Luku 3: paljastuksia

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 14.05.2010 11:41

Hubert istui takaisin alas ja laittoi pyyhkeen tuolin selkänojalle. Hän vaikutti huomattavan paljon rauhallisemmalta ja vähemmän aggressiiviselta kuin aikaisemmin. Vaikutti siltä, kuin Hubert olisi jopa tyytyväinen saadessaan puhua toisille vampyyreille asioista, joita oli pitänyt sisällään.

"Mä luulen, että Emet halusi sekottaa meidät. Jos joku olis nähnyt sen huorissa tai aineita vetämässä, niin se olis aina voinut vetää mut esiin. Ja vaikka väittää, että mä olin esiintynyt Emetinä. Että olin halunnut pilata sen maineen." Hubert laski katseensa ja hieraisi hiukan niskaansa.

"Kato mun kaltasia ei paljon kuunnella. Emet olis saanut kaikki uskoon sen jutut, jos vastassa olis ollut joku sellainen kuin mä. Ei siinä totuus paljon olis painanut. Ja jos se olis joutunut käyttään sitä korttia, siis vetään mut esiin jos joku olis nähnyt sen, niin se olis mustamaalannut vaan sen isäukon maineen. Ja sillä se taas pysty pitään mut varpaillaan, koska jos mä olisin paljastunut sen isän äpäräksi, niin sen isä varmana olis kostanut äitille ja paljastanut sen jutut. Ja äiti olis joutunut vankilaan. Siksi mä peittelin sen typeryyksiä. Siis Emetin. Siksi mä annoin sen velkojien luulla, että mä olen se. Mut jos mä olisin tiennyt...", Hubert vaikeni mutta näytti siltä, että hän halusi jatkaa ja kertoa kauhuistaan:
"Jos mä olisin tiennyt millaisiin kamaluuksiin ne ryhtyy niin mä olisin kertonut Emetistä. Ja sit kun mä kerroin, niin ne ei enää kuunnelleet. Mä en tiedä kauanko ne kidutti mua, mutta sitten lopulta ne tappo mut." Hubert päästi värisevän huokauksen ja nousi seisomaan. Hän käveli kirjahyllyn luokse ja otti kahden teoksen välistä esiin likaisen passin. Hän ojensi sen Kirinille:

"Dirk Mohar oli siellä samassa haudassa kuin mä. Mut se ei ikinä noussut sieltä. Mä en tiedä miksi mä otin sen henkkarit. En mä pystynyt ajatteleen selkeesti."

Altair pudisti hiukan päätään ja painoi toisen käden sormet silmiensä päälle. Oli vaikea päätellä, ottiko hän Hubertin kertomuksen raskaasti vai koettiko hän ajatella.

"Mä en tiedä Emetin velosta, mut veikkaisin, että se maksoi niihin kalliisiin paikkoihin", Hubert jatkoi.
"Se halveksi niitä, joilta osti ensin. Ihan kuin se halveksi mua. Se oli rikas ja koulutettu ja se käytti mun kaltaisia hyväkseen ihan surutta. Se oli ihan yhtä paska kun isänsä. Mut en mä silti toivonut sen kuolemaa. Mut sitten se alko tosiaan olla aika levoton. Huumeet tekee sellaista. Se alko kuvitteleen olevansa tosi voimakas ja kaikkivoipa. Ja sillä oli joku kontakti, niin mä ymmärsin, joka oli tosi tärkeä. Se ei koskaan käyttänyt siitä nimeä, mut mä sain sen vaikutelman, että se oli tosi tärkeä tyyppi."

Altair näytti valpastuvan.
"Kuvailiko Emet koskaan häntä? Liittyikö se Emetin työpaikkaan vai huumeisiin?"

Hubert mietti hetken.
"Hassua, että sä vedit työpaikan mukaan tähän. Katos, se tärkeä tyyppi oli kai puhunut Emetille jotain työjutuistakin. Musta se oli outoa, miksi se niin teki. Kerran mä näin Emetin juttelevan jollekin lakimiehelle ja mä sain sen vaikutelman, että se liittyi siihen tyyppiin."

"Minkä näköinen lakimies? Kuulitko hänen nimeään?" Altairin ääni oli käskevä ja painostava. Jopa Kirinin huomio kiinnittyi täysin häneen.

"Sellainen tosi kalpea blondi. Aika sairaan oloinen. En mä sen nimeä muista, mut saatto Emet joskus sanoa... vaikutti ulkomaalaiselta tai jotain. Ehkä ruotsalainen", Hubert näytti todella pohtivan, kun Altair auttoi häntä:

"Falck? Julius Falck?" Altair kysyi.

"Joo, Falk se oli!" Hubert huudahti.

Altair nyökkäsi ja hymyili hiukan. Enemmän hymy tuntui näkyvän hänen silmissään, jotka painuivat viiruiksi. Altair näytti saaneen haluamansa.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 380
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 14.05.2010 12:20

"Falck, vai?" Kirin sanoi. Hän käytti tilaisuuden ja otti esiin muistivihkonsa. Hän ei ollut tehnyt sitä aiemmin, sillä oli toimittajana huomannut sen vaikuttavan ihmisiin. Useimmat ihmiset tulivat hieman epävarmemmiksi ja harkitsivat tarkemmin mitä sanoivat, kun näkivät, etää kaikki kirjoitetaan ylös. Nyt Kirin selasi muistiinpanojaan, ja piirsi nopeasti yhteyden Falckin ja Mandelbaumin välille.

Kirin laski kynän pois ja sanoi Hubertille:
"Emet oli velkaa Sabbatin vampyyreille, niinkö? Mutta enää hänellä ei ole tekemistä sen kanssa..." Mikä on lykky kaikille, paitsi Hubertille, hän lisäsi itsekseen.

"En tiedä tunetteko käsitteen 'ghoul'. 'Ghoul' on ihminen joka saa kaltaiseltamme verta, ja osan sen voimista. Kuvauksesi Emetistä toi minulle asian mieleen, sillä veri on sangen koukuttavaa. Se myöskin selittäisi tätä tapausta. Minä uskon, että Emetiä käytettiin hyväksi hänen virka-asemansa takia, ja että joku kaltainen on sen tehnyt. Camarillassa kaltaiset toimivat usein niin, että he koukuttavat kriittisissä asemissa olevia ihmisiä omaan vereensä, jolloin ihmiset toimivat kuin huumeen orjat. He eivät maksa rahalla, vaan palveluksilla. Esimerkiksi vakoilulla. Emetin puheet voimistaan eivät kenties olleet suuresti liioiteltuja."

"Eli, Falck tunsi siis Mandelbaumin. Mutta Falck ei siis ollut Emetin kontakti?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 273
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 14.05.2010 15:46

"Mä en ole hirveän perillä vampyyrien asioista", Hubert sanoi puolustelevasti Kirinille.
"Mä tapasin joskus keväällä pari vampyyria, jotka kertoi mulle asiosita. Ne oli 'klaanittomia' ja niiltä mä opin klaaneista ja Camarillasta." Hubert katsoi varovasti Kiriniä ja Altairia ja lisäsi:
"Mä kerroin niille mun kokemuksista ja me hengattiin muutama viikko yhdessä. Ne sanoi mulle, että mä olen Lasombra ja se on huono juttu, koska se on Sabbatin klaani. Ja Sabbat on tosi paha asia."

"Se ei kieltämättä tee asemastasi helppoa", Altair myönsi hiljaa "Mutta se ei välttämättä ole ylitsepääsemätön ongelma."

"No mut joka tapauksessa mä en teidä juuri mitään vampyyreista. Eikä Emet tiennyt. Enkä mä tiedä mitään ghouleista tai mitä ne on, mut..." Hubert ei näyttänyt tietävän, miten jatkaisi. Hän vaikutti hämmentyneeltä.
"Mut miksi kukaan tekis sellaista?"

"Kerro vielä Falckista", Altair keskeytti, ennen kuin Hubert ehti ajatella asiaa enempää.
"Missä sinä näit hänet ja miten kauan siitä on aikaa?"

"Se oli Midtownissa", Hubert vastasi "Mä käyn siellä..." Hubert vaikeni.

"Minä sanoin jo aikaisemmin, että emme ole kiinnostuneita kommunistisesta puolueesta", Altair rauhoitteli
"Tovereiden tapaamispaikka ei kiinnosta meitä."

Hubert nyökkäsi tyytyväisen oloisena. Hän oli selvästi huono valehtelija, mikä tuntui ristiriitaiselta sen kanssa, että hän oli onnistunut pysymään tunnistamattomansa vampyyrina jo liki vuoden.

"No siellä mä sen näin. Ne jutteli yhden lakitoimiston edessä ihan muina miehinä. Mä en halunnut mennä häiritteen niitä, mut ihan mielenkiinnosta mä vähän salakuuntelin. Siitä ei oo kauaa. Ehkä kuukausi, ei ainakaan kolmea kuukautta. Emet antoi sille ison kirjekuoren, mut se ei ole huumejuttuja, koska ne kuoret on erilaisia. Mä tiedän."

Altair hymähti tyytyväisenä ja nousi sitten vaivalloisesti ylös pehmeältä sohvalta.
"Kiitos, Hubert. Sinusta on ollut apua. Olet auttanut meitä suuren askeleen kohti veljesi murhan syytä."
Hubert vaikutti tyytyväiseltä.
"Muuten", Altair sanoi kuin ohimennen "Onko Steward Napier tuttu henkilö?"
"Toveri Napier? Sehän on tosi kuuluista meidän piireissä. Mä olen lukenut sen kirjoituksia ja ollut paria puhetta kuuntelemassa, mut en mä sitä tunne. Kuin niin?" Hubert vastasi hämmästyneenä.
"Hän on vampyyri", Altair sanoi.
"Älä hemmetissä", Hubert huudahti "En mä olisi ikinä arvannut!"
"Sinun kannattaisi järjestää tapaaminen hänen kanssaan ja kertoa itsestäsi. Teillä on sama ideologia ja lisäksi herra Napier on 'vapaasti ajatteleva vampyyri' mikä tarkoittaa sitä, että hän ei usko klaanien voimaan. Hän on ollut Camarillassa, mutta ei ole enää. Hän ei ole myöskään sabbatilainen. Hän voisi tarvita joukkoihinsa sinun kaltaistasi miestä."
Hubert näytti ilahtuneelta ja yllättyneeltä. Selvästi ehdotus oli jotain, mitä hän ei ollut osannut kuvitellakaan.
"Mutta ei se ikinä suostuis tapaamaan mua. Mä olen ihan vaan rivijäsen", Hubert puolusteli, mutta Altair keskeytti hänet:
"Sinä et ole enää, Hubert. Sinä olet vampyyri ja se voi tarkoittaa monien mahdollisuuksien avautumista. Olet myös aatteen mies, eikö vain?"
Hubert nyökkäsi ylpeästi.
"Hyvä. Olen varma, että herra Napier on erittäin tyytyväinen, jos esittäydyt hänelle. Mutta meidän on nyt lähdettävä", hän sanoi Kirinille ja lähti ovelle.
"Hyvää yön jatkoa, herra Sperling", Altair toivotti vielä. Hän kuitenkin kääntyi vielä ovella ja lisäsi:

"Ihan vain mielenkiinnosta, onko teillä sokeritauti?"
Hubert tuijotti hetken suu auki Altairia.
"Miten sä voit tietää! Oletko sä joku selvännäkiä? Joo, mulla on tai siis oli. Se ei enää haittaa. Mut mä pidän insuliinia täällä kotona kun jos äiti tulee käymään niin se varmana sais sätkyn jos mulla ei olis sitä. Se on niin huolissaan musta."
"Emet varmaankin myös tiesi insuliinista?" Altair kysyi
"Joo, kyllä se varmaan sen näki...", Hubert vaikeni ja lisäsi:
"Itse asiassa mä epäilin, että se saatto varastaa sitä. Se ei sinänsä haittaa kun mä en sitä tarvi, mutta ihmettelin yks kerta, että sitä oli hävinnyt."
Altair nyökkäsi.
"Kuka tietää mihin Emet sitä tarvitsi. Se tuskin on tärkeää." Sitten hän poistui rappukäytävään.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 380
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 18.05.2010 18:04

"Ennen kuin menemme, hra Sperling, haluaisin tarkistaa vielä pari asiaa. Ensinnä: koska insuliini katosi? Ja toisena: sanoit ettet tiedä Emetin kontaktin nimeä. Falck oli ilmeisesti siis vain välikäsi?"

Lähtöä tehdessä Kirinin sisällä syttyi uudelleen halu kysyä Hubertin äidistä. "Tämä on viimeinen tilaisuus!" se tuntui huutavan. Uteliaisuus oli kuin toinen olento hänen sisällään. Ennen uteliaisuus oli ollut hänelle luontaista, mutta nykyään sillä tuntui olevan oma mielensä, kuin se olisi hänestä irrallinen ja erillinen otus. Otus riivasi Kiriniä tekemällä hänet janoiseksi, tiedonjanoiseksi, saadakseen Kirinin toimimaan tahtonsa mukaan. Mutta Kirin itse ei halunnut kysellä Hubertin äidistä, koska hän tunsi myötätuntoa. Hän ei olisi itse halunnut joutua vastaamaan ääneen kysymyksiin, joita riivaaja herätti.

Kirin lähti Altairin kanssa pois asunnosta. Se hiljensi riivaajan, mutta Kirin tiesi, että joutuisi vielä lepyttämään sen toisilla asioilla.

"Mitä uskot insuliinin merkitsevän?" Kirin kysyi Altairilta ulkona. "Luuletko, että George Lyttoniin pistetty insuliini on tullut Hubertin asunnosta? Emetin olisi täytynyt toimittaa se sille, joka oli Lyttonien asunnolla. Täysin mahdollista, mutta mielenkiintosta siksi, että se viittaa siihen, että tekijä kaiken takana tietäisi Emetin ja Hubertin suhteesta. Minusta näyttää siltä, että Orrie tiesi Emetistä kaiken, ja päätti hankkiutua tästä eroon. Ehkä Emet tiesi itse liikaa, tai oli käynyt tarpeettomaksi. Joka tapauksessa Orrie tietää myös Hubertista, ja hänellä täytyy olla jotain suunnitelmia hänen varalleen. Hubert voi olla vielä merkittävä kortti tässä pelissä. Ehkä Georgen myrkyttäminen on yritys vetää hänet juttuun mukaan, ja kenties tehdä hänestä epäilty. Sen olisi voinut kyllä tehdä vahvemminkin. Nyt yhteyttä ei voi selvästi vetää. Mutta se on olemassa, ja sitä voidaan vielä vahvistaa, vaikkapa anonyymillä vihjeellä poliisille."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 273
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 20.05.2010 12:02

"Jaa millon se katosi? Insuliini?" Hubert näytti yrittävän muistaa, mutta pudisti sitten päätään.
"Mä en osaa sanoa. Kun en tarvi sitä enää, niin en sillain pidä siitä kirjaa."

"Mutta siitä Emetin tärkeästä henkilöstä", hän vastasi sitten Kirinin toiseen kysymykseen
"Siitä mä en tiedä mitään. Emet oli aika vaitonainen sen suhteen, mut mä sain sen käsityksen, että se oli joku vanhempi mies. Se lakimies varmaan työskenteli sille tai jotain?"

Hubert sulki oven heidän perässään. Altair käveli hiljaa ja mietteliäänä hissiin. Kadulla Hether istui auton konepellin päällä ja poltteli savuketta peilaillen samalla itseään pienestä käsipeilistä.

"On hyvin mahdollista, että Georgeen pistetty insuliini on peräisin Hubertin asunnosta", Altair vastasi Kirinille.
"Mutta yhtä mahdollista on se, että Mandelbaum on varastanut insuliinia ja pistänyt sitä johonkuhun sellaisella hetkellä, jolloin joku muu on nähnyt sen ja saanut siitä ajatuksen. Tai sitten Hubertin insuliini ei liity mitenkään asiaan." Altair vaikeni. Hän selvästikin uskoi, että insuliinilla oli jokin merkittävä rooli asiassa, mutta syystä tai toisesta hän ei halunnut puhua siitä.

"George Lytton sai kaatumatautikohtauksen myös ravintolassa sinä iltana kun Emet kuoli", Altair muistutti.
"Jos se oli tarkoitettu harhautukseksi teille, eikö ole ironista, että Emet joutui sillä kerralla uhriksi? Olettaen, että Georgen kohtaus oli aiheutettu insuliinilla."

"Hei, mitä siellä tapahtui? Näittekste sen ketä menitte kattoon?" Hether huuteli autolta. Altair murahti ja käveli auton luokse.

"Me tapasimme Hubert Sperlingin, alias Dirk Moharin. Hän on Lasombra", Altair sanoi. Hether kohautti olkiaan ja imaisi tupakkaansa.
"Sellasta sattuu", hän tokaisi ja heilautti päätään sivulle saadakseen punaiset, kiharat hiuksensa pois silmiltään.

"Ajetaan toimistolle, voimme puhua autossa lisää", Altair sanoi. Hether sammutti tupakkansa ja kiirehti ajajan paikalle ennen Kiriniä.

"Orrie varmasti tietää, että Emetillä on velipuoli", Altair sanoi Kirinille, kun he olivat päässeet autoon.
"Mutta en tiedä, tietääkö hän veljen olevan vampyyri. Ainakaan en usko hänen tietävän, että Hubert on Lasombra. Mutta kaikesta huolimatta halusin varmistaa, että Hubert ei joudu tulilinjalle. Siksi käskin häntä menemään herra Napierin puheille. Steward Napier pitää omiensa puolta, enkä usko kenenkään nuoren vampyyrin olevan niin hölmö, että menisi häntä suututtamaan. Tämän tapauksen ei tarvitse vaatia enää yhtään enempää uhreja. Olkoonkin, että yhden kommunistilasombran poismeno ei olisi kovin suuri menetys yhteiskunnalle."

"Aika persläpipuhetta", Hether tokaisi ajajan paikalta. Altair loi häneen pahan katseen, mutta ei sanonut mitään. Lämpötila autossa tuntui kuitenkin pudonneen pakkasen puolelle. Hether teki tiukan käännöksen kurvatessaan Puistoavenuelle ja kiihdytti hiukan vauhtia. Muutama muu autoilija painoi heille torvea.

"Georgen myrkyttäminen ravintolassa on mysteeri", Altair jatkoi sitten. "Samoin hänen myrkyttämisensä asunnollaan. Tosin sen motiiviksi näen sen, että Lyttonien lähtö maatilalleen onnistuttiin estämään sairauskohtauksen vuoksi."

He saapuivat toimiston eteen ja Altair nousi pikaisesti ulos.
"Minä soitan Julius Falckille ja järjestän hänen kanssaan tapaamisen toimistolle."

"Hether", hän sanoi ja katsoi Hetheriä, joka mulkaisi Altairia vihaisesti
"Aja Ishmaelin luokse ja kysy, onko Hashan kaupungissa. Jos hän on, koeta saada Ishmaelilta hänen yhteystietonsa. " Hether kohautti olkiaan ja nyökkäsi sitten.

"Kirin", Altair jatkoi "Ehditkö vielä tänä yönä käymään Billy Minskyssa? Tämä Rufus Oliver, joka paikassa vaikuttaa, saattaa tietää Orriesta. Häneltä ei kuitenkaan pitäisi kysyä asiaa suoraan eikä missään nimessä saa paljastua, että olet Mandelbaumin jäljillä. Luuletko, että se onnistuu? Koetan järjestää tapaamisen Falckin kanssa huomiseksi, joten tule huomenna toimistolle jos haluat kuulla, mitä hänellä on sanottavanaan."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 380
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 20.05.2010 14:25

"Hubert on osa tätä juttua, ja se on vaarallista" Kirin tokaisi toisten nyrpistelylle. "Aina on turvallisempaa, kun on joku joka voi auttaa. Yksin on aina heikoilla." Enempää hän ei aikonut sanoa asiasta, mutta kysyikin saman tien Altairilta: "Onko sinulla enemmän lasombria vai kommunisteja vastaan?" Kirin tajusi kysyneensä ääneen vasta kun Altair reagoi kysymykseen.

Kirin puolustautui äkkiä vastaamalla itse: "Lasombria, eikö? Kommunisteista et taida välittää, mutta lasombrat ovat Sabbatia." Altairilla on ikäviä kokemuksia Sabbatista, Kirin ajatteli. "Mutta kukas Sabbatista pitää, vai mitä?"

Kirin sulki suunsa ja avasi sen vasta puheen siirtyessä Georgeen. "Ajattelin aina, että Georgen sairaskohtaus ravintolassa oli vain osa koko suunnitelmaa herättää huomiota. Mutta kohtaus asunnolla tuntui toimivan ennemmin Orrieta vastaan. Jos kohtaus olisi puhjennut ravintolassa yhtään aiemmin, me emme olisi kuullet Georgen viestiä. Me emme olisi myöskään päässeet yhtä nopeasti Orrien jäljille, koska Georgen viesti kertoi meille paljon."

Kirin pohti asiaa tovin. Hän totesi, ettei ei ollut vielä ajatellut sitä kunnolla. "Vaikuttaa oikestaan siltä, että sairaskohtaukset pyrkivät joko toimimaan Orrieta vastaan, tai estämään häntä tekemästä typeryyksiä. Joka tapauksessa aiheuttajan on oltava tietoinen Orrien suunnitelmista, mutta jokseenkin eri mieltä. Tai kenties se onkin Orrie, joka haittaa tämän toisen suunnitelmia?"

Kirin pureskeli kynäänsä. Juttu tuntui yhtä aikaa selkenevän ja monimutkaistuvan. "Ainakin voisin väittää, että ravintolassa oli meidän lisäksi kaksi muuta tahoa, eikä yksi. Joku tappoi Mandelbaumin, ja joku muu aiheutti Georgelle kohtauksen. Ja se joku muu oli myöhemmin Lyttonien asunnolla, missä tapahtui uusi sairaskohtaus. Orrie ei ehkä tiedä miksi Lyttonit eivät saapuneet huvilalleen."

Kun auto pysähtyi, Kirin nousi ulos, mutta pyysi Hetheriä odottamaan hetken. "Jep. Voin käydä Minskyssä tänään, mutta siihen tarvitaan rahaa. Mieluiten paljon. Ja Hetheriltä pyytäisin kyytiä." Kirin tunsi sisällään tyhjyyden, jota hänen riivaajansa nakersi. Häneltä tuntui aina siltä, kun hän oli pannut kovan kovaa vastaan sen kanssa. Minsky oli juuri sopiva paikka tuon tyhjyyden täyttämiseen. "Ja tulen sitten huomenna toimistolle." Krapulaa hänen ei tarvinnut pelätä.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 273
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 21.05.2010 10:33

"hmph", Altari murahti "Sabbat halveksii ihmisiä ja vampyyreita. Mitä iloa niistä on? Ihmiset ovat minun asiakkaitani enkä pidä siitä, että asiakkaitani ei arvosteta. Lisäksi kaupungin järjettömien väkivaltatapausten määrä laskisi runsaasti, jos Sabbat saataisiin kitkettyä täältä pois. Sabbat on kuin rikkaruoho, niitä voi kitkeä vaikka miten paljon, mutta aina ne sikiävät uudelleen. Kommunismi lienee eri asia. On vain ajan kysymys, milloin se aate kuolee."

"Rahaa? Aivan, tule hakemaan toimistolta", Altair sanoi kun he jäivät pois autosta. Hän kiipesi portaat ylös ja avasi oven pimeään, hiljaiseen toimistoon. Se ei varmasti vuosiin ollut ollut tyhjänä öisin. Astuessaan sisään Altair päästi matalan vihellyksen ja kuunteli hetken. Jostain suljetun oven takaa kuului hiukan kolinaa. Altair nyökkäsi itsekseen ja meni sitten huoneeseensa hakemaan rahaa Kirinille.

"Meillä on 15.000 dollaria ylimääräistä tässä tapauksessa, joten ota mukaasi niin paljon kuin uskallat kuljettaa. Minä en noita likaisia rahoja kaipaa", Altair sanoi avatessaan kassakaapin oven ja osoittaessaan niitä setelinippuja, jotka he olivat saaneet lähetyksessä ennen Mandelbaumin kuolemaa.

"Älä mieti tätä asiaa liian monimutkaisesti", hän lisäsi "Me tiedämme jo nyt, että Mandelbaumilla oli harrastuksia, joista hänen lähipiirinsä ei tiennyt mitään. Tiedämme myös, että hän oli melko häikäilemätön persoona, joka käytti hyväkseen toisia. Voisi sanoa, että hän oli melkein kuin vampyyri sillä erotuksella, että hän ei ollut. Vielä. Lisäksi tiedämme, että hän oli korkeassa asemassa merkittävällä työnantajalla ja että hän olisi mitä todennäköisemmin saanut ylennyksen hyvin pian, ellei Emerson olisi alkanut epäillä hänen touhujaan niin paljon, että palkkasi etsivät selvittämään pojan taustoja."

Altair sytytti pöytälamppunsa ja istuutui tuoliinsa. Sitten hän kaivoi esille puhelinmuistionsa.
"Falck voi valaista meitä enemmän huomenna", hän sanoi Kirinille ja alkoi sitten etsiä muistiosta Falckin numeroa.

Hether odotti Kiriniä autossa kyyditäkseen tämän Minskyyn. Kirinin saapuessa hän oli levittämässä uutta kerrosta räikeänpunaista kynsilakkaa pitkiin, huoliteltuihin kynsiinsä. Hän virnisti Kirinille leveästi ja lähti sitten ajamaan kohti keskustaa. Minsky oli auki aamuneljään, joten Kirinillä olisi hyvin aikaa tuhlata rahojaan.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 380
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 24.05.2010 13:15

Kirin laittoi merkille Altairin vihellyksen ja siihen vastanneen kolinan, mutta ei jaksanut kiinnostua niista paljon. Hän tiesi, että Altairilla oli paljon kiinnostavampiakin salaisuuksia, ja Hubertin tapaamisen jännitys oli uuvuttanut häntä. Nyt hän oli kiinnostunut lähinnä kassakaapin sisällöstä, ja ottikin hyvän tukun mukaansa. $900 kuulosti sopivan korkealta summalta. Se herättelisi ventruenkin kiinnostuksen, jolloin Rufus ei ehkä kiinnittäisi niin paljon huomiota puheisiin.

Kirin toivotti Altairille hyvää loppuyötä ja lupasi olla ajattelematta tapausta liikaa ennen huomista. Huomenna Falck kertoisi kyllä jotakin.

Alhaalla kadulla Kirin hyppäsi autoon. "Billy Misky's, chauffeur, ja vikkelään." Hän tarjosi Hetherille hymyillen viisikymppistä. Matkalla hän tiedusteli Hetheriltä: "Ketä ovat Ishmael ja Hashan? Ja tahdotko tulla Minskyyn mukaan? Rahaa riittää kyllä, ja sieltä sitä voi saada vaikka lisää."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 273
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 24.05.2010 14:55

Hether virnisti, iski silmää ja laittoi setelin rintojensa väliin.
"En mä taida sinne tulla", hän vastasi "Siellä olevat tytöt on katsos vähän parempia ammattilaisia kuin mä. Sinne töihin ei pääse kuka tahansa. Niillä on korkeat standardit. Katsoisivat vaan nenänvarttaan pitkin. Mut tule sä joskus meidän kulmille niin tutustutan sut tyttöihin. Meilläpäin osataan pitää hauskaa", Hether hymyili viekottelevasti puhuessaan. Ilmeisesti jokainen mies oli hänelle potentiaalinen asiakas.

"Ishmael on perverssi vanha äijä", hän alkoi sitten selittää "Joku Altairin tuttu. Se tietää kaikenlaista ja sillä on näppinsä aikalailla kaikessa Lower Manhattanin hämäräpuuhissa. Sä olet varmana joskus nähnyt sen Chinatownissa. Se on sellainen muslimi, pitkä ja pukeutuu kalliisti. Ainoa paikka johon se ei mene on Little Italy, ja sekin huhun mukaan siksi, että sille on annettu siellä tappouhkaus. Kuulemma jos joku näkee sen siellä niin se on vapaata riistaa." Hether hieraisi hiukan poskeaan ja jatkoi sitten:
"Hashanista mulla ei ole mitään tietoa. Kuulostaa muslimilta sekin. Mut ilmeisesti Altair tuntee sen. Mut varmana se on joku hämärätyyppi, koska Ishmael ei tunne mitään pyhäkoulupoikia. Jos multa kysytään, niin se on varmana joku huumekauppias tai ihmiskauppias tai salamurhaaja. Mut ei mitään hajua miksi Altair ajattelee, että se liittyis mihinkään."

Hether ajoi auton Minskyn eteen. Kaksi ovimiestä seisoi punaisen samettimaton päällä molemmin puolin suuria kaksoisovia. Kaksi muuta miestä, jotka Kirin tunnisti herra Ferdinandin seurassa olleiksi apureiksi, raahasivat juuri ulos tukevassa humalatilassa olevaa miestä. Miehen nenästä tuli verta ja hänen vaatteensa olivat ryppyiset. Kauluspaita repsotti housujen päällä ja toinen housujen henkseli oli mennyt poikki. Mies sammalsi jotain kirouksia ja heristi nyrkkiään hänet ulos heittäneelle kaksikolle, mutta tuloksetta. Ilmeisesti tappelupukarin ravintolailta oli tullut tiensä päähän. Lopulta mies lähti huojuvin askelin kulkemaan pitkin katua, mutta pysähtyi jo muutaman askeleen jälkeen ja jäi nojaamaan vasten Minskyn tiiliseinää.

Ovimiehet katsoivat Kiriniä arvioiden, mutta päästivät hänet sisään tuttuun aulaan, jonne kantautui varieteen musiikki paksujen samettiverhojen takaa. Naulakoilla odottava mustaihoinen mies tarjoutui ottamaan Kirinin takin.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 380
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 3: paljastuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 24.05.2010 16:33

Kumma tyttö tuo Hether, Kirin ajatteli: aina työnteko mielessä. Ei hän tarkoittanut ehdottaa, että Hetherin pitäisi edustaa ammattikuntaansa. Hän tarkoitti, että Hether tulisi asiakkaana, hauskaa pitämään. Vaikka sanoivathan jotkut, että vampyyrilla on tasan yksi mielihyvän lähde, ja Hether kaiketi toteutti sitä "työskennellessään". Oli miten oli, Kirin aikoi mennä ja istuutua korttipöytään. Sitä hän oli tarkoittanut rahan saamisella.

Kirin tiesi, ettei intialainen aina päässyt sisään edes rahan kanssa, joten hän toimi mahdollisimman tahdikkaasti ovella ja narikassa. Hän antoi takkinsa sekä tippiä palvelijalle, ja meni sisään. Myöskään ravintolasalissa hän ei aikonut herättää huomiota. Hän osti juoman ja katseli ympärilleen, etsien Ferdinandia, sekä Rufusta, joka mahdollisesti löytyisi täältä. Kirinin suunnitelma oli puhua Ferdinandille, käyttää tietysti omaa nimeään ja päästä jälleen rahoillaan yläkertaan. Siellä säännöt olivat hieman toiset - paikallaolijat olivat kaikki siellä paheiden takia, ja tietty ymmärrys yhdisti heitä - joten hän voisi hieman vapaammin erottua joukosta.

Sen hän aikoi tehdä rahalla, ja luontaisella charmillaan. Hän aikoi pelata suurilla panoksilla - hävisi tai voitti, hänet kyllä huomattaisiin. Hän luotti siihen, että jos Rufus oli ylipäätään tänään paikalla, hän kuulisi Kirinista, joko Ferdinandilta tai muulta henkilökunnalta, ja tulisi puhumaan. Kun Rufus luulee, että hän tuli tapaamaan Kiriniä, eikä päinvastoin, hän ei kenties huomaa että häneltä itseltään tiedustellaan asioita. Tietysti suunnitelma riippui paljon Kirinin sukkeluudesta. Myöskin Rufus oli viimeksi kuullut Kiriniltä, että tämä oli Mandelbaumin jäljillä. Se tulisi Rufukselle yhtä pian mieleen, kuin Kirinin oma nimi. Jotenkin Kirinin oli vakuutettava Rufus siitä, että ei enää ollut kiinnostunut Mandelbaumista...
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 273
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron