Midgar - Taustatarinaa

Paikka kaikelle viralliselle sekä peleihin liittymättömälle keskustelulle.

Midgar - Taustatarinaa

ViestiKirjoittaja Kronus » 20.09.2017 10:05

Junan ryskytys kohosi liikenteen melun ja putkien huminan yli ja vaimeni sitten taas osaksi kaupungin kiireistä hälinää. Ilta oli pitkällä, vaikkei sitä taivasta katsomalla voinutkaan todeta, edes levyn päällä. Tehtaiden ja reaktorien sankan savuisen hyöryn ja sitä vastaan taistelevien valtavien valonheitinten takia Midgarissa päivää oli usein vaikea erottaa yöstä. Ikkunalasi vaimensi melua, mutta ei pysäyttänyt sitä. Sisällä pienessä asunnossa hälinä oli yhä läsnä, mutta rauhoitettuna, kuin nukutettu villieläin.

Ahtaudestaan ja hämäryydestään huolimatta asunto oli sisustettu tyylikkäästi, jopa ylellisesti. Niin ainakin Ash ajatteli. Hänen kaltaiselleen tytölle miellyttävä asunto oli tärkeä etu, monestakin syystä.

Nyt Ash oli levoton, mikä ei johtunut edes enimmäkseen siitä, että ulkona kadulla häntä odotti aseistettujen vartijoiden joukko. Juuri nyt Ash oli tietoisempi nukkuvan pedon hyrisevistä äänistä kodissaan kuin koskaan aikaisemmin, ja tuntui kuin se saattaisi herätä milloin tahansa, käydä vaaralliseksi. Television lattea häly ja kalpea valo eivät enää auttaneet, vaikka yleensä ne riittivät turruttamaan pedon. Vai oliko se Ash itse, johon television puudutus oli ennen tehonnut?

Ash nousi ylös ja avasi jääkaapin, mikä ei ottanut montaa askelta koska asunto oli pieni. Kaapissa olivat ne samat tuotteet jotka hän oli sinne laittanut: halpaa ja teollista, pakasteista prosessoituja eineksiä. Tuoreisiin vihanneksiin tai hedelmiin hänellä ei ollut varaa, kuten ei monilla muillakaan. Mikään syötäväksi kelpaava ei kasvanut lähelläkään Midgaria, ja tuoretuotteiden kuljettaminen kaukaa oli kallista, mikä teki niistä luksustuotteita rikkaille. Ash sulki jääkaapin. Ei hänellä oikeastaan edes ollut nälkä.

Televisiossa SNN:n uutisankkuri alkoi taas toistaa sitä samaa ja ainoaa uutisjuttua joka tänään ylitti uutiskynnyksen. Reaktori oli räjäytetty. Ash sulki nopeasti television ja jäi hämärään, kaksin nukkuvan pedon kanssa. Hän harkitsi jo radion avaamista, siinä toivossa että se eräs laiton radioasema sattuisi juuri nyt lähettämään vallankumouksellista ohjelmaansa. Mitä tahansa mikä saisi hänet täksi hetkeksi unohtamaan pelkonsa. Mutta Ash tiesi sisimmässään ettei voinut mitenkään paeta sitä, ei todella. Hän oli vaarassa, yritti hän unohtaa asian tai ei.

Ash meni varovasti ainoan ikkunansa luo katsoakseen petoa sen raotettuun silmään. Valtava reaktori kohosi seinämänä naapuritalojen takana. Jos räjäytetty reaktori olisi ollut tuo, ei hänellä enää olisi turvallista kotiaan. Eikä ehkä henkeään. Ash värähti. Hänen kotinsa tuntui turvattomalta.

Hänen asuntonsa sijaitsi kuudennessa kerroksessa, mutta hänen ikkunansa puolella katukivetys oli hädin tuskin kerroksen verran alempana. Sen tosin erotti talon seinästä pimeä kuilu jonka syvyyksissä jossain junat kolistelivat raiteillaan. Ashin kotitalo sijaitsi kateederin reunalla ja katukivetys kuului napurikateederille, joka oli muutaman korttelin kokoinen ja rakennettu aiempien kateederien yläpuolelle. Koska sektoreita reunustivat suojavallit, ne pystyivät kasvamaan vai ylöspäin, muodostaen “maanalaisia” katuja ja kortteleita korkealla slummien yläpuolellakin.

Ash olisi ehkä voinut avata ikkunan ja hypätä kadulle, mutta hän näki että vartijat olivat tajunneet saman ja istuskelivat odottamassa häntä naapuritalon portailla, mahdollisimman kaukana seinustan ylivuotavasta roskalaatikosta. He näkivät Ashin hahmon ikkunassa ja nousivat ylös jaloittelemaan, näyttääkseen että olivat tosiaan virantoimituksessa eivätkä tappamassa aikaa tupakoimalla. Ash huomasi myös työmiehiä, jotka olivat nosturissa, asentamassa jotakin korkealle naapuritalon seinälle: kameraa. Oliko sekin häntä varten? Miksi ihmeessä, jos kerran vartijat pitivät häntä näin tarkasti silmällä. Ash harkitsi myös mitä tapahtuisi jos hänen hyppynsä päätyisikin kuiluun jalkakäytävän sijaan. Kuolisiko hän? Luultavasti. Mutta päätyisikö hän alemmalle kadulle vai junanraiteille vai jonkinlaiseen viemäriin, vai slummeihin? Oli paremmin suunniteltuja sektoreita, joilla oli helppo unohtaa asuvansa taivaalla tyhjän päällä, mutta tämä sektori ei ollut yksi niistä.

Ash katsoi taas reaktoria ja kuunteli nyt uhmakkaasti kaikkia kaupungin ääniä, joita pelkkä ikkunalasi tai televisio tai kuulemasta kieltäytyminen eivät poistaneet. Mitä äänet olivat? Mistä ne kertoivat? Mitä niille voisi kukaan tehdä? Hän päätti tarttua tilaisuuteensa ja ottaa selvää, tai ainakin yrittää.

Ash vilkutti vartijoille, jotka pysähtyivät tuijottamaan ikkunaa. Sitten Ash sulki verhot ja riisuutui. Hän tarkisti että hänen käsilaukussaan oli kaikki tarvittava ja otti sieltä esiin pistoolinsa. Hetken harkittuaan hän siirsi sen yöpöydän laatikkoon. Se aiheuttaisi vain vaikeuksia vartijoiden kanssa, ja olisihan ehkä mahdollista hankkia toinen. Hän meni vaatekaapilleen ja otti esiin jakkupuvun, jota hän ei ollut käyttänyt aikoihin. Hän ei ollut itse valinnut sitä, eikä oikeastaan pitänyt siitä. Hän halusi jotain mikä antoi hänelle itseluottamusta, kuten hänen punainen mekkonsa. Hän laittoi kaiken valmiiksi ja sitten hän kävi pesulla, jätti valot päälle vartijoiden tuijotettavaksi ja meni sänkyyn. Aamulla hän kohtaisi vartijat. Mutta ainakin hän olisi virkeä ja levännyt, toisin kuin vartijat.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 277
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Paluu Yleinen keskustelu & admin-ilmoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron