Sivu 1/1

Osa 1

ViestiLähetetty: 21.05.2010 12:49
Kirjoittaja Kronus
Norton istui synkkänä nojatuolissa. Hän murehti. Samalla hän viskeli hajamielisesti pähkinöitä, joita oli pöydällä nojatuolin vieressä, yksi kerallaan huoneen nurkkiin. Edelmanin asunto oli jotain parempaa, kuin mihin hän oli tottunut. Eläessään hänellä oli ollut jotain tämän kaltaista, mutta se oli jo mennyttä, merkityksetöntä.

Hän oli vampyyri, Norton mietti. Parempaa, Lasombra! Ja hänet oli sysätty kellariin kärvistelemään. Kaikki johtui valta-asemista, niin hän ajatteli. Oli toisiakin hänen kaltaisiaan Lasombria, joista suurin osa kuului Shadow Warriors-laumaan. Heillä ei mennyt huonosti, sillä heitä ei vihattu. Niin, jonkun täytyi vihata häntä, Norton Smithiä! Häntä vihattiin, ja hänet pidettiin huonossa asemassa, koska se joka häntä vihasi oli voimakas ja vaikutusvaltainen. Kaikki Lasombrapiispat olivat hänelle kylmäkiskoisia, vain Aldo todella kuunteli häntä. Niin se oli: häntä estettiin ylempää käsin. Muille Lasombrille annettiin apua ja neuvoja, mutta häntä haitattiin.

Miksi? Asialle oli yksi selitys: Manifest Destiny. Häntä pelättiin. Hänessä oli ainesta Sabbatin johtamiseen, mutta jonkun pitäisi väistyä hänen tieltään. Hänen kohtalonsa oli kohota arvossa, mutta vain tietty määrä vampyyreita voi johtaa kaupunkia. Mitä muuta syytä hänen ylemmillään oli pelätä häntä?

Hän oli Ductus, hänellä oli oma lauma. Vain yhdellä toisella Lasombralla oli niin paljon, jos piispoja ei otettu lukuun. Hänessä oli siis ainesta. Shadow Warriorit olivat toimittaneet hämäriä puuhia asemalla, mistä löytyi Tremereiden pesä. Ja sitten ne levittivät herjauksiaan, ja olivat löytää Dominon, tietysti piispojen avulla. Koko lauma oli häntä vastaan, ja se oli sietämätöntä!

Häntä ärsytti myös vieras lauma, joka oli esiintynyt tovereina, mutta käynyt sitten kavalasti kimppuun. Se oli tapahtunut Ciceron alueella, jota Domino hallitsi.

Norton nosti päätään. Nyt yksi piispa, Clement, oli kaikella todennäköisyydellä kuollut. Johtajien joukossa oli taas tilaa. Hän ei ollut sitä saanut aikaan, mutta joku oli. Joku ilmeisesti havitteli Clementin paikkaa. Miten röyhkeää! Norton halusi varmistaa, ettei tuollainen hyväkäs saisi palkintoa murhasta, ja päätti myös tehdä sen. Se varmasti näyttäisi muille, ettei Norton Smithin oikeuksia anasteta!

Norton nousi ylös ja käski laumansa koolle. "Me menemme katsomaan piispa Clementin kuolinpaikkaa. Piispa on murhattu, ja sen tekijä on ansainnut koston. Käydään tutkimassa paikka. Siellä voi olla johtolankoja tai vihjeitä tekijästä."

Re: Osa 1

ViestiLähetetty: 24.05.2010 18:21
Kirjoittaja kardinaali
Herra Edelman makasi nyyhkyttämässä makuuhuoneensa nurkassa. Hänen elämänsä oli muuttunut painajaiseksi ja lisäksi hänellä oli paha olla. Hirviöt, jotka olivat tunkeutuneet hänen kotiinsa, olivat tulleet jäädäkseen. Yksi niistä, demoni naisen hahmossa, oli käskenyt häntä kaivamaan itselleen jostain maata, koska ei kestänyt kuunnella hänen valitustaan. Herra Edelmanilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä otus oli tarkoittanut. Samalla kaiken kurjuuden keskellä hänet oli vallannut kumma kaipuu synnyinkotiinsa Maineen. Miten paljon onnellisempi hän olisikaan siellä, sankkojen metsien ja silmänkantamattomiin ulottuvien viljelysten keskellä.

Braille istui nojatuolissa lukemassa yhtä Edelmanin kirjahyllystä ottamaansa paksua teosta. Hän oli Juliennen ja Lemurin suureksi riemuksi leikannut vaaleat hiuksensa lyhyiksi lukuunottamatta ohimoille jätettyjä pitkiä kiharia, muokannut nenänsä karikatyyriseksi versioksi Edelmanin nenästä ja pukenut päälleen Edelmanin puvun ja kipan. Harteillaan Braillella oli rukousshaali. Bowler ei ollut näyttänyt ymmärtävän vitsiä. Hän oli mennyt keittiöön tutkimaan, mitä Edelmanilla oli kaapeissaan.

"Hyvä", Braille totesi Nortonille "Veikkaampa, että emme ole Clementin asunnolla ainoat."

"Minä haluaisin tietää", Lemuri pohti "Mihin Domino häipyi. Tarkoitan että eikö se ollutkin Domino, jonka me nappasimme eilen? Me päästimme sen karkuun."

Bowler tuhahti ja huitaisi kädellään:
"Mitä muuta me oltais voitu tehdä siinä tilanteessa? Se lähti kun salama ja sitäpaitsi siellä tuli tulta ja lasinsiruja niskaan ja piispan kämppä räjähti!"

Lemuri kohautti olkiaan Bowlerin huomautukselle ja muistutti, että Domino oli edelleen etsintäkuulutettu. Olihan vieras lauma oleillut hänen alueellaan.

Kaupungilla oli suhteellisen rauhallista, koska oli arkipäivä. Braille otti lehtikojusta sanomalehden myyjän protestoinnista huolimatta ja näytti sitä toisille: Clementin asunnolla tapahtunut räjähdys oli päässyt etusivun otsikoihin. Lehdistö tosin näytti luulevan, että kyseessä oli mafian välienselvittely. Sisäsivuilla oli pitkä pätkä poliisipäällikön haastattelua, jossa hän valitteli sitä, millaiseen alennustilaan kaupunki oli mafian vuoksi joutunut. Lehti ei näyttänyt tietävän, oliko iskussa kuollut kukaan. Ruumiita ei ollut löydetty.

Clementin asunto oli sijainnut vanhan kivitalon kolmannessa kerroksessa. Nyt talo näytti autiolta. Ilmeisesti poliisi ja palokunta olivat tyhjentäneet muutkin asunnot savuvaurioiden ja mahdollisesti sortumavaaran vuoksi. Talo oli hylätyn ja lohduttoman oloinen. Lähes kaikki kolmannen kerroksen ikkunat olivat räjähtäneet rikki. Mustat nokipilarit kohosivat ikkuna-aukoista pitkin seinää kuin haamuina vielä vajaa vuorokausi sitten ikkunoista lyöneistä liekeistä. Myös toisessa ja neljännessä kerroksessa oli ikkunoita hajalla. Rappukäytävän ovessa, tai mitä siitä oli jäljellä, oli poliisin ilmoitus, joka kielsi ketään menemästä sisään rakennukseen.

"Rikospaikka, pääsy kielletty kaikilta paitsi virkavallan edustajilta. Talossa mahdollinen sortumavaara, sisään meneminen HENGENVAARALLISTA. ylitarkastaja Louis Bunyan, Chaicagon pohjoinen poliisipiiri"

Ovi oli rikottu palokunnan kirveillä ja lappu oli kiinnitetty niihin muutamiin laudanpalasiin, jota aukossa vielä oli jäljellä. Vahva palaneen haju leijui yhä ilmassa ja aukosta näkyvä rappukäytävä oli pimeä ja nokinen.

Re: Osa 1

ViestiLähetetty: 26.05.2010 17:17
Kirjoittaja Kronus
Braillen parodia huvitti Nortonia, mutta ductuksena hän koki, että hänen piti ottaa lapiopääkin vakavasti, tehtävineen ja asemineen. Hän meni lapiopään luo (Norton ei katsonut, että sillä olisi vielä oikeutta edes nimeen) ja otti tämän otteeseen. Hän käski, hänelle suodulla arvovallalla: "Sinä jäät tänne, etkä poistu tästä talosa. Ja kun me palaamme, et enää paru vaan olet aivan hiljaa." Sitten hän päästi irti, kääntyi pois, kääntyi takaisin ja lisäsi vielä: "Ja kerrot mistä täältä löytyy taskulamppu."

(Dominate 2: 2, 7, 9, 6, 3)

"Muitakin voi olla paikalla," Norton nyökkäsi Braillelle," kuten Shadow Warriors. Joten olkaa kaikki varuillanne. Jotain kättä pitempää mukaan, ja sanotte heti, jos jotain outoa ilmenee." Norton laittoi taskuunsa revolverin, joka oli peräisin asemalta, sekä lapiopään taskulampun. Veistä hän kantoi aina rintataskussa.

"Domino se oli, joka eilen nähtiin. Ainakin vastasi Aldon kuvausta. Ja oli ilmeisen sekopäinen. Tai sitten se oli joku tunkeilija, niinkuin ne toiset kahelit. Antaa muiden huolehtia siitä nyt. Meillä on tekemistä."

Braillen lehti kiinnosti Nortonia. Norton tiesi, että Braillella oli muitakin avuja kuin huumorintajunsa. Sabbatilla ei ollut tapana lahjoa poliisia kuten mafialla. Kainiitit eivät toki jättäneet ruumiita, mutta... Jos paljastuisi, että räjähdyksessä oli selvästi kuollut joku, mikä vaikutti ainakin räjähdystä alhaalta kadulta katsoen todennäköiseltä, sekin olisi vihje. Jos totuus ja lehtijuttu eivät täsmänneet, lehtijuttua on joku manipuloinut.

"Hengenvaara" Norton luki lapusta. "Sehän ei taidakaan koskea meitä." Hän astui sisään, ja lähti varovasti etenemään kohti portaikkoa taskulampun valossa. Kuolematon tai ei, häntäkin hermostutti sortumisvaara ja mahdolliset kytevät palopesäkkeet. Norton otti sopivan palan pirstottua ovea sauvakseen, jolla koputellen kokeili portaikon kestävyyttä. Niin hän lähti nousemaan kohti räjähdyspaikkaa. "Pitäkää silmät auki. Poliisit eivät varmaan tutki täällä yöllä, niin että kaikki tuoreet kulkemisen merkit on sitten jostain vampyyrista."

Re: Osa 1

ViestiLähetetty: 27.05.2010 13:26
Kirjoittaja kardinaali
Lemuri näki pimeässä rappukäytävässä parhaiten. Hän tuli heti Nortonin perässä, minkä jälkeen tulivat Julienne ja Bowler. Braille, joka puolestaan kuuli parhaiten, tuli viimeisenä. Kun he olivat ehtineen nousta muutaman askelman toisesta kerroksesta kohti kolmatta, Braille pysähtyi äkkiä kuulostelemaan. Hän viittoi toisia olemaan hetken hiljaa. Pian sen jälkeen Norton tunsi, miten Lemuri tarttui häntä käsivarresta ja painoi taskulampun valokeilan kohti lattiaa.
"Siellä on joku", hän kuiskasi.

Hän kumartui myös tutkimaan portaikkoa, mutta noessa ei näkynyt lainkaan jälkiä. Sen sijaan heidän oman laumansa jäljet olivat selvästi näkyvissä alemmissa portaissa.
"Kummallista", Lemuri sanoi itsekseen, kun äkkiä portaiden yläpäästä kuului kiljahdus.

Kalpea, laiha ja ilmiselvästi psykoottinen mies seisoi portaiden yläpäässä heidän edessään. Valkoinen mekkopituinen paita ja paljaat sääret sekä jalat olivat noen ja veren tahrimat. Toisessa kädessään miehellä oli suuri, leveäteräinen puukko ja toisessa kädessään puoliksi nyljetty kissa, jota hän roikotti nahasta. Dominon silmät kiiluivat pimeässä ja hän tuijotti toisia värähtämättä.