Luku 1

Paikka varsinaisen pelin tapahtumille.

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja MagusMamurra » 20.01.2011 11:43

Pilosella hämmentyi ensin haltianeitojen suorasta puhuttelusta mutta sitten hänen luontainen uteliaisuutensa voitti.
"Mahtavaa saada tutustua teihin! Minun nimeni on Pilosella Prunella Vulgaris", sanoi Pilosella lähestyen heidän pöytäänsä ja niiata niksauttaen samalla. Haltiat herättivät hänessä jonkinlaista kunnioitusta lähentelevää tunnetta,joka sai hänet automaattisesti niiaamaan.
"Minä olen erityisen kinnostunut tulevaisuudesta ja haluaisin kovasti ennustuksen, eikä sellaisesta juomasta ,joka saa posket pullistumaan, olisi haittaa",ja Pilosella istuutui pöytään katsellen kiinnostuneena erivärisiä pulloja.
"Te olette haltioita,sen minä tiedän, mutta miksi te ja tuo poika olette niin erilaisia? Sitä minä en tiedä",sanoi Pilosella keräten pienillä pulleilla sormillaan leivänmuruja pöydän pinnalta,"ja miksi tuon pojan korvien takana on tuollaiset aukot jotka värjyvät?"
MagusMamurra
Avatar
MagusMamurra
 
Viestit: 10
Liittynyt: 30.12.2009 15:38

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 20.01.2011 19:17

Eliela ei voinut olla nauramatta. "Minä en tiedä" Eliela hihitti, "en tosiaan tiedä miksi me olemme erilaisia! Sen täytyy olla jumalten pilaa!" Hänen oli jo vaikea hillitä itseään.

Maviar ei ollut aivan yhtä huvittunut. Hän näytti loukkaantuneen Kiirionin sanoista, tai ainakin yritti näyttää loukkaantuneelta, vaikka Elielan hihitys meinasi tarttua häneen. "Kuvitteletko, että minä olen jokin ilmoitustaulu tai kylähuutaja? Minä olen näkijä, joka näkee kohtalon hopeiset langat. Osaan myös pingottaa ne ja soittaa niitä omaksi huvituksekseni. Tarkoititko väheksyä sitä kykyä, joka Vieroen haltiahovissakin on harvinainen lahja?" Maviar yritti parhaansa mukaan kuulostaa jylhältä, mutta Elielan hysteria latisti vaikutelman. Maviar oli hetken hyvin huonotuulisen oloinen, mutta Elielan hyvä tuuli ilmeisesti vaikutti häneen voimakkaasti. Vaihdettuaan muutamia katseita molemmat tytöt alkoivat rauhoittua.

"Juomia!" Eliela muisti äkkiä, ja alkoi esitellä tuotteitaan. Kellertävät pullot sisälsivät voimakastuoksuista, sameaa ainetta, joka paransi haavoja ja kuumetta. Paksu ruskea juoma, Elielan matkustusjuoma, antoi voimaa ja piti nälän loitolla. Pienet violetit pullot olivat rakkausjuomia, ja ne piti antaa rakkauden kohteelle oikeissa olosuhteissa, sillä sellaisen juoja ihastui ensimmäiseen näkemäänsä henkilöön. Hinnat eivät olleet kalliita - Yhden pullon hinnalla Kiirion olisi saanut miltei kolme uutta olutkolpakkoa.

Maviar taas kertoi, että he ja heidän taitonsa olivat peräisin Viluviiman metsästä, joka on haltioiden koti Shaleriassa. Metsä oli suuri ja sijaitsi lähellä Lith Tiroria. Sekä Kiirion että Pilosella olivat saapuessaan nähneet suuren synkeän metsän, joka levittäytyi kaupungin luoteispuolella. Vieroe, Maviar kertoi, on haltioiden kaupunki syvällä metsässä. Sen tarkemmin hän ei asiasta kertonut, vaan tarjoutui lukemaan toisten kohtalot. Sitä vastaan hän pyysi kuulla mitkä olivat luettavan taidot ja tähtikuvio (tai syntymäaika ja ikä), sekä muutamaa kolikkoa.
Viimeksi muokannut Kronus päivämäärä 20.01.2011 20:03, muokattu yhteensä 1 kerran
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 20.01.2011 19:55

Kiirion oli aikeissa esittäytyä Pilosellalle, koska hänkin oli esitellyt itsensä, mutta aie unohtui puolituisen ilmaistessa niin suoraan Kiirionin ja haltiatyttöjen erilaisuuden. Kiirion melkein hengitti soppaansa vahingossa. Hän katsoi hämmentyneenä Pilosellaa ja mulkaisi sitten loukkaantuneena nauravaa Elielaa. Eikä hän ollut enää yhtään pahoillaan siitä, että oli vahingossa loukannut Maviaria.

"Jumalten pilaa, totisesti", Kiiron tuhahti "Kyllä jumalilla varmaan oli hauskaa luoda eri rotuihin eri heimoja. Mitä ihmeellistä siinä on? Onhan ihmisiäkin erilaisia, mutta samaa rotua ne kaikki ovat, vaikka toiset ovat tummia ja toiset vaaleita." Kiironia harmitti ja hän halusi murjottaa. Mutta hän arveli olevansa Pilosellalle selityksen velkaa.
"Minä olen merihaltia", hän sanoi Pilosellalle. "Ja tytöt tässä ovat jotain muuta heimoa. Ei sen kummempaa."

"Ei se ole väheksymistä, että ei ole kiinnostunut kuin työnsaannista", Kiirion sanoi Maviarille "Ja koska se on ainoa asia joka minua tällä hetkellä kiinnostaa, niin sellaista kykyä jolla voisi minulle kertoa työpaikan, arvostaisin suuresti. Tämänhetkisellä kiinnostuksellani ei siis ole mitään tekemistä sinun kykyjesi arvostuksen tai väheksymisen kanssa. Mutta jos sinä haluat esitellä kykyjäsi vain niiden itsensä vuoksi, silloin sinä itse et arvosta niitä tarpeeksi."

Kiirion tuijotti varpaitaan kun tytöt alkoivat esitellä juomia. Häntä ei kiinnostanut mitkään Viluviiman haltioiden erikoiset suvut ja niiden kyvyt. Hän oli saanut aivan tarpeeksensa oman arvonsa tuntevista aatelisista kotikaupungissaan. Sensijaan hän mietti, että puolituinen oli ollut hyvin tarkkasilmäinen. Sellainen ei ollut tavallista ja Kiirion pohti, mitä muuta tyttö oli mahtanutkaan huomata. Hän toivoi, että olisi itsekin kyennyt sellaisen tarkkaavaisuuteen. Mutta Kiirionin mieli on aina osittain jossain muualla kuin siinä paikassa, jossa hän fyysisesti oli. Se oli samaanikoulutuksen tulosta. Hän huomasi, että keskustelua oli nytkin vaikea seurata, koska hän oli vetäytynyt siitä syrjään. Hän ei halunnut kohtaloaan luettavan, koska sellainen ei sopinut yhteen hänen maailmankatsomuksensa kanssa. Mutta sitä hän ei viitsinyt sanoa, ties vaikka tytöt olisivat siitäkin keksineet syyn loukkaantua. Kiirion vain istui hiljaa.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 388
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 22.01.2011 14:13

Varpaitaan katsellessaan Kiirion pystyi kuulemaan muidenkin pöytien puheita. Mies, jota Leah oli läksyttänyt oli taas äänessä, nyt kun Leah oli poistunut kyökin puolelle. Hän puhui tärkeän oloisena ja siksi äänekkäästi. Hänen puhekumppaninaan oli Lerold, sekä tämän seurassa ollut kääpiömies. Mitä Kiirion kuuli miehen sanovan oli:

"...mikään pappi, mutta tunnistan kyllä vitsauksen kun sellaisen näen. Tulin Agapalonista juuri ja näin itse sen hävityksen. Ja kulin kaiken paikallisilta. Linnut tulivat ja toivat taudit mukanaan. Valkeat linnut, kuin lumihanki. Taivaan sanansaattajat, ja viestikin oli selvä. Joka tapauksessa, olen nähnyt prinsessan. Kaikki täällä ovat. Se on päivänselvä asia. Mitään maanpäällistä se ei ole, vaan jumalan kirous."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 24.01.2011 20:34

Kiirion nosti katseensa varpaistaan ja jäi tuijottamaan keskustelijoita. Maantieto ei ollut hänen vahvin lajinsa, mutta hän tiesi miehen puhuvan peltomaista, jotka tuottivat pääosan alueen ruuasta. Siellä oli siis ollut jonkin sortin kirous, ja oli ehkä vieläkin, ja siksi ihmiset näkivät nälkää. Tai niin ainakin Kiirion päätteli. Jumalten viha oli asia, jonka kanssa ei pitänyt leikkiä. Se oli myös asia, jota ei niin kevyesti pitäisi mainita, Kiirion ajatteli. Oli typerää sanoa jotain asiaa jumalten kiroukseksi, jos ei ollut siitä aivan varma. Ja puhumisen sijaan toki olisi parempi lepytellä jumalia jos kerran tiesi niiden lähettäneen vitsauksen. Olkoonkin, että asia ei juuri itseä koskettanut. Kiirion kurtisti kulmiaan ja katsoi tarkemmin kolmikkoa. Sitä hän ei tiennyt, minkä prinsessan mies oli nähnyt, mutta mitä ilmeisimmin mies oli väärässä. Kaikki eivät suinkaan olleet nähneet (ainakaan tietoisesti) mitään prinsessaa. Kiirion ei ainakaan ollut.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 388
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 25.01.2011 14:31

Muutkin näyttivät kiinnostuneen hattupäisen miehen puheista. Lähimmissä pöydissä istuttiin hiljaa ja vilkuiltiin miestä, tai jos ei kehdattu tuijottaa niin oltiin muka kuin ajatuksiin vaipuneina. Myös muutama uusi vieras seurasi puhetta tiskin luota, missä he odottivat emäntää keittiöstä.

"Hän puhuu prinsessa Eriasta", Maviar sanoi hiljaa Kiirionille. Hän oli huomannut Kiirionin seuraavan puhetta. "Tiedäthän? Ihmiset täällä sanovat että hän on kirottu. Että sato tuhoutui koska prinsessa tuli tänne. Ja että kirous on entisen kuninkaan kosto." Maviar katsoi Kiirionia yllättyneenä. "Etkö tiennyt? Prinsessa, joka tuli tänne kaksi kesää sitten idästä. Hän on entisen kuninkaan tytär, joka asui sukunsa luona, kunnes uusi kuningas adoptoi hänet. Sen jälkeen asiat ovat olleet huonosti. Jo toissakesänä hänet yritettiin murhata, kuulemma."

Sitten Maviar näki jotain mikä sai hänet hiljenemään. Hän nyppäsi Elielaa hihasta ja katseellaan sai tämänkin yhtäkkiä käyttäytymään vetäytyvämmin.

Mitä Maviar näki, oli sotilaspuku. Se oli sinivalkea, paraatikelpoinen, dragonialainen Lindwurm-kaartin asu. Sen käyttäjä, heitettyään viitan harteiltaan, astui määrätietoisesti tiskiltä kohti pöytää, jossa hattupäinen mies istui. Asun käyttäjä oli vaaleahiuksinen nainen, ja kaikki hiljenivät katsellessaan noita muutamaa sotilaallista askelta. Nainen kumartui nojaten pöytään, ja sanoi miehelle äänellä, jonka muutkin hyvin kuulivat: "Koska et ole pappi, kehotan sinua pitäytymään puhumasta vitsauksista ja kirouksista. Valtakunnassamme on oppinut papisto, jolle se asia kuuluu. Minä en ole myöskään pappi, mutta tunnen kyllä muutamia. Pelkäänpä, että he pitäisivät tuollaisia puheita monarkkiemme vastaisina, tai ainakin loukkaavina, sekä papistoa että kruunua kohtaan."

Hattupäinen mies mykistyi. Nainen jätti hänet rauhaan ja suoristautui. Hän katsoi ympärilleen, ja koko tupa oli hiljentynyt seuraamaan häntä. Hänen ilmeensä ei värähtänyt, vaikka heikko puna näytti nousevan hänen poskilleen. Kuin mitään ei olisi tapahtunut, nainen sanoi:

"Hyvää päivää arvon väki. Nyt kun olen saanut huomionne... Minä olen Junia Lindwurm-kaartista, Hänen Majesteettinsa palveluksessa. Tulin tänne etsimään apua tehtäväni suorittamiseen. Toisin kuin monet toverini, en ole menossa Agapaloniin. Lindwurmin kunnia on suojella Dragonian kansalaisia ja maata. Siksi toverini menevät Agapaloniin. Mutta emme voi unohtaa muuta valtakuntaa. Minä olen menossa Mustaan metsään. Siellä asuu lesovik, metsänhenki, joka häiritsee Shalerian rauhaa. Kuka haluaa lähteä mukaani? Minun tuskin tarvitsee sanoa, että kruunu palkitsee auttajani avokätisesti."

Väkijoukko ei varsinaisesti hihkunut innosta lähteä Mustaan metsään. Monet olivat jo tulleet sitä kautta ja olivat matkalla vastakkaiseen suuntaan. Ja he olivat matkallaan tietystä syystä: kruunu oli luvannut palkkion Agapalonin sadon pelastamisesta, ja he tiesivät kuinka paljon tämän vuoden sato kuningashuoneelle merkitsi. Metsänhengistä he eivät olleet kiinnostuneet.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 25.01.2011 15:55

Kiirion yritti peittää tietämättömyyttään, mutta turhaan. Kuningashuoneen kiistat olivat mitä ilmeisemmin herkullinen puheenaihe aivan kaikkialla ja kuningashuoneesta riippumatta. Ilmeisesti ihmisillä oli kuitenkin suurempaa draamaa käynnissä, kuin mitä Kiirionin kotikaupungissa koskaan osattaisiin edes kuvitella.

Sotilaan ilmestyminen sai Kiirionin vaikenemaan muiden mukana. Sotilaat herättivät hänessä levottomuutta, koska sellaisten läsnäolo usein tarkoitti myös sitä, että jossain lähellä oli potentiaalinen vaara. Naisen sanoista hattupäiselle miehelle hän ei ollut yllättynyt. Sotilaat puolustivat aina myös sanoilla niitä, jotka maksoivat heille palkkaa, eli esivaltaa.

Sensijaan naisen ilmoitus kiinnosti Kiirionia. Oli jo ylipäätään kummallista, että metsänhenki häiritsi joidenkin rauhaa. Sellaista ei tietenkään voinut tapahtua ilman, että hengen rauhaa oli häiritty ensin. Kiirion katseli ympärilleen ja mietti, pitäisikö hänen osoittaa olevansa asiasta kiinnostunut. Hän ei olisi halunnut olla ainoa.

"Anteeksi, rouva...neiti...hmm, sotilas", Kiirion sanoi saadakseen naisen huomion. Hän oli harmillisen tietoinen siitä, että nainen oli esitellyt itsensä vain hetki sitten ja että Kiirion ei ollut pannut nimeä muistiin.
"Onko teillä enemmän tietoa tästä lesovikista? Millainen henki se tarkalleen ottaen on ja mistä se on suuttunut? Vai sekö juuri on syy lähteä Mustaan metsään? Ottamaan selvää asiasta?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 388
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 26.01.2011 10:40

Ilmoitus ei näyttänyt herättävän kiinnostusta. Nainen odotti, ja hetki oli jokseenkin vaivautunut. Kun Kiirion vastasi naiselle, hän saattoi havaita tehokkaasti peitetyn häivähdyksen huojennusta tämän olemuksessa.

"Luutnantti Junia Benasthe. Minä en tunne henkiä erityisen hyvin. Sellainen apu olisi varsinkin tervetullutta. Mutta sen tiedän, että lesovik muuttaa muotoaan, suojelee eläimiä ja on yhtä kuin metsänsä. Mustasta Metsästä puolestani osaan kertoa. Se on surullinen vanha metsä, joka sijaitsee vanhojen valtakuntien rajoilla. Sotilaallisesti katsoen se tarjoaa suojaa heikentyneille joukoille, mutta hämmentää viestintää ja vaikeuttaa joukkojen koordinointia. Siellä on taisteltu useasti katkeria, epätoivoisia kamppailuita, eikä lesovik ole ainoa levoton henki siellä. Viimeksi 58 vuotta sitten, ennen Shalerian yhdistämistä, Dragonia kärsi vakavan tappion metsässä. Mutta se metsän historiasta. Tänä keväänä lesovik on eksyttänyt kulkijoita ja kaatanut puita. Sanotaan, että se on merkki siitä, että lesovik on tyytymätön, tai että niitä on kaksi. Ja yhteen metsään ei mahdu kahta lesovikia. Muuten ne saisivat selvittää itse välinsä, mutta luultavasti ne vahingoittavat sitä ennen myös Shalerian kulkijoita."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 26.01.2011 11:15

Kiirion kuunteli naista tarkasti ja huomasi oppivansa kokoajan lisää. Luonnonhenget olivat joka tapauksessa hyvin samanlaisia meressä ja maalla eikä Kiirion uskonut vanhan metsän olevan kovinkaan paljon villimpi paikka kuin meren rajaseudut. Siellä ei siis todennäköisesti olisi mitään sellaista, jota Kiirion ei voisi oppia ymmärtämään.

"Puiden kaataminen minua yllättää, matkailijoiden eksyttäminen taas ei", Kiirion vastasi. Ei ollut lainkaan tavatonta, että henget joskus ryhtyivät eksyttämään onnettomia kulkijoita.
"Ja jos siellä on kaksi henkeä se taas tarkoittaa sitä, että toinen niistä on koditon ja etsii uutta paikkaa jonne asettua." Hän mietti ääneen.

"Minä olen Kiirion", hän sanoi naiselle "Ja olen samaani. Voisin lähteä teidän mukaanne, koska asia kiinnostaa minua ja koska jos teillä ei ole ketään sellaista mukana, joka osaa puhua hengille, minusta voi olla apua. En ole mikään mestari vielä, mutta minulla on jo jonkin verran kokemusta myös yksin työskentelystä ilman opettajaa."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 388
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 28.01.2011 16:17

"Samaani! Sepä onnekasta."

Junia tuli nyt Kiirionin luo. Muu väki jätti heidät taas huomiotta, palaten omiin keskusteluihinsa ja puuhiinsa. Junia puhui ystävällisesti ja hänen olemuksessan oli lämpöä, mikä oli aivan muuta kuin ensivaikutelma, jonka hän oli antanut. Hän kertoi, että halusi lähteä matkaan mahdollisimman pian, jo parin päivän päästä. Hän tarjosi hyvän summan palkkioksi: karavaanivahdin kuukauden palkan työstä, joka olisi viikossa ohi. Puolet palkkiosta saisi etukäteen, toisen puolen kun matka olisi ohi. Hän vaikutti aidosti ilahtuneelta löydettyään oikean samaanin. Hän kertoi myös, että mukaan oli lähdössä eräs hänen tuttavansa, Falus, joka tiesi jotakin Mustan Metsän vaaroista.

Junia ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota siihen että hän oli sillä hetkellä eräässä kaupungin erikoisimmista seurueista. Hän tervehti haltianeitoja ja myös Pilosellaa kuten ketä tahansa.

"Kannattaa varustautua pahimpaan", Junia kehotti vakavammin. "Kuolleiden sotilaiden levottomat henget saattavat olla yllättävän vaarallisia. Kannattaa tuoda jotain, millä itseään voi puolustaa. Kaupungista löytyy kyllä kauppiaita ja seppiä."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron