Kirjoittaja Kronus » 31.03.2010 14:27
Altair oli katsonut Kirin bluffin. Niin hän oli Altairilta odotanutkin. Nyt hän oli veitsen terällä, ja se juuri häntä kiihdytti. Se sai hänet tuntemaan itsensä jälleen eläväksi. Nyt, jos kyseessä olisi ollut korttipeli, hän olisi tiennyt voivansa vetää esiin voittokortin. Tilanne oli sama, mutta Kirin ei tiennyt miten temppu tehdään, vaan vain sen, että se oli mahdollista. Hän tiesi, että peli oli ohi, mutta selasi vihkoaan taaksepäin ja sanoi sitten:
"Sperlingkö? Kuin Hubert Sperling, jonka nimi oli kommunistipuolueen jäsenkirjassa, Mandelbaumin kuvan vieressä? Ja Diana Sperling on 'erittäin vaarallinen demokratialle'? Kuulostaa kauhean viralliselta. Tieto taitaa olla peräisin valtion taholta. Kattava, tämä sinun kontaktiverkostosi. Ja sehän tarkoittaa, että Hubert Sperling on oikea henkilö, ja Emet Mandelbaum on valetta!"
Kirin nojasi taaksepäin tuolissaan. "Asiakas oli siis taas kerran oikeassa. Kumma juttu. Mistähän Emerson oli sen keksinyt? Miten hän pääsi Mandelbaumin, tai siis Sperlingin jäljille?"
Kirin katseli hetken Altairia. Sitten hän nojautui taas eteenpäin. "Hyvä on: Daisy kertoi meille huvilastaan maalla, ja ketä heillä siellä käy vieraina. Sain myös osoitteen. George ei osallistunut keskusteluun millään tavalla, en edes nähnyt häntä siellä. Daisy on, kuten sanottu, melkoinen keskustelija, ja lisäksi hieman humalahakuinen, joten hänen sanomisiaan pitää hieman tulkita."
Kirin alkoi kertoa katse vihossaan: "Daisy kertoi meille eräästä Hunterista, joka on intiaani, ja puoliksi eläin. Hän ei nähdäkseni tarkoittanut sitä loukkaukseksi, vaan kirjaimellisesti, että Hunterissa on jotakin eläimellistä, ainakin sisäisesti. Tuo, sekä se että Hunter on 'erikoinen nuorimies' jolla on outoja tapoja, pitää ulkoilmaelämästä, ja että eläimet pitävät hänestä, viittaa lopullista todistetta vaille siihen, että Hunter on gangrel. Siitähän me lähdimme, että Lyttoneilla on varmasti yhteys kaltaisiin ja Camarillaan."
Kirin piti pienen tauon ja selasi sivujaan.
"Sitten Daisy kertoi Hunterin ystävistä, jotka tulivat kaupungista. En tiedä kuinka pitkään Lyttonit ovat olleet heidän kanssaan tekemisissä, mutta he tapaavat ilmeisesti Lyttonit taas tänä viikonloppuna, mutta lähtevät pois huvilalta jo perjantaina. Meidät muuten on nyt kutsuttu sinne myös. Joka tapauksessa eräs näistä ystävistä on nimeltään Orrie, ja hän on erityisen kiinnostava tämän jutun kannalta. Kun Daisy viimeksi tapasi Orrien, tällä oli ollut ongelmia kaupungissa. Kuulemma eräs 'New Yorkilainen paksu käärme'..." Kirin vilkaisi Altairin ilmettä, "...oli pistänyt nenänsä hänen asioihinsa, ja hän ei halunnut 'ukkonsa' kuulevan siitä. Orrie on myös ilmeisesti manipuloinut Lyttoneita toimimaan ravintolassa tietyllä tavalla - Daisya ainakin - ja on sikäli kaikella todennäköisyydellä Camarillan jäsen, kuten on siis hänen 'ukkonsakin'. Mutta senhän sinä taisitkin jo tietää, vai mitä?"
Kirin huomasi tilaisuuden, jota oli toivonut. Mutta hän ei pystynyt käyttämään sitä. Hän ei tiennyt kuka Orrie oli, mutta hän olisi kenties voinut saada sen selville, jos olisi käynyt elysiumilla. Sillä hän olisi voinut ehättää Altairin edelle. Kirin nyrpisti nenäänsä lehtiölleen ja laski sen pois.
"Orrie on minusta jutun takana. Muista Hunterin ystävistä en tiedä. Heillä voi myös olla osuutta asiaan. Näyttää silti siltä, että Oriella ja Mandelbaumilla - nimenomaan Mandelbaumilla - on yhteys."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou