Luku 3: paljastuksia

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 30.03.2010 14:02

Mustaan villakangastakkiin ja lierihattuun pukeutunut laiha mies poistui seitsenkerroksisen tiilitalon pääovista Lower East Sidella. Hän vilkaisi ympärilleen, työnsi kuin ajatuksissaan oikean kätensä takin alle ja veti sen sitten taas ulos. Sitten mies suoristi hiukan kauluksiaan ja lähti jalkaisin etenemään kohti metroasemaa.

Altair istui toimistollaan odottamassa Sorellaa ja Kiriniä. Hän vilkuili mietteliäänä paperia, joka hänellä oli pöydällään. Se oli kopio eräästä asiakirjasta, jonka oli tarkoitus olla salainen.
"FBI...", Altair hymähti ja taputti sormellaan paperia. Hän mietti, mitä tulevaisuus mahtoi tuoda tullessaan tuolle suhteellisen uudelle järjestölle. Jasmin puuhasteli eteisessä pyyhkien pölyjä hattuhyllyltä ja pöytänsä päältä. Kadulta kantautui autojen ääntä.




(Torstai 10.10. 1949 klo 22:00)
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 30.03.2010 18:41

Kirin saapui toimeliaasti Altairin toimistolle. Hän oli pohtinut muistiinpanojaan, joita oli tehnyt Daisyn kanssa käydystä keskustelusta. Hänellä oli merkittävää kerrottavaa Altairile, eikä ollut hyvä odottamaan. Hän tervehti Jasminia ystävällisesti mutta nopeasti, ja suuntasi pian Altairin luo.

Kirin astui tohinallaan sisään Altairin toimistoon lehtiö kädessään.

"Hei! Mitä kuuluu? Hyvä, oletko saanut uutta tietoa? Me olemme ainakin. Tässä näin."

Kirin taputti sormella lehtiötään. Hän ei ollut juuri nyt lainkaan kiinnostunut smalltalkista. Hän halusi kertoa mitä Daisy oli sanonut, mutta vielä enemmän häntä kiinnosti kuulla mitä Altair oli saanut aikaan. Ristiriita sai hänet ensin epäröimään ja sitten rauhoittumaan. Pöydällä oli lupaavan oloinen paperi.

Kirin päätti istua alas. Hän piti lehtiön kädessään kuin pelikortit ja sanoi: "Mitäs sinulla on tuossa? Minä luulen tietäväni, kuka järjesti kohtauksen ravintolassa, ja miten. Rva Lytton on melkoinen suupaltti, mutta hän tuntee erikoista väkeä - intiaaneja ja gangreleita, ja jonkun joka luullakseni kuuluu Camarillaan. Tai muutamia."

Kirin tunsi istuvansa kasinopöydässä, ja jännitys kihelmöi hänen selkärangassaan. Hän tiesi, että pöydän toisella puolella istui tämän pelin taituri. Hän ei silti voinut estää itseään. Jännitys oli huumaava, ja Kirin halusi tietää miten pitkälle hänen rahkeensa riittivät.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 31.03.2010 12:35

"Hyvää iltaa sinullekin", Altair vastasi ja hymyili hiukan Kirinin innokkuudelle. Hän nojautui taaksepäin tuolillaan ja risti kätensä suuren vatsansa päälle:
"Mitä luulet, voittaako New York Yankees lauantain pelissä Boston Red Soxit?"

Hän naurahti ja vakavoitui:
"Hyvä on, en minäkään ole small talk tuulella. Luulet siis, että olette saaneet selville, kuka on Mandelbaumin murhan takana? Se olisi melkoinen harppaus. Ja sanoit, että hän tuntee gangreleita? Varmastiko?" Altair nojautui nyt eteenpäin ja näytti kiinnittävän kaiken huomionsa juuri käynnissä olevaan keskusteluun.

"Me olemme siis todennäköisesti kukin saaneet tahoillamme selville hyödyllistä tietoa. Toivon vain, että näiden tiedonpalasten yhteen sovittaminen ei kävisi liian vaikeaksi."

Sitten hän laski kätensä pöydällään olevan paperin päälle:
"Minä olen hankkinut tietoa eräästä nuoresta miehestä. Tai paremminkin erään nuoren miehen äidistä. Tämä nainen on eräiden tahojen mukaan 'erittäin vaarallinen demokratialle'. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1920-luvulla ja hänen nimensä on Diana Sperling."
Altair nosti kätensä paperin päältä ja hymyili:

"Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt on sinun vuorosi kertoa näistä gangreleista ja camarillalaisista ja siitä, mitä te saitte selville?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 31.03.2010 14:27

Altair oli katsonut Kirin bluffin. Niin hän oli Altairilta odotanutkin. Nyt hän oli veitsen terällä, ja se juuri häntä kiihdytti. Se sai hänet tuntemaan itsensä jälleen eläväksi. Nyt, jos kyseessä olisi ollut korttipeli, hän olisi tiennyt voivansa vetää esiin voittokortin. Tilanne oli sama, mutta Kirin ei tiennyt miten temppu tehdään, vaan vain sen, että se oli mahdollista. Hän tiesi, että peli oli ohi, mutta selasi vihkoaan taaksepäin ja sanoi sitten:

"Sperlingkö? Kuin Hubert Sperling, jonka nimi oli kommunistipuolueen jäsenkirjassa, Mandelbaumin kuvan vieressä? Ja Diana Sperling on 'erittäin vaarallinen demokratialle'? Kuulostaa kauhean viralliselta. Tieto taitaa olla peräisin valtion taholta. Kattava, tämä sinun kontaktiverkostosi. Ja sehän tarkoittaa, että Hubert Sperling on oikea henkilö, ja Emet Mandelbaum on valetta!"

Kirin nojasi taaksepäin tuolissaan. "Asiakas oli siis taas kerran oikeassa. Kumma juttu. Mistähän Emerson oli sen keksinyt? Miten hän pääsi Mandelbaumin, tai siis Sperlingin jäljille?"

Kirin katseli hetken Altairia. Sitten hän nojautui taas eteenpäin. "Hyvä on: Daisy kertoi meille huvilastaan maalla, ja ketä heillä siellä käy vieraina. Sain myös osoitteen. George ei osallistunut keskusteluun millään tavalla, en edes nähnyt häntä siellä. Daisy on, kuten sanottu, melkoinen keskustelija, ja lisäksi hieman humalahakuinen, joten hänen sanomisiaan pitää hieman tulkita."

Kirin alkoi kertoa katse vihossaan: "Daisy kertoi meille eräästä Hunterista, joka on intiaani, ja puoliksi eläin. Hän ei nähdäkseni tarkoittanut sitä loukkaukseksi, vaan kirjaimellisesti, että Hunterissa on jotakin eläimellistä, ainakin sisäisesti. Tuo, sekä se että Hunter on 'erikoinen nuorimies' jolla on outoja tapoja, pitää ulkoilmaelämästä, ja että eläimet pitävät hänestä, viittaa lopullista todistetta vaille siihen, että Hunter on gangrel. Siitähän me lähdimme, että Lyttoneilla on varmasti yhteys kaltaisiin ja Camarillaan."

Kirin piti pienen tauon ja selasi sivujaan.

"Sitten Daisy kertoi Hunterin ystävistä, jotka tulivat kaupungista. En tiedä kuinka pitkään Lyttonit ovat olleet heidän kanssaan tekemisissä, mutta he tapaavat ilmeisesti Lyttonit taas tänä viikonloppuna, mutta lähtevät pois huvilalta jo perjantaina. Meidät muuten on nyt kutsuttu sinne myös. Joka tapauksessa eräs näistä ystävistä on nimeltään Orrie, ja hän on erityisen kiinnostava tämän jutun kannalta. Kun Daisy viimeksi tapasi Orrien, tällä oli ollut ongelmia kaupungissa. Kuulemma eräs 'New Yorkilainen paksu käärme'..." Kirin vilkaisi Altairin ilmettä, "...oli pistänyt nenänsä hänen asioihinsa, ja hän ei halunnut 'ukkonsa' kuulevan siitä. Orrie on myös ilmeisesti manipuloinut Lyttoneita toimimaan ravintolassa tietyllä tavalla - Daisya ainakin - ja on sikäli kaikella todennäköisyydellä Camarillan jäsen, kuten on siis hänen 'ukkonsakin'. Mutta senhän sinä taisitkin jo tietää, vai mitä?"

Kirin huomasi tilaisuuden, jota oli toivonut. Mutta hän ei pystynyt käyttämään sitä. Hän ei tiennyt kuka Orrie oli, mutta hän olisi kenties voinut saada sen selville, jos olisi käynyt elysiumilla. Sillä hän olisi voinut ehättää Altairin edelle. Kirin nyrpisti nenäänsä lehtiölleen ja laski sen pois.

"Orrie on minusta jutun takana. Muista Hunterin ystävistä en tiedä. Heillä voi myös olla osuutta asiaan. Näyttää silti siltä, että Oriella ja Mandelbaumilla - nimenomaan Mandelbaumilla - on yhteys."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 06.04.2010 15:41

"Orrie..", Altair naputti sormenpäitään yhteen mietteliäänä.
"Minulla oli epäilykseni", hän sanoi Kirinille: "Mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ne eivät kohdistuneen näin nuoreen polveen. Tosin tämä Orrie voi tietysti toimia jonkun vanhemman alaisena. Ei ilmeisesti kuitenkaan sirensä, mutta häntä minä en epäillytkään."

Altair katsoi Kiriniä ja pudisti päätään:
"Sinä et taida tietää lainkaan, kenestä minä puhun? Hyvä on, katsotaanpa", hän nojautui jälleen taaksepäin tuolillaan ja risti kädet vatsansa päälle:
"Darius Salim Jumale on vaikutusvaltainen Brujah. Hän ei ole primogen, mutta voisi aivan yhtä hyvin olla. Oman klaaninsa keskuudessa hänellä taitaa olla enemmän suosiota kuin Fjalarilla, heidän primogenillaan. Noin kuutisen vuotta sitten Darius siretti childen, erään insinöörin nimeltä Orson Nicholson. Hänet tunnetaan elysiumilla Orriena, tai ainakin näin olen Falckilta kuullut." Altair nyökkäsi sekä itselleen, että Kirinille:
"Darius ei pidä minusta, joten en yhtään ihmettelisi, että hänen childensä viittaisi 'paksulla käärmeellä' minuun. Sillä nimellä Darius minua haukkui aikoinaan. Se ei kyllä ole kovin kekseliästä, mutta mitä muuta Brujahilta voisi odottaa."

Hän näytti jälleen mietteliäältä:
"Tämä Hunter on aivan uusi tuttavuus, mutta se ei ole yllättävää. Laitakaupungilla ja lähikylissä elää varmasti paljon 'kartoittamattomia' Gangreleita. Jos hän siis on sellainen, aivan yhtä hyvin hän voi olla jokin muukin. Kuten Ravnos", Altair katsoi Kiriniä ja oli hetken vaiti.

"Minä olen hiukan huolissani Lyttonien puolesta. Jos he tapaavat nämä vampyyrit maatilalla tänä viikonloppuna ja vampyyrit saavat kuulla vierailustasi, Lyttoneiden henki voi olla vaarassa. He yrittivät peittää jälkiään ja tekivät siinä virheen. Nyt he voivat hermostuksissaan tehdä lisää typeryyksiä - ja ruumiita. Tämä on vakava asia", Altair nousi seisomaan. Hän vaikutti synkeämmältä kuin normaalisti.

"Minä en halua, että meidän tutkimustemme vuoksi ihmishenkiä joutuu vaaraan. Mutta on vaikea ennakoida näiden nuorien liikkeitä. Ja minä olen edelleen varma siitä, että alkuperäiset epäilyni ovat osuneet kohdalleen. Sen vuoksi meidän on noudatettava erityistä varovaisuutta." Hän laski katseensa takaisin pöydällään olevaan paperiin. Kirin huomasi, että Altair näytti punnitsevan vaihtoehtoja mielessään. Hän oli hiljaa ja tuijotti silmiään räpäyttämättä paperia, tai paremminkin sen ylälaidassa olevaa logoa.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 06.04.2010 17:53

"No tuo on kyllä hieman loukkaavaa", totesi Kirin rauhallisesti. "En käsitä mistä moinen käsitys voi tulla, että Gangrelit ja Ravnosit olisivat jotenkin samanlaisia. Ei minulla ole mitään Gangreleita vastaan, itse asiassa pidän eräistä Gangreleista. Mutta samanlaisia meidän klaanimme eivät kyllä ole."

Kirin oli melko hyvin perillä vampyyrien kesken hänen omaan klaaniinsa kohdistuvista ennakkoluuloista, joita oli lukuisia. Yksi näistä uskomuksista oli, että Ravnosit ja Gangrelit tappelivat jatkuvasti keskenään, tai että ainakin toinen osapuoli vihasi toista, syystä tai toisesta. Kuitenkaan hän itse ei tuntenut mitään erityistä Gangreleita kohtaan. Hän oli kuullut klaaninsa vanhemmilta tarinoita muinaisista ajoista ja kaukaisista maista, joissa jumalat ja demonit valitsivat edustajia maan päällä ja taistelivat merkityksettömän oloisista asioista. Mutta jos sellaisia hurahtaisi ottamaan liian todesta, pitäisi olla todella harhainen tai epätoivoinen. Ne olivat vain tarinoita, tarkoitettu iltojen viihteeksi ja opetukseksi. Jos Ravnosien ja Gangreleiden välejä jokin hiersi, Kirin totesi, niin se varmaan oli se, että toiset virheellisesti pitivät klaaneja aivan samanlaisina, miltei yhtenä.

"Sitä paitsi, jos New Yorkin laidoilla asuisi intiaani-Ravnos, varmaankin tietäisin siitä."

Kirin jätti asian sikseen, koska tiesi ettei Altair halunnut loukata häntä. Hänen omaa klaaniansa ei myöskään kohdeltu aina kunnioittavasti.

"Vai Orrie on Brujah? Sitä en olisi arvannut. Ja insinööri. Tuota, minkä alan yrityksen Emerson omistikaan? Olisiko Orriella ollut aikoinaan jokin yhteys siihen, tai kenties vieläkin? Ehkä Mandelbaum on Orrien 'muuttumisen' jälkeen ikään kuin perinyt hänen paikkansa? Tai ehkä he tunsivat toisensa jo silloin? Täytyy ottaa selvää, onko Orriella jokin yhteys Emersonin yritykseen."

Kirinillä oli vielä kaksi muuta asiaa mielessään. Toinen oli jo vanhempi aavistus, jonka hän oli koittanut tukahduttaa, ja toinen syttyi juuri polttelemaan hänen sietokykyään.

"En halunnut ajatella sitä aiemmin, vaikka se oli mielessäni, kun lähdimme Lyttoneilta. Minäkin pelkään, että Lyttonit voivat olla vaarassa. Hengenvaarassa. Olisi melko sankarillista, mutta vaarallista, lähteä pelastamaan heitä Orrien suunnitelmilta."

Kirin yritti pohtia, mitä asialle pitäisi tehdä, mutta polte vei hänen mielensä mennessään. Mehevä salaisuus oli näyttänyt päätään.

Kirin unohti huolensa Lyttoneista, venytteli käsiään ja käänsi päätään, kätkeäkseen ilmeensä kun hän puraisi huultaan, ja lausui muina miehinä: "Dariusta sinä et sitten epäile tässä tapauksessa? Viitsisitkö valaista syytä? Teillähän on selvästi yhteistä historiaa."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 06.04.2010 18:39

Altair kohotti kulmiaan Kirinin kommenteille Gangreleista.
"Jos minulle kerrotaan yksinäisestä vampyyrista, josta eläimet pitävät ja joka ei arkaile liikkua ulkosalla ja kaupunkien ulkopuolella ja joka on etnistä alkuperää, voisin helpostikin rajata epäilyni tiettyihin klaaneihin. Ja näistä Gangrel ja Ravnos tulevat ensimmäiseksi mieleen. Mutta en ylipäätään halua rajata asioita niin tarkasti", hän jatkoi.
"Sinä esitit melko varmana epäilysi siitä, että Hunter on Gangrel. Kuitenkaan en näe, että sinulla on mitään pitäviä todisteita asiasta. Emme voi edes tietää, onko Hunter vampyyri. Hyvin todennäköisesti hän on, mutta aina on olemassa se mahdollisuus, että hän ei ole. On myös hyvin todennäköistä, että hän on Gangrel, mutta loppujen lopuksi suku ei määrittele aivan niin paljon kuin haluaisimme ajatella. Jos pidät liian varmana asioita, jotka olet rakentanut heppoisten päätelmien varaan, sinulta voi jäädä huomaamatta jotain oleellista."

Altair kaivoi piippunsa esille ja näytti jättävän asian sikseen.

"Minä en tiedä juurikaan Orriesta, sillä en ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut häntä. Emerson on kaivosalalla, mutta hän on siirtynyt sinne aivan vastikään. Orrie käsittääkseni on ollut mukana raskaassa teollisuudessa. Työläistaustainen poika, jonka vanhemmat maksoivat koulutuksen insinööriksi, kun lapsi osoitti matemaattista lahjakkuutta ja lukupäätä. Isä nääntyi työtaakan alle, mutta poika ei juuri kiitosta näyttänyt vaurastuttuaan ja päästyään parempiin oloihin. Nyt hänen ihmisisänsä makaa mullan alla ja rampa äiti asuu jossain Ylä-Manhattanilla. Sitä en tiedä, miksi Darius valitsi Orrien. Poika ei osoittanut mielestäni mitään niitä ominaisuuksia, joita Darius arvosti."

Altair imaisi piippuaan ja sulki hetkeksi silmänsä. Sitten hän katsoi Kiriniä:
"Minä en epäile Dariusta, sillä minä tiedän, että hän on kunniallinen mies. Meidän erimielisyytemme eivät liity mitenkään minun työhöni. Ja sitä paitsi se on vanha juttu, mutta ilmeisesti Darius ei unohda niin helpolla loukkauksia. Sinä olet vielä niin nuori, että et tiedä mitään niistä ajoista, kun täällä Lower East Sidella oli vain sabbatilaisia. Minä ja Darius jaoimme samat metsästysmaat tuolla hiukan pohjoisemmassa. Se oli Brujahien aluetta, eivätkä he luonnollisestikaan pitäneet minun kaltaisestani siellä. Siihen aikaan Darius tunnettiin paremmin Salimina, se on hänen oikea nimensä."

"Salim on muslimi ja vielä kaiken lisäksi erittäin uskonnollinen. Hän ei sietänyt minua oman moskeijansa valtapiirissä", Altair katsoi Kiriniä ja selvensi:
"Minä olen turkkilainen. Salimille Turkin muslimit ovat harhaoppisia."

"Joka tapauksessa, meidän välimme olivat tulehtuneet jo heti kättelyssä. Yksi pieni kunnianloukkaus, ja Salim julisti minut vihollisekseen koko epäelämänsä ajaksi. Olin erittäin tyytyväinen, kun saimme ajattua Sabbatin pois näiltä mailta ja saatoin hankkia omat metsästysmaat."

Altair näytti vaipuvan hetkeksi muistoihinsa. Oli vaikea sanoa, miten kauan aikaa sitten hän oli jakanut metsästysmaat Salimin kanssa.

"Mutta se siitä. Se, ketä minä oikeasti epäilen", hän madalsi ääntään:
"Ei ole Salim, eikä kukaan hänen perheestään. Mutta enempää en kerro sinulle nyt. Minä en koskaan paljasta mitään, ellen ole täysin varma asiasta. Olen tästä 98% varma, mutta on 2:n prosentin mahdollisuus, että olen väärässä. Sitä paitsi haluan nähdä sinun itse yrittävän ratkaista tätä ongelmaa", hän virnisti sanoessaan viimeisen lauseen.

"Mutta tämä keskustelu ei vie meitä lähemmäksi sitä ongelmaa, mitä teemme Lyttonin pariskunnan kanssa. Sanoit, että Orrie ja kumppanit lähtevät maatilalta jo perjantaina pois. Se on huomenna. Milloin Lyttonit sitten menevät sinne? Hehän viettävät siellä viikonloppunsa ja tänään on vasta torstai."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 14.04.2010 12:09

Altair oli jättänyt kertomatta kunnianloukkauksen yksityiskohdat. Kirinin uteliaisuus ei tullut vielä tyydytetyksi, mutta hän päätti jättää asian myöhempään. Heillä oli töitä tehtävänä.

"Daisyn mukaan Lyttonit menivät huvilalleen tänään päivällä. Ja jos Orrien meinaa ensi yönä lähteä pois, hän on siellä nyt tai saapuu tänä yönä. Tiedämme että Orrie on valmis murhaamaan asiansa eteen. Hän myös tietää meistä, Sorellasta ja minusta, koska olimme ravintolassa. Ja ravintolassa oli myös joku toinen vampyyri, joka tuntee Orrien. Eli Orrie tietää, että me olemme hänen jäljillään Lyttonien kautta - Daisy kyllä kertoo hänelle sen. Sitä en tiedä, mitä Orrie Lyttoneille tekisi, koska en tiedä mitä hän haluaa salata. Kyse on isoista rahoista, mutta... Varmaan todellinen syy on jotain muuta."

Kirin tuli levottomaksi. Hän tiesi, että Orrie ei ollut asiallaan yksin, koska Orrie tuskin oli paikalla ravintolassa itse. Kirin ei tiennyt, miten suurta asiaa Orrie halusi piilotella.

"Mitä tapahtuu, jos lähdemme Lyttoneita pelastamaan? Orrie järjesti ravintolakohtauksen mielestäni varoitukseksi, että pysyisimme asiasta erossa. Hän haluaa olla rauhassa. Jos ahdistamme häntä liikaa, hän voi tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Lisäksi emme tiedä, millainen määrä ystäviä orriella on mukanaan."

"Me kävimme jo jututtamassa Daisya, mikä saattoi olla Orrielle liikaa sekin. Daisy kyllä kertoo hänelle siitä, paitsi... Jäisikö Orrie odottamaan? Oli loogista lähteä selvittämään juttua Lyttonien kautta, mikä on voinut tulla Orriellekin mieleen. Orrie saattoi hyvin aavistaa sen etukäteen, ja tehdä järjestelyjä. Jokin tuntui minusta oudolta Lyttonien luona. Emme tavanneet Georgea, mikä oli hieman outoa. Jos talossa olikin joku Orrien 'ystävä', niin kuin ravintolassakin... Lyttonit ovat olleet vaarassa jo hyvän aikaa. Ehkä meidän pitäisikin mennä ensin Lyttonien asunnolle. Se mitä pelkäämme, on voinut jo tapahtua."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 14.04.2010 13:27

Kirin saattoi huomata, miten Altair jännittyi kuullessaan, että Lyttonit olivat lähdössä tai jo lähteneet maatilalleen torstaina. Hän vilkaisi kelloaan:
"Tämä on poikkeuksellista. Toivottavasti emme ole jo myöhässä", hän tarttui pöydällään olevan puhelimen luuriin ja alkoi pyörittää numeroa:
"Kirin, me emme mitenkään ehdi täältä Lyttonien asunnolle ajoissa. Mutta voimme lähettää muita, odota", hän viittasi kädellään Kiriniä vaikenemaan ja sanoi puhelimeen:

"Hether? Hyvä että olet kotona, mene heti tähän osoitteeseen...", Altair viittoili Kiriniä antamaan Lyttonien osoitteen,
"Ja varmista, että vanha pariskunta on yhä siellä. Mitä? Minä sanoin heti! Ja ilmoitat minulle saman tien, mitä siellä tapahtuu."
Hän sulki puhelimen ja pudisti hiukan päätään.
"Hether asuu samalla alueella kuin Lyttonit. Hän on siellä viiden minuutin sisään."

Sitten Altair nosti luurin uudelleen ja pyöritti jälleen numeron, tällä kertaa lyhemmän.
"Herra Morgenstern? Minulla on syytä olettaa, että rikos tapahtuu tai on jo tapahtunut... Miten minä tiedän sen? Jos te haluatte esittää typeriä kysymyksiä ja tuhlata aikaanne vastausten saamiseen, voitte asettaa kaksi ihmishenkeä vaaraan. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Hyvä. Lähettäkää miehiä tähän osoitteeseen", Altair antoi Lyttonien osoitteen,
"Siellä asuu vanha pariskunta. He olivat silminnäkijöitä lehtien kirjoittamaan 'ravintolamurhaan'. Kyllä, tämä liittyy siihen tapaukseen. Kiitos."

Altair laski luurin ja nojautui taaksepäin:
"Hether ja herra Morgenstern osaavat asiansa. Jos Lyttonit ovat jo lähteneet maatilalleen, meille tulee yksi huoli lisää. Jos taas he ovat vielä kotonaan, voimme mahdollisesti auttaa heitä. Mutta meidän ei kannata sotkeutua tähän liikaa, sillä Lyttonien kohtalo ei varsinaisesti liity tapaukseemme, enkä minä halua yhtään enempää vaikeuksia kaltaistemme kanssa kuin mitä meillä jo on."

Hän istui hetken vaiti. Hiljaisuus tuntui miltein piinaavalta, sillä minä hetkenä tahansa Hether saattaisi soittaa ja ilmoittaa, olivatko Lyttonit kotonaan vai eivät. Altair napautti sormellaan pöydällään olevaa paperia:
"Minulla on sinulle eräs toinen tehtävä, joten siksi toivon, että Lyttonien tilanne ei ole vakava ja häiritse meidän muita toimiamme. Me saamme kuitenkin palkan vain Mandelbaumin tapauksen selvittämisestä, emme vanhan pariskunnan hengen suojelemisesta. Toivon, että noutaisit tänne toimistolle Hubert Sperlingin."

Altair ojensi paperin Kirinille. Se oli FBI:n arkistoista ja siinä oli tiedot kommunistista nimeltä Diana Sperling.
"Epäilit aikaisemmin, että Emet ja Hubert ovat yksi ja sama henkilö. Olit kuitenkin väärässä. Katso tätä paperia: Diana Sperling, Syntynyt Saksassa. Ollut jo Euroopassa aktiivinen kommunistisen puolueen jäsen, mutta lähti Yhdysvaltoihin kansallissosialistien aatteen nostaessa päätään. Hänellä ei ollut rahaa matkaan, mutta onnekseen hänen teini-iän heilansa Samuel Hubert Mandelbaum, rikas mies, oli muuttamassa niinikään Yhdysvaltoihin pois natsien jaloista. Rakkaus oli jo kauan sitten kuollut, mutta käsittääkseni Mandelbaum maksoi Dianan matkan Yhdysvaltoihin, jos nainen oli... hänen seuralaisensa. Arvaat varmaan, mitä siitä seurasi?"

"Mandelbaum ei koskaan tunnustanut lasta, mutta avusti Dianaa rahallisesti joitakin vuosia. Lopulta kuitenkin rahantulo lakkasi ja katkeroitunut Diana kasvatti poikansa East Villagessa.Mandelbaum meni naimisiin vielä samana vuonna varakkaan new yorkilaisen kanssa ja he saivat seuraavana vuonna pojan, Emetin. Emet tuskin tiesi mitään velipuolestaan. Diana nimesi lapsen isänsä mukaan Hubertiksi. Näiden tietojen mukaan, ja sen jäsenkortin jonka te löysitte, myös Hubert Sperling on kommunisti kuten äitinsä."

Altair vaikeni ja levitti kätensä:
"Ja nyt meidän on kysyttävä itseltämme, kuka on tai oli Emet Mandelbaum? Onko kaikki ollut vain väärinkäsitystä ja Hubert Sperling on ollut murhaajan todellinen kohde? Kenties Emerson erehtyi ja epäili väärää miestä, minkä vuoksi me tuhlasimme aikaamme Emetiin? Tämän selvittämiseksi on äärimmäisen tärkeää löytää oikea Hubert. Jos hän enää on kaupungissa."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 15.04.2010 17:10

Kirin jännitti Hetherin soittoa. Hän halusi tietää miten Lyttonien asiat olivat. Hän halusi tehdä jotain, mutta tuossa asiassa ei voinut kuin odottaa tietoa Hetherilta. Samalla hän pohti Altairin hankkimia, odottamattomia tietoja.

"Miehiä on siis kaksi? Ja asunto, jonka Hether näytti meille, onkin siis Hubertin. Ja oliko Minskyn asiakas myös Hubert? Hubert ilmeiseti käyttää aineita, mikä paljastui, kun kävimme siellä asunnolla. Ja Minskyn asiakas, jota seurasin, oli myös käyttänyt."

Kirin alkoi nopeasti selata muistiinpanojaan taaksepäin, mutta pysähtyi pian, kun irrallinen ajatus alkoi juurtua.

"Me taisimme nähdä Hubertin, silloin kun olimme lähdössä asunnosta. Vastaamme tuli mies, joka näytti Mandelbaumilta, mutta sanoi nimekseen Dirk Mohar. Mies oli kaltainen. Sabbatia vai Camarillaa, se ei selvinnyt - mutta hän piti meitä laumana, ja puolustautui vaikka olikin yksin. Ei sinulla olisi asetta? Tahtoisin olla varautuneempi kuin viimeksi. Saan kyllä tutultanikin. Jos Hubert on nyt kaltainen, hänen äitinsä ei ole hyvä konsti löytää miestä. Minä pidän vielä yhteyttä äitiini, mutta en sentään puhu hänelle totta. Enkä ottaisi sitä hyvällä, jos joku kaltainen yrittäisi hänen kauttaan saada minut käsiinsä. Mutta ehkä se on vain minun klaanini ominaisuus" Kirin lisäsi hymähtäen itselleen. Hän alkoi valmistautua lähtöön, mutta venytti sitä odottaakseen Hetherin soittoa. "Joka tapauksessa minusta etsiminen kannattaa pian aloittaa asunnolta, jossa kävimme Hetherin kanssa... Jos Hether tai Lyttonit eivät vaarassa."

(Olihan se Dirk Mandelbaumin näköinen? Muistan, että oli, mutta pöytäpelin summauksessa ei ole siitä mainintaa.)
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Seuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron