotain, hän katsoisi mitä voisi tehdä.

Sorella ja Kirin olivat paikalla heti yhdentoista jälkeen. Ensimmäiset istunnon vieraat saapuivat kymmentä vaille puolenyön. Eläkeläisrouvat paksuissa villakangastakeissaan, puristaen sylissään miestensä kehystettyjä valokuvia. Heidän mukanaan saapui värikkääseen takkiin pukeutunut nainen, jolla oli villit, punaiset ja kiharat hiukset sekä paksut silmälasit. Naisella oli mukanaan kolme paksua kansiota, joiden välistä pursusi sanomalehtileikkeitä.
Viimeisinä saapuivat Mirella, Rosalina ja Sandy. Minnien ystävättäret. He eivät vaikuttaneet ollenkaan niin itsevarmoilta kuin viimeksi, kun Sorella oli heidät nähnyt. Tytöt pälyilivät ympärilleen ja tervehtivät ujosti muita naisia. Kaikki vieraat vaikuttivat hermostuneilta ja jännittyneiltä ja odottivat, mitä heidän käskettiin tehdä.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 26.02.2010 21:45

Sorella kiitti vahtimestaria kohteliaasti, mutta oli jonkin verran harmissaan tämän läsnäolosta ja todella toivoi, että tämä pysyisi omassa huoneessaan. Hän ei erityisesti tahtonut tämän kiinnittävän huomiota siihen, että hänen oli vielä vaihdettava asua ennen vieraidensa tuloa. Tällä kertaa hän ei tahtonut esiintyä mustalaiseukkona, jonka näyttelijättäret olivat jo nähneet.

Mukana Sorellalla oli laukku, johon oli sullottu musta, laajahihainen mekko, jonka hihansuissa oli maailmanhistorian eri muinaiskirjoituksista otettuja merkkejä. Kassista löytyi myös pari okkultismia käsittelevää kirjaa, joiden Sorella uskoi kuitenkin olevan tämäniltaiselle seurueelle turhankin vaativia, mutta riittävän mystisen näköisiä tehdäkseen vaikutuksen. Sorellalla oli myös mukanaan muutamia omia kynttilöitä, jotka oli miedosti hajustettu erilaisilla rentouttavilla yrteillä.

Kynttilät ja kirjat hän järjesteli siten, että seurue voisi asettua istumaan niiden ympärille mahdollisimman mukavasti kosketusetäisyydelle toisistaan. Viimeisenä valmistelunaan hän vielä kampasi hiuksensa levälleen ja vahvisti meikkiään. Hän hymyili peilikuvalleen, jonka voimakkaanpunainen huulipuna ja tumma silmämeikki korostivat ihon kalmankalpeutta. Meediona ja henkienmanaajana esiintymisessä oli se hyvä puoli, ettei kukaan pitänyt omituisena, jos oli kalpea tai jos manaajalla oli kylmät kädet. Tai jos tämän ympärillä leijui omituinen, kylmänväreitä aiheuttanut aura. Kaikki oli hyvin, kunhan hän muistaisi varoa kynttilöiden liekkiä - tuleen syttyminen kesken manausten ei ollut hyvä idea, mutta hänen oli myös vältettävä liekkejä siksi, että ne saattaisivat paljastaa sen, ettei hänen tarvinnut hengittää.

Vieraiden saapuessa Sorella ohjasi nämä istumaan saliin järjestämäänsä rinkiin siten, että Kirin pystyi piilostaan tarkkailemaan ryhmää joko suoraan tai peilin kautta. Erityisesti hän tahtoi sijoittaa näyttelijättäret Kirinin näköpiiriin, jotta tämä voisi tarkkailla näiden reaktioita tapahtumien kulkuun.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 01.03.2010 11:41

Naiset asettuivat istumaan kuiten Sorella heidät ohjasi. He alkoivat myös rentoutua, vaikka kaikki kuusi vierasta tarkkailivatkin Sorellaa jännittyneinä.

"Me toimme nauhan ja korun", Mirella sanoi Sorellalle ja otti käsilukustaan ruskean paperipaketin. Hän kääri paperin auki ja asetti paketin eteensä.

"Minä olen kerännyt lehtileikkeitä vuodesta -37 asti", punatukkainen nainen aloitti:
"Kaikissa niissä mainitaan Hitler. Minä tiesin jo silloin, että se mies tulee olemaan aivan erityinen. Erityisen paha, siis. Minä tunsin, että hän tulee muuttamaan maailmaa järkyttävällä tavalla", hän laski kansiot eteensä ja katsoi tietävästi kaikkia läsnäolijoita.

Eläkeläisrouvat näyttivät hekin rohkaistuvan esittelemään omat tuomisensa:
"Minä en tiennyt, onko tällaisiin istuntoihin tapana tuoda yleensä jotain, mutta Stella tässä", toinen rouva sanoi ja taputti ystäväänsä olkapäälle:
"Stella sanoi, että yleensä on tapana tuoda jotain sellaista mukanaan, jota meedio voi käyttää kanavoimiseen. Minä olen tällaisessa ensimmäistä kertaa." hän hymyili ujosti ja näytti muille kehystettyä valokuvaansa. Se oli kasvokuva nuoresta miehestä, ilmeisesti hänen miesvainajansa kuva niiltä ajoilta, kun he olivat olleet vastanaineita.

"Minä olen yrittänyt ottaa yhteyttä Herbertiin jo muidenkin meedioiden istunnoissa", toinen rouva sanoi.
"Herbert oli hyvä mies, mutta hän jätti kertomatta minulle erään asian ennen kuolemaansa. Minä haluan kysyä sitä häneltä. Aikaisemmin minulla ei ole ollut onnea", hän jatkoi ja katsoi Sorellaa:
"Mutta toivon, että tällä kerralla Herbert todella ilmestyy paikalle."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 01.03.2010 12:07

Kirin katseli saliin saavuttuaan hetken ympärilleen, etsien mukavaa piilopaikkaa. Istunto saattoi kestää kauankin, koska asiakkaita oli monta. Kirin ei halunnut seistä tuntitolkulla liikkumatta verhojen takana. Hän halusi mielummin istua tuolissa. Myöskään seurueen näkeminen ei ollut niin tärkeää kuin siltä piiloutuminen. Kirinille riitti, että voisi kuulla edes jotain puheesta.

Kirin auttoi Sorellaa järjestämään istumajärjestelyt, ja alkoi sitten hakea omaa paikkaansa. Jos tilan yhteydessä oli keittiö tai jokin muu palvelusväen huone, Kirin asettui sinne. Tai sitten hän toivoi löytävänsä hyvän ikkunasyvennyksen, jonka saattoi peittää verholla. Monet vampyyrit pystyivät kätkeytymään täydellisesti pelkkään pimeään nurkkaan, mutta Kirinillä ei ollut aavistusta miten he sen tekivät.

Kirin otti lintunsa ja jäi paikalleen odottamaan heti sen löydettyään, jotta asiakkaat eivät huomaisi häntä. Hän istui hämärässä ja silitteli lintuaan, jotta se pitäisi nokkansa kiinni, ja kuunteli.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 01.03.2010 21:17

Sorella hymyili rohkaisevasti asiakkailleen näiden esitellessä tuomisiaan.

"Yleensä tehokkainta henkiä kutsuttaessa on käyttää kanavoimiseen esinettä, joka on kuulunut itselleen kutsuttavalle." Sorella selitti. "Toki esine, joka on muuten ollut merkityksellinen ja on jotenkin yhteydessä kutsuttavaan auttaa myös asiaa."

Sorella sulki hetkeksi silmänsä ja keskittyi. Sitten hän nosti katseensa rouvaan, joka oli kertonut yrittäneensä aikaisemmin muiden meedioiden kanssa ottaa yhteyttä puolisoonsa. "Te olette aiemmin joutuneet pettymään yrityksissänne, ettekä taida oikein luottaa minunkaan taitoihini, rouva." Sorella sanoi. "Olkaa hyvä ja antakaa mukananne tuomanne kuva minulle."

Sorella otti kuvan, piteli sitä käsiensä välissä ja sulki puolittain silmänsä. Hän tahtoi antaa asiakkailleen kuvan, että hänen koko huomionsa oli keskittynyt yritykseen tavoittaa kuvan esittämää henkilöä, mutta todellisuudessa hän pyrki lukemaan naisten auroja. (7,6,6,5,2 Miksi hitossa tämän täytyy olla näin vaikeata?)

Sorella ei harmikseen saanut mitään hyödyllistä irti aurojen lukemisesta, mutta ei myöskään saanut kivistävää päänsärkyä, joka toisinaan oli seurausta yrityksestä ja johtanut jopa istuntojen keskeyttämiseen. Hän laski kuvan eteensä ja kehotti kaikkia tarttumaan toisiaan kädestä.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 02.03.2010 13:59

"Mä sanoin, että olisi pitänyt ottaa mukaan se Emetin kenkä", Sorella kuuli Sandyn kuiskaavan Mirellan korvaan sen jälkeen, kun Sorella oli sanonut, että paras esine kanavoimiseen olisi sellainen, joka oli kuulunut kutsuttavalle.
"Hssh! Ei kukaan halua mitään hikistä kenkää", Mirella kuiskasi takaisin ja hymyili sitten ystävälliseti kaikille.
"Anteeksi", hän lisäsi vielä ja loi vihaisen mulkaisun Sandyyn.

"Minä uskon, että New Yorkista on löydyttävä joku meedio, joka saa yhteyden minun mieheeni", vanha nainen vastasi Sorellan kysymykseen ojentaessaan hänelle miehensä kuvan. Hän seurasi innokkaasti Sorellan reaktioita, mutta näytti pettyneeltä, kun Sorella ei ilmoittanut saavansa kuvasta mitään tuntemuksia. Naisen mielenkiinto kuitenkin heräsi jälleen, kun Sorella kehotti läsnäolijoita tarttumaan toisiaan kädestä. Muutkin näyttivät innostuvan. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut sanoa sanaakaan, naiset vain tarttuivat toisiaan käsistä kunnioittavan ja odottavan hiljaisuuden vallitessa.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 05.04.2010 20:56

Sorellan näkökulmasta kenkä olisi ollut huomattavasti hyödyllisempi kuin näyttelijättärien tuomat esineet, mutta henkilökohtaisempi esine saisi odottaa siihen, että tytöt saisivat tuotua Minnien mukanaan. Tällä tatusti oli jotakin sellaista, johon Mandelbaum oli ollut kiintyneempi kuin johonkin kenkään.

Sorella sulki osittain silmänsä ja alkoi hiljaisella äänellä mumista lapsena oppimaansa italiankielistä lorua, jonka sanoja hän oli vähän muovannut tilanteeseen sopivammiksi ja sekoittanut tuntemiensa okkultististen loitsujen sanoihin.

"Herbert," hän kutsui luettuaan lorunsa pari kertaa. "Herbert. Stella tahtoo keskustella kanssasi." Sorella kallisti päätään kuin kuunnellen jotakin ja raotti hieman silmiään nähdäkseen, mitä hänen asiakkaansa tekivät. Hetken kuluttua hän aloitti lorun lukemisen uudelleen nopeammin ja voimakkaammin päättäen sen jälleen Herbertin kutsumiseen.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 06.04.2010 10:09

Sorella näki, miten naiset istuivat silmät kiinni ja toisiaan käsistä pitäen ringissä. He vaikuttivat jännittyneiltä. Mirella tosin piti silmiään auki ja näytti jonkin verran kyllästyneeltä. Hän pälyili ympärilleen ja näytti sitten pysäyttävän katseensa yhteen esillä olevaan kirjaan. Mirellan mielenkiinto oli hetkeksi löytänyt kohteensa.

Kun Sorella aloitti lorun uudelleen, hän tunsi viileän tuulenvireen puhaltavan huoneessa. Se oli hyvin hento ja ohimenevä, eivätkä naiset sanoneet tai tehneet elettäkään osoittaakseen, että olivat huomanneet sen. Kun Sorella päätti lorun Herbertin kutsumiseen, yksi kynttilöistä, se joka oli lähinnä Stellaa, kaatui kolahataen. Liekki sai kaatumisen vuoksi kosketuksen suurempaan määrään sulaa steariinia ja se voimistui hiukan. Stella veti syvään ilmaa keuhkoihinsa ja tuijotti kynttilää. Sandy päästi pienen, valittavan äänen ja tarrautui Mirellaan. Punatukkainen nainen kirkaisi korvia vihlovasti, joskin muutaman sekunnin myöhässä. Ilmeisesti hän oli viimeisenä tajunnut tapahtuneen. Kaikki naiset tuijottivat silmät suurina kaatunutta kynttilää, jonka liekki lepatti villisti.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Edellinen

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron