Luku 1

Paikka varsinaisen pelin tapahtumille.

Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 17.01.2011 20:13

Sateet pyyhkivät Chugack-vuorten lumisia rinteitä. Ylhäällä huipuilla viima yhä vihmoi hohtavaa lunta vuorten kruunuksi, mutta alempana rinteillä sade muuttui puroiksi ja solisi alas laaksoihin, kunnes lunta ei enää näkynyt kuin siellä täällä märkinä kinoksina. Tuulet olivat hellittäneet ja auringonpaiste käynyt lämpimämmäksi.

Kevät oli saapunut jälleen Lith Tiroriin, ja sen mukana matkalaiset ja kauppiaat. Vaikka kaupunki sijaitsi korkealla, viileässä vuorenkupeessa, oli se valtakunnan hallinnon keskus ja siksi tärkeä paikka niin vaikutusvaltaisille kuin rikkaillekin. Arvovalta houkutteli paikalle vähäisempiä aatelisia, ja raha kaikkia muita. Tavarat ja tuotteet, sekä niitä saattavat vartijoiden joukot, alkoivat kulkea katkeamattomana virtana Valenorin ja Tirorin välillä. Monet kääpiöt tulivat varhain Tiroriin myymään talvella matkoillaan hankittuja helyjä ja esineitä, ostaakseen sitten kaupungista jonkin kojun kesän ajaksi. Puolituiset leiriytyivät ensin muurien ulkopuolelle, mutta siirtyisivät kesän mittaan yhä syvemälle kaupungin toreille ja kujille, esiintyen tai hankkien muuten elantonsa.

Kiltti Peikko oli, sijaintinsa tähden, yhtäaikaa mitätön majatalo sekä suosittu kapakka keskellä Tirorin kaupunkia. Se sai menestystään kiittää pitkälti sijainnistaan lähellä Tirorin suurta katedraalia, pyhän Ashcathin katedraalia. Katedraali toi kyllä melko runsaasti asiakkaita, mutta karkotti ne taas aamulla suurten kellojensa pauhulla.

Kiltin Peikon emäntänä toimi Leah, joka oli Tirorissa syntynyt ihminen. Leah, vaikka ei ylhäissyntyinen tai erityisen rikas ollutkaan, oli silti ylpeä Lith Tirorin asukas. Se merkitsi hänelle jotakin erityistä, eikä kaupungin jokainen synnynnäinen asukas voinutkaan samalla kerskua. Kaupunki oli vaihtanut nimensä 58 vuotta sitten, kun Shalerian valtakunta oli syntynyt. "Lith Tiror", Leah tapasi vierailleen hymyillen huomauttaa, "Ei Tiror. Eikä Tricania."

Tänä keväänä Leah sai erityisesti korjata vieraidensa erehdyksiä, sillä hänellä oli talo täynnä ennestään tuntemattomia vieraita. Eikä pelkästään kauppiaita tai pyhiinvaeltajia. Suurin osa vieraista oli jonkin sortin sotureita, vartioita ja jopa palkkionmetsästäjiä. Suuri osa oli myös saapunut Celestrasta, tai sen takaa. Tuolla istui metsästäjän näköinen ihmismies suuri raatelukynsi viitansolkenaan. Tuolla oli joukko kääpiöitä jotka varusteistaan päätellen oli tullut hakemaan vartijantyötä, mutta valituksen määrästä päätellen ei ollut sitä saanut. Sitten oli näyttävästi pukeutunut mies joka hoivasi koristeltua sapeliaan kuin se olisi mailman ihmeellisin taikakalu, seurassaan seremoniallisiin mutta käytännöllisiin vaattesiin sonnustautunut kääpiö. Oli jopa puolituinen mies, joka oli väljän, kirjavan takkinsa alle kätkenyt niin monta veistä, että seikka näkyi hänestä selvästi päällepäin. Hän olisi näyttänyt joukosta kenties kaikkein epäilyttävimmältä, ellei olisi leikkinyt ruuallaan kuin pahainen kakara. Kenties oudoin pariskunta silti olivat kaksi nuorta haltianeitoa, jotka kapakan nurkassa supisivat pidättyvästi keskenään. Heillä oli pöydällä edessään liinalle levitettyinä joukko pieniä kauniita pulloja, ja he todellakin vaikuttivat myyvän niitä.

Puheiden perusteella vaikutti kuitenkin siltä, että moni oli vain läpikulkumatkalla. Ja yksi paikannimi kuului puheen seasta vähän väliä: Agapalonin pellot. Agapalonissa oli ennen talvea sattunut katastrofi. Sato oli mennyt pilalle ja myös Tiror oli saanut kärsiä siitä. Mutta huhujen mukaan pääkaupungin nälkäinen talvi ei ollut mitään verrattuna Agapalonin tragediaan. Kerrottiin, että suurin osa ihmisistä ja karjasta oli kuollut pahaan tautiin. Hirviöiden kerrottiin tuhonneen alueen, mutta se oli ennenkuulumatonta. Ei sellaista tapahtunut, ainakaan Dragoniassa. Eräs leveään hattuun ja paksuun viittaan pukeutunut ihmismies meinasi saada Leahilta oitis kuhmun kolpakosta ja päälle häädön mainittuaan varomattomasti vaihtoehtoisen teoriansa. "Siivoat suusi tai saat heti häipyä! Syytä vaikka kuningasta, mutta sitä tyttöä et minun tuvassani herjaa!"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 17.01.2011 21:47

Kiirion oli lähtenyt kuivalle maalle heti keväisen auringon alkaessa lämmittää pintavesiä. Hän oli ryhtymässä viettämään toista kesäänsä maalla, eikä hän halunnut siitä yhtä kurjaa kokemusta kuin edellisestä. Simpukoiden kalastaminen saisi jäädä. Saavuttuaan Valenoriin hän oli ensin etsiytynyt vanhojen tuttujen merimiesten seuraan kuullakseen, mitä maalla oli tapahtunut talven aikana. Juorut eivät olleet piristäviä, joskaan ne eivät olleet Kiirionille mitään uutta. Meren alaisessa kaupungissakin oli väännetty koko pitkä talvi kättä aatelisten ja Kiirionin heimon välillä. Pohjoisen pakolaisvirta oli meren alaisessa kaupungissa tyrehtynyt, mutta siihen oli syynä se, että pohjoisen kylät olivat täysin autioituneet.

Muutaman päivän satamakaupungissa vietettyään Kiirion oli päättänyt rohkaista mielensä ja matkustaa syvemmälle kuivalle maalle työnhakuun. Mereen laski viileä joki jostain kaukaa vuorilta ja ihmisten mukaan sen varrella oli suuri pääkaupunki. Siellä oli linnakin ja Kiirionia kiinnosti kovasti nähdä, oliko se yhtä ylväs kuin merenalaisen kuninkaan korallihovi. Niinpä hän tarttui tuumasta toimeen ja lähti vaeltamaan kohti ylävirtaa. Koska joella liikkuvat kauppalaivat olivat arvatenkin matkalla pääkaupunkiin, Kiirion sai ilmaisen kyydin roikkumalla niiden kölissä.

Parin päivän matkustamisen jälkeen Kiirion nousi kuivalle maalle pääkaupungin suurten porttien edustalla. Hän levitti vaatteensa ja omaisuutensa kuivumaan joenpenkalle lämpimään kevätaurinkoon ja sukelteli itse aikansa kuluksi viileässä jokivedessä. Iltapäivällä hän seuraili lähelle leiriytyneiden puolituisten touhuja ja kuunteli heidän erikoista musiikkiaan. Puolituislapset juoksivat välillä ihmettelemään Kiirionia ja pakenivat sitten hihittämään vanhempiensa luokse, jos Kiirion yritti sanoa heille jotain.

Illan hämärtyessä Kiirion puki kuivat vaatteet ylleen ja meni kauppakaravaanien mukana kaupunkiin. Hän veti hupun päähänsä ja koitti näyttää mahdollisimman normaalilta. Muutaman kyselyn jälkeen joku neuvoi hänet Kilttiin Peikkoon, joka kuulemma oli kaupungin hauskimpia majataloja. Se oli myös helppo löytää, kun vain suunnisti kohti katedraalia. Kiltti Peikko näytti melko samalta kuin Valenorin sataman majatalot, kenties hiukan isommalta. Ujosti Kiirion astui sisään ja huomasi heti, että ilmapiiri oli monikulttuurinen ja levoton. Koska ei halunnut vaikuttaa tietämättömältä, hän meni heti ensitöikseen baaritiskille tilatakseen oluen. Matkalla hän tarkkaili varovasti majatalon asukkaita ja melkein jähmettyi kauhusta nähdessään kaksi kaunista tyttöä yhdessä nurkassa. Hän meinasi heti juosta tiehensä, mutta malttoi sitten mielensä. Tytöt eivät varmasi olleet huomanneet häntä ja hän saattoi siis rauhassa ihailla heitä etäältä.

"Olut, kiitos", Kiirion sanoi pikaisesti ja laittoi rahaa tiskiin.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 18.01.2011 10:10

Uuden asiakkaan huomatessaan emäntä jätti leveähattuisen miehen rauhaan ja kiiruhti tiskin luo tarjotin täynnä tyhjiä astioita. Hän asetti astiat sivuun piikaa odottamaan ja kaatoi oluen leppoisasti rupatellen. "Tuosta noin. Vaikka tupa on täynnä niin onhan meillä silti tilaa. Aina yksi mahtuu, minä sanon. Yösijakin..."

Lause katkesi ja emäntä jähmettyi hetkeksi tuijottamaan Kiirionin kasvoja kolpakko kourassa. Hän keräsi kuitenkin itsensä nopeasti, ojensi kolpakon hymyillen ja otti rahat talteen. "Haltiahan sinä olet. Siunatkoon, minä jo ihmettelin. Mutta ei se tavallista ole. Tämä vieraiden määrä siis. Monenmoista väkeä, ties mistä kotoisin. Enhän minä valita, kun kauppakin käy. Enkä täällä olisi, jos en vierasita pitäisi. Kyllä se on hyvä avartaa maailmaansa, niin minä sanon. Tervetuloa, minä olen Leah."

"Metsästäkös sinä? En minä utele, mutta sieltähän ne haltiat tulevat. Eihän se minulle kuulu, mitä teidän väkenne täällä toimittaa. Mutta on se epätavallista nähdä teidän sorttianne täällä, varsinkin niin paljon. Kyllä, hyvä tavaton, olen minä teikäläisiä nähnyt!"

Leah huomasi puhuvansa melko kovaan ääneen ja vaikeni hetkeksi, kenties hieman nolostuen. Kukaan muu huoneessa ei tuntunut kiinnittävän Kiirioniin huomiota enempää kuin tavalliseen matkustajaan. Paitsi kaksi haltiaa, jotka istuivat keskenään nyt vaiti ja tuntuivat tarkkailevan muuta väkeä. Hekin vetivät vastavuoroisesti puoleensa toisten vilkuiluita aika ajoin. He olivat vaiti pulloriviensä takana ja vaikuttivat hieman tylsiintyneiltä. He olivat selvästi varsin nuoria. Mutta aina kun heidän silmänsä, huonetta verkalleen edestakaisin kiertäessään, osuivat Kiirioniin, tuntui katse läpitunkevan terävältä.

Sitten Leah jatkoi taas entiseen tapaansa: "Itse asiassa täällä on kaksi jo ennestään. Maviar ja Eliela. He istuvat tuolla." Leah viittasi selvästi kohti haltiaparia, ja moni läsnäolija luultavasti huomasi sen. Leah hymyili äidillisesti. "Myymässä rakkausjuomia ja sensellaisia. Annoin heille luvan. Mitä sitä muutakaan hölmö ihminen voi kun kaksi haltiaa pyytää palvelusta. Ja he myyvät rahasta, joten luulen että he aikovat pysyä täällä pitkään." Leah piti pienen tauon. "En aio puuttua teidän väkenne asioihin, mutta tulit tänne heidän takiaan, vai? Sanon vain, että he ovat tervetulleita jäämään koko kesäksi." Sitten Leah loi tuiman katseen leveähattuiseen mieheen, joka oli välttynyt häädöltä ja puhui nyt selvästi matalammalla äänellä.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.01.2011 12:59

Kiirion otti kolpakon ja hymyili hiukan nolostuneena.
"Kiitos, olette ystävällinen. Minä olen Kiirion", Kiirion esitteli itsensä, koska toinenkin oli niin tehnyt. Hän oli nolostunut siitä, miten nainen niin selvästi pisti merkille hänen rotunsa ja punastui kun nainen kyseli, mistä hän tuli.
"En minä metsästä, en ole koskaan sellaisessa käynyt. Vaikka kyllä olen ajatellut mennä", hän korjasi nopeasti "Minä olen samaani ja haluaisin kyllä paljon tutustua luontoon. Minä tulen meriltä." Kiirion käytti tarkoituksellisesti sanaa 'meriltä' sanan 'merestä' sijaan, koska sisämaan ihmiset eivät varmaankaan olleet tottuneet merenalaisiin.

Hän punaistui entisestään kun nainen osoitti kahta haltiatyttöä. Kiirion painoi päätään hämillään.
"Ei, älkää, en minä heidän vuokseen täällä ole", hän sanoi hiljaa. "He... he ovat eri heimoa kuin minä." Hän vilkaisi tyttöjen suuntaan ja mietti samalla, mitä ihmettä kaksi niin nuorta tyttöä tekivät yksin näin suuressa kaupungissa?

"Onko täällä normaalia enemmän väkeä?" Kiirion kysyi Leahlta. "Sanoit jotain sen sorttista aikaisemmin. Toivottavasti täällä ei ole täydet työmarkkinat, koska työnhaussa minäkin olen. Talvi on tainnut olla huono kaikkialla, tai niin olen kuullut."
Kiiron pisti myös merkille Leahn suhteen leveähattuiseen mieheen, mutta ei sanonut mitään. Eihän se hänelle kuulunut.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 18.01.2011 18:28

"Et tule metsästä?" Nyt Leah näytti yllättyvän ja menevän jopa vähän hämilleen. "No jopas. Kai se on niin, että väkeä saapuu nyt ihan joka puolelta. On täällä enemmän kuin normaalisti tähän aikaan keväästä. Ihan tulee prinsessan syntymäpäivät viime kesältä mieleen. Oi, silloin viimeksi oli näin paljon väkeä. Nyt on taas, niin kuin näkyy, mutta tämä väki taitaa olla taas pian menossa. Taitavat pestautua vartioimaan tavaralasteja. Valenorista saapuu taas ruokaa ja muuta tuontitavaraa. Rosvojakin kun nyt on, kuulemma. Nälkä sen tekee. Ai että minä olen jo odottanut kunnon mausteita ja säilykkeitä!"

Kiirion oli varmasti matkallaan Valenorista myös havainnut, että liikenne oli melko vilkasta, ja että se houkutteli sekä varkaita että vartioita.

Leah otti rätin ja pyyhki sillä tiskiä puolihuolimattomasti. "Samaani, niinkö sinä sanoit? Mikäs se sellainen on? Ei ainakaan kauppias, sellaiselta et kyllä näytä. Äläs nyt loukkaannu, se oli kohteliaisuus." Leah hymyili taas lempeästi ja katsoi Kiirionia päästä jalkoihin. "En näe minkäänlaista asetta, joten et taida pyrkiä vartiaksikaan. Oletkos sitten tuollainen palkkionmetsästäjä?"

Leah nojasi matalammalle tiskiä vasten ja viittasi - nyt varovaisemmin - kohti kapakan erikoisempia asiakkaita ja kuiskasi: "Tuo keikari, joka kohtelee miekkaansa kuin morsianta, on Lerold ja olevinaan jonkin sortin taikuri. Tuo metsästäjän näköinen mies, Weytusk, on metsäsätäjä. Hän kai tietäisi kertoa metsistä, jos se sinua kiinnostaa. Ja tuo puolituinen... Minulla ei ole harmainta aavistusta mikä hän on olevinaan. Joka tapauksessa he ovat menossa Agapaloniin hirviöjahtiin." Leah ojensi taas itsensä pystyyn ja jatkoi puuhailuaan. "Ja siihen joukkoon minä sinut laskisin. Vaikka eihän se minulle kuulu."

"Mutta sen sanon, että ennen kuin lähdet hirviöitä metsästämään, niin tarvitset kunnon aterian. On soppaa ja on kuivalihaa, ja kalaakin on. Sanot vain mitä haluat niin minä tuon sen pöytään. Tuolla on tilaa." Leah osoitti taas epähuomiossa suoraan kohti haltioita, missä tosiaan oli paremmin tilaa kuin muualla. Leah lisäsi vielä hiljaisemmalla äänellä "Maviar osaa ennustaa sinulle tulevaisuutesi pikkurahalla. Nokkelia tyttöjä", ja iski Kiirionille silmää.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.01.2011 21:28

"Et tiedä mitä samaani tekee?" Kiirion kysyi epäuskoisena. Sitten hän tajusi, että oli saattanut olla epäkohtelias.
"Anteeksi, en tarkoittanut. Tarkoitan että yllätyin. Siellä mistä minä olen kotoisin, kunnioitetaan vielä luonnonhenkiä. Samaani on eräänlainen tietäjä, välittäjä henkien ja materiaalisen maailman välillä. Minä keskustelen luonnonhengille ja pyydän niiltä silloin tälöin voimaa avukseni. Sinusta se voisi näyttää ehkä velhojen magialta, mutta siinä on suuri ero."

Kiirion vilkaisi kaikkia, joihin Leah viittasi. He näyttivät hänestä epäilyttäviltä, eikä hän oikeastaan olisi halunnut tulla luetuksi samaan joukkoon.
"Palkkionmetsästäjiä? He metsästävät hirviöitä rahasta vai? Kuulostaa aika oudolta", Kiirion sanoi. "On minulla asekin, jätin sen ulkopuolelle", hän lisäsi sitten. Kiirionille ei ollut tullut mieleen, että joku voisi varastaa hänen korallista veistetyn keihäänsä. Se ei ollut kovin kummoinen ase. Ei ainakaan jos sitä vertasi Leroldin miekkaan.

Hän huomasi jututtaneensa emäntää jo liiaksi, naisella oli varmasti kiire hoitamaan askareitaan ja hän oli ilmaissut sen Kiirionin mielestä selvästi.
"Mitä ateria maksaa? On minulla rahaa", Kiirion otti rahapussin vyöltään. "Keitto kelpaisi, jos siinä on sellaisia maassa kasvavia kasviksia, sellaisia, jotka otetaan esiin mullasta." Kiirion muisteli lämmöllä viime kesänä syömiään juureksia. Sellaisia ei hänen kotonaan saanut.

Hän nousi ja mietti hetken, kehtaisiko mennä haltiatyttöjen seuraan. Toisaalta siellä oli tilaa ja häntä myös hiukan kiinnosti tietää, mitä tytöt siellä tekivät. Joten Kiirion rohkaisi mielensä ja meni tervehtimään tyttöjä omalla kielellään. Hän toivoi, että haltiakielen merenalainen murre ei ollut kovin paljastava. Kätensä Kiirion pisti selän taakse.
"Iltaa", hän sanoi "Saako, ... teidän seuraanne istuutua?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 19.01.2011 16:16

"Vihanneksiako? No sinua onnisti, sillä keitossa on juuri niitä." Leah otti Kiirionilta hinnan, joka ei ollut sen korkeampi kuin mihin Kiirion oli majataloissa tottunut, ja poistui hyräillen keittiön puolelle. Piika saapui pian keittiöstä tiskejä hakemaan, mutta jäi hetkeksi tiskin luo putsaamaan kynnenalusiaan.

Haltiatytöistä pidempi piti suorien ja miltei valkeiden hiustensa suojana huppua. Hieman lyhyemmän hiukset oli palmikoitu kauniisti. Kummankin pukeutumisesta näki, että he eivät olleet saapuneet tänään, ja olemuksesta saattoi sanoa, että he eivät olleet vielä myöskään lähdössä.

Molemmat seurasivat katseillaan Kiirionia kun tämä lähestyi heidän myyntikojuksi muutettua pöytäänsä. Kun kiirion puhutteli heitä, lyhyempi tirskahti, ja pidempi selvästi heti läiskäisi toista reidelle pöydän alla. Lyhyempi katsoi poispäin kerätäkseen itsensä ja pidempi näytti sekä nolostuneelta että kiihtyneeltä. Pienen tovin päästä Lyhyempi rauhoittui ja pidempi sanoi:

"Tietysti. Mikä on nimenne? Minä olen Maviar ja ystäväni on Eliela. Tahtoisitteko ostaa..." nopealla kädenliikkeellä Maviar yritti poimia pöydältä pullon, mutta sen sijaan kaatoi koko joukon niitä. Yksikään ei hajonnut, mutta Maviar muuttui tulenpunaiseksi ja Eliela ratkesi nauruun. Naurua kesti kunnes Maviar lopetti sen nipstämällä Elielaa korvasta.

Kun kohtaus oli ohi ja muut asiakkaat kääntyivät taas omiin puuhiinsa, Eliela sai sanottua: "Osta meiltä taikajuomaa. Tässä, tämä saa kenet tahansa rakastumaan sinuun ikihyviksi. Tai tämä parantaa haavat ja kuumeen. Usko pois! Minä olen Eliela Vieroesta, ja minä valmistin sen, niin että siihen voit luottaa. Ja jos et tiedä kuka on Eliela Vieroesta, niin hän on Viluviiman mahtavin noita! Ja kaunein!"

Maviar tokkäsi Elielaa kylkeen ja kiirehti sanomaan "Etkä ole. Ei hän ole. Mutta hän on Ilianin oppilas, ja Ilian on Viluviiman mahtavin noita. Ja minä olen näkijä. Minä voin kertoa sinulle tulevaisuutesi. Tiedän jo, että tarvitset töitä. Kerro minulle mitä osaat, niin minä kerron missä sinua tarvitaan. Hinta ei ole suuri, ja lupaan että osaan auttaa sinua."

Kun Leah tuli tuomaan Kiirionin annosta tytöt hiljenivät järjestämään pullojaan ja vaihtamaan keskenään ilkikurisia katseita.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja MagusMamurra » 19.01.2011 17:31

Pilosella pujahti Kiltin Peikon oviaukosta nopeasti hämärämpään nurkkaukseen. Näistä majatalojen isännistä ei aina tiennyt,puolituisilta oli yhteen jos toiseenkin paikkaan pääsy kielletty. Kiltin peikon emännästä Pilosella oli kuullut kyllä vain ylistäviä kertomuksia mutta paras olla varovainen.
Ihmeellinen haltia ei saanut kadota näkyvistä. Pilosella oli seurannut nuorta haltiaa jo pidemmän aikaa. Leirissä,joen partaalla haltia oli herättänyt kiinnostusta omituisella ulkonäöllään.
Haltiat ylipäätään kiinnostivat Pilosellaa ja tämä oli vielä niin erikoinen! Pilosella huomasi heti kaksi haltianeitoa ja hivuttautui lähemmäksi kuuntelemaan heidän keskusteluaan.
MagusMamurra
Avatar
MagusMamurra
 
Viestit: 10
Liittynyt: 30.12.2009 15:38

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 19.01.2011 18:33

Pieni Pilosella onnistui helposti puikahtaman sisään ja huoneen perälle. Väenpaljous kätki hänet emännältä, eikä kukaan vieraista edes vilkaissut häneen, lukuunottamatta miestä jolla oli pitkä pedonkynsi viittansa solkena. Häntäkin vaikutti enemmän kiinnostavan pronssipäisen piippunsa puhdistaminen.

Pilosella pystyi nurkkauksesta näkemään koko haltioiden joukon, jolle emäntä oli juuri tarjoilemassa ruokaa. Kun emäntä oli mennyt, nyökkäsi huppuun pukeutunut haltiatyttö vaivihkaa ystävättärelleen, joka vilkaisi nopeasti Pilosellan suuntaan, mutta sitten katsoi taas pois kuin ei olisi mitään nähnyt. "Meillä taitaa olla ihailija" palmikkotukkainen mainitsi toiselle, kuin itselleen puhuen, "Täytyy johtua sinun maankuuluista silmistäsi, Maviar." Hän oli mielestään varsin hauska.

Palmikkotukkainen oli huvittunut, mutta Maviariksi kutsuttu yritti jälleen käyttäytyä arvokkaasti ja sanoi Pilosellalle ystävällisesti: "Kukas sinä olet? Jos tulit taikajuomia ostamaan, niin käy pöytään. Vai haluatko kuulla tulevaisuutesi? Minä olen Maviar, ja huonotapainen ystäväni on Eliela."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 19.01.2011 19:04

Tyttöjen käytös hämmensi Kiirionia. Hän ei tiennyt pitivätkö he häntä pilkkanaan vai olivatko he vain ujoja. Selvästi he olivat hyvin nuoria ja ehkä ensimmäistä kertaa yksin retkellä.

"Minä olen Kiirion", hän esitteli itsensä ja kumarsi. Hän istuutui alas ja tarjosi apuaan Maviarille pullojen keräämisessä.
"En minä oikeastaan taida tarvita taikajuomia", Kiiron sanoi "Mutta voisin minä jotain ostaakin, mitä te niistä pyydätte?" Hän ei uskonut tarvitsevansa nuorten tyttöjen keittämiä juomia, joilla ei todennäköisesti ollut suurtakaan vaikutusta mihinkään, mutta hän halusi tukea tyttöjen bisnestä.
"Ehkä ei kuitenkaan mitään rakkausjuomia", hän lisäsi ja tunsi punastuvansa entisestään.

"Vai mahtavin noita?" Kiirion kysyi hymyillen. "Se onkin melkoinen titteli. Ja Viluviima on, arvatenkin, teidän kotipaikkanne?" Kiiron tiesi suunnilleen missä maanpäällisiä haltioita asui, mutta hän ei ollut kuullut paikan nimeä, ei ainakaan haltiakielistä. Jos Viluviima oli haltioiden kotikylä, sen mahtavin velho saattoi hyvinkin olla merkittävä henkilö, eikä hänen oppilaansa voinut olla aivan kyvytön. Kiirion katsoi nyt tyttöjä uudelleen arvioiden.
"Ennustamisesta en tiedä", hän jatkoi "Osaatko kertoa tulevaisuuden vai onko sinulla takuita siitä, että osaat neuvoa minulle mistä takuuvarmasti työllistyihin? Täällä taitaa olla paljon ulkopaikkakuntalaisia ja meille kaikille ei valitettavasti löydy hommia."

Kiirion kiitti Leahia ateriasta yhteiskielellä ja oli helpottunut huomatessaan, että puolituinen oli liittymässä heidän seuraansa. Se antoi hänelle aikaa lusikoida soppaansa rauhassa. Hänellä oli valtava nälkä ja keitto tuoksui juuri niin hyvälle kuin hän oli toivonutkin. Puolituinen oli varmaankin tullut ostamaan taikajuomia, mutta Kiirion huomasi pohtivansa, että oli saattanut nähdä naisen aikaisemmin päivällä leirissä kaupungin ulkopuolella. Toisaalta hän ei voinut olla varma asiasta, sillä muiden rotujen edustajat olivat hänen mielestään kaikki melko saman näköisiä ja vaikeita erottaa muista rotutovereistaan. Siitä huolimatta hän hymyili naiselle ystävällisesti ja nyökkäsi tervehdykseksi.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Seuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron