Zomos kuunteli Kiirionia kiinnostuneena. Ensin hän kyseli Kiirionin yhteydestä metsän haltioihin, mutta kiinnostui sitten merenalaisista haltioista ja kaupungeista. Hän esitti paljon kysymyksiä ja halusi tietää elämästä meren alla ja olennoista jotka siellä asuivat, mitä ne siellä söivät ja mitkä asiat olivat niille suurimpia huolia ja kalleimpia rikkauksia.
Kun Kiirion kertoi itsestään ja syystään olla linnassa, Zomos sanoi: "Junia, siis prinsessan oma vartija, on se joka toi sinut tänne? Ikävä kyllä teille uutiset ovat huonoja. Olette hieman myöhässä. Prinsessa ei ole täällä. En voi kertoa sinulle enempää, sillä en tiedä muuta. Minulle ei kerrota kaikkea, mitä täällä tapahtuu. Joskus koen todella olevani vanki täällä." Zomos näytti olevan pahoillaan asiasta. Hän oli hetken hiljaa ja jatkoi vähän iloisemmin: "Minua saat syyttää siitä, että olet täällä tornissa. Minä kuulin sinut alhaalla lähteellä ja röyhkeästi loitsin sinut luokseni. Kuulin kuinka iloiselta kuulostit, ja halusin oitis tavata sinut. Ja kuinka mielenkiintoista olikaan tavata oikea merihaltia! Minä olen vanha mies. Vasta kun vanhuus vie pois elämän pienet ilot, voi sielu ymmärtää niiden todellisen arvon. Sinua varoittaisin kyllä metsän hatioista. Täkäläiset haltiat eivät ole sellaisia kun sinun heimosi. Mutta, nyt haluan antaa sinulle pienen lahjan!"
Zomos nousi ja meni hyllyn luo. Hän otti taskustaan yhteen käteen pienen sileän ja pyöreän kiven. Hän tutki joitakin kirjoja ja esineitä, mutta ei silmillään. Hän nosti yhden kerrallaan kasvojensa eteen, ja laski sitten taas alas paikalleen. Jokaisen kohdalla hän veti syvään henkeä ja punnitsi hetken kätensä päällä, pidellen samalla tavoin pyöreää kiveä toisessa kädessään. Lopulta Zomos poimi pienen nahkapussin sekä pienen pyöreän puisen rasian ja toi ne Kiirionin eteen. Hän otti pussista terävän punaisen kivensirun, avasi rasian, kiinnitti sirun rasian sisällä olevaan mekanismiin ja lausui loitsun. Kiirion ei ymmärtänyt sanoja, mutta tunsi kyllä väkevän taikavoiman väreilevän Zomosin eleessä. Mekanismiin kiinnitetty siru pyörähti ja kääntyi osoittamaan yhteen suuntaan, ja jäi osoittamaan sinne kompassin tavoin. "Tämän minä annan sinulle" sanoi Zomos. "Se avulla voitte löyttää prinsessan. Tiedän että Junia haluaa lähteä hänen peräänsä. Ja jos puolestasi haluat kysyä minulta jotain, niin kysy pois. Meillä lienee tässä vielä aikaa."