Syntynyt vangiksi, kuollut vapaaksi

Maailman kuvausta hahmotarinoiden muodossa.

Syntynyt vangiksi, kuollut vapaaksi

ViestiKirjoittaja kardinaali » 03.10.2011 14:53

Roomassa...

Freedom tuijotti ajatuksissaan lasiputken sisällä kiemurtelevaa höyryä. Hän oli lumoutunut sen pyörteilevistä liikkeistä ja alati muuttuvista kuvioista. Aika tuntui pysähtyneen, vaikka jokin pieni ääni Freedomin takaraivossa sanoikin hänelle, että hänen oli keskityttävä työhönsä. Insinööri Stracci tarvitsi hänen apuaan.

Freedom oli suhteellisen lyhyen elämänsä aikana tehnyt monenlaista työtä ja joutunut matkustamaan ympäri Eurooppaa. Hän oli syntynyt vankileirillä lähellä Manchesteria. Äidistään Freedomilla oli hyvin vähän muistoja, sillä tämä oli kuollut leirillä pojan ollessa kolmivuotias. Freedom tiesi ainoastaan, että hänen äitinsä oli ollut vapaustaistelija ja se oli lopulta maksanut hänelle hänen henkensä. Elämänsä seuraavat viisi vuotta Freedom eli Brightonin lähellä olevan työleirin orpokodissa, kunnes hän sai ensimmäisen työpassinsa ja aloitti uransa apulaisena leirin telttakeittiössä. Kaksitoistavuotiaana Freedom siirrettiin Ranskaan maatilalle. Hän ei osannut kieltä, mutta se ei ollut suuri ongelma. Moni muukaan maatilan työläisistä ei puhunut paikallista kieltä. Kahden vuoden jälkeen Freedom puhui jo suhteellisen sujuvasti ranskaa ja espanjaa sekä auttavasti kiinaa.

Seuraava työpassi leimattiin ennen kuin Freedom täytti 15-vuotta. Se vei hänet takaisin synnyinmaahansa Englantiin, jossa hän työskenteli ensin Canterburyssa purkutyömaalla ja sen jälkeen Lontoossa toimistorakennuksen huoltomiehenä. Huoltotyö oli kevyttä ja suhteellisen siistiä sisätyötä, eikä Freedomilla ollut valittamista. Häntä ainoastaan hermostutti tieto siitä, että seuraavan kerran työpassi leimattaisiin hänen ollessaan 19-vuotias. Silloin vaarana oli joutua jälleen vieraalle maalle. Hiukan ennen 19. syntymäpäiväänsä Freedom meni naimisiin saman ikäisen siivoojattaren kanssa. He olivat seurustelleet melkein siitä lähtien, kun Freedom oli aloittanut työt toimistorakennuksessa. Onni ei kestänyt pitkään. Koska heidät oli vihitty anglikaanikirkossa, mutta he eivät olleet rekisteröineet parisuhdettaan väestötietorekisterissä, heidän liittoaan ei katsottu viralliseksi. Seuraavassa passin leimauksessa Freedom lähetettiin Madridiin ja hänen vaimonsa Bonniin. Yhden ainoan kerran Freedom kuuli vaimostaan kun tämä kirjoitti hänelle ja kertoi ikävöivänsä tätä ja liittyneensä Cotidie Vobiscumiin. Sen jälkeen kirjeitä ei enää kuulunut.

Freedom oli saanut tarpeekseen elämästään, jota hän ei voinut itse hallita. Toivoen vielä kuulevansa jotain vaimostaan, hänkin liittyi maanalaiseen vastarintaliikkeeseen ja aloitti ruokatarvikkeiden salakuljetuksen Espanjan ja Ranskan rajalla. Vuoden verran Freedom ehti elää lainsuojattomana, kunnes eräänä kohtalokkaana lokakuun aamuna hän jäi tovereineen kiinni Pyreneiden vuoristossa. Freedom kuljetettiin vankileirille Nizzaan ja se oli hänen tarinansa loppu. Hän oli syntynyt vankileirillä, ja 21 vuotta myöhemmin hän kuoli vankileirillä. Hänen elämänkaarensa oli ollut lyhyt, se alkoi vankeudesta ja päättyi vankeuteen, siihen kuului raskasta työtä ja juurettomana siirtolaisena elämistä sekä pettymystä ja epätoivoista taistelua. Se oli surullisen yleinen tarina Euroopassa.


”Freedom, mitä sinä haaveilet?! Valmiina nyt!” insinööri Straccin komentava ääni pakotti Freedomin irrottamaan katseensa putkista ja keskittymään hetkeen.

Konehalli oli suuri. Sen katto hukkui jonnekin noen ja savun taakse. Seiniä peittivät paksut putket, jotka kuljettivat maalämpöä ja höyryä Straccin työpajan koneisiin. Ilma oli kuuma ja kostea ja koneiden jatkuva melu oli korvia huumaava. Stracci oli Rooman taitavimpia insinöörejä ja Freedom oli ylpeä saadessaan olla hänen apulaisensa. Jos kukaan voisi rakentaa sotakonetta, jolla Rooma voisi taistella Kiinaa vastaan, se olisi Stracci. Hän ei ollut aivan tavallinen tiedemies, mutta hänen lojaalisuutensa Eurooppaa kohtaan oli ehdoton. Se oli ainoa asia, millä oli mitään merkitystä.

”Minun merkistäni, poika. Ole valmiina. Tästä tulee sen ensimmäinen lento!” Stracci huusi Freedomille hallin suuresta ohjaamosta. Freedom näytti kädellä olevansa valmis. Häntä jännitti, mutta hän oli valmistautunut tähän hyvin. Hän osaisi ohjata konetta vaikka unissaan. Stracci väänsi kaksin käsin suurta vipua ja mittarit hallin seinillä heilahtivat. Höyryä alkoi puskea vihellyksen säestämänä ulos putkien tuuletusaukoista. Freedom syöksyi irrottamaan höyryletkuja suuresta laitteesta, joka makasi keskellä hallin lattiaa. Letkujen irrottaminen ei ollut turvallista, sillä tulikuuma höyry saattoi vahingoittaa hengenvaarallisesti irrottajaa. Siksi se oli Freedomin työtä. Hän oli tavattoman nopea ja ehti pois höyryn alta. Viimeisen letkun irrotettuaan Freedom loikkasi suuren laitteen päälle. Hän pisti kypäräänsä kiinnitetyt lasit silmilleen ja käynnisti laitteen.

Metallikasa heräsi eloon. Se nosti pitkää, käärmemäistä kaulaansa ja avasi suuren kitansa. Siivet laitteen molemmissa kyljissä avautuivat hiukan ja metalliotus kohosi kahden valtavan takajalkansa varaan. Stracci hymyili ohjaamostaan ja ihaili ihmeellisintä taidonnäytettään. Sitten hän antoi merkin Freedomille.

Freedom väänsi ohjaussauvaa otuksen niskassa ja suuntasi sen pään kohti hallin kattoa. Samaan aikaan Stracci alkoi avata hallin suurta kattoluukkua. Freedom painoi muutamaa muuta nappia ja äkkiä metalliotus syöksähti ilmaan kuin raketti. Halli täyttyi savusta ja höyrystä, kun Freedom kiisi otuksen selässä kohti avonaista kattoluukkua ja savupilven peittämää taivasta.

Otus jatkoi nousuaan, kunnes Freedom tunsi, miten he läpäisivät tuhkapilven. Hän käänsi ohjaussauvaa ja hidasti otuksen liikettä, avaten samalla sen suuret metallisiivet. Se alkoi lipua hiljaa taivaalla ja kierrellä alapuolellaan levittäytyvän tuhkapilven päällä. Freedom oli ensimmäinen eurooppalainen kymmeniin vuosiin, joka saattoi ihailla kirkasta tähtitaivasta. Mikään ei ollut hänen ja ihmeellisesti levittäytyvän yön välissä. Rooman savu ja höyry sekä Euroopan yllä alati lepäävä tuhkapilvi olivat kaukana heidän alapuolellaan. Freedom ylisti mielessään Straccin ihmeellistä magiaa, joka oli mahdollistanut hänelle tämän kokemuksen. Metallilohikäärme oli täydellinen ase. Ilmalaivat matkustajineen lipuivat tuhkapilven alapuolella osaamatta odottaa ylhäältäpäin tulevaa hyökkäystä. Ensimmäistä kertaa romahduksensa jälkeen Eurooppa kykenisi näyttämään jälleen voimansa.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Paluu Kohtaloita

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron