Luku 2, tutkimuksia

Itse peli. Tämä peli on "samaa sarjaa" Valoa Manhattanilla pelin kanssa, eli tässä seikkailevat samat päähahmot.

Luku 2, tutkimuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 30.05.2012 11:14

Kirin sai pian huomata, että talo oli valtavan suuri. Se oli sokkeloisempi kuin hän oli odottanut ja ilmeisesti talossa oli muutama yllättävä lisäsiipi, joita ei etupihan tai puutarhan puolelta voinut havaita. Hän ohitti muutaman palvelijan, mutta nämä eivät puuttuneet hänen puuhiinsa. Juorut alkoivat ilmiselvästi levitä palvelusväen keskuudessa ja he olivat kiinnostuneempia puhumaan toisilleen kuin kysymään Kiriniltä, mitä tämä oli etsimässä.

Talon länsipäädyssä Kirin kulki suuren musiikkihuoneen läpi. Flyygelin vieressä olevalla lasipöydällä oli avattu shampanjapullo ja kaksi kuohuviinilasia sekä tarjotin, jossa oli rippeitä erilaisista suolaisista herkuista. Joku tai jotkut olivat selvästi viettäneet huoneessa iltaa. Toinen kuohuviinilasi oli vielä puolllaan ja pullossakin oli lähes kolmasosa juomaa jäljellä. Seinällä oli iso muotokuvamaalaus, joka esitti Simmonsien tytärtä. Tyttö oli kuvassa nuorempi kuin mitä hän nyt oli, kenties se oli maalattu hänen 17- tai 18-vuotissyntymäpäivänään. Lisäksi seinällä oli paljon kehystettyjä valokuvia jotka esittivät neitiä eri ikäisenä. Musiikkihuone oli selvästikin neiti Simmonsin valtakuntaa.

Musiikkihuoneesta lähti kapea käytävä, joka oli koristeltu rehevin huonekasvein ja perhostapetein. Käytävä oli hyvin eri tyylinen kuin muu osa taloa ja Kirin saattoi päätellä, että selvästikin hemmotellulla neiti Simmonsilla oli ollut osuutta sisustuksen suunnittelussa. Kirinin onneksi Altairin arvio neidin mielenkiinnonkohteista oli osunut oikeaan: Käytävän varrella olevassa kapeassa ovessa oli muovikyltti: Pimiö, pääsy kielletty!

Ovi oli kuitenkin auki. Pimiö oli selvästikin rakennettu vanhaan siivouskomeroon, eikä se ollut järin suuri. Tuttu kemikaalin tuoksu leijaili Kirinin nenään kun hän avasi oven. Yksinkertainen hehkulamppu roikkui katossa lähellä ovea. Pimiön takaseinällä olevan työpöydän päällä kulki naru, johon oli kiinnitetty muutama valokuva. Ne oli kehitetty ehkä edellisenä päivänä, koska ne olivat jo kuivia. Kuvat eivät olleet kiinnostavia. Ne esittivät jotain pientä, valkoista koiraa poseeraamassa joko nojatuolissa tai puutarhan rottinkisohvalla.

Kaikki työvälineet oli aseteltu siististi järjestykseen. Lisäksi seinällä oli yksityiskohtaiset ohjeet valokuvien kehittämisestä. Kuka tahansa olisi osannut käyttää pimiötä. Neiti Simmons oli ilmiselvästi vasta aloittelemassa harrastusta. Kirin saattoi siis heti ryhtyä työhön.

Hän ei ollut ehtinyt vielä pitkällekään, kun aisti paremminkin kuin kuuli, että joku kulki käytävässä. Äkkiä pimiön ovesta kuului vaimea koputus ja epäröivä ääni kysyi:
"Onko siellä joku?"
Se oli neiti Simmons.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2, tutkimuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 04.06.2012 19:36

"Odota hetki" Kirin sanoi. Hän ei oikein voinut estää neitiä tulemasta omaan pimiöönsä. "Odota, minulla on kuvia kesken. Suojaan ne niin pääset pian sisään." Kirin peitti äkkiä keskeneräiset negatiivit turmelevalta valolta. Sitten hän pyysi neiti Simmonsin sisään.

"Anteeksi, mutta ajattelin etten häiritse ketään jos lainaan pimiötä tähän aikaan. Nimeni on Travis, Kirin Travis. Olisi ehkä pitänyt pyytää lupa, mutta en halunnut järkyttää teitä enempää. Otin näet kuvia ruumiista. Olen lehtitoimittaja, mutta en ottanut kuvia varsinaisesti juttua varten. Halusin vain auttaa rikoksen selvittämisessä. En usko että kuvia voisi edes jukaista. Mutta poliisille niistä voi olla apua. Toivottavasti ette suutu siitä, että käytän pimiötänne. Voin korvata kyllä materiaalit. En vain halunnut nostaa mitään ylimääräistä kohua tässä vaiheessa, ennen kuin poliisit ovat ottaneet tilanteen haltuunsa. Arvaathan että kaikki odottaisivat tuolla kauniisti sisustetussa käytävässä kuviani, jos vain tietäisivät. Voihan olla että ne eivät onnistuneet. Sitä paitsi murhaaja on luultavasti yhä täällä. En halua muistuttaa murhaajalle, että minulla voi olla todisteita. Mutta jos murhaaja onkin jo huomannut sen, siinä tapauksessa en halua hukata hetkeäkään. Ymmärräthän? Mutta mikä teidät oikein tuo tänne tähän aikaan?"

Kirin käytti yliluonnollista charmiaan voittaakseen neidin puolelleen. Hän oli valmis jakamaan kuvat neidin kanssa, jos tämä nyt haluaisi jatkaa niiden kehittämisä hänen kanssaan ja haluaisi kuvat nähdä, mitä hän tosin epäili. Kirin tiesi, että saisi kuvat, tai tarkemmin ottaen uhrin niissä, tarvittaessa näyttämään neiti Simmonsin silmissä luonnolliselta.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2, tutkimuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 06.06.2012 19:27

Neiti Simmons katseli Kiriniä vähän ujosti, mutta yliluonnolliset kyvyt olivat jälleen kerran Kirinin puolella. Neiti ei ainakaan vaikuttanut epäluuloiselta.

"Olin matkalla huoneeseeni", hän vastasi. "Se on tuolla käytävän perällä. Kuulin täältä ääniä ja ihmettelin, kuka pimiötä käyttää tähän aikaan." Hän käveli kehittyvien kuvien luokse ja seuraili tarkkaan hämärässä valaistuksessa, mitä Kirin teki.
"Sinä olet toimittaja? Luulin, että isä ja äiti eivät olisi toimittajia kutsuneet. Mutta nyt sinulla on kuvia ja aihetta todelliseen sensaatiojuttuun", neiti Simmons vaikeni, mutta ei näyttänyt oikeastaan kovin järkyttyneeltä. Kirin saattoi huomata, että hän jopa hiukan innostui.

"Tiedätkö, äiti ja isä pelkäävät kovasti maineensa puolesta. Meillä on ollut niin aina. He ovat hyvin tarkkoja siitä, että ulkopuoliset saavat meistä hyvän kuvan. Mutta nuorempana he eivät olleet niin tarkkoja. Isä on rikkonut lakiakin, mutta tavallaan hän vain vitsailee sillä. Odotas", neiti näytti äkkiä muistavan jotain ja polvistui ahtaassa tilassa penkomaan kuvien kehityspöydän alla olevaa puista laatikostoa.
"Täällä pitäisi olla jossain vanha valokuva. Olen kerännyt tänne meidän talosta löytyneitä irtokuvia. Tutkin niiden asetelmia."

Hän penkoi aikansa ja tihrusteli muutamaakin kulmistaan taipunutta kuvaa, mutta heitti ne sitten pettyneenä takaisin laatikkoon. Etsintönsä lomassa hän tarkkaili vähäväliä myös sitä, mitä Kirin teki.
"Saanko nähdä kuvat kun ne ovat valmiit?" hän kysyi
"Sinä ehkä ajattelet, että en kestä sitä. Mutta en usko, että ne ovat kovin järkyttäviä. Neil ammuttiin, eikö niin? Minä en kuullut laukauksia, koska olin sisällä talossa, mutta kaikki puhuvat siitä."

Äkkiä neiti vaikutti paljon vakavammalta kuin koskaan aikaisemmin. Hämärässä Kirin ei tiennyt, oliko hän vähällä purskahtaa itkuun. Hyvin vakavasti hän sitten sanoi:
"Kuule, minä luulen, että olen osasyyllinen Neilin kuolemaan. Luulen, että hänet tapettiin minun vuokseni. Se tuntuu kamalalta."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2, tutkimuksia

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.11.2012 16:03

Kirinin oli jatkettava töitään kuviensa parissa, mutta samalla myös hän koitti vilkuilla mitä kuvia neiti Simmons kaiveli esiin laatikosta. Hän ei voinut vastustaa kiusausta, varsinkin jos niissä näkyisi todisteita herra Simmonsin rikoksista.

"Mitäs rikollista isäsi on muka tehnyt? Kotipolttoista vai?" Kirin koitti udella lisää tietoja. Toimittajan työssä hän oli huomannut, että vähättely usein vain yllytti ihmisiä, kun kyse oli likaisista salaisuuksista.

Sitten hän tarttui tietoon, jota oli pohtinut aiemminkin: "Missä oikeastaan tarkalleen olitte kun se tapahtui? Luulin että kaikkien oli tarkoitus olla ulkona silloin. Ja varmaan murhaajakin laski sen varaan. Teidän sijaintinne saattaa olla vaikka ratakisevaa tapahtuman selvittämisessä. Ja mitä tarkoitat sillä, että olette osasyyllinen?" Kirin, koska ei hämärässä ollut varma neidin mielentilasta, päätti jatkaa kevyeen tyyliin. "Ei kai sinulla ollut suhdetta häneen?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2, tutkimuksia

ViestiKirjoittaja kardinaali » 07.11.2012 16:05

Neiti Simmons näytti löytävän laatikosta etsimänsä kuvan, tai sitten se muuten vain oli kiinnostava. Hän pysähtyi tarkastelemaan sitä, mutta jännittyi silminnähden kun Kirin vihjasi, oliko hänellä ollut suhde Neil Hobbesiin. Ehkä Kirin oli tarkoittanut sen kevyenä heittona, mutta se tuntui iskevän neitiin kuin tuhat terävää veistä.

"Miten niin suhde? Mitä te oikein vihjailette? Neil, siis herra Hobbes, hänhän oli läheisessä suhteessa sen toisen naisen, neiti Dawsonin, kanssa. En minä katselisi varattuja miehiä." Neiti Simmons kääntyi katsomaan Kiriniä silmiin. Hän näytti ajatuksissaan pureskelevan alahuultaan. Sormet purstuivat vanhan valokuvan ympärille.

"Tai kai te saisitte kuulla siitä joka tapauksessa. Kun täällä on se etsiväkin ja kaikkea. Kai se selviäisi ennemmin tai myöhemmin, vaikka siivosinkin äsken", neiti Simmons tuntui hermostuksissaan lörpöttelevän jotain, mitä piti raskauttavana.
"Mutta se ei ollut mitään vakavaa!" Hän lisäsi sitten huudahtaen. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä.

"Katsos, minä tapasin Neilin alkuillasta musiikkihuoneessa. Hän oli niin... huvittavan ihana... ja halusin soittaa hänelle. Pyysin palvelijaa tuomaan meille kuohuviiniä ja cocktailpaloja. Ja no, me sitten juttelimme ja joimme ja..." Neiti Simmons painoi päänsä alas ja vilkaisi Kiriniä viekottelevasti hymyillen:
"Minä olen kunnon tyttö, herra Travis. Mutta olen myös moderni tyttö. Me vain suutelimme, ei sen kummempaa. Mutta se nainen kissanaamiossa, Annie Dawson, hän näki meidät. Se oli typerää kertakaikkiaan. Neil juoksi hänen peräänsä ja minä jäin vielä musiikkihuoneeseen. Taisin torkahtaa. Kun heräsin, murha oli jo tapahtunut."

"Se olisi varmaan selvinnyt ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Annie olisi sen kertonut. Mutta vakuutan teille, että se ei ollut mitään vakavaa. Mutta Annie, minä mietin.... olisiko hän mustasukkaisuudessaan voinut ampua Neilin?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34


Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron