Kirjeitä myllystäni
(Pitkulaiseen lasipulloon on sullottu kirje, sinetöitynä nokisella merkitsemättömällä lakkasinetillä.)
Hei! Kirjoitan tällä kertaa huvin vuoksi, ehkä itselleni - tai kuka tahansa tämän kirjeen löytääkään. Toivottavasti se päätyy jonnekin meren toiselle puolelle eikä palaa tänne takaisin! Olen yksi harvoista kylän lukutaitoisista Selkieistä, ja kaverini kutsuvat minua leikkinimellä kirjuri. Isoäitini opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan kun olin pieni. Kuulemma siihen aikaan, tai isoäitini isoäidin aikaan, tai koska olikaan - kauan sitten kuitenkin, ennen Liltien tuloa - moni Selkie osasi lukea. Siihen aikaan meillä oli paljon laivoja ja kävimme paljon kauppaa, kalastimme. Paistettu kala on edelleen hyvää, mutta edes Leudan satamassakaan ei ole enää kovin montaa laivaa. Kävimme siellä siskoni kanssa sukeltamassa vuosi sitten, ja näimme ison Liltien laivan hylyn! Siinä oli tykkejä ja kaikkea, mutta emme jaksaneet sukeltaa syvemmälle. Eipä niitä kukaan jaksa nostaa pinnalle, ja mitä varten? Liltit ovat ilmeisesti pysyneet kivisissä linnossaan, heidän laivojaan näkyi tällä saarella entistä harvemmin, ja Usvan tultua en muista nähneeni yhtäkään. Ehkä Usvassa on hyvätkin puolensa? Haluaisin kuitenkin nähdä maailmaa, ehkä lähdemme siskoni kanssa retkelle mantereen puolelle! Minulla on kristallinsiru, jonka kätkin viime Mirhajuhlien aikaan kylämme kristallin juurelle. Siitä lähtien se on säihkynyt, uskon että se pitää Usvan loitolla samalla lailla kuin karavaanimme Mirhakulhossa oleva kristalli. Klavattien laiva joka kävi täällä kerran vuodessa ei ole saapunut tänä keväänä, mutta kun se saapuu, hipsimme ruumaan. Eiköhän siellä ole tilaa kahdelle ylimääräisellekin!
Hei! Kirjoitan tällä kertaa huvin vuoksi, ehkä itselleni - tai kuka tahansa tämän kirjeen löytääkään. Toivottavasti se päätyy jonnekin meren toiselle puolelle eikä palaa tänne takaisin! Olen yksi harvoista kylän lukutaitoisista Selkieistä, ja kaverini kutsuvat minua leikkinimellä kirjuri. Isoäitini opetti minut lukemaan ja kirjoittamaan kun olin pieni. Kuulemma siihen aikaan, tai isoäitini isoäidin aikaan, tai koska olikaan - kauan sitten kuitenkin, ennen Liltien tuloa - moni Selkie osasi lukea. Siihen aikaan meillä oli paljon laivoja ja kävimme paljon kauppaa, kalastimme. Paistettu kala on edelleen hyvää, mutta edes Leudan satamassakaan ei ole enää kovin montaa laivaa. Kävimme siellä siskoni kanssa sukeltamassa vuosi sitten, ja näimme ison Liltien laivan hylyn! Siinä oli tykkejä ja kaikkea, mutta emme jaksaneet sukeltaa syvemmälle. Eipä niitä kukaan jaksa nostaa pinnalle, ja mitä varten? Liltit ovat ilmeisesti pysyneet kivisissä linnossaan, heidän laivojaan näkyi tällä saarella entistä harvemmin, ja Usvan tultua en muista nähneeni yhtäkään. Ehkä Usvassa on hyvätkin puolensa? Haluaisin kuitenkin nähdä maailmaa, ehkä lähdemme siskoni kanssa retkelle mantereen puolelle! Minulla on kristallinsiru, jonka kätkin viime Mirhajuhlien aikaan kylämme kristallin juurelle. Siitä lähtien se on säihkynyt, uskon että se pitää Usvan loitolla samalla lailla kuin karavaanimme Mirhakulhossa oleva kristalli. Klavattien laiva joka kävi täällä kerran vuodessa ei ole saapunut tänä keväänä, mutta kun se saapuu, hipsimme ruumaan. Eiköhän siellä ole tilaa kahdelle ylimääräisellekin!