Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

Paikka kaikelle viralliselle sekä peleihin liittymättömälle keskustelulle.

Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 30.08.2018 12:14

Mitä tiedetään maailmasta ennen suurta tulvaa?

Tämä on maailma, oikeammin World of Darkness, sellaisena kuin se olisi voinut olla olemassa ennen suurta tulvaa. Raamattu, Nodin kirja ja juutalainen folkloristiikka auttavat jo pitkälle "tunnetun maailman" kartoittamisessa.

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisten heimot ovat levinneet ympäri tunnettua maailmaa. Eden on yhä vielä jossain, ja väsymätön etsijä saattaa löytää sen porteille. Puutarhaan ei kuitenkaan pääse sisään, sillä sitä vartioidaan Jumalan käskystä. Mutta kerrotaan, että vain puutarhan loiston näkeminen porttien takaa riittää virvoittamaan väsyneen sielun. Se onkin suuri palkkio sellaiselle, joka elää pahuuden valtaamassa maailmassa. Ennen suurta tulvaa maailma on täynnä alati kasvavaa pahuutta ja vain harva sen asukkaista elää Jumalan mielen mukaista elämää.

Maailmassa ei ole erillisiä kieliä, vaan kaikki ihmiset puhuvat sitä kieltä, jonka ensimmäinen ihminen Adam on oppinut Jumalalta. Tämä ei silti tarkoita, etteikö Setin jälkeläisillä olisi erilaisia kulttuureita. Sekin nimittäin tiedetään, että erilaisia ammatteja on jo olemassa ja että ammatit ovat jakautuneet suvuittain.

Ihmiset ovat aikoinaan eläneet satoja vuosia, mutta Jumala on sittemmin rajoittanut ihmisten elinikää niin, että se on maksimissaan 120 vuotta. Monet nuoret ihmiset kokevat tämän vääryytenä tietäessään, että heidän isänsä ja isoisänsä ovat jo kuolleet, mutta jotkin heidän kaukaisemmista esi-isistään vielä elävät. Maailmassa ei enää ole montaa todella vanhaa ihmistä, mutta jonkin verran heitä vielä on. Heistä tunnetuin on Jumalan mielen mukaisesta elämästä saarnaava mies Nooa, jonka tiedetään olevan jo yli viisisataa vuotias.

Ihmisten heimot:
Setin jälkeläiset ovat levittäytyneet laajalle ympäri tunnetun maailman. He ovat rakentaneet kaupunkeja, kyliä, teitä, laivoja ja raivanneet viljelysmaita. Ihmisiä elää niin kaupungeissa kuin maaseudullakin, rannikolla ja sisämaassa. Osa on paimentolaisia ja osa ihmisistä elää eristäytyneissä kylissä keskellä erämaata. Vaikka ihmiset ovat periaatteessa kaikki saman kulttuurin edustajia, ovathan he kaikki Adamin jälkeläisiä ja siis Jumalan kuvia, elintavat ja pukeutuminen vaihtelevat sen mukaan, millaista elinkeinoa perhe harjoitta ja millaisella alueella he elävät. Ihmisten kolme suurinta heimoa ovat nimenneet itsensä myyttisten ensimmäisten ammatinharjoittajien mukaan.

Jabalin heimon ihmiset ovat paimentolaisia. He vaeltavat karjalaumojen mukana ja asuvat teltoissa. Heimo seuraa luonnonaikojen vaihteluita ja on hyvin läheisessä suhteessa eläimiin ja luontoon ympärillään. Heimo lepyttelee luonnonhenkiä ja kutsuu eläinhenkien voimia avukseen. Heimo joutuu usein riitatilanteisiin muiden ihmisten heimojen kanssa, sillä heidän luonnonläheinen elämäntyylinsä ei sovi yhteen alati kasvavien kaupunkien ja viljelysmaiden kanssa. Puolivillit karjalaumat tallaavat peltoja ja uudet kaupungit muuttavat eläinten vaellusreittejä. Jabalin heimon kulttuuri on ihmisten kulttuureista eristäytynein.

Jubalin heimon ihmiset ovat maanviljelijöitä, kalastajia ja karjankasvattajia. Heidän joukostaan ovat nousseet myös tunnetun maailman kuuluisimmat taiteilijat ja Jubalin heimo pitääkin kantaisäänsä maailman ensimmäisenä soittajana. Heimo on hyvin suuri ja laajalle levittäytynyt. Vaikka maanviljely on heimon pääasiallinen elinkeino, ovat jotkut heimon jäsenistä muuttaneet myös kaupunkeihin. Heitä voi tavata niin kauppiaiden, kun valtaapitävien joukostakin. Heimon taiankäyttäjät ovat monitaitoinen joukko ja heimolla on vahva perinne säihin ja kasvien kasvatukseen sekä vuodenaikojen vaihteluun liittyvässä magiassa. Heimon kalastajat asuvat rannikolla ja hallitsevat taiallaan tuulia.

Tubal-Kainin heimo pitää kantaisäänsä maailman ensimmäisenä seppänä. Tämä käsityöläisten ja kauppiaiden heimo on ihmisten heimoista suurin. He rakentavat kaupunkeja ja laajentavat elintilaansa jatkuvasti. Suurin osa eri kaupunkien armeijoista koostuu tämän heimon jäsenistä. He ovat vahvoja ja taitavia sotureita, joilla on käytössään taidokkaista aseita. Heimon perinne suosii käytännönläheisiä taikoja ja heimoon kuuluvat velhot rakentavat lumottuja esineitä. Toisaalta heimo tunnetaan myös raivokkaista taikaa käyttävistä sotureistaan.

Henokilaiset eivät ole varsinainen heimo, vaan heidän joukkoonsa voi liittyä kuka vain. He ovat ihmisiä, jotka ovat kuunnelleet Henokista kertovia tarinoita ja tietävät, että tämä Jumalalle kuuliainen ihminen on temmattu Jumalan luokse. Henokin seuraajat näkevät pahuuden ympärillään ja tietävät, että Jumala ei enää pitkään aio hyväksyä ihmisten julmuutta toisiaan ja maailmaa kohtaan. Henokin seuraajat lukevat ennusmerkkejä tähdistä ja uneksivat enneunia lähestyvästä maailmanlopusta. He elävät muusta maailmasta erillään kuunnellen vanhimpien opetuksia Jumalan mielen mukaisesta elämästä. Toisinaan he vaeltavat saarnaamassa kaupungeissa pyrkien kääntämään ihmisiä puolelleen. Heidän joukkonsa on kuitenkin pieni ja halveksittu ja heidän toivonsa on alkamassa hiipua. Joukon johtaja on karismaattinen Nooa, joka saa voimakkaita enneunia Jumalalta.

Nefilit ovat nimityksiä niille perheille, jota ovat syntyneet ihmisten ja enkelien liitosta. Vaikkakin ihmisvanhempi näissä perheissä voi olla mistä heimosta tahansa, muuttaa liitto enkelin kanssa ihmistä siinä määrin, ettei hänen enää katsota edustavan omaa heimoaan. Nämä sekaperheet ovat halveksittuja ja elävät piilossa, sillä useimmiten heidät karkotetaan yhteisöstä salaisuuden paljastuttua. Salaisuutta on yleensä vaikea piilotella, sillä nefili-lapset ovat hyvin poikkeuksellisen näköisiä. Sekaperheet ovat perustaneet omia kaupunkejaan, mutta muut kaupungit eivät käy kauppaa heidän kanssaan. Toisaalta nefiliperheiden lapset, joista erotukseksi enkelivanhemmastaan käytetään myös nimeä Nimrodit, ovat haluttuja sotureita mahtavien voimiensa ansioista. Monet hämärissä aikeissa liikkeellä olevat palkkaavat mielellään nimrodeja hoitamaan likaisen työnsä. Lapsia myös kaapataan ja surmataan tai kasvatetaan salamurhaajiksi ja muiksi rikollisiksi.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 30.08.2018 12:31

Vaikka tietyt heimot edustavatkin tiettyjä ammatteja, on kaupunkikulttuurin kehittyminen luonut myös muita ammattikunta. Tällaisia ovat esimerkiksi:

Samhazai on oppineiden ammattikunta. Tämä ammattikunta on suuri ja useimpien kaupunkien päättäjät ovat koonneet itselleen Samhazai-neuvoston avustamaan kaupungin johtamisessa. Ammattikunnan nuorimmat jäsenet palvelevat virkamiehinä ja varakkaan väen palvelijoina ja nousevat arvoasteikossa iän ja taitojen karttuessa. Samhazait ottavat lapset opetukseensa jo hyvin varhaisella iällä. Koska koulutus on kallista, vain varakkaiden perheiden lapsista voi tulla Samhazain jäseniä. Kaupungista riippuen Samhazait kouluttavat joko pelkkiä poikia tai molempia sukupuolia. Ammattikunnan jäsenyys on hyvin arvostettu ja se tuo mukanaan valtaa ja vaurautta. Samhazait ovat lain ja tradition ylimpiä tulkitsijoita. Koska tähän tulkintaan on vaikuttanut kirjoitetun kielen opettaja, langennut enkeli Samhazai, on ihmisten maailman laki korruptoitunut ja Jumalan mielen vastainen. Tämä seikka, yhdessä kaupunkeja johtavien hirmuhallitsijoiden kanssa, on johtanut maailmassa kasvavaan pahuuteen.

Azael on voimakkaiden taiankäyttäjien ammattikunta. Vaikka taiankäyttäjiä on jokaisessa heimossa, ovat Azaelit poikkeuksellisen vahvoja ja taitavia maageja. Heidän voimansa tulee itsestään maailmankaikkeudesta. Tämän taidon heille kerrotaan opettaneen langennut enkeli Azael. Jokainen viisas kaupungin hallitsija pitää näitä mahtavia taikojia lähellään puolustaessaan kaupunkiaan ja asemaansa. Osa Azaeleista haluaa kuitenkin pysytellä politiikan ulkopuolella ja keskittyä voimaan ympärillään. Ammattikunnan jäsenet valitsevat lapsia koulutettavakseen sen perusteella, kenen arvelevat selviytyvän vaativasta koulutuksesta.

Shemyaza on nimitys lääkäreille, parantajille ja muille ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta vastaaville ammattilaisille. Nämä ihmiset tunnistavat taudit, kiroukset, haavat ja muut ihmisten terveyttä uhkaavat ongelmat. He parantavat taikuuden ja tietojen avulla ja valmistavat erilaisia taika-amuletteja, suojaloitsuja ja taikajuomia ihmisten turvaksi ja suojelukseksi. Shemyazat eivät ole sotureita, vaan ovat vannoneet valan auttaakseen ihmisiä parhaan taitonsa mukaan.

Ihmiset eivät ole tunnetun maailman ainoita puhuvia ja ajattelevia olentoja, vaan maailma tuntee myös muita lajeja. Ihminen on kuitenkin ainoa, joka on luotu Jumalan kuvaksi.

Kainiitit ovat Kainin, ensimmäisen syntyneen ihmisen ja Jumalan kiroaman murhaajan jälkeläisiä. Kain on yksi tunnetun maailman pelätyimmistä ja voimakkaimmista hallitsijoista. Hän johtaa Ensimmäistä kaupunkia Enokia, joka on kiistatta suurin ja mahtavin kaupunki koko tunnetussa maailmassa. Monen ihmisen salainen toive on muuttua kuolemattomaksi kainiitiksi, mutta todellisuudessa tämä lahja suodaan vain harvoille. Kainin laki koskettaa kaikkia kainitteja, vaikka he eivät asuisikaan Enokissa. Kainiitit tietävät, että uusien jälkeläisten tekeminen on ankarasti kielletty. Silti näitä luvattomia lapsia tehdään ympäri tunnettua maailmaa. Jotkut maksavat suuria summia muuttuakseen kainiitiksi, toiset kiristävät kuolemattomuuden itselleen ja toisista tulee kainiitteja vastoin omaa tahtoaan tai tietämystään. Kainin kuolematon armeija etsii ja surmaa näitä luvattomia jälkeläisiä tunnetun maailman voimakkaimman soturin Iradin johdolla, joten jokaisen nuoren kainiitin henki on vaarassa. Vain harva ihminen tietää tätä ja siksi monet nuoret kainiitit elävät Enokin ulkopuolella, missä on paljon ihmisiä, mutta vähän voimakkaita kainiitteja. Toimeen tuleminen ihmisten kanssa on elintärkeää näille nuorille, jotka joutuvat elämään jatkuvassa pelossa. Kainiittien aiheuttaman ongelmat kun voivat houkutella Iradin sotureita paikalle. Nuoretkin kainiitit ovat voimiltaan mahtavia. Heillä on myös monia heikkouksia, jotka ovat verenperintönä siirtyneet Kainilta hänen jälkeläisilleen.

Enkelit ovat harvoin tavattuja, mutta pelättyjä olentoja. Enkeleitä on montaa heimoa ja lähes aina, kun enkeli on liikkeellä, se tietää sotaa ja tuhoa. Poikkeuksena ovat seraphit, jotka ihmishahmoisina liikkuvat maailmassa. Heidän pääasiallinen työnsä on etsiä ja vangita nefileitä. Ihmiset ovat kuitenkin jo kauan sitten oppineet, ettei serafeille kannata ilmiantaa nefileitä palkkion toivossa. Palkkion käsite kun ei mahdu serafin ymmärrykseen. Sen sijaan nefilit, jotka ymmärtävät ihmisten oikkuja paremmin, ovat helppoja kiristyksen kohteita sellaiselle, joka on kohdannut serafin. Nefilit ovat lähes voittamattomia, mutta serafeja heidän on syytä pelätä. Toisinaan serafien tiedetään tappaneen nimrodeja tai ottaneensa lapsen kasvatettavakseen. Serafit toteuttavat Jumalan tahtoa maailmassa, eikä kukaan Jumalan tahdon vastaisesti elävä ole heiltä välttämättä turvassa.

Behemotit, Leviathanit ja muut suuret pedot ovat tunnetun maailman demoneita. Demonit eivät ole langenneita enkeleitä, vaan Lilithin jälkeläisiä. Lilith synnyttää hirviömäisiä lapsiaan Yön meressä, mistä ne nousevat maalle aiheuttamaan kurjuutta ja kärsimystä. Demonit voivat olla millaisia tahansa, suuresta lohikäärmeestä aina pienen pieneen paholaiseen. Demonit on kuitenkin helppo tunnistaa, sillä yleensä niiden ulkonäössä on sekaisin ihmisen sekä useamman eläimen piirteitä. Demonit ovat kaiken luomakunnan vihollisia, mutta silti monet ihmiset tekevät mielellään kauppaa heidän kanssaan. Demonit hallitsevat äitinsä Lilithin voimakkaan magian.

Ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien tarkkaa alkuperää ei tiedetä. Jotkut arvelevat niiden olevan Lilithin jälkeläisiä, mutta muodonmuuttajat itse kiistävät sen. Vain se tiedetään, etteivät ne ole Jumalan luomia. Muodonmuuttajat elävät metsissä ja erämailla, eivätkä juuri ole tekemisissä muiden kanssa. Toisinaan niiden tiedetään kaappaavan ihmisiä puolisoikseen. Etenkin Jabalin heimon paimentolaiset ovat alttiita muodonmuuttajien ryöstöretkille.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 30.08.2018 13:47

Ihminen saa ravintonsa maanviljelystä, kalastuksesta ja karjankasvatuksesta. Syntiinlankeemuksen jälkeen ravinnon hankkiminen ja kasvattaminen on kuitenkin ollut kovan työn takana. Tunnetun maailman läpi virtaa kaksi jokea, joiden rannat ovat hedelmällistä viljelyseutua. Jokien varrelle onkin keskittynyt suurin osa maataloudesta ja karjankasvatuksesta. Myös kaupunkeja on noussut jokivarteen, mutta kaupunkeja on myös karummilla alueilla, missä ruuan kasvatus on vaikeaa. Esimerkiksi maailman suurin ja merkittävin kaupunki Enok sijaitsee karulla ja kuivalla maalla.

Joet saavat alkunsa Suuresta järvestä, jota kutsutaan nimellä M’leh, tai ”Järvi idässä”. Sitä kutsutaan myös auringonnousun järveksi. Järvi on kirkasvetinen, mutta sen rannat ovat karut ja järvellä esiintyy rajuja tuulia. Järvestä lähteävät joet kiemurtelevat tasangoilla ja villeissä metsissä päättyen lopulta Yön mereen.
Ensimmäinen joki on nimeltään Pishon ja sen sanotaan saavan alkunsa järven takaa Edenistä. Kukaan ei kuitenkaan ole käynyt järven vastarannalla vahvistamassa tätä väitettä. Pishon haarautuu ennen mereen laskemistaan ja tämä haara on nimeltään Hiddekel. Toinen suuri joki on nimeltään Gihon.

Yön meri
Yön meri on tunnetun maailman itäisellä rajalla sijaitseva suuri valtameri, jonka vesi on mustaa kuin yö, ja jonka laineilta heijastuvat tähdet keskellä päivääkin. Jotkut oppineet ovat sanoneet Yön meren veden olevan kaaosvesien kaltaista ensimmäistä vettä, joka oli olemassa jo ennen Jumalaa. Yön meri on pelätty paikka, sillä sen synkät vedet kuhisevat toinen toistaan kammottavampia hirviöitä. Jotkin kalastajat uskaltautuvat Yön merelle, samoin kuin seikkailijat, jotka kartoittavat tunnettua maailmaa. Kaikki Yön meressä ja sen takana on tuntematonta. Jotkin tutkimusmatkailijat ovat tuoneet Yön meren saarilta mukanaan ihmeellisiä aarteita. Yön meri on Lilithin, demonien äidin koti.

Har’arat
Har’arat on vuoristo tunnetun maailman pohjoisella laidalla. Sen korkeimmat huiput ulottuvat niin ylös taivaalle, että niiden uskotaan koskettavat Jumalan asuinsijoja. Jumalan myös kerrotaan laskeutuneen sieltä Har'araratin kautta luodessaan maailman. Vuorten rinteillä on lukuisia pieniä kyliä, mutta mitä ylemmäs rinnettä mennään, sitä villimmäksi luonto muuttuu. Vuorten ylärinteillä asuu muodonmuuttajia ja villejä luonnonhenkiä.
Viimeksi muokannut kardinaali päivämäärä 04.09.2018 11:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 31.08.2018 09:06

Uskonto:
Maailman Luojajumala, jonka todellista nimeä ei saa lausua, on kaiken luomakunnan isä. Jokainen tietää tämän ja jokainen myös tietää, että Jumalaa tulee muistaa säännöllisin uhrein. Luojajumalan kultti on koko tunnetun maailman laajuinen ja jokaisesta suuremmasta kaupungista löytyy temppeli uhrialttareineen.

Papisto käyttää kaupungeissa ylintä valtaa yhdessä hallitsijan kanssa. Samhazait ovat papiston suurilukuisin jäsenryhmä, mutta papistoon kuuluu myös niitä, joilla on ainoastaan pappiskoulutus. Nämä vähemmän koulutetut papit toimivat yleensä palvelustehtävissä uhrialttareilla tai muissa vähemmän tärkeissä ja likaisissa töissä. Papiston jäsenet ovat kaikki miehiä, sillä Jumalan kuvaksi luotu Adam oli mies.

Luojajumalan kultti on varakas, sillä papisto vaatii säännöllisiä uhreja niin polttouhrien kuin rahan muodossa. Uskonnosta on siis tullut tuottoisaa liiketoimintaa. Papisto on myös avoimen korruptoitunutta. Uhrieläimistä valitaan parhaat lihat itselle ja uhrialttarilla poltetaan vain ruhon huonoimmat osat. Jumalan palveleminen ei papistoa kiinnosta, ainoastaan heidän oman valtansa ja varallisuutensa kasvattaminen. Papisto tukee lähes poikkeuksetta kaupunkien hirmuhallitsijoita, sillä voimakkaan hallitsijan rinnalla seisominen lisää papiston valtaa. Tämä on johtanut siihen, että isoimpien kaupunkien temppeleissä uhrataan Luojajumalan lisäksi myös kaupungin omalle hallitsijalle. Hallitsijauhreja toimitetaan aina ennen sotaretkiä, ennen juhlapyhiä, ennen hallitsijan pitämiä puheita ja jokaisen uudenkuun aikaan. Hallitsijauhrit saattavat siis olla runsaslukuisempia kuin Luojajumalan uhrit. Jokaisen kaupunkilaisen odotetaan uhraavan hallitsijalleen säännöllisesti, samoin kuin Luojajumalalle. Luojajumalan uhrit toimitetaan jokaisena juhlapyhänä ja jokaisen viikon seitsemäntenä päivänä.

Henokin seuraajat ovat arvostelleen ankaraan sävyyn papiston korruptiota ja hallitsijoiden kultteja. He pitäytyvät alkuperäisissä uhrausmenetelmissä ja uhraavat polttouhrin Abelin oppien mukaan joka seitsemäs päivä. Papisto on tuominnut Henokin seuraajien uhrausmenetelmät ja -käsitykset harhaopiksi. Jokainen, jonka nähdään harjoittavan tällaista harhaoppia, tuomitaan kuolemaan.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 31.08.2018 10:09

Kaupunkeja:

Ensimmäinen kaupunki Enok
Ensimmäinen kaupunki Enok on hirmuhallitsija Kainin rakennuttama suuri kivikaupunki. Se sijaitsee kivisessä erämaassa lähellä Yön merta ja kaukana rehevistä viljelymaista. Sijainnistaan huolimatta kaupunki on tunnetun maailman vilkkaimmin liikennöity ja merkittävä kauppakaupunki. Se on myös uskonnollisen maailman keskus, sillä kaupungissa sijaitsee kolme temppeliä. Näistä kaksi on pyhitetty Luojajumalalle ja kaupungin keskellä sijaitseva, kultaisten muurien ympäröimä temppelipalatsi Kainille. Kainin temppeli on kaupungin kaikken pyhin, eikä sen sisimpien muurien sisäpuolelle pääse kuin harvat ja valitut. Itse Kain asuu temppelipalatsissa, mutta kaupunkilaiset näkevät hallitsijaansa vain harvoin.

Palatsin uloimmalla etupihalla palavat uhritulet läpi yön ja väsymättömät alttaripalvelijat kantavat verettömät uhrit liekkeihin. Rituaalisesti valutettu veri viedään sisälle temppeliin Kainin ja hänen läheistensä ravinnoksi. Kainin papistossa palvelee sekä ihmisiä että kainiitteja, eikä vähempiarvoisilla kainiiteilla ole sen enempää valtaa papistossa kuin ihmisilläkään. Vain Kainin itsensä luomat jälkeläiset ovat riittävän korkeassa asemassa päästäkseen sisään Kainin palatsiin.

Enokissa järjestystä valvoo Kainin armeija, joka koostuu kainiiteista ja voimakkaista ihmisistä. Armeijan ylipäällikkö on Irad, joka myös johtaa joukkoja sotaan muita kaupunkeja vastaan. Tiukka lainvalvonta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaupunki olisi turvallinen. Päinvastoin, Enokin kadut muuttuvat etenkin öisin väkivaltaisiksi ja vaarallisiksi paikoiksi, jossa rikollisuus ja korruptio hallitsevat.

Kaupunkia kutsutaan ”kaupungiksi, joka ei koskaan nuku”. Tämä johtuu siitä, että kaupungissa kauppaa käydään myös öisin. Vaikka kainiitteja, jotka liikkuvat vain öisin, asuu paljon Enokin ulkopuolella, vain Enokissa noudatetaan nokturnaalista vuorokausirytmiä. Enokin vilkas yöelämä houkuttelee myös turisteja ja väkivaltaisuudestaan huolimatta kaupunki on hyvin suosittu. Kaupungin keskustan katuja valaisevat yöllä maagiset katulamput, joiden tuli ei ole vaaraksi sen asukkaille. Elävän tulen käyttö etenkin kaupungin keskustassa on tarkkaan vartioitua.

Kaupungin muureja on historian aikana laajennettu neljä kertaa. Tämä on luonut kaupunkiin rengasmaisen rakenteen, missä uloimmalla kehällä asuvat kaupungin köyhimmät asukkaat. Mitä enemmän varallisuutta ja vaikutusvaltaa, sitä keskeisempi asema kaupungissa.

Set
Set on jokivarressa sijaitseva runsasväkinen kauppakaupunki. Se ei ole yhtä suuri kuin Enok, mutta sen liike-elämä on sijaintinsa ansiosta vilkkaampaa. Set on vauras kaupunki ja sen keskustan suuren temppelipalatsin seinissä loistavat kulta ja jalokivet. Kaupunki on laajentunut joen molemmille rannoille ja suuri nostosilta yhdistää sen kaksi puolta toisiinsa. Kaupungin läntinen puoli on vanhempi ja vauraampi ja siellä sijaitsee myös temppelipalatsi. Itärannalla on varastoja, käsityöläisten verstaita ja köyhemmän väen asuintaloja. Koska Set sijaitsee rehevällä viljelyalueella, siellä toimii myös vilkas torielämä. Tuoreet vihannekset ja hedelmät ovat Setin haluttua kauppatavaraa. Setissä asuu ja työskentelee myös merkittävä maagisten esineiden valmistajien ammattikunta.

Setin hirmuhallitsija on Ruah, joka on Yön meressä syntynyt Lilithin jälkeläinen. Tämä suurikokoinen mies, jolla on hevosen pää, hallitsee kaupunkiaan aggressivisen mustasukkaisesti. Ruah on noussut Setin hallitsijaksi vain muutamia vuosia sitten surmattuaan sen edellisen hallitsijan, voimakkaan velhon. Ruahin vanavedessä kaupunkiin on tullut paljon muitakin demoneita, joista monet ovat alkaneet harjoittaa kauppiaan ammattia. Setin armeija koostuu pääasiassa velhoista ja demoneista. Koska Ruah katsoo Enokin olevan Setin suurin kilpailija, ovat kaupungin kadut öisin tiukkaan vartioituja. Vieraiden kainiittien liikkeet pannaan tarkasti merkille.

Ir
Ir on tasangolla, lähellä jokivartta sijaitseva kaupunki. Se on tunnetun maailman kolmanneksi suurin kaupunki ja pyrkii jatkuvasti kasvamaan koossa ja vaikutusvallassa. Ir on käsityöläisten ja aseseppien kaupunki. Siellä on myös vilkas sosiaalinen elämä, sillä kaupungissa on maagisia lähteitä, joiden vesi on valjastettu lukuisten kylpylöiden käyttöön. Kaupungissa toimii myös maailman suurin Shemyazojen ylläpitämä terveyshoitola. Ir onkin suosittu lomakaupunki, jonne varakas väki tulee viettämään aikaa, huvittelemaan ja tekemään ylellisiä ostoksia käsityöläismestareiden kaupoista.

Ir ei ole yhtä sotaisa kuin muut suuret kaupungit. Sen hallitsija, maagi nimeltä Geta, luottaa kaupankäynnin voimaan valtansa kasvattamisessa. Geta asuu temppelipalatsissaan, mutta hänen temppelinsä uhritulilla palavat vain Luojajumalan uhrit. Geta ottaa uhrinsa mieluiten rahan, jalokivien tai maagisen esineiden muodossa. Ir on kenties maailman varakkain kaupunki ja Geta maailman varakkain olento.

Vanim
Vanim on Auringonnousun järven rannalla sijaitseva kalastajakaupunki. Se oli mitätön pieni kylä, kunnes nefili Jofel alkoi hallita sitä. Muutamassa vuosikymmenessä Vanim nousi maailman merkittävimpien kaupunkien joukkoon. Nyt Vanim on paitsi kalastajien, myös maagien ja kauppiaiden kaupunki. Auringonnousun merestä kerätyissä helmissä ja kalkkikivessä on taikavoimia, ja näistä tuotteista on tullut Vanimin himoittua kauppatavaraa.

Jofel on aggressiivinen hallitsija, joka sodankäynnin sijasta keskittyy kaupunkinsa puolustusjärjestelmien kehittämiseen. Sotaretket eivät silti ole Jofelille vieraita. Nefilin mahtavien voimien ansiosta Jofel on yksi maailman pelätyimmistä hallitsijoista. Hän on myös ainoa todella kuolematon hallitsija, sillä Jofelilla ei varsinaisesti ole kehoa. Vanim on turvapaikka monelle nefilille, mutta Jofel vaatii heiltä ehdotonta kuuliaisuutta. Vanimin armeijassa palvelee ihmisten lisäksi nefileitä ja nimrodeja.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 31.08.2018 12:51

Enok, vuosi 1605 maailman luomisesta

Samek seisoi Kainin temppelipalatsin uhripihalla ja odotti jännittyneenä ensimmäistä toimitustaan alttaripalvelijana. Hän ei ollut varakkaasta perheestä, hänen vanhempansa ja sisaruksensa asuivat Enokin uloimmalla kehällä ahtaassa puukerrostalossa, joten hän saattoi pitää itseään onnekkaana päästyään pappiskokelaaksi.

Koko ikänsä, nyt viisitoista kesää, Samek oli asunut Enokissa. Hän oli tottunut valvomaan öisin, sillä silloin kaupunki oli vilkkaimmillaan. Hän seurasi sivusilmällä muita aloittelevia alttaripalvelijoita ja hymyili mielessään. Monet näyttivät väsyneiltä, vaikka yö oli vasta aluillaan.

Viereiselle alttarille raahattiin sarvistaan sidottua sonnia. Se kamppaili vastaan, kun neljä Samekin ikäistä pappiskokelasta pitivät sitä paikallaan. Vanhempi pappi, jolla oli kirkkaanvärinen rituaalikaapu, suippo päähine ja muhkea parta, kohotti lekaa ja iski sonnia päähän. Se päästi karmivan mylväisyn. Verta roiskui alttaripalvelijoiden harmaille kaavuille. Pappi löi uudelleen ja sonni lyyhistyi maahan. Se ei kuitenkaan ollut vielä kuollut, kun pappi viilsi sen kaulavaltimon auki. Samek käänsi katseensa pois. Häntä kuvotti, mutta sitä ei saanut missään tapauksessa näyttää. Vanhan veren ja alttareilla palavan ihran lemu yhdistettynä kuolevien ja kituvien eläinten huutoihin oli Samekille järkyttävä kokemus. Tavalliset ihmiset eivät päässeet uhripihalle. Kukaan ei papistoa lukuun ottamatta tiennyt, millaisia julmuuksia siellä tapahtui.

Pappi ripusti sonnin takaraajoistaan roikkumaan suureen lihakoukkuun, joita oli vinsseissä ympäri alttaripihaa. Sitten hän alkoi taitavin ottein nylkeä sonnin nahkaa ja leikkaamaan siitä suuria lihakimpaleita. Papit olivat erinomaisia teurastajia, Samek tiesi. Mehevimmät lihakimpaleet ja sisäelimet nostettiin puisiin saaveihin, jotka peitettiin. Sitten alttaripalvelijat veivät ne viileisiin kellareihin, jottei liha pilaantuisi. Vesi herahti Samekin kielelle kuvottavista hajuista huolimatta. Pian hänkin saisi nauttia herkullisia uhrilihoja. Se oli pappeudessa ehdottomasti paras etu. Se, mitä ruhosta oli jäljellä, viskattiin alttarille muutaman rukouksen saattelemana.

Mutta mitä verelle oli tapahtunut? Samek näki, että tumma verilammikko oli yhä maassa, siinä kohdin missä sonni oli teurastettu. Samek päätti kysyä asiasta ohjaavalta papiltaan.
”Herra, miksi verta ei kerätty talteen?” Samek kysyi. ”Minä luulin, että Kainin temppelissä veri kerätään rituaaliastioihin.”

Ohjaava pappi mulkaisi Samekia kiukkuisesti ja läimäytti tätä kasvoille sellaisella voimalla, että Samek joutui perääntymään pari askelta.
”Idiootti, miten kehtaat edes kysyä tuollaista!” Pappi sähisi. ”Luuletko sinä, että me viemme herrallemme sonnin verta?”

Samek tuijotti pappia kykenemättä heti vastaamaan.

”Anteeksi”, hän sanoi lopulta ja laski katseensa.

Samek ei uskaltanut enää kysyä asiasta. Tietenkin hän tiesi, että kainiitit joivat mieluiten ihmisen verta. Olihan Samek asunut kainiittien kansoittamassa kaupungissa koko ikänsä. Muutaman kerran kainiitti oli koittanut käydä Samekinkin kimppuun, mutta tämä osasi puolustaa itseään. Kainiitit pelkäsivät tulta enemmän kuin mitään muuta. Sellainen, jolla oli velhon rakentama sytytin matkassaan, sai olla enimmäkseen rauhassa Enokissa. Sitä paitsi Enok oli täynnä ihmisiä, jotka nauttivat olla kainiittien uhreina. Kaupungin pimeillä sivukaduilla oli lukuisia salaisia tavernoja, joissa ihmiset saivat polttaa huumeita ja joissa kainiitit saivat juoda heistä verta. Kaikki olivat tyytyväisiä. Mutta koulutuksessa Samekille oli sanottu, että alttaripalvelijoiden tehtävä oli kerätä uhrin veri rituaaliastiaan Kainia varten. Miksi sonnin veri makasi edelleen maassa?

Äkkiä Samek havahtui mietteistään. Alttaripihan portilla ollut pappi toi uhria kohti Samekin ja hänen ohjaavan pappinsa alttaria. Nyt hän pääsisi vihdoinkin töihin. Papilla oli vasemmassa kädessään kalkkuna, jota hän roikotti takajaloistaan. Eläin kaakatti peloissaan. Oikeassa kädessään hän retuutti arviolta kolmevuotiasta poikaa. Samek ei tiennyt, miksi poika oli alttaripihalla. Hän näytti maalaistalon lapselta likaisessa paidassaan, joka oli koristeltu Jubalin heimon tunnuksin.

”Viljelijällä oli vain tämä”, pappi selitti Samekin ohjaavalle papille ja kohotti kalkkunaa. ”Sanoin, ettei se kelpaa, koska tämä on heidän vuosiuhrinsa. Hän antoi lisäksi sitten tämän, vaikka aluksi vastustelikin.” Pappi sanoi ja heitti lapsen Samekin jalkoihin. Poika alkoi itkeä ja Samek kumartui nostamaan hänet maasta.

”Monesko lapsi tuo on?” Samekin ohjaava pappi kysyi.

”Viljelijä sanoi, että kahdeksas. Viides poika.”

”Hyvä on, se kelvatkoon”, Samekin ohjaaja sanoi ja otti myös kalkkunan.

Hän iski kalkkunan maata vasten niin, että eläin lopetti metelöintinsä. Sitten pappi nosti pienen pojan käsistä ilmaan.

”Surkean kokoinen rääpäle”, pappi sanoi ja tuijotti lasta. Poika oli lopettanut itkunsa ja tuijotti pappia kauhuissaan. Samek ei tiennyt, mitä olisi sanonut. Hän ei tajunnut, tai ei halunnut tajuta, mitä oli tapahtumassa.

Pappi vei lapsen lihakoukun luokse ja heitti maahan.

”Sido sen jalat”, pappi sanoi Samekille.

Samek seisoi paikoillaan, mutta ei pystynyt tekemään mitään. Pieni poika katsoi häntä ja alkoi taas nyyhkyttää.

”Äiti, äitii”, poika vaikeroi.

Pappi ärähti ja potkaisi lasta päähän. Poika vaikeni.

”Mitä sinä siinä seisoskelet?” Pappi ärähti sitten Samekille.

”Sido sen jalat, että voin nostaa sen koukkuun.”

”Mutta…”, Samek aloitti, mutta vaikeni sitten. Hän olisi halunnut sanoa, että uhri oli pieni lapsi. Ihmislapsi. Mutta hän ei sanonut sitä. Hän näki rituaalimaljan papin kädessä ja tiesi, mitä siihen piti kerätä. Sonnin veri sai valua maahan, sillä se ei ollut kelvollinen uhri Kainille. Enokin valtiaalle uhrattiin ihmisiä, Samek tajusi kauhukseen. Ja sitä hän pappina joutuisi tekemään koko loppuelämänsä. Sitä ei heille koulutuksessa oltu kerrottu.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja Kronus » 06.09.2018 11:09

Itä-Setissä syntyi Laevataen-nimiselle palvelustytölle poika, jonka nimeksi tuli Zepher. Lapsella ei ollut isää, ja hän syntyi suuri valkoinen merkki rinnassaan, joten naapurit tiesivät ettei tämä ollut ihmisen lapsi. Kun serafeita ei saapunut lasta noutamaan, lapsen pääteltiin olevan Lilithin sukua. Isä oli ilmeisesti jokin Yön Merestä saapunut demoni tai henki, jollaisia Setissä oli alkanut liikkua. Kenties vaikka se suuri hevosenpäinen mies jota kaupungin vartijat olivat kyselleet.

Huhut levisivät. Laevataen äpärineen ei ollut suosittu asiakas toreilla, ja he olivat isäntäväelleenkin häpeän aihe. Heitä siedettiin, kunnes lähimmällä kaivolla alkoi kulkea villikoirien lauma, joka kerran lopulta kävi naapurissa asuvan lapsen kimppuun. Zepher oli silloin seitsemän vuotta vanha. Tapaturman jälkeen kukaan ei uskaltanut käyttää kaivoa niin kauan kuin turman aiheuttaja, demoniäpärä outoine voimineen, oli läsnä. Naapuruston väki päätti päästä demonista ja sen äidistä eroon, ja koska vartijoilla oli aina jotain parempaa tekemistä kuin kuunnella kaupunkilaisia, se päätettiin tehdä oman käden oikeudella.

Väki saapui noutamaan lasta äiteineen heidän talostaan. He ottivat kiinni, pieksivät ja raahasivat ulos molemmat. Matkalla ulos kaupungista heidät vietiin kaivolle, jolla villikoirat makasivat varjossa. Pojan käskettiin ottaa koirat mukaansa ja viedä mennessään tai hänet tapettaisiin. Silloin poika sanoi ettei voinut, sillä koirat olivat merkki siitä että kaivossa asui vaarallinen voima josta kaikkien piti pysyä kaukana. Väki suuttui ja alkoi kivittää poikaa ja hänen äitiään, mutta silloin kaupungin vartijat saapuivat paikalle ja lopettivat kahakan.

Vartijat kuulivat mitä oli tekeillä ja päättivät tappaa kaivolla oleskelevat koirat. Sitten he käskivät väkijoukon häipyä kaivolta riehumasta tai heille kävisi samoin. Laevataen otti poikansa ja häipyi kun vartijat olivat yhä paikalla, ennen kuin väki uskalsi taas käydä heidän kimppuunsa. He eivät uskaltaneet mennä takaisin kotiinsa vaan menivät kaupungin laidalle etsimään paikkaa missä yöpyä.

Laevataen ja Zepher elivät miten voivat. Muutaman päivän kuluttua, kun he lähtivät kerjuulle, he kuulivat kummia uutisia. Itä-Setissä oli puhjennut kulkutauti, ja monessa talossa oltiin kuolemansairaita. Ja kaikki ne talot joissa oltiin sairaina olivat heidän entisiä naapureitaan. Ja muutaman päivän päästä miehiä oli lähetetty palatsista sinetöimään kaivo jonka luota villikoirat oli tapettu. Huhuttiin nuoresta demonipojasta, joka oli kironnut kokonaisen kaupunginosan joka oli hyökännyt hänen kimppuunsa. Toisaalta huhuttiin myös oraakkelipojasta, joka oli ennaltanähnyt vaarallisen kulkutaudin ja varoittanut kaupunkilaisia siitä.

Kun Laevataen ja Zepher taas uskalsivat käydä katsomassa entisiä kotikulmiaan, ne olivat muuttuneet. Muutkin kaupunkilaiset, sekä muualta tulleet oudot vieraat, olivat kiinnostuneet tapauksesta ja siellä näkyi nyt paljon uusia kasvoja. Vanhat tutut kasvot olivat myös muuttuneet. Nyt ne katsovat heitä epäluuloisina mutta hiljaa, pysyivät kaukana, ja kuiskivat.

Pian sen jälkeen Zepheriä tultiin hakemaan. Joukko demoneita ilmestyi Laevataenin ja hänen poikansa luokse. Hän oli demoni ja kuului demonien pariin, he sanoivat. Ja hevospäisen Ruahin demonien pariin hän päätyikin, salaiseen katakombiin kaupungin alle. Demonit ottivat hänet oppipojakseen ja kertovat hänelle Lilithistä ja Yön Merestä. Myös hänen äidistään pidettiin huolta. Ajan myötä hänet opetettiin olemaan ylpeä demonisesta perinnöstään. Ja hänelle kerrottiin miten kateellisia muut heikommat, Aatamin ja Kainin ja enkeleiden jälkeläiset, siitä olivat. Hän söi parhaita ruokia mitä Setin toreilta löytyi ja kuului nyt demonien heimoon ja salaiseen armeijaan.

Zepher oppi myös demoneilta salaisia taikoja. Hän oppi puheella vaikuttamaan muiden sydämiin. Hän myös piti todellisen henkilöllisyytensä ja ylvään perintönsä muilta salassa, mikä kävi helpommin koska se ei näkynyt hänestä päällepäin. Sillä Ruahilla oli hänen varalleen suunnitelma.

Ruah lähetti Zepherin velhon oppiin, palvelemaan kaupungin kuulua hallitsijaa. Hänestä tuli vakooja, Ruahin silmät ja korvat Setiä hallinneiden velhopiirien joukossa. Zepher soluttautui helposti velhojen pariin ja työskenteli palveluspoikana. Hän sai kuulla monia salaisuuksia. Osan hän kuuli salaa, osan hän sai toiset kertomaan, ja osa lausuttiin hänen läsnäollessaan sen enempää varomatta. Zepher vei tietonsa Ruahille, joka myhäili etevää nuorta vakoojaansa.

Sitten Ruah otti kaupungin haltuunsa, ja moni asia muuttui Setissä. Demonit alkoivat esiintyä julkisesti ja ottivat tavallisia ammatteja. Kaikki paitsi Zepher. Sillä jälleen Ruahilla oli erityinen suunnitelma hänen varalleen. Ruahilla oli edelleen vihamiehiä, joita oli vakoiltava. Eikä vain vakoiltava, vaan kukistettava.

Oli eräs kainiitti, joka oli luvatta astunut Ruahin maille. Tällä kainiitilla oli seuraajia ja palvelijoita, suoranainen kultti joka palveli ja suojeli mestariaan. Zepherin oli jälleen määrä soluttautua heidän joukkoonsa. Tällä kertaa Ruah käski Zepherin salaa vaikuttaa heihin ja kääntää kultti mestariaan vastaan.

Zepher soluttautui helposti kainiitin kulttiin. Hän omaksui sen tavat ja uhrimenot päästäkseen sisäpiirin. Hän sai muut kertomaan mitä tiesivät, millaisia voimia kainiitilla oli, mitä hän suunnitteli, ja mitä hänen uskollisimmat seuraajansa hänen käskystään tekivät ja mitä he saivat siitä palkakseen. Hän keräsi tietoja tehtävänsä lopullista vaihetta varten.

Ja kainiitti vastavuoroisesti vakoili Zepheriä. Varjoista hän seurasi miten Zepher keräsi ja yhdisteli tiedonmuruja hänestä. Niitä joita hän oli jättänyt löydettäväksi, ja niitä joita hän ei ollut. Zepherin rohkeus ja neuvokkuus viehättivät häntä. Zepher oli kiehtova ja virkistävä poikkeus, ainutlaatuinen otus muiden tylsämielisten joukossa. Kainiitti päätti tehdä Zepheristä kaltaisensa, vastoin Kainin tylyjä lakeja.

Siten Zepheristä, demonien ja velhojen oppipojasta tuli kainiitti, jälleen uuden heimon jäsen. Zepher oli ollut ylpeä asemastaan Lilithin klaanin jäsenenä, vaikka ei ollutkaan ikinä päässyt nauttimaan sen täysistä eduista. Toisaalta hän oli tajunnut että se kaikki saattoi olla vain manipulointia ja tyhjiä sanoja joilla hänen uskollisuutensa Ruahille ostettiin. Ruah oli huolehtinut hänen äidistään, mutta ehkä sekin oli vain keino hallita häntä. Tai ehkä se johtui siitä että hänen demoni-vanhempansa oli sittenkin Laevataen? Välillä Zepher epäili että samoin oli käynyt nyt kun hänestä tuli kainiitti. Kainiittien vähälukuiseen joukkoon liittyminen oli myös muuttanut hänen elämänsä, vieläkin kouriintuntuvammin, ja ikuisesti. Zepher ei tiennyt oliko hänellä yhtäkään sukua johon todella voisi luottaa ja tukeutua. Mutta ikuisuus oli pitkä aika, ja ehkä jonain yönä hänellä olisi.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 24.09.2018 11:33

Ir, vuosi 1605 maailman luomisesta

Ilta oli hämärtynyt ja Irin pohjoisportin tuntumassa oleva taverna alkoi täyttyä matkalaisista. Lomakausi oli aluillaan ja se tiesi paljon vierailijoita kaupunkiin. Rikkaimmat yöpyivät keskustan ylellisissä majataloissa ja kylpylöissä ja köyhimmät viihtyvät pohjoisportin tavernan kaltaisissa paikoissa. Sieltä sai halvalla makuusijan yhteissalista ja lautasellisen keittoa. Viinikään ei ollut kallista, tosin se ei myöskään ollut kovin laadukasta.

Eräässä pöydässä joukko sotilaita pelasi noppapeliä tukevassa humalassa. Ikkunan vieressä pitkän pöydän ääressä keittoaan nautti viisihenkinen viljelijäperhe, joka oli kenties tullut viettämään kylpylälomaa kaupunkiin. Tavernan tarjoilijat kiertelivät pöydissä keräämässä viini- ja viinalaseja ja tyhjiä lautasia. Kauppiaita ja torimyyjiä istui siellä täällä keskustelemassa sadosta tai viljelytuotteiden hinnoista.

Jokaista sisääntulijaa vilkaistiin pöydistä, mutta harva herätti tavernan väen kiinnostuksen. Mutta kun poikkeuksellisen pitkä nainen saapui tavernaan, muutama kauppias kurtisti kulmiaan ja sotilaat keskeyttivät hetkeksi äänekkään pelinsä. Nainen oli päätä pidempi kaikkia muita tavernassa olijoita, jopa suurimpia sotilaita. Hän oli hoikka ja hyvin vaalea. Nainen oli pukeutunut pitkään mekkoon ja viittaan ja vetänyt hupun päänsä suojaksi. Hänen pitkät, valkoiset hiuksensa liehuivat hohtavina viitan alta. Nainen käveli arasti tavernan tiskille. Tarjoilijat vetäytyivät syrjään ja isäntä otti naisen vastaan.

”Tarvitsen huoneen yöksi”, nainen sanoi hiljaisella äänellä.

”Meillä ei ole tilaa”, isäntä vastasi. ”Mene matkoihisi.”

”Minä pyydän, voin maksaa ylimääräistä”, nainen aneli.

”Etkö sinä kuullut? Meillä ei ole tilaa”, isäntä toisti tylysti.

”Äläs nyt”, yksi sotilaista sanoi ja nousi. Hän käveli tiskille naisen viereen ja taputti häntä takapuolelle:
”Kyllä minä tämän voin ottaa kainalooni.”

Nainen vetäytyi kauemmas miehestä, mutta siitä sotilas ei pitänyt. Hän tarrasi tiukasti naista vyötäröltä.

”Älä esitä, ettet pidä siitä”, sotilas sanoi humalaisella äänellä.

”Älä koske minuun”, nainen sanoi ja riuhtaisi itsensä irti.

Nainen oli hyvin voimakas. Sotilaan ote lipesi ja hän lensi kumolleen lattialle. Tavernan väki oli vähällä räjähtää nauramaan, mutta vaikeni sitten äkisti. Huppu oli valahtanut naisen päästä ja paljasti hänen valkoiset kasvonsa, sinisenä hehkuvat silmänsä ja otsalla kasvavat pienet sarvet.

”Ulos täältä”, tavernan isäntä sanoi uhkaavalla äänellä. Kaksi sotilasta nousi pöydästä ja veti miekkansa esiin.

”Minä en aiheuta teille mitään ongelmia”, nainen aneli. ”En ole päiväkausiin nukkunut sisätiloissa, saanut lämmintä ruokaa tai päässyt pesulle. Minä haluan vain levätä.”

”Täällä ei kaivata nimrodeja”, isäntä sanoi.

”On totta, että minä olen nimrod, mutta se on minun vanhempieni synti, ei minun”, nainen sanoi.

”Häivy, tämä on viimeinen varoitus”, isäntä sanoi uhkaavasti ja sotilaat, jotka olivat vetäneet miekkansa esiin, ottivat askeleen lähemmäs naista.

Nainen luovutti, veti hupun päänsä suojaksi ja poistui takaisin pimeälle kadulle. Hän yritti kulkea kumarassa näyttääkseen lyhyemmältä kuin oli, mutta siitä ei juuri ollut apua.
Hän kulki Irin hiljenevillä kaduilla ja näki kauppojen sulkevan ovensa yöksi. Laittomat basaarit syvällä maan alla olivat kiireisiä kauppapaikkoja myös läpi yön, mutta ne olivat hyvin vaarallisia. Nainen mietti hetken vetäytymistä basaareihin, sillä siellä oli tervapatojen ja väenpaljouden ansiosta lämmin. Hän tähyili taivaalle ja totesi, ettei yöstä tulisi ainakaan sateinen. Oli parempi yöpyä kylmässä ulkona kuin tunkkaisissa ja vaarallisissa basaareissa.

Nainen saapui orjatorin laitaan ja istuutui suuren esittelylavan puiselle portaalle. Päivisin orjatori oli täynnä kauppiaita ja ostajia – ja tietenkin kauppatavaraa. Miehiä, naisia ja lapsia. Joskus myynnissä oli joku kummallisuus, kuten puolidemoni, josta ostajat maksoivat suuriakin summia. Kainiittejakin myytiin, mutta vain harva halusi ostaa sellaisia. Voimakkaat velhot ostivat mielellään demoneita, erityisesti suuria petoja, jotka he sitten orjuuttivat magiallaan. Näitä petoja he käyttivät kartanoidensa puolustamiseen. Nainen mietti, mahdettiinko millään orjatorilla myydä nimrodeja. Orjakauppiaat eivät ainakaan olleet koskaan yrittäneet vangita häntä, vaikka nuoret naiset olivat yleisesti haluttua kauppatavaraa.

”Kukas se täällä istuu, ja aivan yksin?”

Nainen kuuli jonkun sanovan lähellään. Aivan hänen huomaamattaan jostain varjoista oli esiintymislavan viereen hiipinyt nuorelta näyttävä mies. Hän oli kuitenkin kainiitti, sen nainen näki heti, eikä siis välttämättä sen ikäinen miltä näytti. Kainiitti silmäili naista ahneesti ja nainen tiesi, mitä hän tahtoi. Jos nainen olisi ollut ihminen, hän olisi nyt tiennyt kuolevansa.

”Anna minun olla”, nainen sanoi. Hän oli väsynyt ja halusi hetken torkahtaa.

”En, koska minä haluan sinut”, kainiitti sanoi ja paljasti terävät hampaansa.

Nainen tuijotti kainiittia peloissaan, mutta ei siksi, että olisi pelännyt itsensä puolesta. Kainiitti oli tekemässä vaarallisen virheen.

”Älä ota minun vertani!” Nainen huusi ja hänen kirkkaissa, sinisissä silmissään leimahti Taivaan tuli.
”Se polttaa sinut sisältä ja sinä kuolet. Jätä minut yksin suruni kanssa, jos et osaa muuta ajatella kuin verta.”

”Sinä olet nimrod”, mies sähähti ja vetäytyi kauemmaksi naisesta, ikään kuin tästä olisi saattanut tarttua jokin iljettävä tauti.
”En ole koskaan tavannut sinun kaltaisiasi.” Hän lisäsi päästessään riittävän etäälle.

”Enkä minä ole koskaan puhunut kainiitille”, nainen vastasi ja hymyili hiukan. ”En ole koskaan käynyt Enokissa ja muut kainiitit, joita olen kohdannut, ovat pysytelleet minusta kaukana.”

”Enokissa”, kainiitti sanoi ja naurahti pilkallisesti. ”Kyllä siellä varmasti on kainiitteja, niin olen kuullut. Mutta vain harvalla meistä on oikeutta asua ensimmäisessä kaupungissa. Minä itsekin olen lainsuojaton ja sellaisena pysyn koko ikuisuuteni, ellei Enokin hallitsijalle tapahdu jotain.”

”Niinkö?” Nainen kysyi hämmästyneenä. ”Minä luulin, että te kaikki palvelette Kainia, teidän kantaisäänne.”

”Ei, se ei pidä paikkaansa”, mies selitti. ”Minä itse toivon, että joku irrottaa sen pirulaisen pään ruumiista tai jättää sen auringon armoille. Jos Kain kuolisi, tai edes katoaisi, ehkä minäkin saisin takaisin oikeuteni elää. Nyt minä joudun pakoilemaan ensimmäisen kaupungin agentteja, joiden tehtävä on tappaa kaikki ne kainiitit, joiden olemassaoloa meidän armollinen kantaisämme ei hyväksy.”

”Sehän on kamalaa”, nainen sanoi, ja hänen äänessään oli jotain niin vilpitöntä myötätuntoa, että kainiitti säpsähti.

”Yesod”, mies sanoi ja tarjosi kättään.

Nainen tarttui siihen hymyillen, vaikka hätkähtikin hiukan sen kylmyyttä.
”Shanibetdaleliel”, hän sanoi ”Mutta sano vain Shani.”

Sitten he olivat hetken vaiti.

”Oletko sinä väsynyt?” Kainiitti kysyi. ”Tässä ei ole turvallista nukkua.”

”Olen minä”, nainen sanoi surullisena. ”Ja nälkäinen. Mutta yksikään majatalo ei huoli minua.”

”Minä asun aivan lähellä”, Yesod sanoi. ”Voit tulla minun luokseni.”

Shani katsoi uutta tuttavuuttaan yllättyneenä ja rypisti kulmiaan.
”En halua tuomita sinua Yesod, sen vuoksi mitä sinä olet, mutta teistä ei puhuta mitään hyvää. Te olette kieroja valehtelijoita. Voinko minä luottaa sinuun?”

Yesod katsoi häntä hetken ja näytti sitten raivostuvan. Hän käveli lavan luokse ja löi sitä nyrkillä. Puunsirpaleet lensivät ympäriinsä ja Shani näki, että nyrkki oli tehnyt vahvaan lautaan syvän reiän.
”Sinä tiedät siis? Näet kaiken noilla kirotuilla silmilläsi, joiden tuijotus polttaa omiani. Näet, että me kaikki olemme murhaajia, valehtelijoita, varkaita ja huijareita? Että me emme välitä mistään muusta kuin itsestämme, niinkö? Ja tiedätkö mitä? Sinä et ole väärässä”, sen sanottuaan Yesod lysähti maahan.

”Oletko sinä tietoinen siitä, että Samhazait vihaavat teitä, ja että he varmasti palkitsisivat ruhtinaallisesti henkilön, joka toisi nimrodin heille?”

Shani hätkähti.
”Ei, en ollut kuullut siitä.”

”Ei tavallinen väki siitä tiedäkään”, kainiitti selitti. ”Vain ne, jotka työskentelevät Samhazaiden kirjastoissa. Minä olin aikanani samhazain opissa, ennen kuin kuolin.”

”Mutta miksi Samhazait vihaavat nimrodeja?” Shani ihmetteli. ”Luulisi, että he oppineina ymmärtävät, ettemme me tuo mukanamme tuhoa ja hävitystä, kuten yleisesti ajatellaan.”

”Kerrohan minulle onko totta, että te kaikki osaatte lukea?” Yesod kysyi.

”Tietysti minä osaan lukea”, Shani sanoi ja häntä alkoi naurattaa. ”Miten hassu kysymys. Isä opetti minut lukemaan, kun olin aivan pieni.”

”Se ei ole hauska kysymys”, Yesod sanoi kiukkuisena. Shanin nauru tuntui pilkkaavan häntä. ”Minä olin samhazain opissa kaksikymmentä vuotta, mutta en silti osaa lukea kuin auttavasti. Älykkäimmilläkin samhazailla menee kolmekymmentä vuotta oppia lukemaan. Tajuatko sinä millaisen uhan te muodostatte ammattikunnalle, jonka voima perustuu siihen, että vain he pystyvät lukemaan ja tulkitsemaan pyhiä kirjoituksia? Jos jokainen pellossa piehtaroinut nimrodlapsi oppii hetkessä sen, mihin heillä on mennyt vuosia?”

Shani tuijotti miestä ihmeissään. Hän ei ollut koskaan ajatellut, että voisi muodostaa uhan valtaapitäville tahoille.
”Aiotko sinä viedä minut heidän luokseen?” Hän kysyi sitten peloissaan.

”Enhän minä välttämättä edes pystyisi siihen”, Yesod sanoi ärtyneenä. ”Vaikka se kävi mielessäni. Ei, minulla on sinulle ehdotus.”

”Mikä?” Shani kysyi.

”Tule asumaan minun kotiini. Minä olen varakas, saat oman huoneen ja rahaa vaatteisiin ja ruokaan. Minä voin pitää sinut turvassa.”

”Ja mitä sinä otat maksuksi?”

”Minä haluan, että viet loppuun sen, mikä jäi kesken, kun kuolin. Opeta minut lukemaan”, Yesod vastasi.

”Entä kun olet oppinut lukemaan?” Shani kysyi. ”Tapatko sinä minut sitten?”

”En, annan siitä sanani”, Yesod vastasi. ”Mutta se on vain minun sanani. Jos teemme sopimuksen, sinun pitää luottaa minuun, valehtelevaan kainiittiin, Shani-el.”

Shani katsoi Yesodia tarkasti. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin tarjonnut hänelle kattoa pään päälle tai rahaa ruokaan ja vaatteisiin.
”Hyvä on, Yesod. Minä luotan sinuun”, Shani vastasi, hymyili ja tarjosi miehelle kättään sopimuksen merkiksi. Hän ei tiennyt, tulisiko myöhemmin katumaan päätöstään, mutta juuri nyt ajatus lämpimästä vuoteesta ja ruuasta oli liian houkutteleva. Sitä paitsi Yesod tiesi, miltä tuntui olla lainsuojaton. Ehkä he ymmärsivät toisiaan paremmin kuin tajusivatkaan.

Myös Yesod hymyili. Shani ei näyttänyt tietävän, mikä valta lukutaidolla tässä maailmassa oli. Mutta Yesod tiesi.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 28.09.2018 09:08

Nyt ollaan edetty hahmonluontiin asti :) Pahoitteluni, että tämä on täällä ketjun keskellä. Olisi pitänyt luoda pelille vaikka oma alue... no, löytyy tämä näinkin.

Eli käytämme hyväksi havaittua WoDin sääntösysteemiä, koska se on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva. Lomakkeena suosittelen käytettäväksi Dark Ages Vampiren lomaketta (meiltä löytyy kotoa printattuna), koska siinä olevat abilityt ovat parhaat tähän maailmanaikaan pelattavaksi.

Hahmonluontiin on pari vaihtoehtoa. Ensimmäinen, jonka Kronus valitsi, oli tehdä hahmostaan laiton kainiitti. Tällainen kainiitti aloittaa generaatiolla 5, ja on Enokin agenttien silmissä lainsuojaton. Hahmolla voi kuitenkin olla paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia Enokin ulkopuolella. Muut kainiitit ovat kuitenkin tällaiselle hahmolle uhka, koska hahmo ei voi koskaan tietää, ovatko uudet tuttavuudet Enokin vakoilijoita.

Hahmo on tavallinen ihminen, joka pelaajan niin halutessa osaa "kansan taikuutta", eli sellaista hedge magiaa. Hahmo ei ole kovin voimakas, mutta hän pystyy helposti katoamaan massaan.

Hahmo on ihminen, joka kuuluu johonkin maagisista ammattikunnista. Tällainen hahmo osaa magiaa (MtA:n spheresysteemillä) ja on siis suhteellisen voimakas. Hahmoa kuitenkin rajoittaa ehdoton uskollisuus ammattikunnalleen, sillä hän on vannonut ammattikuntavalan. Toimiminen ammattikunnan sääntöjen vastaisesti tai jopa ammattikunnan etuja vastaan on kuolemalla rangaistava teko.

Hahmo on puolidemoni, siis ihmisen ja demonin jälkeläinen. Hahmolla on demonisia voimia, mutta hän ei ole yhtä vahva kuin oikeat demonit. Voimat ovat verrattavissa hedge magiaan ja heikompiin kainiitin dissuihin. Hahmon perimä näkyy ulospäin, eli hahmolla on joitain ihmisestä poikkeavia piirteitä (esim. häntä, eläimen korvat, epämuodostuneet raajat, tms.).

Sitten pisteytykseen:

attributes: 3/5/7

abilities: 5/9/13 (linguistics jää kokonaan pois, kun pelataan tällaista maailmanaikaa. Academics ja theology käyvät vain hahmolle, joka on jonkin maagisen ammattikunnan jäsen, ja silloinkaan palloja ei kannata laittaa kovin montaa).

backgrounds: 5

virtues: 7

disciplines/spheres: 5 (kainiiteilla ei tietenkään ole mitään klaaneja, joten disciplinet ovat vapaasti valittavissa. Kolmea saa jatkossa nostaa kuin olisivat "oman klaanin", loput ovat kalliimpia)

humanity: conscience+self-control

wp: courage

ja freebiet armolliset 30.

Freebie cost:

wp, humanity ja backgrounds: 1
abilites: 2
attributes: 5
disciplines: 7

Näillä eväillä sitten matkaan, kysyä saa ja korjata jos on virheitä :P
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Ensimmäinen kaupunki ja maailma ennen suurta tulvaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 28.09.2018 10:02

Pelin tapahtumapaikkana toimii tunnetun maailman toiseksi suurin kaupunki Set. Se on varakas kaupunki, jossa on kaikkien suurkaupunkien tapaan omat hyvät ja huonot puolensa. Itä-Setin köyhiin oloihin syntynyt lapsi tietää, ettei voi koskaan nousta kurjuudestaan. Toisaalta taas länsipuolen varakkaalla alueella varttuvasta voi kasvaa vaikka uusi hirmuhallitsija.

Kaupunkia halkoo suuri Hiddekel-joki, joka on Pishon joen haara. Hiddekel on leveä ja voimakasvirtainen – ja Setin kohdalla myös hyvin likainen, sillä Setin jätteet heitetään jokeen. Kauppalaivojen liikenne joella on vilkasta. Kaupunki on jaettu eri kaupunginosiin, joista alla enemmän.

Kaupungin merkittävin yhdyssilta on suuri nostosilta Gadara. Se ei ole vain silta, vaan myös kauppiaiden ja virkamiesten kohtaamispaikka. Suuret ja raskaan kuormat vedetään Itä-Setistä länsipuolelle Gadaraa pitkin. Harvoin liikennettä on toiseen suuntaan, sillä Länsi-Setin varakkailla on vain vähän asiaa itään. Gadara on myös tärkeä osa kaupungin puolustusta.

Oholot on Itä-Setissä jokirannassa sijaitseva kauppiaiden satama- ja varastoalue. Koska itäpuolella on paljon rikollisuutta, Oholotissa partioi kiltojen omia vartijoita. Myös kaupungin vartijat tekevät kierroksia Oholotissa.

Bahir on Itä-Setin merkittävin kaupunginosa. Siellä sijaitsee kaupungin ainoa orjatori, jossa myös varakas väki hoitaa ostoksensa. Bahirissa sijaitsevat myös ruuhkaiset basaarit, jotka ovat taskuvarkaiden paratiisi. Basaarit ovat käytännössä ainoa paikka, jossa itäpuolen asukkaat voivat tehdä päivittäiset ostoksensa. Siellä myydään kaikkea kankaista ja työkaluista ruokatavaraan ja lääkkeisiin. Bahir on levittäytynyt myös maan alle. Näihin maanalaisiin basaareihin ja tavernoihin pääsee salaisia käytäviä pitkin ja rikollisliigat valvovat niitä. Setin lait eivät päde maan alla, vaan siellä vallitsee vahvimman oikeus. Koska Setin nykyinen hallitsija Ruah tuntee paljon maanalaisten basaarien väkeä, rikolliset saavat rellestää siellä hallitsijan ääneen lausumattomalla siunauksella. Bahirin laitamilla sijaitsevat kaupunginmuurin vieressä olevat köyhien asuinalueet. Siellä on myös paljon majataloja, joissa maalaiset yöpyvät tullessaan myymään kaupunkiin tuotteitaan.

Vaikka Bahir on köyhien asuinaluetta, Shin on köyhistä köyhimpien kaupunginosa. Jokivarressa sijaitseva Shin koostuu kaupungin vuokrakasarmeista ja alkeellisista hökkeleistä, joissa suurperheet elävät kurjaa arkeaan. Rikollisuus on korkeaa, taudit ja loiset leviävät ja lapsikuolleisuus on suurta. Kaupungin vartijat eivät mielellään käy Shinissä, vaan kaupunginosan asukkaat saavat olla oman onnensa nojassa. Monet Shinin asukkaat ottavat käyttövetensä Hiddekelistä, sillä useimmilla ei ole varaa maksaa kaupungin vaatimaa kaivoveroa puhtaan veden käytöstä. Tämä lisää tautien määrää. Shinin eteläosassa, lähellä sotilaskasarmia sijaitsevat kaupungin vilkkaimmat bordellit. Köyhimmät myyvät itseään kadulla.

Kavod sijaitsee muusta kaupungista erillään Hiddelelin ja sen sivuhaaran erottamana. Kavodissa ei ole ympärysmuuria, joten se on monen mielestä turvaton paikka asua. Kalastajat ja maalta kaupunkiin muuttaneet viljelijät ovat ottaneet alueen omakseen. Siellä sijaitsee myös paljon kaupungin varastoja. Monien sotilaiden perheet asuvat suhteellisen rauhallisessa Kavodissa.

Sifrei on pieni saari Hiddekelin keskellä. Siellä sijaitsee kaupungin suuri kalatori, jossa myydään tuoretta saalista päivittäin. Saarella sijaitsevan kasarmin ansiosta sotilaita näkyy paljon. Tämä puolestaan vähentää rikollisuutta.

Sodot
on Länsi-Setin varakas kauppa-alue. Siellä sijaitsevat Suurtori sekä kiltatalot. Sodotin laidalla kohoaa myös kaupungin keskus, suuri Temppelipalatsi. Kolmipihaisen palatsin uhrisavut tummentavat Sodotin taivaan, mutta se on vain vaurauden merkki. Sodot on paitsi kaupan, myös hallinnon keskus. Palatsin uloimmalla pihalla pannaan täytäntöön myös kuolemanrangaistukset, jotka ovat suurta kansanhupia. Sodotin eteläosassa, jokirannassa, sijaitsevat ”villat”, kaupungin varakkaimpien asukkaiden huvilat.

Hagigah on porvariston asuinaluetta. Se on lähellä Sodotia, mutta halvempaa aluetta asua. Kaupungin vartijat, samoin kuin kiltojen omat kaartit, vartioivat aluetta. Hagigah tarjoaa mukavat oltavat kaupungin kasvavalle keskiluokalle.

Gimatriyya on opiskelijoiden, sotilaiden, taiteilijoiden ja alemman keskiluokan asuinaluetta. Se ei ole varsinaisesti huonomaineinen, eivätkä sen asukkaat ole suinkaan vähävaraisia verrattuna itäpuoleen, mutta se on Länsi-Setin köyhintä aluetta. Gimatriyyassa on tasokkaita teattereita, kylpylöitä, bordelleja ja muita huvituksia ja se on Länsi-Setin vilkkain illanviettopaikka.

Jos Gimatriyya on kulttuurin keskus, on Hasidut tiedon keskus. Siellä sijaitsevat kolmen maagisen ammattikunnan akatemiat, sekä lisäksi Suuri Akatemia, joka kouluttaa virkamiehiä ja alempaa papistoa. Hasidutissa asuvat vain akatemioiden henkilökunta ja palvelijat.

Din on aidattu alue Setin pohjoisosassa. Siellä asuvat hoviväki ja muut rikkaat. Kaupunginosassa sijaitsee lumoava puutarha ja maagiset lyhdyt tuikkivat sen kaduilla kuin tähdet. Alue on vertaansa vailla, mutta vain harvat saavat kunnian käydä siellä – ja vielä harvemmat kunnian asua siellä.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Seuraava

Paluu Yleinen keskustelu & admin-ilmoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron