Luku 1, Paperilyhtyjen valossa

Itse peli. Tämä peli on "samaa sarjaa" Valoa Manhattanilla pelin kanssa, eli tässä seikkailevat samat päähahmot.

Re: Luku 1, Paperilyhtyjen valossa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 08.02.2012 11:34

Huntington näytti hermostuvan Kirinin kyselyryöpystä, mutta hänen huomionsa oli joka tapauksessa kiinnittynyt vampyyriin. Kirinin yliluonnolliset kyvyt tulivat oikealla hetkellä apuun.

"Minä en anna lausuntoja toimittajille", Huntington vastasi yksikantaan. "Enkä mielelläni yksityisetsivillekään ennen kuin poliisit ovat käyneet." Hän siemaisi hiukan juomaansa ja näytti mietteliäältä.
"Ampumahaavoja minä olen nähnyt kyllästymiseen asti, poika. Minä olen hoitanut sotilaita silloin kun sinä et vielä ollut edes syntynyt. En tarkoita, että olisin niin vanha, mutta olen aloittanut nuorena. Lähdin rintamalle 17-vuotiaana."

Huntington vaikutti surumieliseltä ja useiden vuosien raskaan taakan painamalta. Se oli yllättävä muutos miehen käytöksessä. Kirin huomasi, että Huntington vilkaisi puhuessaan Fombruniin päin. Se saattoi olla vain sattumaa, olihan Fombrun sotilas.

"Tee palvelus Simmonseille äläkä kirjoita tästä sensaatiojuttua. Tiedän, että lehdet tulevat juhlimaan tapauksella, mutta en soisi ystävälleni tai hänen perheelleen mitään ikävää julkisuutta. Tapaus on järkyttävä, mutta voimme vielä välttää pahimman skandaaliin." Lääkäri sanoi ja nousi seisomaan. Hän otti vielä toisen pienen siemauksen lasistaan ja kääntyi sitten lähteäkseen takaisin toisten vieraiden joukkoon.

"Sen voin sinulle sanoa, koska se kuitenkin tulee esille, että herra Hobbes ei kuollut niihin kahteen laukaukseen jotka häneen oli ammuttu. Sen minä tiedän varmaksi, koska minä näin hänet läheltä. Se mies oli kuollut jo aikaisemmin. Joku oli murhannut hänet, kyllä murhannut, jo ennen laukauksia." Huntington pudisti päätään ja lisäsi sitten enemmänkin itselleen: " Jumala meitä auttakoon, millainen hirviö keskuudessamme liikkuu."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1, Paperilyhtyjen valossa

ViestiKirjoittaja Kronus » 29.05.2012 19:28

Hobbes oli näyttänyt Huntingtonista julmasti tapetulta, mikä tuskin oli liioittelua, siihen nähden että Hobbes oli ollut ennestään epäkuollut. Epäkuollutta ei ole helppo tappaa.

Kirin harkitsi vaihtoehtojaan. Minsky halusi puhua Kirinille huoneessaan. Ajatus ei huvittanut Kiriniä. Voisi olla, että aika pian Minsky olisi jo tukevassa unessa, eikä Kirin saisi silloin enää kenties mitään irti hänestä. Kiriniä kiinnosti sen sijaan Huntingtonin sanojen jälkeen nähdä, mitä kameran filmille oli tallentunut. Hänellä olisi yö aikaa etsiä talosta pimiö, jos siellä todella oli sellainen, ja kehittää kuvat rauhassa. Järkevintä olisi siis puhua ensin Minskyn kanssa ja tarkista kuvat myöhemmin. Kirin puri huultaan. Hän ei yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta. Hän päätti etsiä pimiön.

Kirin poistui huomiota herättämättä muiden vieraiden luota ja lähti etsimään pimiötä. Otollisin paikka sellaiselle olisi kellarissa tai jossakin komerossa. Hän koitti vältellä palvelus- ja muuta väkeä. Hän ei halunnut kysyä pimiöstä keneltäkään, koska silloin muutkin kiinostuisivat kuvien sisällöstä, mikä voisi olla varsin huono juttu.

Minsky saisi nyt odottaa. Kirin kävisi tapaamassa häntä myöhemmin yöllä, vaikka joutuisi sitten herättämään miehen.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Edellinen

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron