Kirjoittaja kardinaali » 09.02.2011 11:34
Falusin reaktio hämmensi Kiirionia. Vaikutti siltä, kuin mies ei olisi pitänyt hänestä, vaikka he olivat vasta vaihtaneet muutaman sanan.
"En minä tunne Juniaa, näin hänet ensimmäisen kerran Kiltissä Peikossa, kun hän tuli hakemaan väkeä matkalle Mustaan Metsään. Minä tulin tänne työnhakuun ja kun sopiva tehtävä noin helposti tuli eteeni, niin ilmoittauduin mukaan", Kiirion sanoi ja lisäsi nopeasti: "Minulla ei ole mitään henkilökohtaisia juttuja tässä mielessä, olen vain työvoimaa." Hän tulkitsi Falusin kummallisen reaktion kiintymykseksi Juniaa kohtaan. Ehkä mies ei halunnut muita matkalle, joka, vaikka saattoikin olla vaarallinen, oli ehkä miehen mielessä piirtynyt romanttiseksi retkeksi luontoon.
"Hienoa, on turvallisempi matkustaa kun tietää, että mukana on joku joka osaa hoitaa haavoja", Kiiron sanoi ja kätteli hänkin Falusia.
"Minä olen ammatiltani samaani. Tai siis en ihan varsinaisesti valmis vielä. Minä olen tullut tänne vieraille maille mestarini ja opettajani kehotuksesta."
"Oraakkelin vuoksi en ole täällä", Kiirion vastasi "Vaan tekemässä ostoksia. Katso, löysin jo puukon ja ämpärin", hän esitteli tyytyväisenä ostoksiaan Falusille. "Tämä veitsi on metallia. Minä en yleensä pidä sellaisista aseista, mutta ne ovat toki aivan erityisen välttämättömiä. Melkein kaikki, mikä tehdään metallista, on tarkoitettu toisten vahingoittamiseen tai vangitsemiseen", Kiirionilla jäi lause kesken, kun hän tajusi omituisen, odottavan ilmapiirin. Hän ei ollut pitänyt oraakkelia mitenkään erityisenä henkilönä, mutta alkoi ymmärtää, että kyse ei ehkä ollutkaan mistään toritaikurista.
"Minä en ollut edes kuullut aikaisemmin tästä Rotwangista", Kiirion kuiskasi Falusille.
"Miksi sinä haluat tietää tulevaisuuden? Onko jotain pelottavaa odotettavissa? Onkohan se ihan viisasta se ennustaminen?" Tulevaisuuden ja kohtalon ennustaminen oli Kiirionin mielestä vaarallista ja hiukan arveluttavaa magiaa. Jos ei ollut aivan varma, keiden henkien kanssa asiasta konsultoi, saattoi vahingoittaa itseään pahasti. Kiirion toki oivalsi esimerkiksi metsästysretken onnistumisen ennustamisen kalan sisälmyksistä olevan varsin hyödyllistä, mutta missään nimessä se ei kuitenkaan ollut täysin luotettavaa. Huonoimmassa tapauksessa metsästäjät luottivat liikaa ennustukseen, eivätkä uhranneet metsästysonnen eteen soveliasta uhria meren jumalalle. Sellaiset metsästäjät joskus katosivat meren syvyyksiin enää koskaan palaamatta perheensä luokse.