Kirjoittaja kardinaali » 13.04.2018 15:43
Miihkali Arhippa Suontelo, Karjalan salakuljettaja
Itä-Karjalan Uikujoelta Vojatsun kylästä, nykyisin asuttaa evakkotilaa Kangasalla
Kangasalla Liuksialan kylässä voisi naapuritilan Selliinin isäntä kertoa pienestä evakkotilasta kysyttäessä näin:
”Tuo tila tuolla? Siellä asuu ne karjalan evakot, tai asuivat. Nyt siellä asuu enää se hiljainen nuori mies. Vanhukset kuolivat pois jo 50-luvun puolella. Surullinen tarina. Mukavia ne olivat, vanha isäntä Juhani ja sen vaimo Petronella. Olivat menettäneet toisen poikansa sodassa ja toinen oli vammautunut. Saivat täältä evakkoina tuon maatilan ja pitivät siellä karjaa. Sitten sinne muutti tuo hiljainen mies, on joku niiden sukulainen. Mukava mies sekin on, silloin kun sitä tapaa. En tiedä mitä tekee työkseen, ei ainakaan viljele tilaa.
Tampereella se käy riennoissa säännöllisesti. Vaimo sen usein näkee, kun on menossa iltalypsylle. Tuossa meidän tilan edessä on meinaan bussipysäkki ja siinä se mies, Miihkali sen nimi on, odottelee autoa. Ja ryssälässä se käy myös ainakin pari kertaa vuodessa. Ajaa sinne omalla autolla. Sillä on viisumi. Tuo sieltä meillekin viinaa, eikä koskaan ota maksua. Mukava nuori mies. Vaimo ei tosin tykkää. Itse se Miihkali ei pulloon koske.
Kauppa-autolta se ostaa aina maitoa, kaffetta, voita ja munia. Ja metsällä se tykkää käydä. On hyvä pyssymies kuulemma. Ja opetti Viitasen Tommille ansalankojen viritystä. Ei ole meidän hirviporukkaan tullut silti, vaikka pyydetty ollaan.
Nehän on kreikkalaiskatolisia nuo karjalaiset. Mutta kyllä se Miihkali tuli seuroihin, kun Ruoholahdessa pidettiin. Ei ajanut meidän kylän pappi pois, totesi vaan, että on se kumma kun karjalainen tänne tulee. Oli Ruoholahden emäntä tehnyt hyvät tarjottavat ja väki veisasi niin että kuului varmaan Roineen toiselle rannalle. Kyllä minä yritin saada sen Miihkalin huomaamaan ne nuoret tytöt siellä, mutta taisi karjalaista ujostuttaa, kun ei ollut sellaisen menoon tottunut.
Kyllä minusta se Niemisen Riitta olisi ihan hyvä emäntä Suontelon taloon. Ottaisivat lainan ja laajentaisivat navetan nykyaikaiseksi, niin pystyisivät elättämään itsensä. Kyllä tänne pitäjään penskojakin tarvitaan. Ja onhan siellä Vännillä se Raija, sekin on jo melkein nainen. Että kyllä täällä morsiamia on nuorelle miehelle, sen kun ottaa. ”
Osa Selliinin isännän kertomuksesta osuu kohdalleen, mutta ei aivan kaikki.
Miihkali varttui Itä-Karjalan Uikujoella Vojatsun kylässä. Talvisodan puhjetessa Miihkali ja hänen vuotta nuorempi veljensä Alisteri olivat vielä liian nuoria sotaväkeen, mutta Jatkosotaan veljekset kutsuttiin. Siinä vaiheessa oli jo suuri pelko siitä, että perhe joutuisi jättämään kotitilansa Uikujoella. Miihkali ja Alisteri olivat valmiita vaikka kaatumaan kotikyläänsä puolustaakseen.
Aunuksella Miihkalin pataljoona joutui ryssän saartorenkaaseen ja miehet otettiin sotavangeiksi. Siitä alkoi matka Perkjärven kokoamisasemalta kohti Borovitsin vankileiriä, jossa Miihkali muiden vankien tapaan eli kurjissa oloissa. Vuoden kestäneen vankeuden päätti teloitus joukkohaudan reunalle.
Miihkalin olisi pitänyt kuolla, mutta niin ei käynyt. Kun Miihkali kaivautui esiin joukkohaudasta, oli sotavankileiri jo tyhjennetty. Vangit oli vapautettu, teloitettu tai siirretty Siperiaan. Miihkali oli kuollut mies, joka kuitenkin puhui ja käveli. Ja kävelemään hän lähtikin, pitkän matkan aina Leningradiin asti.
Leningrad toipui sodasta. Stalin hallitsi Neuvostoliittoa ankaralla kädellä. Ihmisiä pakkosiirrettiin kolhoositiloille. Miihkali sai kuulla, että Suomi oli hävinnyt sodan ja että isot osat Karjalaa oli luovutettu Neuvostoliitolle. Murhe valtasi nuoren miehen. Hän koitti aloittaa elämäänsä uudelleen Leningradissa, mutta se ei tuntunut hyvältä. Miihkali kaipasi kotiin. Hän kaipasi sinne niin paljon, että lopulta lähti etsimään kotitilaansa tuhotulta Uikujärveltä.
Mikään Uikujärvellä ei ollut entisellään. Talot oli poltettu, pellot myllätty. Vanha ortodoksinen puukirkko oli ryöstetty ja häväisty. Kylän lähelle oli perustettu kolhoosi. Miihkali heittäytyi maahan ja suuteli sitä. Tämä oli hänen kotinsa, kaikesta häväistyksestä ja tuhosta huolimatta.
Suomalaisen miehen, etenkään kuolleen sellaisen, ei ollut helppoa asua yksin ja jälleenrakentaa pientä karjalaista kylää. Miihkalin puuhastelut herättivät pelkoa ja hämmennystä paikallisen kolhoosin asukkaissa, vaikka se ei ollut Miihkalin tarkoitus. Ennen pitkää miliisi kiinnostui asiasta ja teki Miihkalin elämästä niin hankalaa, että hänen oli jätettävä rakas kotinsa ja lähdettävä. Miihkali pakkasi reppuunsa niin paljon kotimaansa multaa kuin jaksoi kantaa, ja lähti jalkaisin ylittämään rajaa päästäkseen Suomeen. Miihkali halusi löytää perheensä.
Lopulta hän löysikin elämänhalunsa menettäneet, vanhat vanhempansa Kangasalta pitkän etsimisen jälkeen. Vanhukset koittivat viljellä savista maata, mutta se ei tuottanut riittävästi satoa. Miihkali sai kuulla veljensä Alisterin saaneen vakavan vamman päähänsä sodassa. Veli joutui viettämään koko loppuelämänsä sotavammasairaalassa.
Vain kolme kuukautta vanhempiensa löytämisen jälkeen Miihkali sai haudata isänsä, ja vuosi tämän jälkeen äitinsä. Vanhusten viimeisten toiveiden mukaan Miihkali asetti kumpaankin hautaan heidän oman kotimaansa multaa. Nyt Miihkalin vanhemmat lepäävät rauhassa Tampereen ortodoksisella hautausmaalla. Miihkali itse asuttaa evakkotaloa, mutta ei pidä karjaa tai viljele peltoa. Muutaman kerran vuodessa Miihkali matkustaa Karjalaan ja tuo sieltä aina hiukan lisää kotimaataan evakkotilalle. Hitaasti, mutta varmasti Miihkali aikoo muuttaa Kangasalla sijaitsevan savimaan Karjalan punaiseksi turpeeksi. Miihkali on myös aktiivinen Karjala-seuran jäsen. Hän ajaa karjalaisten evakkojen etuja ja toivoo hartaasti, että Karjala vielä kerran palautettaisiin Suomelle.
****
Tein Miihkalista kyvyiltään hyvin perus vampyyrin, eli otin animalismia, celeritya, presencea ja proteania. Kaikkia 1-2 tasoa. Miihkalilla on siis oma pieni maatila sekä auto (punainen Lada), jolla hän tekee matkoja rajan yli. Ajattelimme, että tällaiset matkat ovat ehkä olleet hahmojen yhteinen intressi aikanaan (Juran hahmo siis pystyy kuljettamaan Venäjältä päihteitä) ja sitä kautta hahmot ovat tutustuneet. Supon leipiin Miihkali on kenties halunnut/ajautunut siksi, että Karjalan salakuljetus on tehnyt hänestä hiukan vainoharhaisen. Miihkali pelkää, että Neuvostoliitossa hänen touhuistaan kiinnostutaan ja joku tulee hakemaan arvokkaan maa-aineksen takaisin.