Kirjoittaja kardinaali » 18.02.2011 11:41
Falus näytti tietävän, mitä oli tekemässä. Kiirion saattoi kuitenkin auttaa häntä omilla taidoillaan, vaikka ei aivan tarkkaan tiennytkään, mitä Falus oli tekemässä. Hän laski kätensä kevyesti tytön rinnalle kuitenkin niin, että ei ollut Falusin tiellä. Hän keskittyi ja antoi mielensä vaeltaa materiaalisen maailman ulkopuoelelle. Se ei kuitenkaan tahtonut onnistua, sillä Kiirionin keho tuntui raskaalta ja kuivan ilman hengittäminen teki keskittymisestä vaikeaa. Ärtyneenä Kiirion varmisti, ettei Falus ollut pessyt käsiään ämpärin vedessä ja upotti sitten päänsä ämpäriin. Vesi selkeytti hänen mieltään ja Kiirion yritti uudelleen auttaa tyttöä.
Hän tunsi, miten henkimaailma tuli yhä lähemmäksi, kunnes lopulta Kiirionin saattoi jo nähdä materiaaliselle maailmalle näkymättömiä hahmoja. Hän katsoi tyttöä ja koitti napata mielensä otteeseen tytöstä pakenevaa elinvoimaa. Vaikka tyttö ei ollut kuolemanvaarassa, osa elämästä halusi silti jättää hänet. Kiirion ei antanut sen tapahtua. Joskus, Kiirion tiesi, samaanin oli lainattava omaa elinvoimaansa potilaalle. Nyt, kun Kiirion ja Falus yhdessä auttoivat tyttöä, Kiirion saattoi keskittyä vain elinvoiman pakenemisen estämiseen. Lopulta Kiirion tunsi, miten elämä alkoi asettua paikoilleen, se ei enää pyrkinyt jättämään tyttöä vaan oli löytänyt jälleen tasapainon. Tyttö oli heikko, sillä osa elämästä oli päässyt pakenemaan, mutta se palautuisi takaisin ennalleen, kun tyttö saisi levätä rauhassa. Mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut.
Kiirion hymyili Falusille, he olivat onnistuneet hyvin. Kun Rotwang ja kuningatar tulivat lähemmäksi, Kiirion vetäytyi pois sängyn luota, jotta he pääsivät katsomaan tyttöä. Hän katsoi uteliaana kuningatarta, mutta hätkähti sitten nähdessään Rotwangin sarvet. Kiirion vilkaisi Falusia nähdäkseen tämän reaktion. Hän mietti äkkiä, oliko kuullut koskaan sellaisesta ystävällisestä rodusta, jolla oli sarvet. Rotwang ei näyttänyt hirviöltäkään. Toisaalta, Kiirion muistutti itseään, sarvet saattoivat hyvinkin olla jonkun jumalan siunaus valitulleen. Kiirion ei tuntenut kaikkia jumalia, joita ainakin puolituisten mukaan oli lukemattomia, joten saattoi hyvinkin olla mahdollista, että Rotwang oli jonkun sellaisen jumalan suojeluksessa.
"Rouva", hän sanoi kuningattarelle ja kumarsi: "Teidän tyttärenne tulee toipumaan, pahin on nyt ohi." Hän vaikeni ja antoi Falusille tilaa puhua, sillä tällä saattoi hyvinkin olla jotain ohjeita annettavanaan siitä, miten potilasta tuli hoitaa. Kiirion oli tottunut enemmän magiaparannukseen ja Falusin konstit hiukan hämmensivät häntä.
"Herra", hän sanoi sitten Rotwangille ja kumarsi tällekin "Kiitos avustanne, teitä mitä ilmeisemmin kunnioitetaan suuresti ja siksi on suuri kunnia olla talossanne. Mutta minun työni on tehty", hän katsoi Falusia ja jatkoi: "Joten voisin lähteä... tuletko sinä jo?"
Hän ei tuntenut Falusia hyvin, mutta halusi vielä jutella hänen kanssaan tapahtuneesta. Muuten Kiirion koki seuran aivan liian korkea-arvoiseksi, että olisi osannut rentoutua.
"Rouva, jos haluat, voin tiedustella ovatko vartijat saaneet hyökkääjää kiinni", Kiirion sanoi sitten kuningattarelle. hän ei ollut varma, oliko kuningattarella epäilyjä tekijän suhteen, mutta ei kehdannut kysyä sitä suoraan.