Irwing Crenshaw

Irwing Crenshaw

ViestiKirjoittaja Kronus » 05.04.2011 11:43

Tausta:
Irwing Crenshaw ei eläessään ollut uskonnollinen mies. Hän uskoi silti yliluonnolliseen, koska työssään liittovaltion palveluksessa hän törmäsi odottamattomiin ja mahdottomiin asioihin. Vähä vähältä ne söivät hänen käsitystään tavallisesta, arkipäiväisestä maailmasta, jossa ihmiset elivät turvassa mystisiltä ja pimeiltä voimilta, kunnes jäljelle ei jäänyt juuri muuta kuin taistelu tuntematonta vastaan. Taistelu hyvän ja pahan välillä. Tarkoitus antoi hänelle voimaa ja rohkeutta, ja korkeamman aseman liittolaiset tekivät taistelun mahdolliseksi.

Tietyt Chicagon alueen Sabbat-laumat saivat 80-luvun alussa tuntea Crenshaw'n - eivät valtion agenttina, vaan vampyyrinmetsästäjänä. Crenshaw oli jahdissaan säälimättömän tehokas, mutta hän oli silti vain kuolevainen. Oli ajan kysymys milloin hän herättäisi niin paljon huomiota, että siihen vastattaisiin. Se joka siihen sitten vastasi oli eräs Toreador antitribu, joka tunnisti potentiaalin Crenshaw'n metodisessa toimintatavassa.

Kuten useimmilla Sabbatissa, Crenshaw'n kainiitiksi tuleminen oli raastava ja mieltä järkyttävä kokemus. Hänestä tuli se mitä hän vihasi. Lisäksi - tämän hänen sirensä halusi varmistaa - Crenshaw tajusi, ettei koskaan ollut taistellut minkään hyvän, totuuden tai edes ihmisten puolella. Häntä oli käytetty. Hänelle oli valehdeltu. Samanlaiset yön hirviöt, joita hän metsästi, olivat aseistaneet hänet ja lähettäneet hänet taisteluun, omista itsekkäistä syistään. Crenshaw, kuten kaikki kuolevaiset, oli pelinappula, pelissä jonka sääntöjä hän ei voinut käsittää.

Sen jälkeen Crenshaw liitettiin Sabbatiin ja hän löysi uuden totuuden. Hän kuunteli tarkaan pappien ja piispojen saarnat jihadista ja antediluvianeista, ensimmäisestä kaupungista, Kainista ja Abelista, Kainista ja Lilithistä, Kainista ja Jumalasta... Hän ei enää löytänyt samaa varmuutta jota oli kokenut kuolevaisena, mutta ymmärsi että varmuus oli illuusio. Hän löysi totuuden lähteen, ja ymmärsi ensi kerran Totuuden luonteen, kaiken takana säkenöivän Sanan. Silloin hänestä tuli pappi ja saarnamies, sekä nodisti.

Olemus:
Monille Sabbatiin liittyminen on yhtä kuin identiteettinsä uudelleenmääritteleminen. Samoin Irwingille. Jotta hän voi opastaa muita Kainin tiellä täytyy hänen näyttää siltä että on sitä tietä itse kulkenut. Sabbatissa, jossa äärimmäisyys on normi ja poikkeavuus tavallista, se vaatii hieman panostusta.

Vaikka Irwing ei näytäkään miltään hirviöltä (ainakaan Nosfertuihin tai Tzimisceihin verrattuna), hänen kehoaan on muokattu vicissitudella. Irwingin käsivarsiin, selkään, rintaan, kylkiin jne. on tatuoitu tekstikappaleita vanhoilla kielillä nodin kirjasta ja muista esoteerisistä, mm. kabbalistisista lähteistä. Hiukset ovat hartiapituiset, kuten Kainilla usein kuvataan olevan. Koska goottipunkki-tyyli on varsin muodikasta, etenkin Sabbat-piireissä, pukeutuu Irwing sen mukaan (Toreadorin pitää aina muistaa mainettaan), mutta jättää ylimääräiset krumeluurit (esim. lävistykset ja ketjut) pois antaakseen samalla kuvan askeettisesta henkisyydestä. Sabbatin rituaaleja toimittaessaan Irwing joko käyttää tummaa kaapua tai jättää yläkehonsa paljaaksi ja tatuoidut tekstit näkyviin.

Varusteet:
Partaveitsi, kirja joka sisältää otteita ja käännöksiä nodin kirjasta, rituaalitarpeet (mm. kuppi ja tikari, kynttilöitä).
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Irwing Crenshaw

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.10.2011 18:29

Kun Irwing Crenshaw, liittovaltion agentti Chicagon alueelta, sai vuonna 1982 kirjeen Woodrow Wilson instituutista, hänen elämänsä muuttui. Kirjeessä kyseltiin yksityiskohtaisesti hänen terveystietojaan. Sillion Irwing muisti olleensa peruskoulun alaluokilla mukana jonkinlaisessa rokotuskampanjassa. Hän kiinnostui ja alkoi selvittää tutkimuksen taustoja, sillä hänellä oli paljon surullisia muistoja niiltä ajoilta. Hänen vanhempi siskonsa Lenore oli kadonnut samoihin aikoihin. Tapaus oli tutkittu, mutta ainuttakaan johtolankaa, ainoatakaan vihjettä Lenoren kohtalosta ei ikinä löytynyt.

Kun Irwing kaiveli vanhoja papereita vanhempiensa ullakolla, hän löysi dokumentteja rokotuskampanjasta. Samalla hänelle selvisi, että asiat eivät olleet sitä miltä näytti, ja että juttuun liittyi hyvin outoja piirteitä. Selvisi, että vaikka vuosikymmenten takisissa papereissa puhuttiin aivokalvon tulehduksesta, rokote ei välttämättä liittynyt mitenkään siihen. Nainen, joka oli samanikäinen kuin Irwing ja asunut heidän naapurissaan noihin aikoihin, oli nykyään mielisairaalassa. Myöskään koko Woodrow Wilson istituuttia ei ollut olemassa.

Jäljittäessään instituutin postiosoitetta Irwing joutui mukaan murhatapaukseen, jossa häntä auttanut postityöntekijä kuoli ilman mitään näkyvää syytä. Kun paikallispoliisi ei onnistunut selvittämään outoa kuolemantapausta, tapaus siirtyi liittovaltiolle ja Irwing sai tapauksen avattua viralliseen tutkintaan. Silloin, oudon enneunen johdattamana, Irwing löysi Noah Ferretin, joka oli myös samanikäinen kuin Irwing ja saanut saman rokotuksen lapsena. Noah oli ilmeisesti reagoinut rokotteeseen eri tavalla, ja hän oli sairastunut ja viettänyt paljon aikaa sairaalassa tutkittavana. Noahin terveys ei ollut koskaan täysin palautunut, ja hän oli vaarallisen herkkä auringonvalolle.

Noah sanoi Irwingille, että rokotuskampanjan taustalla oli liittovaltion salajuoni, ja lupautui näyttämään Irwingille todisteita. Eräässä Chicagon yökerhossa Noah osoitti Irwingille Maria-nimisen naisen. Kun Irwing puhutteli naista, hän koki äkkiä oudon, pelottavan näyn. Näky tuntui varoittavan, että naisen piilottelema salaisuus tunkeutui syvälle valtion valtarakenteisiin ja historiaan. Näyn hätkähdyttämänä Irwing päätti pidättää naisen, vaikka tiesi ettei hänellä ollut oikeutta siihen. Mutta Irwing halusi päästä asiasta perille. Nainen oli yliluonnollisen nopea, ja karkasi Irwingiltä helposti. Hengästynyt ja järkyttynyt Irwing tiesi nyt, että naisella oli jotakin salattavaa, ja päätti kuulustella tätä, lain puitteissa tai sen ulkopuolella.

Irwing liikkui yökerhon luona, varjostaen naista ja muita, joiden kanssa nainen oli tekemisissä. Kerran, kun tilaisuus tuli, Irwing pidätti naisen seuralaisen kujalla aseella uhaten. Sellaisesta hänet voitaisiin pidättää virasta, muta ilman todistajia se oli mahdotonta. Irwing puristi miehestä Marian osoitteen, ammatin, iän, kaiken. Sitten hän Murtautui tämän asuntoon ja tajusi mihin oli sotkeutunut. Nainen ei ollut ihminen, vaan jotain muuta, jokin olento. Olento, joka ilmeisesti himosi ihmisverta.

Pian sen jälkeen Irwingin tutkima tapaus suljettiin ylemmältä taholta. Irwing pelkäsi menettävänsä virkansa, mutta enemmän hän pelkäsi että totuus haudattaisiin. Sitten hän sai taas vihjeen unessaan. Hän näki verenhimoisia olentoja, ja tiesi osoitteen jossa ne olivat. Samana päivänä Irwing murtautui unessa näkemäänsä hylättyn taloon ja löysi sieltä viisi outoa ruumista. Ne olivat kuolleet yhtä oudosti kuin postivirkailija, ilman mitään selvää syytä. Ihan kuin joukko talonvaltaajia olisi asettunut taloksi, ryöminyt makuupusseihinsa ja kuollut noin vain kesken uniensa.

Silloin yksi ruumiista nousi nopeasti ja kävi Irwingin kimppuun kuin eläin. Se olisi raadellut hänet riekaleiksi, ellei Irwing olisi sotkeutunut verhoihin ja päästänyt auringonvaloa sisään. Olento paloi tuhkaksi siihen paikkaan, ja samoin paloivat toisetkin, kun Irwing avasi jokaisen löytämänsä ikkunan.

Sen jälkeen Irwing alkoi saada nimettömiä vihjeitä olennoista. Hän seurasi vihjeitä, koska ne johtivat aina kohti uutta tietoa näistä pedoista, jotka uhaksivat ihmisiä. Hän ei enää pelännyt virkansa menettämistä. Hänelle selvisi että eräs noista olennoista veteli FBI:n naruista Chicagossa. Irwing hoiteli yksilön tehokkaasti ja jälkiä jättämättä, mutta tiesi, että niitä olisi lisää.

Irwing odotti. Hän arvasi, että olentoja oli lisää, ja että ne tiesivät hänestä. Enää hän ei voinut perääntyä. Hän ei voinut luottaa, että virkavalta voisi suojella häntä olennoilta, joita ei pitäisi olla olemassa mutta jotka vaikuttivat syvällä järjestelmän sisällä. Hän oli tullut tien päähän, mutta ei voinut voittaa yksin. Hän oli yksin hirvioitä vastaan.

Silloin hän sai odottamatonta apua. Hän ei menettänyt virkaansa, vaan hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. Hänet löysivät ne, jotka myös tiesivät olennoista ja taistelivat varjoissa niitä vastaan, valtion ja ihmiskunnan puolella. Siitä tuli hänen työnsä. Vaikka kommunikaatio oli salaista ja hän tuskin tiesi kenen kanssa työskenteli, hän ja hänen kontaktinsa pystyivät taistelemaan vastaan. Hänestä tuli valtion salaisuus, hirviönmetsästäjä.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Irwing Crenshaw

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.10.2011 18:31

Yölliset operaatiot olivat aina isoja riskejä. Irwing toimi aina päivällä, kun se vain oli mahdollista. Hänellä oli metodinsa, joka pohjautui kaikkeen siihen tietoon jonka hän oli kerännyt, sekä Mcintyrelta saatuihin muistioihin. Myös Mcintyre suosi päiväkeikkoja. Mcintyre oli selvästi ollut pelissä mukana pitkään, hänen tietonsa olivat Irwingin työssä arvokkaampia kuin mikään muu ase tai väline.

Päivisin kaikki oli helppoa. Mutta kohteet liikkuivat öisin, vaihtaen turvapaikkaa ja ylittäen piirikunnan rajoja. Öisin Irwing joutui seuraamaan kohteitaan, keräten tietoja joita päivällä voisi käyttää. Öisin riski oli suuri, ja siksi Irwingillä oli tiukka, tieteellinen, siirto siirrolta etenevä metodi. Hallitut riskit, ennakoidut varasunnitelmat. Mutta aina se ei vain toiminut.

Irwing juoksi ja puuskutti. Märkä öinen katu heijasteli kylmiä katuvaloja. Irwing kääntyi kujalle, nojasi selkänsä seinään ja jäi paikoilleen. Hänen jalkojaan pakotti ja hänen piti lepuuttaa niitä. Kohta hänen ehkä pitäisi juosta taas kaksi korttelia. Hän koitti kuunnella seurattiinko häntä, mutta sydämen syke jyskytti korvissa. Yksi poissa, kolme jäljellä. Irwing ei tiennyt oliko olento palanut täysin, mutta tällä hetkellä hänelle riitti että se ei pystynyt seuraamaan häntä. Hän latasi valorakettipistoolin adreanliinista vapisevin käsin, vaikka tiesi ettei voinut enää osua kuin hyvin läheltä. Liian läheltä.

Isku tuli kuin tyhjästä ja iski aseen Irwingin kädestä. Pahansuovasti virnistävä olento seisoi Irwingin edessä. "Sinä olet se metsästäjä, etkö olekin? Se joka luulee voivansa tappaa Kainin jälkeläisiä?" olento sanoi. Irwing etsi silmillään pakotietä. Sitten hän säntäsi. Olento iski nopeasti, kuten Irwing odotti. Irwing suojasi itseään käsillä ja toivoi vain pysyvänsä pystyssä, jotta voisi juosta. Irwing kaatui maahan ja samassa olento oli hänen päällään. "Minä olen metsästäjä, sinä olet riistaa. Tämä on luonnon laki" olento manasi. Epätoivo alkoi lopullisesti vallata Irwingin mielen. Hänen käteensä osui jotakin. Se oli lasipullo. Hän huitaisi ja pullon pohja särkyi kun olento nosti käsivartensa sen tielle. Olennon ilme ei edes värähtänyt. Irwing keräsi kaiken voimansa ja survoi rikkinäisen pullon olennon vatsaan, syvälle. Olento puri hampaitaan yhteen, mutta kieltäytyi välittämästä. "Tiedä, että minä olen kuolematon" se sähisi. "Kun olet lopettanut, niin minä teen saman sinulle." Irwingin ase ei voinut tappaa olentoa, ja he molemmat tiesivät sen. Mutta se voi satuttaa. Silloin Irwing potkaisi polvellaan, niin lujaa kuin pystyi, olennon kylkeen. Pullo särkyi pieniksi siruiksi, jotka repivät olennon sisuksia. Irwingin onnistui pääsemään pois ulvovan, kuoristuneen olennon alta, mutta silloin toinen tarrasi häneen raudankovalla otteella ja painoi maahan. Kouristunut, tuskasta nytkivä olento tuli hitaasti ja vaivalloisesti Irwingin luo ja kumartui alas. "Minä opetan sinulle, mitä on tuska" se sanoi, ennen kuin iski hampaansa kiinni Irwingiin.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 275
Liittynyt: 19.11.2009 12:57


Paluu Sabbat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron