Re: Luku 1, Paperilyhtyjen valossa
Lähetetty: 08.02.2012 11:34
Huntington näytti hermostuvan Kirinin kyselyryöpystä, mutta hänen huomionsa oli joka tapauksessa kiinnittynyt vampyyriin. Kirinin yliluonnolliset kyvyt tulivat oikealla hetkellä apuun.
"Minä en anna lausuntoja toimittajille", Huntington vastasi yksikantaan. "Enkä mielelläni yksityisetsivillekään ennen kuin poliisit ovat käyneet." Hän siemaisi hiukan juomaansa ja näytti mietteliäältä.
"Ampumahaavoja minä olen nähnyt kyllästymiseen asti, poika. Minä olen hoitanut sotilaita silloin kun sinä et vielä ollut edes syntynyt. En tarkoita, että olisin niin vanha, mutta olen aloittanut nuorena. Lähdin rintamalle 17-vuotiaana."
Huntington vaikutti surumieliseltä ja useiden vuosien raskaan taakan painamalta. Se oli yllättävä muutos miehen käytöksessä. Kirin huomasi, että Huntington vilkaisi puhuessaan Fombruniin päin. Se saattoi olla vain sattumaa, olihan Fombrun sotilas.
"Tee palvelus Simmonseille äläkä kirjoita tästä sensaatiojuttua. Tiedän, että lehdet tulevat juhlimaan tapauksella, mutta en soisi ystävälleni tai hänen perheelleen mitään ikävää julkisuutta. Tapaus on järkyttävä, mutta voimme vielä välttää pahimman skandaaliin." Lääkäri sanoi ja nousi seisomaan. Hän otti vielä toisen pienen siemauksen lasistaan ja kääntyi sitten lähteäkseen takaisin toisten vieraiden joukkoon.
"Sen voin sinulle sanoa, koska se kuitenkin tulee esille, että herra Hobbes ei kuollut niihin kahteen laukaukseen jotka häneen oli ammuttu. Sen minä tiedän varmaksi, koska minä näin hänet läheltä. Se mies oli kuollut jo aikaisemmin. Joku oli murhannut hänet, kyllä murhannut, jo ennen laukauksia." Huntington pudisti päätään ja lisäsi sitten enemmänkin itselleen: " Jumala meitä auttakoon, millainen hirviö keskuudessamme liikkuu."
"Minä en anna lausuntoja toimittajille", Huntington vastasi yksikantaan. "Enkä mielelläni yksityisetsivillekään ennen kuin poliisit ovat käyneet." Hän siemaisi hiukan juomaansa ja näytti mietteliäältä.
"Ampumahaavoja minä olen nähnyt kyllästymiseen asti, poika. Minä olen hoitanut sotilaita silloin kun sinä et vielä ollut edes syntynyt. En tarkoita, että olisin niin vanha, mutta olen aloittanut nuorena. Lähdin rintamalle 17-vuotiaana."
Huntington vaikutti surumieliseltä ja useiden vuosien raskaan taakan painamalta. Se oli yllättävä muutos miehen käytöksessä. Kirin huomasi, että Huntington vilkaisi puhuessaan Fombruniin päin. Se saattoi olla vain sattumaa, olihan Fombrun sotilas.
"Tee palvelus Simmonseille äläkä kirjoita tästä sensaatiojuttua. Tiedän, että lehdet tulevat juhlimaan tapauksella, mutta en soisi ystävälleni tai hänen perheelleen mitään ikävää julkisuutta. Tapaus on järkyttävä, mutta voimme vielä välttää pahimman skandaaliin." Lääkäri sanoi ja nousi seisomaan. Hän otti vielä toisen pienen siemauksen lasistaan ja kääntyi sitten lähteäkseen takaisin toisten vieraiden joukkoon.
"Sen voin sinulle sanoa, koska se kuitenkin tulee esille, että herra Hobbes ei kuollut niihin kahteen laukaukseen jotka häneen oli ammuttu. Sen minä tiedän varmaksi, koska minä näin hänet läheltä. Se mies oli kuollut jo aikaisemmin. Joku oli murhannut hänet, kyllä murhannut, jo ennen laukauksia." Huntington pudisti päätään ja lisäsi sitten enemmänkin itselleen: " Jumala meitä auttakoon, millainen hirviö keskuudessamme liikkuu."