Hesekielin tarina
Lähetetty: 14.12.2011 14:27
Alun perin Hesekielin oli tarkoitus opiskella lääkäriksi, mutta luvat jäivät näyttökokeen suorittamatta jättämisen vuoksi saamatta, kun nuoren miehen mielenkiinto alkoi yhä enenevässä määrin suuntautua lääkkeisiin sairauksien sijaan. Hesekiel oivalsi varsin innovatiivisesti jo 1910-luvun lopulla, että lääkkeet olivat ratkaisu ihmisen kaikkiin ongelmiin. Lääkäri oli vain turha hidaste ihmisen ja oikean avun tarjoajan, eli apteekkarin, välillä. Ja koska tuolloin kun Hesekiel sai paperinsa (lopulta farmasian alalta) ulos yliopistosta, ei Yhdysvalloissa vielä ollut tullut reseptilainsäädäntöä, oli huomattavasti viisaampaa hakeutua töihin apteekkiin kuin alkaa pitämään vastaanottoa. Hesekiel oli koko opiskeluaikana pitänyt erityisesti kemiasta ja apteekkarin palveluksessa hän saattoi vapaasti jatkaa jo opiskelijana aloittamiaan kokeita.
Vuonna 1917 joku kuitenkin keksi sellaisen kummallisuuden kuin lääkeresepti. Syynä tähän uudistukseen oli lisääntynyt sukupuolitautien määrä. Suuressa viisaudessaan päättäjät arvelivat sukupuolitautien vähenevän, jos niihin oli vaikeampi saada lääkehoitoa. Hesekiel, kuten monet muutkin farmaseutit, näki uudistuksen lähinnä järjettömänä. Mutta koska Hesekiel oli lääkärinopintojensa aikana nähnyt aivan riittämiin syfiliksen ja muiden veneeristen tautien oireita, ei hänelle ollut mitenkään vaikeaa tehdä potilaan tilasta diagnoosia ja määrätä oikeita lääkkeitä. Tällaisen pimeän praktiikan harjoittaminen oli tietenkin äärimmäisen laitonta, mutta proviisori päätti katsoa Hesekielin touhua läpi sormiensa, sillä se lisäsi lääkkeiden myyntiä. Monet maksullisten naisten palveluista nauttineet häveliäät herrasmiehet näyttivät aristavia sukukalleuksiaan mieluummin Hesekielille apteekin takahuoneessa, kuin menivät lääkärille kuulemaan moraalisaarnaa. Hesekielistä tulikin varsin pätevä sukupuolitautien tuntija ja hän alkoi kehitellä erilaisia lääkkeitä niiden parantamiseksi. Työ toi niin paljon rahaa, että Hesekiel saattoi perustaa lääkelaboratorion myös kotiinsa. Yökaudet hän istui laboratoriossaan uusimman rakkautensa, morfiinijohdannaisten, parissa.
Sitten koitti kohtalon vuosi 1922 ja Yhdysvalloissa julkistettiin maan ensimmäinen huumausainelaki. Yhtäkkiä monet Hesekielin suosimat ja rakastamat lääkeaineet kuten kokaiini, oopium ja heroiini luokiteltiin vaarallisiksi, riippuvuutta aiheuttaviksi aineiksi. Niiden myynti ja valmistus kriminalisoitiin. Nyt proviisori ei enää voinut sallia Hesekielille erivapauksia, vaan hänen oli asetettava nuori farmaseuttinsa vaikean valinnan eteen: joko Hesekiel jatkaisi apteekissa ja jättäisi lääkekokeilunsa tai hän jatkaisi heroiinintislausta kotilaboratoriossaan ilman työpaikkaa. Hesekiel ei ollut yhden apteekkarintyön vuoksi valmis luopumaan elämäntyöstään ja rakkaudestaan. Niinpä hän jätti apteekin ja siirtyi täysipäiväiseksi morfiinijohdannaisten kehittäjäksi (ja käyttäjäksi).
Ongelma tässä järjestelyssä oli tietenkin se, että Hesekielin rahat alkoivat pikkuhiljaa huveta. Mutta suuren kaupungin pimeät kujat tarjosivat loputtomasti mahdollisuuksia miehelle, joka osasi valmistaa lääkkeitä ja tunnistaa tyypillisimpiä tauteja. Koska Hesekiel oli jo apteekissa töissä ollessaan harjoittanut pimeää lääkärintointa, oli hänelle täysin luonnollista jatkaa sitä nytkin. Hesekiel tuli varsin pian tunnetuksi alamaailmassa. Hänen tyypillisimmät potilaansa olivat prostituoituja, kodittomia ja laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät saaneet apua tavalliselta lääkäriltä. Monet potilaat eivät olleet lainkaan sairaita, mutta he olivat valmiit maksamaan suuriakin summia Hesekielin laittomista lääkkeistä, etupäässä heroiinista.
Täysin kovasydäminen mustan pörssin kauppias ja lääkäri Hesekiel ei suinkaan ollut. Hän näki asiakkaidensa joukossa niin paljon yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneita ihmisraunioita, ettei hän kyennyt aina vastaamaan geeniperimässään huutavalle rahanahneudelle. Hesekiel auttoi niitä, jotka apua tarvitsivat ja otti täyden maksun niiltä, joilla oli siihen varaa. Onneksi huumausainelaki takasi sen, että maksukykyisiäkin asiakkaita eksyi Hesekielin luokse. Monet heroiiniin ja oopiumiin koukkuun jääneet varakkaat miehet toivat Hesekielille niin paljon rahaa, että hän saattoi auttaa köyhimpiä potilaitaan ilmaiseksi. Yhteiskunnan eriarvoisuus siis tasoittui hiukan tuolla pimeällä kujalla, jossa pieni juutalainen mies oli lääkkeineen ja lääkärinvälineineen tavattavissa perjantaista keskiviikkoon kello 20:00-02:00. Ja vaikka Hesekiel ei sitä tiennytkään, mafiakin tulisi jättämään huumekaupan huomiotta vielä parin vuosikymmenen ajan. Siitä kiitos ja ylistys kieltolaille sekä järjestäytyneen rikollisuuden johtajien ”korkealle moraalille”.
Vuonna 1917 joku kuitenkin keksi sellaisen kummallisuuden kuin lääkeresepti. Syynä tähän uudistukseen oli lisääntynyt sukupuolitautien määrä. Suuressa viisaudessaan päättäjät arvelivat sukupuolitautien vähenevän, jos niihin oli vaikeampi saada lääkehoitoa. Hesekiel, kuten monet muutkin farmaseutit, näki uudistuksen lähinnä järjettömänä. Mutta koska Hesekiel oli lääkärinopintojensa aikana nähnyt aivan riittämiin syfiliksen ja muiden veneeristen tautien oireita, ei hänelle ollut mitenkään vaikeaa tehdä potilaan tilasta diagnoosia ja määrätä oikeita lääkkeitä. Tällaisen pimeän praktiikan harjoittaminen oli tietenkin äärimmäisen laitonta, mutta proviisori päätti katsoa Hesekielin touhua läpi sormiensa, sillä se lisäsi lääkkeiden myyntiä. Monet maksullisten naisten palveluista nauttineet häveliäät herrasmiehet näyttivät aristavia sukukalleuksiaan mieluummin Hesekielille apteekin takahuoneessa, kuin menivät lääkärille kuulemaan moraalisaarnaa. Hesekielistä tulikin varsin pätevä sukupuolitautien tuntija ja hän alkoi kehitellä erilaisia lääkkeitä niiden parantamiseksi. Työ toi niin paljon rahaa, että Hesekiel saattoi perustaa lääkelaboratorion myös kotiinsa. Yökaudet hän istui laboratoriossaan uusimman rakkautensa, morfiinijohdannaisten, parissa.
Sitten koitti kohtalon vuosi 1922 ja Yhdysvalloissa julkistettiin maan ensimmäinen huumausainelaki. Yhtäkkiä monet Hesekielin suosimat ja rakastamat lääkeaineet kuten kokaiini, oopium ja heroiini luokiteltiin vaarallisiksi, riippuvuutta aiheuttaviksi aineiksi. Niiden myynti ja valmistus kriminalisoitiin. Nyt proviisori ei enää voinut sallia Hesekielille erivapauksia, vaan hänen oli asetettava nuori farmaseuttinsa vaikean valinnan eteen: joko Hesekiel jatkaisi apteekissa ja jättäisi lääkekokeilunsa tai hän jatkaisi heroiinintislausta kotilaboratoriossaan ilman työpaikkaa. Hesekiel ei ollut yhden apteekkarintyön vuoksi valmis luopumaan elämäntyöstään ja rakkaudestaan. Niinpä hän jätti apteekin ja siirtyi täysipäiväiseksi morfiinijohdannaisten kehittäjäksi (ja käyttäjäksi).
Ongelma tässä järjestelyssä oli tietenkin se, että Hesekielin rahat alkoivat pikkuhiljaa huveta. Mutta suuren kaupungin pimeät kujat tarjosivat loputtomasti mahdollisuuksia miehelle, joka osasi valmistaa lääkkeitä ja tunnistaa tyypillisimpiä tauteja. Koska Hesekiel oli jo apteekissa töissä ollessaan harjoittanut pimeää lääkärintointa, oli hänelle täysin luonnollista jatkaa sitä nytkin. Hesekiel tuli varsin pian tunnetuksi alamaailmassa. Hänen tyypillisimmät potilaansa olivat prostituoituja, kodittomia ja laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät saaneet apua tavalliselta lääkäriltä. Monet potilaat eivät olleet lainkaan sairaita, mutta he olivat valmiit maksamaan suuriakin summia Hesekielin laittomista lääkkeistä, etupäässä heroiinista.
Täysin kovasydäminen mustan pörssin kauppias ja lääkäri Hesekiel ei suinkaan ollut. Hän näki asiakkaidensa joukossa niin paljon yhteiskunnan ulkopuolelle joutuneita ihmisraunioita, ettei hän kyennyt aina vastaamaan geeniperimässään huutavalle rahanahneudelle. Hesekiel auttoi niitä, jotka apua tarvitsivat ja otti täyden maksun niiltä, joilla oli siihen varaa. Onneksi huumausainelaki takasi sen, että maksukykyisiäkin asiakkaita eksyi Hesekielin luokse. Monet heroiiniin ja oopiumiin koukkuun jääneet varakkaat miehet toivat Hesekielille niin paljon rahaa, että hän saattoi auttaa köyhimpiä potilaitaan ilmaiseksi. Yhteiskunnan eriarvoisuus siis tasoittui hiukan tuolla pimeällä kujalla, jossa pieni juutalainen mies oli lääkkeineen ja lääkärinvälineineen tavattavissa perjantaista keskiviikkoon kello 20:00-02:00. Ja vaikka Hesekiel ei sitä tiennytkään, mafiakin tulisi jättämään huumekaupan huomiotta vielä parin vuosikymmenen ajan. Siitä kiitos ja ylistys kieltolaille sekä järjestäytyneen rikollisuuden johtajien ”korkealle moraalille”.