Kirjoittaja kardinaali » 17.05.2011 18:49
"Puoliksi henki ja puoliksi kuolevainen, mutta ei paljon kumpaakaan. Jumalten lehtolapsi ja oraakkeli", Kiirion toisti hämmästyneenä.
Häneltä meni hetki tajuta, että tonttu oli poistunut ja että se oli vaatinut toistakin lahjaa.
"Junia, oletko sinä kunnossa? Tarvitsetko muuta apua?" Kiirion kysyi. Hän oli hämmentynyt ja hiukan sekava, sillä kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti. Hän meni tukemaan Juniaa, jotta tällä olisi helpompi kävellä.
"Lesovik antaa meidän olla rauhassa ja se ehkä tyyntyy hiukan kun viemme sitä häiritsevät sielut täältä pois. Hän antoi tämän", Kiirion näytti huilua "Sillä saa johdatettua aaveita, tai mitä ne sitten ovatkaan. Minä lupasin, että me viemme ne pois. Voimme pyytää kaupungin papeilta apua jotta aaveita voi todella auttaa, sitten kun olemme johdattaneet ne pois metsästä. Minä en osaa johdattaa sieluja rajan yli, en ole niin voimakas." Kiirion arveli, että tonttu hyväksyisi sen, että he lähtisivät ja palaisivat uudelleen hakemaan aaveita. Hengelle ajan kulu oli kuitenkin erilainen kuin kuolevaisille joten sitä ei varmaankaan häiritsisi, että aaveita ei heti vietäisi pois. Kiirion ei halunnut johdattaa aaveita pois ja jättää niitä sitten oman onnensa nojaan. Lisäksi Junia ja Falus eivät välttämättä halunneet osallistua aaveiden kuljetukseen. Kiirion arveli, että Pilosella osaisi soittaa huilua melko hyvin, se oli pieni niinkuin Pilosellan kädet ja lisäksi Pilosellalla näytti olevan näppärät sormet.
"Lesovik sanoi myös, että prinsessa oli kirottu jo tullessaan metsään. Että hän ei siis tehnyt sitä kirousta. Mutta joka sen teki onkin sitten oudompi juttu. Ehkä te ymmärrätte sen paremmin. Lesovik sanoi, että kirouksen langetti joku joka on puoliksi henki ja puoliksi kuolevainen, mutta ei oikein kumpaakaan. Se on jumalten lehtolapsi ja idoli ja oraakkeli."
Hän mietti asiaa, mutta ei keksinyt mikä se voisi olla. Oraakkelista kaupungilla puhuttiin ja Kiirion muisti kyllä hyvin sarvipäisen otuksen jonka taloon he olivat menneet auttamaan prinsessaa. Mutta voisiko sillä olla tekemistä kirouksen kanssa?
"Meidän on jätettävä Lesovikille toinenkin lahja", Kiirion muisti heidän kävellessään. "Onko teillä jotain erikoista joka sitä voisi ehkä kiinnostaa? Me voisimme koota jotain kaikilta yhdessä."
Kiirion penkoi laukkuaan tosella kädellään. Hän oli keräillyt kaikenlaista erikoista ja kiinnostavaa matkansa varrelta, kuten pieniä kiviä ja kukkasia, mutta ne tuskin Lesovikia kiinnostivat. Sitten hänen käteensä tarttui pieni kangaspussi jossa oli hänen puhdetöitään. Lesovikia saattoi kiinnostaa käsityöt, jotka kertoivat sen tehneen kuolevaisen omasta kulttuurista. Lisäksi Kiirionin puhdetöissä oli käytetty materiaaleja, jotka eivät varmaankaan olleet Lesovikille tuttuja. Hän valitsi rannekorun, jonka oli rakentanut nahkanauhaan pujottamistaan värikkäistä korallinpaloista, jotka hän oli hionut eri muotoisiksi, sekä kiiltävistä suomuista. Joukossa oli myös muutama harvinainen läpikuultava kivi. Korun saattoi kiristää ranteeseensa sopivaksi tai avata ja sitoa hiuksiinsa.
"Jätetään lahjat ennen kuin poistumme metsästä. Ja luvataan, että palaamme hakemaan aaveita mahdollisimman pian. Tai siis teidän ei tarvitse palata, minä voin tulla jos saan apua papeilta. Tai muutenkin, se on kuitenkin lupaus."