Luku 4: Kohti ratkaisua

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja kardinaali » 20.08.2010 11:17

Altair istui tuolissaan poltelleen vesipiippua ja vilkaisten aina välillä laiskasti pöydällään olevia valokuvia.
"Emet Mandelbaum", hän sanoi mietteliäänä, "Sinä olisit ollut onnellisempi, jos et olisi koskaan saanut tietää meidän kaltaisistamme."

"Tiedätkö sä kuka sen tappoi?" Hether kysyi. Hän istui nojatuolissa toimiston nurkassa ja lakkasi varpaankynsiään.

"Kyllä", Altair vastasi. "Mutta meidän pitää vielä kuulla, mitä Kirinillä on kerrottavanaan. Lisäksi Julius Falck tulee olemaan meidän vahvistuksemme. Se, mitä me häneltä kuulemme tänään, tulee olemaan leima paperiin. Huomenna, jos meillä on onnea, voimme kutsua herra Emersonin tänne shekkeineen."

"Siistiä", Hether tokaisi vaikuttamatta kuitenkaan kovin innokkaalta: "Ja mikä on mun osuus tossa palkkiossa?"

"Oletko sinä tehnyt yhtä paljon tämän tapauksen eteen kuin Kirin?" Altair kysyi ja katsoi Hetheriä tiukasti.

"No en, mut enhän mä koskaan. Mut en mä ihan turhaan mennyt sen perverssin puheille eilen...", Hether aloitti, mutta Altair viittasi häntä vaikenemaan.

"Hänen nimensä on Ishmael, opettele se. Ja kyllä, sinusta oli eilen paljon apua. Enemmän kuin arvaatkaan", Altair hymyili hiukan ja ojensi Hetherin luettavaksi sähkeen, jonka hän oli saanut aikaisemmin illalla.

Hether luki sähkeen ja katsoi Altairia hämmästyneenä:
"Mutta... miten tää... mä en tajua", hän antoi sähkeen takaisin Altairille kykenemättä sanomaan mitään.

"Murhaaja auttoi minua, vaikka se ei koskaan ollut hänen tarkoituksensa. Ei ainakaan näin. Mutta se ei varsinaisesti liity tähän tapaukseen."

Hether pudisti päätään:
"Miten mä en voi tietää tästä? Miten se on mahdollista?"

Altairin silmät kohtasivat Hetherin. Iirikset olivat muuttuneet kultaisiksi, eikä Hether voinut vastustaa katsetta.
"Olen pahoillani Hether, se olisi ollut liian vaarallista", Altair sanoi.

Kello seinällä löi puoli kymmenen merkiksi. Altair ja Hether istuivat hiljaa, toinen poltti piippuaan ja toinen lakkasi kynsiään. He odottivat Kiriniä.



(Perjantai 11.10. 1949 klo 21:30)
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 390
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja Kronus » 24.08.2010 11:46

Saapuessaan toimistolle Kirin tervehti Jasminia ja meni suoraan sisään huoneeseen, jossa häntä odotettiin. Hän tervehti myös Hetheriä ja Altairia. Sitten hän otti esiin ja laski pöydälle rahat, jotka olivat jäljellä eilisillalta, sen jälkeen kun hän oli saapunut kotiinsa ja laittanut niistä vanhalle äidilleen sivuun vuokrarahat.

"Tuosta voi laskea, se jota kiinnostaa, millä hinnalla sain tiedot joita tuon tänään", Kirin sanoi kiusoittelevasti virnistäen. Hän tiesi, että Altair oli kiinnostunut vain tiedoista. "Mutta rahastahan tässä ei ole kysymys, vai mitä? Ei ainakaan tämän tapauksen selvittämisen jälkeen. Mutta sallikaa minun mennä asiaan. Eilen Rufuksen kanssa puhuessani minulle selvisi muutamia asioita. Tapasin myös erään toisen vampyyrin, Sal-nimisen. Kukas hän oikein on, Altair? Rufuksen childe?"

"Kuulin, että Orrie on aiemmin ollut läheisissä tekemisissä Rufuksen ja hänen syndikaattinsa kanssa. Ikävä tapaus, kuulemma. Orrie kavereineen ei ole enää sittemmin ollut tervetullut minskyyn. Orrie oli saanut jonkinlaisen mahdollisuuden Ferdinandilta ja Rufukselta, mutta pilannut hyvän bisneksen. Valitettavasti en tiedä mistä bisneksestä oli kysymys, tai koska täsmälleen juttu on tapahtunut. Rufus on melko varovainen liikeasioistansa puhuessaan."

"Ymmärsin myös, että Minskyssä on käynyt Sabbatilaisia. Jouduin antamaan jonkun syyn käynnilleni, ja sanoin että Altairia kiinnostaa Sabbatin liikkeet. Ei se minulle ollut yllätys, että siellä käy Sabbatilaisia, vaan se, miten paljon Rufus siitä hermostui. Ehkä hän pelkää, että joku Camarillassa on valmis maksamaan sinulle, Altair, Rufuksen kontaktien selvittämisestä. Ehkä jollain oikeasti olisi siihen syytä. Jos se on seuraava tutkimuksesi, tarvitaan enemmän kuin rahaa, että minä lähden siihen mukaan. En tosiaan kaipaa yhtään enempää tekemisiin Sabbatin kanssa."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja kardinaali » 24.08.2010 12:26

Altair vilkaisi rahoja ja antoi Kirinille kysyvän katseen, mutta ei sanonut sen enempää. Hether sensijaan vihelsi hiljaa tuolillaan ja tuijotti arvioiden rahoja.

"Kiitos Kirin", Altair sanoi "Tästä oli paljon apua. Tapaus alkaa valjeta, mutta meidän pitää vielä kuulla Falckia, ennen kuin voimme tehdä mitään päätöksiä."

"Sal?" Hän sanoi ja mietti hetken: "Luulen, että tarkoitat Salvatorea, hän on Malkavian. En tiennyt, että hän työskentelee Minskyssä, mutta siinä on järkeä. Hänellä on erikoislaatuinen sairaus, minäkin olen kerran käyttänyt hänen palveluitaan hyväkseni. Hän osaa laskea ja arvioida todennäköisyyksiä salamannopeasti ja uskomattoman tarkasti. Olen kuitenkin käsittänyt, että tästä lahjasta on hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sinänsä mielenkiintoista, että hänet on palkattu Minskyyn."

"Meinaatko sä, että se osaa pitää tarkkaa lukua siitä, mitä kortteja on kierrossa ja mitä pakassa? Että huijaaminen on vaikeempaa?" Hether kysyi. "Aika siistiä", hän tokaisi sitten, kun Altair ei vastannut.

"Bisnes", Altair vastasi Kirinille kuultuaan tämän kertomuksen Orrien ja Rufuksen suhteesta. Hän nojautui taaksepäin tuolillaan ja hymyili tyytyväisenä:
"Niin arvelinkin. Rufus-parka, hänen yrityksensä on kokenut melkoisen takaiskun. Ei tietenkään mitään sellaista, mikä lannistaisi sinnikkään Toreadorin, mutta veikkaampa, että hänen asemansa oman klaaninsa silmissä on juuri laskenut muutaman pykälän." Hän nyökkäsi ja jatkoi:
"Sinähän sanoit aikaisemmin, että Minskyssa oli ollut huumeita? Mutta bisnes oli lopetettu noin kuukausi sitten? Ja tämä, Kirin hyvä, ajoi Mandelbaumin pois Minskysta. Se jätti Emetin vaille ainetta, johon hän oli jo hyvää vauhtia addiktoitunut. Hänen oli saatava sitä lisää tai löydettävä joku korvaava aine."

Altair nojautui jälleen eteenpäin ja katsoi sekä Kiriniä että Hetheriä vuorollaan:
"Mikä on teidän mielestänne Orrien osuus ja motiivi? Miksi hän halusi tehdä bisnestä Rufuksen kanssa ja mitä siinä meni pieleen? Ja miksi hän ei ole valmis hyvittämään tekoaan? Ei hän varmaankaan halua tarkoituksellisesti saada Rufuksesta vihollista itselleen. Ellei joku muu asia ole sokaissut hänen arviointikykyään."

Altair vilkaisi kelloa seinällään.
"Julius Falck on täällä aivan pian", hän sanoi ja laittoi Kirinin rahat piiloon yhteen pöydän laatikoista.
"Minulla ei ole aikomustakaan alkaa selvittämään Sabbatin liikkeitä", Altair vastasi Kirinille naurahtaen:
"Siihen eivät mitkään rahat tai palvelukset saa minua ryhtymään. Jos törmään Sabbatiin tutkimusteni yhteydessä, se on eri asia. Mutta varta vasten en siihen sakkiin halua sotkeutua. Enkä vampyyrien politiikkaan ylipäätään.
"Mutta en olisi aivan varma siitä, että sabbatilaisia on käynyt Minskyssä vain huvittelemassa", hän jatkoi:
"Rufuksella on syytä hermostua asiasta, koska hän pelkää henkensä puolesta. Älä unohda, mitä me kuulimme Hubertilta. Lasombrat hallitsevat suurta osaa kaupungin huumebisneksestä."

Vaikutti siltä, että Altair oli aikeissa jatkaa, mutta samalla he kuulivat ääniä eteisestä. Julius Falck oli saapunut.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 390
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja Kronus » 25.08.2010 15:24

Orrien bisnekset Rufuksen ja Salvatoren kanssa liittyivät siis kaikella todennäköisyydellä huumeisiin, joita Minskyssä vielä jokin aika sitten oli asiakkaille tarjottu muiden paheiden ohella.

Oliko Orrie siis hankkinut huumeita Minskyyn, kenties lasombrilta? Mikä sitten oli mennyt pieleen, kun huumebisnes Minskyssä loppui? Ehkä Rufus oli saanut selville mistä huumeet olivat peräisin, ja laittanut välit Orrieen täysin poikki.

Ei, todennäköisemmältä vaikutti, että Orrie oli jotenkin tuhonnut Minskyn huumebisneksen, ja Rufus oli katkera siitä. Ehkä Orrie halusi jostain syystä estää Mandelbaumia käymästä Minskyssä. Ehkä hän pelkäsi Mandelbaumin sanovan tai tekevän jotain, mitä mistä Rufus tai Sal ei olisi saanut tietää.

Rufus (ja Ferdinand) oli ollut tekemisissä Orrien kanssa, kunnes Orrie oli "pilannut hyvän bisneksen". Orriella on tiettävästi jotakin, mitä hän ei halua kertoa sirelleen. Orrie myös luulee tai pelkää, että Altair saa sen selville. Hän siis varmaankin pelkää, että Altair työskentelee Dariukselle.

Mutta mikä oli Mandelbaumin ja Orrie välinen yhteys? Orrie oli käyttänyt Mandelbaumia varoituksena Altairille. Nyt Mandelbaum oli kuollut. Tiesikö hän liikaa, vai liian vähän? Kirin ei tiennyt vastausta. Hän oli aikeissa kysyä Altairin mielipidettä, mutta Julius Falck oli saapumassa. Asia ei kuulunut Falckin korville, joten Kirin kysymisen sijaan odotti Falckin saapumista.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja kardinaali » 26.08.2010 18:05

Jasmin avasi huoneen oven ja hänen perässään sisään astui hermostunut, kalpea ja entistäkin ryppyisempään harmaaseen pukuun pukeutunut Julius Falck.

"Kiitos, Jasmin. Voit lähteä kotiin", Altair sanoi ja Jasmin nyökkäsi. Mennessään tyttö katsoi Kiriniä ja veti punastellen huivin kasvojensa eteen.

"Sinun pitää selvittää tuo asia, Kirin", Altair huomautti kun Jasmin oli mennyt pois. Sitten hän viittasi Juliusta istuutumaan toiselle nahkaisista nojatuoleista. Hän tarjosi Juliukselle myös kättään:

"Hyvää iltaa herra Falck. Ole hyvä, istuudu. Tämä ei vie kauaa, haluan vain esittää teille muutaman kysymyksen."

Julius kätteli Altairia ja vilkaisi hermostuneena muita. Sitten hän istuutui nojatuoliin ja pyyhkäisi kädellään hiuksiaan.

"Kysymyksen? Minä luulin, että tarvitsit jotain apua lakiasioissa?" Hän vastasi.

Altair pudisti päätään:
"Olen selvittämässä erästä tapausta, johon uskon teillä olevan yhteyksiä. Älkää hermostuko, herra Falck", Altair lisäsi nopeasti, kun Julius näytti jännittyvän.
"Minä en usko, että teillä on osuutta tapaukseen muuten kuin välillisesti. Teillä ei ole mitään vaaraa, nimenne ei tule esille näiden tutkimusten yhteydessä, eikä asiakkaani saa koskaan tietää siitä."

Julus Falck näytti epäilevältä. Hän suoristi hiukan ryhtiään ja sanoi:
"Minä en tiedä, mitä sinä minusta haluat. Mutta en paljasta mitään tietojani. Minun ja asiakkaideni väliset suhteet ovat luottamuksellisia. Ja jos taas te haluatte kysyä minulta asioita yksityishenkilönä, minä vaikenen. Minulla on siihen oikeus, te ette ole viranomainen."

Altair hymyili paljastaen samalla hampaansa. Hän teki niin harvoin ja se yllätti jopa Hetherin. Julius puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi hyvin lyhyen hetken ajan Altairia silmiin. Hän kuitenkin käänsi katseensa syrjään nopeasti ja hieraisi hermostuneena niskaansa.

"Sinä olet hyvin potentiaalinen nuori vampyyri, Julius. Etkä sinä ole tyhmä. Joten voimmeko me nyt keskustella? Minä haluan vain muutaman tiedon, en enempää." Altair tarkkaili Juliuksen reaktoita. Toinen piti yhä katseensa lattiassa ja lihaksensa jännittyneinä. Julius oli kuin kiusalliseen tilanteeseen joutunut peto, joka ei tiennyt, pitäisikö hänen hyökätä vai taipua.

Altair odotti hetken ja pudisti sitten päätään. Hän ojensi Juliukselle pöydällä olevan sähkeen:
"Sain tämän sähkeen sinun sireltäsi, Julius. Hän luottaa minuun", Altair sanoi. Julius nosti äkkiä katseensa ja otti sähkeen nopeasti pöydältä. Hän luki sen ja katsoi Altairia edelleen epäröiden, mutta vaikutti jo yhteistyöhaluisemmalta.

"Onko kyseessä niin iso asia, että ruhtinas on siitä kiinnostunut?" Julius kysyi.

"Ei varsinaisesti", Altair vastasi vaatimattomasti "Hän on enemmänkin kiinnostunut siitä isosta kuviosta, johon tämä pieni tapaus liittyy. Ja se taas ei kuulu minulle. Mutta katsoin aiheelliseksi ilmoittaa ruhtinaalle, mitä hänen kaupungissaan on tekeillä. Ensimmäinen traditio voi aina olla vaarassa silloin, kun voimakkaat vampyyrit alkavat tosissaan taistella. Ja ainakin yhtä voimakasta vampyyria on viimeaikoina loukattu melko kovalla tavalla. Hän tuskin jää nuolemaan haavojaan kaikessa hiljaisuudessa."

"Ja minun tietoni voivat auttaa tässä asiassa?" Julius kysyi epäuskoisena. Sitten hän nyökkäsi:
"Hyvä on, kysy pois. Minä en ole toiminut sireni, siis ruhtinaan, selän takana. Minulla ei ole mitään salattavaa."

"Kiitos", Altair huokasi:
"Aloitetaan sitten. Tietojeni mukaan olet ollut tekemisissä erään ihmisen, Emet Mandelbaumin kanssa ainakin kerran. Pitääkö paikkansa?"

Julius vilkaisi Kiriniä. Kirin ja Sorella olivat olleet poliisin kuulusteluissa Mandelbaumin kuolemaan liittyen ja Julius Falck oli ollut heidän lakimiehensä.

"Pitää paikkansa", Julius vastasi.

"Voitko kertoa siitä?" Altair kysyi.

"Ei siinä ole paljoa kerrottavaa", Julius aloitti: "Tapasimme muutaman kerran erään asiakkaani toiveesta. En yleensä toimi välikätenä, mutta tämä asiakas oli hyvin ehdoton asian suhteen. Ja koska hän maksoi hyvin, niin mikäs siinä."

"Asiakas?" Altair kysyi, mutta Julius pudisti heti päätään:
"En kerro hänen nimeään. Asiakassuhteeni ovat luottamuksellisia, aivan kuten teidänkin."

"Hyvä on", Altair myöntyi: "Kerro lisää tapaamisten luonteesta. Mistä siinä oli kysymys?"

Hetken aikaa Julius mietti, mutta kohautti sitten olkiaan ja sanoi:
"Teollisuusvakoilua. Sellaista tapahtuu paljon nykyään. Minun piti hiukan muuttaa muutamaa lakikoukeroa papereissa, jotka Emet Mandelbaum toimitti. Yritys, jossa Emet työskenteli, oli tehnyt jotain innovaatioita. Sellaiset tiedot ovat kovaa valuuttaa muille saman alan yrityksille tai mustalle pörssille."

"Ja mitä Emet sai palkkioksi? Tiedätkö sitä?" Altair kysyi

"En", Julius vastasi "Ei se minua kiinnostanut. Emme vaihtaneet kuin muutaman sanan niissä tapaamisissa. Ilmeisesti hän sai maksunsa muita teitä. Enkä minä mitään palkkioita olisi toimittanutkaan. Minä tarvitsin paperit, jotta saatoin muuttaa tekstejä ja se siitä. Se oli puhdasta bisnestä."

Altair nyökkäsi. Hän nojautui taaksepäin tuolillaan ja risti kädet rintansa päälle.

"Käsittääkseni raportoit myöhemmin Camarillalle Emetin kuolemantapauksesta. Sehän tapahtui hämärissä merkeissä", hän sanoi.

Emet katsoi nyt Kiriniä ja sanoi enemmänkin hänelle kuin Altairille:
"Joo, te olitte paikalla! Ja sen tappoi vampyyri, siitä ei ole epäilystäkään."

"Ei, siitä ei ole epäilystäkään", Altair myönsi: "Mutta kuulin muutakin kiinnostavaa. Kuulin, että eräs ihminen oli maininnut, että Mandelbaumin tappoi käärme. Ja että sinä et raportoinut tästä huomiosta Camarillalle. En usko, että teit sitä suojellaksesi minua, vaikka toki arvostaisin sitä suuresti", Altair sanoi ja katsoi Juliusta tarkasti:
"Luulen, että sinä uskoit siihen. Sinä pelästyit kuullessasi käärmeestä, joka imee veret uhristaan ja katoaa paikalta jälkiä jättämättä. Sinä pelästyit", Altair läimäytti kämmenensä yhteen niin, että Julius hätkähti:
"Koska sinä tiesit sen kuullessasi, kuka Emetin tappoi!"

"Enkä!" Julius hyppäsi seisomaan ja katsoi hermostuneena Altairia ja Kiriniä:
"En tiedä! En varmasti, ja mitä sillä on väliä? Se oli ihminen ja joo, tuli siitä ongelmia jonkun verran mutta ei mitään sellaista, mitä Camarilla ei osaisi hoitaa."

"Niin", Altair sanoi ja pudisti päätään surullisena:
"Emet oli vain ihminen. Sinulla oli kuitenkin epäilyksesi murhaajasta ja sinun tietojasi ajatellen murhassa oli hyvä motiivi. Mutta minä tiedän enemmän tästä asiasta, Julius. Eikä sillä henkilöllä, ketä sinä epäilet, ole hyvää motiivia murhata Emetiä. Tarkoitan siis, että ei murhata ja jättää kuolemaan."

Julius Falck katsoi hetken Altairia suu auki. Sitten hän vilkaisi sähkettä pöydällä, katsoi Kiriniä ja sitten taas Altairia ja huudahti:
"Mutta... sinulla, sitten sinulla oli! Jumalauta, nuo kaksi kätyriä siis murhasivat sen tyypin kuitenkin ja keksivät koko jutun päästään, että siellä muka oli joku muukin?!"

Altair yllättyi harvoin, mutta nyt hänen kasvoiltaan saattoi lukea, että hän ei todellakaan ollut osannut odottaan Juliuksen reaktiota.
"Istu alas, Julius ja rauhoitu", hän sanoi sitten. Altair päästi tilanteen tasalle sekuntissa.
"Minä en ole määrännyt Kiriniä tai Sorellaa murhaamaan Emet Mandelbaumia. Ja vaikka olisinkin pyytänyt sitä heiltä, he tuskin olisivat sitä tehneet. Emet oli tärkeä asiakkaallemme, eikä hänen kuolemansa auttanut meitä yhtään."

Julius istui alas ja näytti hämmentyneeltä. Hän ei enää tiennyt mitä tai ketä uskoa.

"Voit itse kysyä Kiriniltä tapauksesta jos haluat", Altair kehotti. Julius painoi pään käsiinsä ja näytti ajattelevan kuumeisesti. Altair katsoi Kiriniä:

"Onko sinulla jotain, jota haluaisit kysyä nyt, kun herra Falck on täällä?" Hän kysyi.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 390
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja Kronus » 31.08.2010 18:32

Kirin vilkaisi Jasminin perään. Mitä ihmettä hän oli muka tytölle tehnyt? Ja mitä hänen pitäisi nyt sitten tehdä?

Kirin antoi asian olla ja keskittyi Altairin ja Falckin puheisiin. Ilmeisesti puhe oli Camarillasta ja Masqueradesta, kun Altair mainitsi loukatut tunteet ja suuret kuviot. Kirin teki henkisen merkinnän, kun Falck kutsui sireään ruhtinaaksi. Se ei hänestä kuitenkaan muuttanut tilannetta millään tavalla. Camarillalainen oli camarillalainen.

Enemmän Kirinin huomion kiinnitti, se, mitä Emet oli tehnyt. Emet oli vakuillut, varastanut pääomaa. Emet oli myös käyttänyt huumeita. Kirin hymähti. Ainoa epäilys, joka ei ollut pitänyt paikkaansa, oli kommunistiepäily, eikä sekään tavallaan ollut kaukana totuudesta. Mandelbaum oli varsinainen paheiden keräilijä.

Altairin väite tuli Kirinille yhtä yllätyksenä kuin käsien läimäytys. Mitä, tai oikeastaan ketä Altair tarkoitti? Kaksi mahdollisuuttapyrkivät esiin Kirinin mielessä.

Falckin asiakkaalla oli hyvä motiivi tappaa Mandelbaum. Mandelbaum tiesi liikaa. Mandelbaum oli varastanut hänelle jotain arvokasta, ja tietäisi kenellä se olisi kun sitä alettaisiin kaivata. Teollisuuspatentit toimivat hieman toisin kuin perinteinen raha, mutta suurin piirtein noin. Kuka sitten haluaisi sen, mitä Mandelbaum varasti? Kilpaileva yritys, ja siihen Kirinin tietämys asiasta loppui. Oli myös musta pörssi, johon hän hiljan oli ikään kuin tutustunut. Mandelbaumilla oli ollut yhteys Minskyyn.

Voisi olettaa, että vastineeksi myyräntyöstä Mandelbaum olisi saanut kaipaamiaan huumeita. Falckin asiakas saattoi olla Rufus tai Ferdinand. Kirin oli jossain vaiheessa alkanut ajatella Mandelbaumia todennäköisenä ghoulina, joten hän oli taipuvainen Rufuksen suuntaan. Tietysti, huumebisnes oli kuivunut Minskyssä Orrien takia. Oliko Falckin asiakas sittenkin Orrie? Orriella saattoi olla käyttöä Mandelbaumin ryöstämälle aineistolle. Hän kuitenkin oli ollut tekemisissä alamaailman kanssa. Oliko Orrie tahallaan pilannut huumebisneksen, saadakseen Mandelbaumin omaan koukkuunsa? Vai oliko Rufus yksi Orrien ystävistä, ja Rufus oli laittanut Orrien tekemään mitä teki Lyttoneille? Tuskin sentään; Rufusksen kertomus välirikostaan Orrien kanssa vaikutti autenttiselta.

Eli Orrie olisi löytänyt Mandelbaumin Minskystä, tehnyt tästä oman vakoojansa ja hankkinut tämän ja Falckin avulla itselleen sen mitä Emersonin yrityksestä halusi. samalla Orrie joutui napit vastakkain Rufuksen kanssa. Sitten kun Emerson oli pääsemässä Altairin kautta jäljille, hän tappoi Mandelbaumin. Altairin lavastaminen murhaajaksi olisi onnistuessaan poistanut kiinnijäämisen uhan täysin.

Silti, Kirinistä tuntui vielä jokin oudolta. Altairin sanojen mukaan Falck tiesi kuka murhaaja on, kun hän kuuli katoavasta käärmeestä. Kirin ei tuntenut Orrieta, mutta uskoi, ettei tuollainen kuvaus voinut sopia häneen paremmin kuin Altairiin itseensä. Kirinistä tuntui selvältä, että Falck epäili Altairia. Altair sanoi myös, että Falck tiesi epäilemällään henkilöllä olevan hyvä motiivi...

Voisiko Falck tietää Altairista jotain sellaista? Miksi ei voisi...

Kirin päätti jättää ajatuksen siihen. Altair maksoi hänelle tutkimusavusta, ja järjestely sopi hänelle ihan hyvin.

Falckille Kirin sanoi:
"Asiakkaasi henkilöllisyyttä en rupea kysymään, mutta tämän kysyn: miksi et kertonut Camarillalle käärmejutusta? Vaikuttaa minusta aika merkittävältä faktalta, joka kiinnostaisi monia."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja kardinaali » 02.09.2010 09:59

Falck katsoi Kiriniä hermostuneena. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja painoi päänsä alas. Hetken aikaa näytti siltä, että Julius oli jälleen mennyt puolustuskannalle, mutta lopulta hän sanoi hiljaa:

"Minä en ole toiminut ruhtinaan selän takana mitä tulee Camarillan asioihin. Mutta... minulla on muitakin asiakkaita kuin vain oman klaanini vanhimmat. Vaikka sire on kieltänyt olemasta tekemisissä", hän nosti päänsä ja katsoi Altairia:
"Sellaisten kanssa kuin sinä. Kuin te molemmat."

Altair nyökkäsi:
"Ja sinä pelkäsit, että jos ruhtinas saisi tietää että tunnet meitä Camarillan ulkopuolisia, niin hän voisi suuttua sinulle?"

Julius nyökkäsi ja näytti aidosti onnettomalta. Hetken aikaa oli aivan hiljaista, ainoastaan Hether vaihtoi levottomana asentoa. Ilmeisesti hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miksi Julius Falck oli niin onneton.

Äkkiä hiljaisuuden rikkoi eteisestä kuuluva kova räsähdys, aivan kuin ulko-ovi olisi tempaistu saranoiltaan. Jasmin kirkaisi oven toisella puolella ja Altair nousi salamannopeasti seisomaan. Myös Falck pomppasi tuoliltaan ja kääntyi katsomaan toimiston ovea. Jasmin ryntäsi sisään pelästyneenä ja huusi jotain Altairille kielellä, jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Viesti jäi kuitenkin kesken, kun melkein heti Jasminin perässä huoneeseen astui kiukkuisen oloinen mafioso.

Kirin tiesi nähneensä miehen ennenkin, mutta ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota. Mies oli melko lyhyt, hän oli pukautunut kalliiseen mustaan pukuun ja hänellä oli päässään lierihattu ja tummat lasit. Iältään mies vaikutti olevan viisissäkymmenissä, mutta kuka tahansa saattoi sanoa, että hän ei ollut enää elävä. Hether perääntyi nojatuolinsa nurkkaan ja peitti rintansa kiusaantunut ilme kasvoillaan. Myös Falck perääntyi kirjahyllyjä vasten ja painoi kämmenet kasvoilleen. Jasmin tarttui Kirinin käsivarteen ja painoi kasvonsa hänen hihaansa vasten. Ainoastaan Altair pysyi paikoillaan ja tuijotti miestä hievahtamatta. Lopulta hän sanoi:

"Hyvää iltaa, Ishmael. Mikä suo meille tämän kunnian?"

Mafioso katsoi jokaista huoneessa vuorollaan ja kiinnitti sitten huomionsa Altairiin:
"Sinä", hän sanoi "Tee tälle asialle loppu tai saat vastata seurauksista."

Altair pudisti päätään:
"Minä ainoastaan tutkin asiaa. Ja olen jo selvittänyt sen. En ole mitenkään muuten osallinen tähän."

Mafioso katsoi tiukasti Falckia, mutta Altair jatkoi:
"Julius Falck on täällä vastaamassa muutamaan kysymykseen. Minä en ole käyttänyt hänen palvelujaan muuten kuin silloin, kun Kirin ja Sorella kävivät poliisilaitoksella."

Hetken hiljaisuuden jälkeen Altair sanoi:
"Jos haluat tietää kuka on tämän takana, Ishmael, niin saavu tänne huomenna kello kymmenen."

Mafioso katsoi Altairia tiukasti ja vastasi:
"Minä en tule tänne kuuntelemaan sinun juoniasi, petturi. Jos tämä on ohi nyt, niin hyvä. Muuten minä tulen tänne uudelleen."

Hän kääntyi kannoillaan ja oli lähdössä ulos, kun Altair huusi hänen peräänsä:
"Odota hetki, Ishmael. Minulla on jotain, mikä kuuluu sinulle", samalla Altair kaivoi shekkivihkonsa esiin.

Ishmael palasi takaisin ja otti epäillen vastaan Altairin kirjoittaman shekin. Hänen ilmeensä koveni, kun hän luki summan.

"Vain ihmiset maksavat minulle rahalla, sinäkin tiedät sen. Enkä minä muutenkaan olisi jättänyt kesken hyvin alkanutta tutkimusta", Altair sanoi kylmästi.

Ishmael katsoi häntä vielä hetken, repi sitten shekin kahtia ja marssi ulos toimistosta.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 390
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.09.2010 11:49

Kirinkin pomppasi pystyyn kun Jasmin ja mafioso ryntäsivät huoneeseen. Hän koitti rauhoittaa Jasmina, mutta piti katseensa mafiosossa.

Kirin seurasi Ishmaelin ja Altairin keskustelua. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtumassa, mutta tunsi että hänen pitäisi tehdä jotain, jos tilanne kävisi äkkiä vaaralliseksi. Hän ei tiennyt mitä se olisi, mutta monenkirjavissa töissään hän oli tottunut sellaiseen.

Seuratessaan tarkasti keskustelua Kirin tajusi, että Ishmael kuului tapaukseen. Tapa, jolla hän puhui Altairille - heillä oli jotain yhteistä, jotain sellaista mitä Falck oli pelännyt paljastaa sirelleen. Ishmael oli Falckin asiakas, samoin kuin Mandelbaumin. Falck oli ajatellut, että Ismael tappoi Mandelbaumin.

Altairin puheista päätellen Ishmael olisi voinut haluta tehdä Mandelbaumista jälkeläisensä. Mutta se oli nyt myöhäistä, se oli ohi. Mitä siis Ishmael tarkoitti, kun halusi tehdä (tai oikeastaan Altairinn tekevän) asialle lopun? Oliko lavastus kohdistunut häneen? Kirinin mielestä käärmejuttu yhdessä toimistolle tulleiden rahojen ja uhkauskirjeen kanssa osoitti selvästi, että se oli tarkoitettu Altairille. Mutta ehkä Ishmael olikin joutunut kärsimään siitä. Hänen kunniansa oli saanut kolauksen.

Kun tilanne oli rauhoittunut ja Ishmael poistunut paikalta, Kirin istutti Jasminin alas ja ehdotti jotain juotavaa. Hän ei tiennyt, joiko Jasmin viskiä tai kahvia, tai teetäkään. Kirin meni baarikaapille katsomaan mitä sieltä löytyisi. Hän kysyi ensin Falckilta:"Tuoko oli se sinun asiakkaasi?" ja sitten Altairilta: "Onko hän sinun klaaniasi? Mikä häntä vielä risoo, nyt kun Mandelbaum on kuollut?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja kardinaali » 06.09.2010 11:22

Jasmin istui nojatuoliin, mutta ei vastannut Kirinille. Baarikaapissa näytti olevan paikoillaan kaikki perus drinkkiaineet: vodkaa, giniä, rommia, viskiä ja erinäisiä liköörejä.
"Siellä Jasimin pöydällä on varmaan vielä keittimessä teetä", Altair sanoi Kirinille: "Hän ei juo alkoholia."

Teetä tosiaan olikin vielä pienessä, kummallisen mallisessa lasipannussa pöydällä. Vieressä oli myös teelasi ja sokerikippo. Jasmin näytti kiitolliselta, mutta Kirin saattoi huomata, miten hän punasteli ja vältteli Kirinin katsetta. Hether meni hänen luokseen ja kietoi toisen kätensä tytön hartioiden ympärille. Vaikutti siltä, että Jasmin otti helpommin vastaan Hetherin rauhoittelut.

Myös Falck näytti siltä, että olisi tarvinnut jotain rauhoittavaa. Hän otti muutaman levottoman askeleen edes takaisin huoneessa ja nojasi sitten kirjahyllyjä vasten hierosen samalla kämmeniään.

"Hän on tunnettu nimi alamaailmassa", Falck vastasi lopulta Kirinille. "Sellaisille henkilöille ei sanota 'ei' jos he tulevat pyytämään sinulta ammattiapua."

"Ishmael näyttää pahemmalta kuin mitä hän oikeasti on", Altair sanoi kyllästyneen oloisena ja katseli Falckin levotonta vääntelehdintää.
"Hänen vaikutusvaltaansa ei pidä aliarvioida, mutta hänelle ei myöskään tarvitse antaa enempää kunniaa kuin mitä hän ansaitsee. Ja kyllä, " Hän vastasi Kirinille: "Hän on minun klaaniani. Meitä ei asu montaa tässä kaupungissa vakinaisesti, mutta Ishmael on niitä tapauksia, joka ei lähtisti täältä kulumallakaan."

Hetken aikaa Altair oli hiljaa, mutta sanoi viimein:
"Hän haluaa tietää tämän tapauksen kuvion, aivan kuten me kaikki. Hän on menettänyt paljon sellaista johon hän on sijoittanut ja hän joutuu vielä vaikeuksiin poliisin kanssa. Kuka tahansa olisi kiukkuinen. Ja kuka tahansa, etenkin epäkuollut mafiajohtaja, haluaisi kostoa. Siksi tämä on vietävä loppuun asti, vaikka asiakkaallemme riittäisikin Falckilta kuulemamme tiedot. Minä katson velvollisuudekseni suojella meidän rikollistamme Ishmaelin kostolta, koska se tuskin olisi miellyttävä. Mutta herra Beaton ja neiti Lariviere saavat loppujen lopuksi huolehtia siitä."

"Jos minua ei enää tarvita, niin voisin lähteä", Falck sanoi hermostuneena. Altair katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten. Falck kiiruhti saman tien ovelle.

"Muista tulla tänne huomenna kello kymmenen", Altair sanoi hänen peräänsä. Falck kääntyi katsomaan Altairia ja avasi suunsa, mutta Altair nyökkäsi ja vastasi hänen esittämättömään kysymykseensä:
"Kyllä sinä haluat tulla, ymmärrät sen myöhemmin."

Kun Falck oli mennyt Altair sanoi Kirinille:
"Huomenna me selvitämme tämän tapauksen niiltä osin, kuin se koskee meidän maailmaamme. Minä olen luvannut sen ruhtinaalle. Ylihuomiseksi puolestaan sovimme tapaamisen herra Emersonin kanssa ja kerromme hänelle totuuden niiltä osin kuin me sen voimme kertoa. Lisäksi meillä on silloin annettavanamme hänelle takaisin ne paperit, jotka Emet varasti. Sen jälkeen tapaus ei enää ole meidän käsissämme. Olisin kuitenkin toivonut, että Ishmael olisi tullut tänne huomenna. Hänen olisi ollut tärkeää tietää papereista, sillä Emerson tulee varmasti kääntymään poliisin puoleen. Mutta se on Ishmaelin ongelma."

Sitten hän otti esille puhelinmuistionsa ja alkoi selata sitä.
"Tulkaa tekin tänne huomenna hyvissä ajoin ja varautukaa siihen, että täällä voi tulla tappelu. Aseet ovat sallittuja, mutta niitä ei kannata käyttää ellei ole aivan pakko." Altair katsoi Jasminia, joka näytti jo olevan paremmassa kunnossa:
"Sinun ei tarvitse tulla huomenna, täällä voi olla liian vaarallista. Pidä ansaittu vapaapäivä, me tapaamme jälleen yliuomenna."
Jasmin nyökkäsi, mutta näytti siltä, kuin olisi aikeissa kysyä jotain. Altair näytti tajuavan kysymyksen ja vastasi:
"Älä huolehdi, sitä ei tarvitse lukita ensiyöksi. Siitä voi olla meille vielä apua huomenna."

Jasmin nousi ylös ja lähti viemään tyhjää lasiaan takaisin pöydälle.
"Tänne tulee ruuhkaa huomenna, koska haluan kaikki asianomaiset paikalle. Heidän tulee saada tieto asioiden kulusta, koska he voivat tarvita sitä Camarillan oikeudenkäynnissä. Enkä minä jaksa selittää asioita kaikille erikseen. Myös Ryan Beaton ja Sophia Lariviere tulevat paikalle. He ovat aseistautuneet, mutta saattavat silti tarvita apua. Minä soitan kaikille", Altair sanoi "Ja järjestän asiat huomiseksi. Muistakaa tulla ajoissa paikalle. Ylihuomenna saatte palkkionne", hän lisäsi viimeisen lauseen tyytyväisesti hymyillen.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 390
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 4: Kohti ratkaisua

ViestiKirjoittaja Kronus » 15.09.2010 15:15

Kirin laiittoi hatun päähänsä ja teki lähtöä myös. Hän toivotti hyvät yönjatkot Altairille ja Hetherille. "Ensi yöhön siis" hän sanoi hitaasti lähtiessään. Hän tiesi, että huomenna asiat selviäisivät, ja että Altair paljastaisi korttinsa vasta silloin. Hän tunsi, miten juttu läheni päätöstään, ja yritti sovittaa palsia yhteen. Hän veti esiin muistikirjansa ja selaili sitä hajamielisenä. Hänen mielensä oli yllättävän rauhallinen, paitsi...

Jokin kutkutti hänen mielenkiintoaan voimistuen. Hän yritti työntää sen pois mielestään ja keskittyä muistiinpanoihinsa, mutta se hellitti vain hieman, palatakseen taas kohta voimakkaampana.

Kirin laski muistionsa ja tuijotti tyhjyyteen. Ishmael oli laittanut Mandelbaumin varastamaan. Ishmael ei ollut saanut haluamaansa - ei Mandelbaumia, eikä papereita. Ishmael aikoi kostaa. Kenelle? Orrielleko? Orrie vaikutti selvimmin syylliseltä. mutta mikä todistaa, että Orrie teki murhan? Se jolla on Mandelbaumin ryöstämät paperit on syyllinen.

Kirin palasi todellisuuteen, kun hänen tyhjä katseensa osui Jasminiin. Hän oli yhä toimiston aulassa. Pakkomielteinen kiinnostus leimahti taas yhtäkkiä. Kirin sanoi Jasminille "Hyvää yötä" työnsi lehtiön taskuunsa ja paineli nopeasti ulos.

Kotiinpäin kävellessään Kirin koitti miettiä, miten aikoi seuraavana iltana aseistautua, mutta hänen uteliaisuutensa oli taas herännyt. Se ei antanut hänelle rauhaa. Silmissään hän näki vain uudelleen, kuinka Jasmin oli poistumassa Altairin toimistosta, mutta kääntyikin takaisin.

"MITÄ ei tarvitse lukita? MISTÄ on apua?" Kirin mutisi.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57


Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron