Luku 1

Paikka varsinaisen pelin tapahtumille.

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 16.05.2011 13:31

"Miksi en hyökkäisi tunkeilijoiden kimppuun, jotka tuovat tuhon ja kuoleman mukanaan minun rauhalliseen metsääni? Vasta tänne tuotiin satoja kyliltä ja pelloilta haisevia ihmissieluja tallaamaan minun taimiani ja säikyttämään minun eläimiäni. Uhriksi siitä sain vain joukon noita piinattuja sieluja, joista osa vieläkin jatkaa metsäni turmelua. Metsä on minun ja vaikka en päätä siitä kuka tänne tulee, niin päätän kuka lähtee pois ja milloin. Jos te olette hyvillä aikeilla ja haluatte suopeuteni, niin jättäkää jotain millä on arvoa, tai ottakaa mukaanne ja viekää pois ne riitaiset sielut, jotka saastaavat metsääni."

Junian ääni pyysi Falusta kertomaan mitä tapahtuu. Falus kertoi Kiirioinin puhuvan sienelle, eikä pitänyt sitä enää erityisen omituisena. Hän käski Junian varautua, sillä hän piteli asetta joka luultavasti tepsisi puuhun, mutta Junia käski Falusin malttaa. Junia huusi: "Kiirion, Pilosella! Jos metsänhenki on täällä, laittakaa se nostamaan kirouksensa prinsessan yltä, hinnaalla millä hyvänsä!"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 16.05.2011 13:52

Kiirion oli kiusallisen tietoinen siitä, että metsän läpi kulkeneet ihmisjoukot olivat varmasti turmelleet sitä pelkkää ajattelemattomuuttaan.
"Ne, jotka tämän metsän läpi ovat kulkeneet suurina joukkoina, ovat ihmisiä, jotka on pakotettu lähtemään kotiseuduiltaan nälän ajamina", Kiirion yritti selittää hengelle sitä, miksi sen metsän läpi yhtäkkiä oli alkanut liikkua niin paljon ihmisiä. Hän arveli, ettei siitä juuri ollut apua.

Hän kuuli Junian mainitsevan prinsessan ja kirouksen. Kiirion oli ajatellut juuri tulla siihen, mutta hän oli halunnut ensin tunnustella, mikä hengen oli saanut kiukkuiseksi.
"Hyvä on, me viemme sielut täältä pois", Kiirion sanoi. Hän ei ollut lainkaan varma onnistuisiko se, mutta aina sitä kannatti yrittää. "Ja me voimme jättää tänne jotain arvokasta, jotain sellaista, jota sinä pidät arvokkaana. Meidän kuolevaisten käsitys arvokkaasta voi olla erilainen kuin sinun."
"Mutta minulla on vielä kysymys", Kiirion jatkoi "Minun ystäväni uskovat, että sinä olet langettanut kirouksen erään nuoren ihmistytön päälle. Onko se totta? Ja jos on, miksi teit sen? Ja voimmeko me jotenkin saada sinut nostamaan kirouksen?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 16.05.2011 17:57

Kiirionista tuntui kuin sieni olisi tuijottanut häntä. Sitten sen harmaa lakki liikahti ja Herpestas loikkasi alas sen päältä. Eikä sieni enää ollut sieni vaan pieni harmaapartainen, virnistävä tonttu. "Mistäs kaukaa sinä oikein olet tullut?" se kysyi mustat silmät viekkaina kiiluen. "Olet erikoinen otus, mutta et niin karkea kuin useimmat. Haiset suolalta ja hiekalta ja pakkaselta. Sinä tulet kyllä jostain kaukaa. Sen minä haluan. Haluan jotain sieltä kaukaa missä sinunlaisiasi kasvaa. Sitten..."

Tonttu raapi pitkän tovin partaansa. Vaikutti kuin se olisi jähmettynyt patsaaksi kesken lauseen.

Lopulta tonttu osoitti terävän nenänsä kohti lehvästöä, jossa Junia jossain oli. Se sanoi taikasanan ja löi kämmenensä paukahtaen yhteen ja Junia mätkähti saman tien alas puusta. Hän koitti nousta, mutta ei kyennyt. Hän oli ilmeisesti loukannut itsensä. Falus olisi mennyt hänen luokseen, mutta hän oli edelleen kiinni juurakossa.

Herpestas loikki Pilosellan luo ja kiipesi tämän olan päälle. Se oli enemmän kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtui ja vain hieman peloissaan.

"Tämänkö tytön minä olen kironnut?" tonttu käkätti. "Juurihan minä sen ajoin pois täältä. Tuon ja ne kaikki muut. Sen hienohelman ja koko konkkaronkan. He-hee!" tonttu nauroi omahyväisesti. "En ole kironnut tuota, enkä mitään muutakaan tyttöä. Mutta saatan kyllä kirota, jos koitatte mitään temppujanne."

Sitten tonttu kääntyi taas Kiirionin puoleen. "Mutta nyt: Annahan minulle jotain sieltä mistä tulet. Aarre tai viisaus. Sitten menette ja otatte kalmanhenget mukaanne. Ja minä en estä."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 16.05.2011 18:38

"Minä tulen merestä", Kiirion vastasi tontulle. Hän ei oikein tiennyt, miten selittää sitä paremmin. Kiirion oli kuitenkin helpottunut siitä suunnasta johon asiat olivat kulkemassa. Mutta hän ei tiennyt, miten pahasti Junia oli loukkaantunut ja oli tästä huolissaan.
"Me lähdemme, mutta sinun pitää vapauttaa myös Falus juurakosta", Kiirion sanoi. Falus oli lääkäri, sen Kiirion oli jo nähnyt. Hän osaisi kyllä auttaa Juniaa.

"Haluat siis jotain merestä, aarteen tai viisauden. Minulla on jotain, jossa on molempia", Kiirion jatkoi ja penkoi hetken laukkuaan. Hän otti sieltä esille melko suuren kotilon kuoren, jossa oli voimakkaita kierteitä ja piikkejä. Se oli hennon vaaleanpunainen pinnalta ja tummempi, lähes tummanpunainen kierteistään. Kiirion ei olisi mielellään eronnut kuoresta, jonka rauhoittava laulu muistutti häntä kodista. Mutta hän tiesi, että saisi sellaisen uudenkin. Hän ojensi sen tontulle:
"Tämä on kotilon kuori. Se on toiminut kotilon kotina, mutta eläin on hylännyt sen kun se on käynyt liian pieneksi. Hylätyn kuoren läpi on virrannut vesi ja hiekka, kun se on maannut meren pohjassa. Vesi on jättänyt sinne monta tarinaa, jotka kuuluvat kuiskauksina kuoren kierteissä. Enimmäkseen ne ovat tarinoita merestä, mutta siellä joukossa voi olla myös viisauksia meren hengiltä ja kansoilta. Meri on kuolevaisten kansojen alkukoti, joten siellä voi olla myös tarinoita elämän alkuajoista. Sellaisia tarinoita, jotka vesi muistaa."

Tonttu oli sanonut, ettei se ollut kironnut ketään. Kiirion oli hämmentynyt, sillä Junia oli sanonut, että juuri metsässä kirous oli tullut.
"Sinä et ole kironnut prinsessaa? Hän on tyttö, joka on ollut tuon toisen mukana täällä, kun sinä ajoit heidät pois. Onko joku muu täällä metsässä kironnut hänet? Onko täällä ketään sinun lisäksesi, joka sellaiseen pystyisi?" Jos tonttu ei ollut kironnut prinsessaa, sen oli tehnyt joku muu. Silloin tilanne oli mutkikkaampi. Kirous oli saattanut tulla myös jossain muualla. Ehkä Junia ei tarkalleen tiennyt, milloin se oli tullut ja vain epäili sen tulleen metsästä.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 17.05.2011 13:46

"Minä en kironnut yhtäkään niistä, hätistin vain pois metsästäni" tonttu tokaisi malttamattomana. Se kaappasi kuoren Kiirionin kädestä ja tutki sitä hyvän aikaa kiinnostuneena. Se työnsi ensin nenänsä ja sitten korvansa kuoren sisään ja lopuksi nuolaisi sen piikikästä pintaa.

Falus onnistui vähä vähältä kiemurrellen vapautumaan juurakon otteesta ja kiiruhti sitten rohtoineen Junian luo. Näytti siltä että Junia oli loukannut jalkansa, mutta Falus vaikutti yhtä kaikki huojentuneelta.

Tonttu keskittyi mutisten kuoreensa, mutta katsoi lopulta taas Kiirionia ja sanoi: "Tämä kelpaa. Vastalahjaksi annan sinulle tämän."
Tonttu otti kuin tyhjästä esiin vanhan ja kuluneen messinkisen huilun ja ojensi sen Kirionille. Se oli tumma ja läiskikäs, kuin se olisi maannut hylättynä pitkän aikaa. Huilu oli melko pieni, kuin lapsen käsille tehty. Sen kyljessä erottui juuri ja juuri jonkinlainen kulunut, tuntematon vaakuna. "Se on sotapojan pilli, ja sen soittoa seuraten tuli metsään aikanaan joukko niitä levottomia sieluja. Se käskee niitä, ja levottomat sielut tottelevat sen säveliä. Saat sen, kunhan viet ne sielut pois metsästäni mennessäsi. Ja koska olet kunnon otus, kerron mitä tiedän siitä tytöstä. Minä en siihen kajonnut, mutta se oli lumottu kun se tänne tuli, samoin kuin lähtiessään. Lumous ei ollut enempää hengen kuin kuolevaisen tekemä, hoh-hoo." Tonttu virnisti taas ilkikurisesti ja työnsi kuorensa selkänsä taakse. "Tiedätkös meren otus mistä minä puhun? Tahdotko tietää enemmän?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 17.05.2011 14:03

"Kiitos", Kiirion sanoi ja otti huilun vastaan. "Minä lupaan johdattaa ne pois täältä." Jos huilu toimisi, se ratkaisisi yhden ongelman ja tekisi tontun tyytyväiseksi. Vaikeampi osuus olisi kuitenkin edessä sen jälkeen. Miten levottomien sielujen maanpäällinen vaellus saataisiin lakkaamaan? Toisaalta sen ei tarvinnut lainkaan olla Kiirionin ja hänen ystäviensä ongelma, sillä ihmisten suuressa kaupungissa oli varmasti samaaneita tai pappeja, jotka pystyivät tekemään asialle jotain.

Kun tonttu jatkoi puhettaan, Kiirion valpastui. Hän tuli levottomaksi sen vihjailusta, tonttu selvästi tiesi jotain, mutta ei antanut tietoaan helpolla. Kiirion tiesi, että Junia haluaisi mennä asian ytimeen ja selvittää prinsessan kirouksen millä hinnalla tahansa. Joten Kiirionin vaihtoehdot olivat vähissä. Levottomuudestaan huolimatta hän oli myös itse kiinnostunut siitä, mitä tonttu tiesi.
"Kyllä", Kiirion vastasi "Haluan tietää enemmän."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 17.05.2011 17:55

Tonttu käkätti huvittuneena ja piteli kuortaan. "Tahdot tietää mikä se on! Mikä se on, joka ei ole enempää henki kuin kuolevainen, eikä enempää kuolevainen kuin henkikään? Se on harvinainen kuin kananhammas! Se on puoliksi kumpaakin, eikä kumpikaan juuri lainkaan! Se on jumalten lehtolapsi, idoli, oraakkeli!"

Tonttu hyppeli tovin tyytyväisenä sammalilla ja hymisi itselleen. Sitten se asettui Kiirioinin eteen, kumarsi syvään ja sanoi: "Siinä on vastaus ja siinä on etsimänne lumouksen lähde. Täällä metsässä se ei ole, mutta silti löysitte sen täältä. Sillä minä olen mahtava Leshy, Lesovik, ja minun metsästäni voi löytää sen mitä siellä ei ole, ja sinne voi kadottaa sen mitä ei sinne jättänyt. Ja kaikki tämä tieto maksaa teille vain toisen lahjan. Sen voitte jättää nyt tai ennen metsästä poistumista."

Sitten tonttu oli yks kaks poissa, aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Poissa oli myös suuri sieni ja hahmo puun juurelta. Metsä seisoi hiljaisena, vanhana ja arvokkaana. Falus sitoi Junian jalkaan tukea, jonka oli tehnyt vahvasta irto-oksasta, joita näytti lojuvan maassa enemmänkin. "Miten kävi?" Junia kysyi Kiirionilta. "Miten kirouksen kävi? Entä hengen?"

Falus auttoi Junian pystyyn ja Junia kokeili ottaa muutaman askeleen. Epätasaisella maalla kulku näytti vaikealta, mutta Junia sanoi pysyvänsä toisten matkassa jos ei tarvitsisi kiirehtiä. "Joka tapauksessa meidän on kai paras lähteä kohti Urhointupaa" hän tokaisi.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 17.05.2011 18:49

"Puoliksi henki ja puoliksi kuolevainen, mutta ei paljon kumpaakaan. Jumalten lehtolapsi ja oraakkeli", Kiirion toisti hämmästyneenä.
Häneltä meni hetki tajuta, että tonttu oli poistunut ja että se oli vaatinut toistakin lahjaa.

"Junia, oletko sinä kunnossa? Tarvitsetko muuta apua?" Kiirion kysyi. Hän oli hämmentynyt ja hiukan sekava, sillä kaikki oli tapahtunut hyvin nopeasti. Hän meni tukemaan Juniaa, jotta tällä olisi helpompi kävellä.

"Lesovik antaa meidän olla rauhassa ja se ehkä tyyntyy hiukan kun viemme sitä häiritsevät sielut täältä pois. Hän antoi tämän", Kiirion näytti huilua "Sillä saa johdatettua aaveita, tai mitä ne sitten ovatkaan. Minä lupasin, että me viemme ne pois. Voimme pyytää kaupungin papeilta apua jotta aaveita voi todella auttaa, sitten kun olemme johdattaneet ne pois metsästä. Minä en osaa johdattaa sieluja rajan yli, en ole niin voimakas." Kiirion arveli, että tonttu hyväksyisi sen, että he lähtisivät ja palaisivat uudelleen hakemaan aaveita. Hengelle ajan kulu oli kuitenkin erilainen kuin kuolevaisille joten sitä ei varmaankaan häiritsisi, että aaveita ei heti vietäisi pois. Kiirion ei halunnut johdattaa aaveita pois ja jättää niitä sitten oman onnensa nojaan. Lisäksi Junia ja Falus eivät välttämättä halunneet osallistua aaveiden kuljetukseen. Kiirion arveli, että Pilosella osaisi soittaa huilua melko hyvin, se oli pieni niinkuin Pilosellan kädet ja lisäksi Pilosellalla näytti olevan näppärät sormet.

"Lesovik sanoi myös, että prinsessa oli kirottu jo tullessaan metsään. Että hän ei siis tehnyt sitä kirousta. Mutta joka sen teki onkin sitten oudompi juttu. Ehkä te ymmärrätte sen paremmin. Lesovik sanoi, että kirouksen langetti joku joka on puoliksi henki ja puoliksi kuolevainen, mutta ei oikein kumpaakaan. Se on jumalten lehtolapsi ja idoli ja oraakkeli."

Hän mietti asiaa, mutta ei keksinyt mikä se voisi olla. Oraakkelista kaupungilla puhuttiin ja Kiirion muisti kyllä hyvin sarvipäisen otuksen jonka taloon he olivat menneet auttamaan prinsessaa. Mutta voisiko sillä olla tekemistä kirouksen kanssa?
"Meidän on jätettävä Lesovikille toinenkin lahja", Kiirion muisti heidän kävellessään. "Onko teillä jotain erikoista joka sitä voisi ehkä kiinnostaa? Me voisimme koota jotain kaikilta yhdessä."

Kiirion penkoi laukkuaan tosella kädellään. Hän oli keräillyt kaikenlaista erikoista ja kiinnostavaa matkansa varrelta, kuten pieniä kiviä ja kukkasia, mutta ne tuskin Lesovikia kiinnostivat. Sitten hänen käteensä tarttui pieni kangaspussi jossa oli hänen puhdetöitään. Lesovikia saattoi kiinnostaa käsityöt, jotka kertoivat sen tehneen kuolevaisen omasta kulttuurista. Lisäksi Kiirionin puhdetöissä oli käytetty materiaaleja, jotka eivät varmaankaan olleet Lesovikille tuttuja. Hän valitsi rannekorun, jonka oli rakentanut nahkanauhaan pujottamistaan värikkäistä korallinpaloista, jotka hän oli hionut eri muotoisiksi, sekä kiiltävistä suomuista. Joukossa oli myös muutama harvinainen läpikuultava kivi. Korun saattoi kiristää ranteeseensa sopivaksi tai avata ja sitoa hiuksiinsa.
"Jätetään lahjat ennen kuin poistumme metsästä. Ja luvataan, että palaamme hakemaan aaveita mahdollisimman pian. Tai siis teidän ei tarvitse palata, minä voin tulla jos saan apua papeilta. Tai muutenkin, se on kuitenkin lupaus."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 18.05.2011 14:14

Junia poimi pitemmän irto-oksan tukisauvaksi. "Kyllä tämä tästä" hän sanoi. Junia katsoi Kiirionin näyttämään huilua. "Se näyttää vanhalta. Tuollaisia on joskus käytetty merkinantoon ja viestimiseen. Osaan kyllä kutsut ja perusmerkit, joita Dragonia käytti sodassa ennen valtakunnan yhdistämistä, jos siitä on mitään iloa. Voisimme kai ohjata haamut ulos metsästä, jos se lepyttää Lesovikia, mutta se tuskin auttaa itse haamuja. Mikä niitä sitten auttaisi, siihen kai pappi osaisi parhaiten vastata." Junia selvitti tovin ajatuksiaan ja kulki vaiti muutaman askeleen oksaa tukena käyttäen.

Junia sanoi: "Lesovik ei siis kironnut prinsessaa, mutta sanoi että prinsessa oli jo enestään kirottu?" Falus oli myös lähellä, auttakseen Juniaa jos tarvetta olisi. Falus sanoi: "Taidan tietää mitä ajattelet, mutta ei se kai voi olla mahdollista. Vai voiko? Rotwang ilmestyi Lith Tiroriin vasta tänä keväänä. Tulit prinsessan kanssa täältä läpi jo kaksi vuotta sitten, ja jos prinsessa oli kirottu jo ennen sitä... Olisihan siitä kuultu jo uutisia, jos Rotwang olisi liikkunut Shaleriassa aiemmin. Ja tavannut vielä kuninkaallisia! Ja miksi hän edes kiroaisi prinsessan? Mitä syytä hänellä olisi?"

"Minä en tiedä, eikä se minua kiinnosta." Junia vastasi artyneenä. "Emme myöskään tiedä onko se saarnamies edes Rotwang, saati oraakkeli. Tiedämme vain että prinsessa loukkaantui vakavasti hänen takiaan."

"Kuningatar näytti pitävän häntä aitona" Falus puolusteli. "Mutta ei kyllä näyttänyt tuntevan häntä ennestään. Jos Rotwang olisi tavannut prinsessa aiemmin, niin kai sitten kuningattarenkin. Rotwang kyllä tunnisti prinsessan... mutta niin tunnistaisi kyllä jokainen joka hänestä on ikinä kuullut." Kiirion tiesi sen myös todeksi. Maailmassa saattoi olla vain yksi henkilö, joka täytti kuvauksen 'ylimaallisen kaunis', kuten prinsessa teki.

"Ei se mitään todista" Junia sanoi. "Mutta siihen täytyy olla syy, että kuningatar ja prinsessa menivät tapaamaan sitä miestä." Junia pysähtyi ja katsoi toisia mietteliäänä. "Tätä täytyy pohtia." Junia pudisti päätään. Kevyt risu irtosi hänen sotkeentuneista hiuksistaan ja putosi maahan.

"Ensin meidän täytyy päästä lepäämään" totesi Falus. Sitten hän alkoi kaivella laukkuaan. "Se, päsemmekö täältä pois tai saammeko edes levätä taitaa olla Lesovikista kiinni. Paras siis keksiä jotain millä sitä lepytellään. Mikähän sille kelpaisi? Minulla on munuaiskiviä, käyvätkö ne? Entä balsami? Tai kuivattu hunaja?"

"Minulta se taisi viedä jo muutamankin hiuskiehkuran" Junia sanoi. Hän otti jotain, joka roikkui nahkanauhassa hänen kaulassaan ja näytti sitä toisille. "Minulla ei oikein ole muuta kuin tämä suojariipus, mutta se on tavallinen sotilailla. Lesovikilla taitaa olla jo näitä jokunen."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.05.2011 18:19

"Mietitään prinsessaa ja kirousta tuonnempana, nyt meidän pitää päästä täältä pois", Kiirion sanoi. Hän katsoi Falusin tavaroita.
"Ehkä munuaiskivi on hyvä, se on ainakin erikoinen", Kiirion sanoi. Hän ei tiennyt mikä se oli, mutta ilmeisesti se ei tullut suoraan luonnosta ja se varmaankin riitti.
"Se ja minun koruni riittävät varmasti. Pidä suojariipus itselläsi, se voi vielä olla tarpeellinen", Kiirion sanoi Junialle. Kiirion asetti lahjat suurelle lehdelle polun varteen.

"Ehkä meidän sitten pitäisi johdattaa aaveet pois", hän sanoi levottomana. "Jos me viemme ne jonnekin laaksoon tai muuhun paikkaan, jossa ei ole viljelystä eikä tietä vieressä ja hautaamme huilun sinne siksi aikaa, että haemme apua. Se on ehkä paras vaihtoehto. Pelloilla vapaana vaeltavat aaveet eivät varmasti miellytä alueen asukkaita."

"Sinä sanoit osaavasi soittaa tätä", Kiirion jatkoi ja antoi huilun Junialle. "Me voimme Falusin kanssa kantaa sinua, niin voit keskittyä vain soittamiseen. Jos saat ne seuraamaan, voimme täyttää Lesovikin pyynnön saman tien."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron