speakeasy.munfoorumi.com

Pelinjohtajan tervehdys Keskiviikkona päästään kokeilemaan Vampiren viidettä edikkaa. Peli sijoittuu Detroitiin ja loppukesään 2018. Detroit on anarkkien hallussa, mutta kaupungissa on Camarillan suurlähetystön alue, jossa Camarillalaiset hallitsevat. Tämä alue sijoittuu varakkaaseen Midtowniin. Muu kaupunki kamppailee edelleen talouskriisin jälkimainingeissa.

Voitte tehdä hahmoista joko Camarillalaisia, jolloin hahmot asuvat suurlähetystön alueella Midtownissa. Tai voitte tehdä anarkkihahmot. Joka tapauksessa hahmojen on tunnettava toisensa ja mielellään oltava ystävä. Kaupungin suojeleminen liian levottomilta vampyyrien yhteenotoilta on kaikkien etu, mutta etenkin Camarillan suurlähettiläiden odotetaan puuttuvan tilanteisiin, jotka vaarantavat kaikkien vampyyrien turvallisuuden.

Tehdään tähän peliin acillahahmot, eli saatte enemmän luontipisteitä. Se on ihan mukavaa, koska kyseessä on one shot.

Elokuu 2018, Detroit

Detroit, kaupunki, joka kerran oli ollut yksi mantereen rikkaimmista kasvukeskuksista, kylpi laskevan kesäauringon oranssissa hehkussa. Sen autioitunut vanha keskusta heräsi levottomaan iltaan huumekauppiaiden ja prostituoitujen vallatessa kadut, samalla kun uusrikas Midtown vaipui levottomaan uneen. Detroit oli nyt, Herran vuonna 2018, kahtia jakautunut kaupunki. Se tarjosi kodin sekä äärimmäisen köyhille, että äärimmäisen rikkaille.

Cesar Bonner oli nähnyt kaupungin sen loiston aikoina 1980-luvulla. Silloin General Motors ja Cadillac olivat työllistäneet tehtaissaan kaupungin lähiöiden matalasti koulutetun kansan. Keskiluokka oli nauttinut ylellisestä elämästä 80-luvun nousukauden keskellä ja rikkaat olivat viettäneet riehakkaita juhlia kartanoillaan. East Ferry Avenue ei ollut juurikaan muuttunut sitten 1980-luvun. Sen varakkaat kartanot uima-altaineen olivat yhä edelleen loisteliaassa kunnossa ja niissä vietettiin yhä riehakkaita juhlia. Kokaiini oli kuitenkin siirtynyt kartanoista kaduille sitten 80-luvun, ja varakkaan väen juhlat olivat rauhoittuneet hieman.

Juuri tuolla kadulla Cesar Bonner asui. Juuri niille ihmisille, naapureilleen, jotka nyt olivat siirtyneet viettämään eläkepäiviään, Cesar oli aikanaan myynyt kokaiinia. Vaikka asiakaskunta olikin siirtynyt keskustan kaduille, eivät Cesarin tulot olleet silti vähentyneet. Toki köyhät maksoivat huumeista huonommin kuin rikkaat, mutta toisaalta heille ei tarvinnut myydä yhtä laadukasta tavaraa. Joten Cesarin näkökulmasta kaupungin ihmiselämä ei juurikaan ollut muuttunut.

Vampyyrimaailmassa sen sijaan oli tapahtunut muutosta. Kun Cesar aikanaan 1970-luvun lopulla oli kuollut ja tullut osaksi vampyyrien yhteiskuntaa, oli Detroit ollut Camarillan hallussa. Niin ei ollut enää. Vanhat vampyyrit olivat lähteneet ja jättäneet kaupungin. Varakkaat, mutta nuoremmat vampyyrit, olivat paenneet köyhempien nostaessa päätään. Cesar itse, vaikka varakas olikin, lukeutui niiden kapinallisten joukkoon, jotka olivat ajaneet maltillisemmat epäkuolleet tiehensä. Silloin, vuonna 2008, kaupunki oli ollut lähes raunioina. Kukaan ei tuolloin olisi uskonut, että se olisi pystynyt nostamaan itsensä ylös suosta. Niin syvään taantumaan ja lamaan Detroit oli finanssikriisin myötä vajonnut. Mutta kaupunki oli kaikkien ihmetykseksi noussut kuin feeniks tuhkasta. Vaikka kaupungin rikollisuus oli edelleen korkea, siellä oli jälleen myös kukoistava talouselämä ja kaupunki oli jopa onnistunut houkuttelemaan asukkaikseen korkeasti koulutettuja nuoria.

Anarkkien, vampyyrien jotka nyt hallitsivat kaupungin öisiä katuja, oli sopeuduttava kaupungin muutokseen. Ne vapaat yöt, jolloin väkivalta ja huumeet olivat hallinneet katukuvaa, olivat hiljalleen väistymässä. Camarilla oli asettanut kaupungin varakkaaseen osaan suurlähetystönsä, ja vaikka se herättikin närää suurimmassa osassa anarkkeja, Cesar piti sitä hyvänä asiana. Camarilla tarkoitti joka tapauksessa vakautta ja turvaa. Ja juuri niitä asioita Detroitin vampyyrit saattaisivat jälleen tarvita, mikäli kaupunki jatkaisi elpymistään.

Cesar veti raskaat verhot pois ikkunansa edestä ja istuutui tutkimaan päivän uutisia tabletiltaan. Häntä eivät kiinnostaneet valtakunnan uutiset, eivät paikallisten supermarkettien ruokatarjoukset eivätkä urheilu-uutiset. Hän tarkasteli paikallisuutisia ja etenkin väkivaltaan liittyviä tapauksia. Kaupungin anarkit olivat järjestäytyneet jengeiksi ja tappelivat toisinaan alueista keskenään. Se johtui siitä, ettei kaupungissa ollut kunnon järjestystä, eikä nuorilla ollut mitään kunnollista tekemistä. Erityisesti kaksi jengiä, Delrayn kaupunginosaa hallitseva Cobalt Hogs ja Mexicatownissa majaileva Fallen Angels, olivat ottaneet rajusti yhteen joidenkin epäonnistuneiden huumekauppojen vuoksi.

Poliisi piti silmällä jengejä ja Cesar tiesi että oli vain ajan kysymys, milloin poliisi todistaisi sellaista jengien välistä yhteenottoa, jossa vampyyrien voimia käytettäisiin. Hän oli yrittänyt varoittaa nuoria, mutta turhaan. Heitä eivät kiinnostaneet muut asiat kuin omat alueensa ja niistä kiinni pitäminen.

Cesar pudisti päätään ja huokaisi. Uutisissa ei ollut mitään raskauttavaa. Se tiesi sitä, etteivät jengit olleet vielä ottaneet kunnolla yhteen. Fallen Angels janosi kostoa menetettyään yhden tärkeimmistä huumeenmyyntialueistaan. Cesar ei tosin tiennyt miten iso osuus muilla jengeillä oli asiassa ollut. Hänen tietojensa mukaan suurin osa alueen nisteistä oli menehtynyt epäpuhtaaseen tavaraan. Ja se oli yksinomaan Fallen Angelsin omaa syytä. Cesar sulki tabletin ja laski sen kahvipöydälle. Hänen oli vain odotettava ja toivottava parasta. Ehkäpä yhteenottoa ei lainkaan tulisi.