Bellum omnium contra omnes

Kaikkea peleihin liittyvää (one-shotit, kamppisideat, hahmokonseptit...)

Bellum omnium contra omnes

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.08.2013 19:48

Haec habui, quae dixi

”Onko vanki tuolla?” Joachim kysyi vartijalta, joka nyökkäsi äänettä vastaukseksi.

Varovaisesti Joachim kurkisti sisään vanhasta sellin ovesta ja näki sen takaseinustalla istuvan, raskaasti kahlehditun miehen. Hän epäröi hetken, sillä mies oli kuuleman mukaan hyvin vanha. Se tarkoitti sitä, että hän oli myös hyvin vaarallinen.

”Tule sisään, en minä sinua vahingoita”, mies sanoi Joachimille karhealla äänellä. Hänen murteensa oli erikoinen, Joachim ajatteli. Oikeastaan se ei ollut murre. Se oli vain vuosisatoja vanhaa kieltä, jota Saksassa ei ollut puhuttu moneen sukupolveen.

Joachim pyysi vartijaa avaamaan oven ja astui varovasti sisään selliin. Sen paksut kiviseinät olivat nähneet lukuisia vankeja niiden viidensadan vuoden aikana, jotka ne olivat olleet pystyssä. Rakennus oli selvinnyt viimeisimmistä sodista kuin ihmeen kaupalla ja kuului nyt suojeltuihin kulttuuriperintökohteisiin. Se oli kuitenkin aktiivisessa käytössä, sillä ruhtinas Brauneria ei kiinnostanut kuin se, etteivät vangit päässeet karkuun.

”Hyvää iltaa herra…” Joachim aloitti epäröiden, mutta vanki vaiensi hänet yhdellä terävällä katseella.

”Kristian. Kuka sinut on lähettänyt?”

”Brujah klaanin primogen, herra Bethlen. Teidän oikeudenkäyntinne on viikon päästä ja hän haluaa valvoa teidän ja koko klaanin oikeuksia. Minä olen tullut selvittämään teille…”

Vanki ärähti ja liikahti hiukan. Joachim vaikeni ja perääntyi sellin ovelle.

”Anna olla, poika. Minua ei kiinnosta sinun primogenisi apu. Ruhtinas Brauner haluaa minut hengiltä ja se on hänen oikeutensa. Tuleva tuomioni ei liity mitenkään siihen, mitä minä pitkän uneni jälkeen tein. Tämä tuomio minulle langetettiin jo kauan sitten, kun Camarillaa vasta perustettiin. Mutta Brauner joutui odottamaan 400 vuotta pannakseen sen täytäntöön.”

Joachim vaihtoi kärsimättömästi jalkaa. Miten hän saisi tämän vanhan muinaismuiston tajuamaan, että primogen saattaisi voida auttaa häntä? Mies ei selvästikään edes elänyt tätä yötä.

”Me elämme 2000-luvulla, herra Kristian”, Joachim vastasi hiukan ivallisesti.

”Minä tiedän”, sanoi vanki.

”Mutta te sanoitte, että Brauner on langettanut teille tuomion 400 vuotta sitten. Matematiikka ei ehkä ole ollut vahvin lajini, mutta sen tiedän, että Camarilla perustettiin yli 600 vuotta sitten 1400-luvulla.” Joachim sanoi.

Julma hymy levisi vangin kasvoille ja hän tuijotti Joachimia tiiviisti vaaleilla silmillään. Joachim kävi levottomaksi ja vilkuili taakseen. Hän toivoi, että vartija olisi valppaana avaamaan hänelle oven, mikäli vaarallinen vanki kävisi väkivaltaiseksi.

”Vai 1400-luvulla, sinä sanoit. Te nuoret olette nielleet kuuliaisesti valheen, jota on varjeltu kolmekymmenvuotisesta sodasta lähtien. Se valhe antoi meille kaikille 200 vuotta enemmän ikää, mutta ei hyödyttänyt lopulta ketään. Vuosisatojen kuluessa me vanhatkin kai aloimme uskoa siihen ja unohdimme oman menneisyytemme. Mutta Camarillan historia ei alkanut 1400-luvulla. Vampyyrit elivät pimeää keskiaikaa aina siihen asti, kun protestanttien ja katolilaisten sota alkoi ravistella Eurooppaa ja myös vampyyrien valtarakenteita. Minä muistan sen hyvin. Olin yksi niistä, jotka kävivät vanhempiaan vastaan.”

Joachim tuijotti hetken vankia suu auki. Mitä tuo vanha vampyyri oikein sanoi? Vanki hymähti ja kohautti olkiaan:

”Kuuntele sitten, poika. Se kaikki alkoi vuonna 1618 täällä Magdenburgissa. Nuoret vampyyrit olivat liikehtineet levottomasti jo useamman vuoden ajan, mutta vasta ihmisten sota sai meidätkin sotaan. Tulevien vuosikymmenten aikana me tuhosimme paljon kaupunkeja ja vampyyriruhtinaita. Me halusimme vapautta ja tasa-arvoa, mutta lopulta me saimme Camarillan. Ja näin se kaikki tapahtui….”




Euroopassa sodittiin 1600-luvun alussa 30 vuotinen sota. Se sai alkunsa protestanttien ja katolilaisten välisistä kiistoista, mutta yltyi myöhemmin maiden väliseksi, poliittiseksi taisteluksi. Koko Eurooppa aina Espanjasta Unkariin ja Tshekkiin asti oli siinä mukana. (Venäjä ei tullut mukaan leikkiin). VtM:n virallisen vampyyrien historiikin mukaan Camarilla (ja Sabbat) on perustettu 1400-luvulla. Mutta jos asiaa miettii tarkasti, voi huomata selvän yhteyden anarch revoltin ja 30 vuotisen sodan välillä.

Siitä syntyi idea, että olisi mielenkiintoista pelata anarch revoltia, aikaa juuri ennen Camarillan perustamista. Miten kaikki tapahtui ja ehkä tässä peli-ideassa tärkeänä pointtina, milloin kaikki tapahtui?

Tarkoitus olisi siis pelata Saksassa (nykyisessä Saksassa, silloisessa hyvin rikkonaisessa vaaliruhtinaiden valtakunnassa) 1600-luvun alussa. Saksa on ollut sodan päänäyttämö ja siellä on taistellut jos minkä maalaista väkeä. Vampyyrihahmot edustavat nuorempaa polvea, mutta kansallisuus ja klaani ovat vapaasti valittavissa. Camarillaa ei ole, Sabbatia ei ole, mutta osa vampyyreista on kuitenkin ryhmittynyt. Käytän ideassa Requiemin covenantteja yhdistettynä Dark Agesin road systeemiin, tosin hahmojen ei tarvitse välittää niistä, vaan he voivat olla aivan "vapaita".
Viimeksi muokannut kardinaali päivämäärä 18.08.2013 20:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Bellum omnium contra omnes

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.08.2013 20:03

Covenanttien tarkoitus ei mitenkään ole olla hallitsevassa asemassa. Vanhimmat vampyyrit, ne joilla on poliittista valtaa, harvemmin kuuluvat mihinkään covenanttiin.

Covenantteja:

Invictus
Aatemaailmaltaan pitkälti Camarillaa muistuttava, äärimmäisen hierarkinen ryhmittymä, jolle poliittinen valta on tärkeintä. Ryhmittymää johtavat vanhat vampyyrit ja nuoret ovat heidän suoran käskyvaltansa alaisia. Tämän ryhmittymän voidaan ajatella antavan tulevalle Camarillalle sen aatemaailman.

Carthian movement
Anarch revoltin vankka kannattaja ja ryhmittymä, jossa on eniten nuoria vampyyreita. Ryhmittymän jäsenet kannattavat tasa-arvoa ja kaikkien vampyyrien yhtäläistä oikeutta hallita. Ryhmittymä on hyvin kaoottinen ja sen joukoista nousee aina tasaisin väliajoin karismaattisia johtajia, jotka joko kohtaavat ennenaikaisen loppunsa tai joutuvat väistymään uusien tieltä menettäessään kannatustaan.

Lancea Sanctum
Voimakkaasti kristinuskoon pohjautuva ja etenkin katolilaisissa maissa voimakas ryhmittymä, jonka aatemaailma lähentelee tulevaa Sabbatia. Ensimmäisen vampyyrin sijaan Lancea Sanctum kunnioitaa Longinusta, profeettavampyyria, jolle kristuksen veren juominen Golgatalla antoi viisautta ja ylivampyyrimaisia voimia. Lancea Sanctum harjoittaa verimagiaa, joskin se on hyvin kaukana Tremereiden thaumaturgiasta. Tämäkin ryhmittymä on äärimmäisen hierarkinen ja on lainannut niin rakenteeseensa kuin rituaaleihinsakin piirteitä katolisesta kirkosta.

Ordo Dracul
Oppineiden vampyyreiden mystinen salaseura, joka valitsee jäsenensä tarkan initiaatiorituaalin avulla. Epäpoliittinen, mutta silti voimakas ryhmittymä korostaa vampyyrin omaa, henkilökohtaista kasvua ja kehitystä oppimisen kautta. Tämän ryhmittymän jäsenien yöt täyttyvät opiskelusta ja tarkkailuista. Ryhmittymän maailmankatsomus muistuttaa Tzimisce-klaanin metamorphosis polkua.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Bellum omnium contra omnes

ViestiKirjoittaja kardinaali » 25.08.2013 11:48

Lancea Sanctum

Tässä vielä tarkemmin (mutta kuitenkin tiivistettynä) teidän valitsemastanne liittoumasta ja sen sakramenteista.

Ideologia
Lancea Sanctum uskoo, että vampyyrien tehtävä on valvoa ja ohjata ihmisiä kohti kunniallista ja moraalista elämää oman, hirviömäisen luontonsa kautta. Tämä on Jumalan vampyyreille valitsema pyhä velvollisuus, jonka täyttämättä jättäminen on kapinoimista Jumalan tahtoa vastaan. Lancea Sanctumin vampyyrit ovat siis tyytyväisiä epäinhimillisestä hirviön roolistaan ja toteuttavat tehtäväänsä hurskaalla uskollisuudella (tai sitten eivät...).

Turha väkivalta on kuitenkin liittoumassa kiellettyä. Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, on tarpeeton ihmisiin kohdistuva julmuus ja väkivalta mautonta ja harhauttaa vampyyrin todellisesta tehtävästään. Syntiä tehneelle ihmiselle on oikein rankaista hänen syntinsä yhtä suurella rikoksella, mutta vampyyrin ei tule syyllistyä itse tuottamaan tarpeetonta kärsimystä. Eihän ihminen silloin opi virheistään.... On siis oikein tappaa tappaja, haavoittaa sitä joka on haavoittanut toista, jne. Mutta ei ole oikein kiduttaa hitaasti hengiltä ihmistä, joka on ampunut yhdellä laukauksella toisen (mutta on oikien tappaa hänet). Myös luovuutta ihmisten paimennuksessa voi käyttää. Jumala on antanut vampyyrille voimia, jotka herättävät ihmisissä pelkoa. Pelolla voi usein ojentaa syntisen takaisin ruotuun ilman, että on käytettävä fyysistä väkivaltaa.

Liike on myös eskatologinen. Se odottaa tuomiopäivää siinä missä muukin kristikunta. Vaikka liikkeen historiassa on marttyyreita joita kunnioitetaan pyhimyksinä, ei viimeisen kuoleman kohtaaminen ole liikkeen jäsenelle suotavaa. Vain "hengissä" tuomiopäivään selvinnyt vampyyri pääsee kristuksen valtakuntaan ja vapautuu samalla hirviön roolistaan. Ennen viimeistä tuomiota kuolleet vampyyrit joutuvat helvettiin.

Longinus, profeetta
Liikkeen keskeisin pyhä hahmo on roomalainen sotilas Longinus, joka legendan mukaan lävisti kristuksen ruumiin keihäällä. Lancea Sanctum uskoo, että juotuaan kristuksen verta Longinus sai ylleen Jumalan kirouksen ja muuttui vampyyriksi. Kukaan ei siis tehnyt Longinusta, eikä hänellä uskota olevan jälkeläisiä.

Golgatan tapahtumien jälkeen Longinus pakeni autiomaahan, jossa hän harhaili 40 vuorokautta. Tuona aikana hänelle ilmestyi ensimmäinen vampyyri Kain, joka paljasti Longinukselle vampyyriluonnon salaisuudet ja vampyyrien todellisen tarkoituksen maan päällä. Longinuksen mukana Kain lähetti myös pelastuksen sanan vampyyreille ja avaimen siihen, miten he voivat joskus vapautua kirouksestaan.

Palattuaan autiomaasta Longinus lähti levittämään pyhää sanomaansa Jerusalemin vampyyreille. Hän sai joukon seuraajia, mutta suurin osa vampyyreista ei uskonut hänen tarinaansa. Koska Longinuksella ei ollut klaania eikä sukulinjaa, häntä pidettiin vaarallisena kummajaisena. Vampyyrit ajoivat Longinuksen seuraajineen pois kaupungista erämaahan auringon ja muodonmuuttajien armoille.

Koska tämä pieni vampyyrien joukko pysyi kuitenkin uskollisena Jumalalle, ilmestyi enkeli Amoniel heille. Amoniel johdatti Longinuksen seuraajineen suojaan kallioluolastoon. Tämä tapahtui Thebesin alueella. Tuossa luolastossa Amoniel paljasti Longinukselle salaiset kirjoitukset, joita oli kaiverrettu luolaston seinämiin. Näistä kirjoituksista Longinus seuraajineen oppi enkelten voimia, verimagiaa, jonka he nimesivät tekstien löytöpaikan mukaan Theban Sorceryksi.

Thebesistä Longinus seuraajineen matkusti Roomaan, missä he joutuivat muiden kirstittyjen tavoin vainojen uhriksi. Kolmen sadan vuoden kuluttua Golgatan tapahtumista vampyyrit kuitenkin hyväksyivät uuden uskonnon harjoittajat riveihinsä ja näin synyti Lancea Sanctum, keihään pyhäkkö.

Sakramentit ja yhteisöllinen epäelämä
Koska Lancea Sanctum on kristinuskon haara, se on myös lähetysuskonto. Liike vihkii lähettejä tehtäväänsä ja nämä kulkevat ympäri maailmaa levittäen Kainin ja Longinuksen sanaa. Liikken pyhät kirjoitukset on koottu Longinuksen Testamentiksi nimettyyn kokoelmaan.

Joka viikko lauantain ja sunnuntain välisenä yönä järjestetään keskiyön messu, johon kaikki jäsenet osallistuvat. Myös liikkeeseen kuulumattomat vampyyrit ovat tervetulleita messuun, mutta he eivät saa osallistua eukaristian sakramenttiin. Messu etenee läntisen messun kaavan mukaan sillä erotuksella, että vaikka musiikilla on keskeinen osa messussa, se ei pohjaudu virsilaulantaan vaan vanhempaan kuorolauluun. Eukaristiaa vietetään läntisen perinteen tapaan, mutta absoluutiota ei ole, sillä vampyyrit ovat perusluonteeltaan syntisiä eivätkä voi koskaan vapautua Kainin "perisynnistä". Eukaristian sakramentissa seurakunta juo yhteisestä maljasta verta (yleensä ihmisverta) joka sakramentin myötä muuttuu Jumalan armon välineeksi, mutta vampyyrin nieltyä sen, se saa myös osakseen Jumalan kirouksen jota kaikki vampyyrit kantavat.
Eukaristia on sakramenteista tärkein ja jokaisen liikkeen jäsenen odotetaan osallistuvan siihen ainakin kerran vuodessa. Eukaristiaa vietetään messun yhteydessä, mutta se voidaan nauttia myös tärkienä pyhäpäivinä (kuten marttyyrien päivänä), muissa tärkeissä tapaamisissa ja aina ennen ristiretkelle lähtöä.

Kaste, tai seurakuntaan liittyminen, on myös tärkeä sakramentti. Siinä seurakunnan jäseneksi haluava ja kasteopetusta saanut vampyyri liitetään seurakuntaan ja hän pääsee osallistumaan ehtoolliselle. Kaste/konfirmaatio tapahtuu yleensä messun yhteydessä ja kaikki viimeisen vuoden aikana kääntyneet kastetaan ja konfirmoidaan yhtä aikaa. Itse kastetoimitus tapahtuu siten, että vampyyrin kumpikin kämmen tai ranne lävistetään terävällä veitsellä. Haavoista valuva veri kerätään pyhään maljaan, missä pappi tai piispa siunaa sen ja sekoittaa joukkoon hajustettua öljyä. Tämän jälkeen pappi/piispa piirtää veren ja öljyn sekoituksella ristin vampyyrin otsaan. Vampyyri tunnustaa uskonsa ja useissa seurakunnissa myös suutelee pyhää ikonia.

Pappisvihkimyksessä maljaan kerätään kaikkien (tai kaikkien messussa läsnä olevien) seurakuntalaisten verta, jolla pappi vihmotaan. Yksi pappi palvelee yhtä seurakuntaa ja jokainen seurakuntalainen on omalla verellään tunnustanut hänet papikseen. Pappisvihkimyksen voi suorittaa vain piispa.

Suuri paasto osuu alkukevääseen, mutta ei yleensä ole aivan samaan aikaan kuin muilla kristityillä. Se kestää 40 vuorokautta, joista viimeisellä viikolla vampyyrin tulee kieltäytyä kokonaan veren juomisesta. Muuna aikana verta saa juoda, mutta verta käyttäviä diciplinejä tulee välttää, sillä verta ei kuitenkaan saa tuhlta. Lisäksi vampyyrin tulee lukea joka yö Longinuksen Testamenttia ja käydä kerran paaston aikana tunnustamassa syntinsä papille (joskin absoluutio on mahdoton). Paastoa seuraa suuri Golgatan juhla, jossa koko seurakunta kokoontuu yhteen nauttimaan verta ja juhlimaan ja iloitsemaan.

Eli sakramentteja on seitsemän (kaikkia en tässä maininnut): Kaste/konfirmaatio, ehtoollinen, messu, pappisvihkimys, paasto, ristiretki ja palla grande (saman lainen juhla kuin Sabbatilla).
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Bellum omnium contra omnes

ViestiKirjoittaja Kronus » 26.08.2013 20:31

Eläessään Dierk oli opportunisti. Keskellä uskonsotien levottomuutta hän näki tilaisuuden hankkia omaisuuden ryöväämällä pappeja ja aatelisia ja tarttui siihen. Häikäilemättömyydellä hän jopa menestyi uudella urallaan, kunnes pimeyden voimat kiinnostuuivat hänestä.

Achim Valvoja, vanha Nosferatu, halusi päästä eroon uhkaavasta anarkkien joukosta, joka kasvatti voimiaan hänen kaupungissaan. Hän tarvitsi vakoojan, joka saattoi soluttautua anarkkien riveihin ja johdattaa heidät Achimin ansaan. Hän löysi ryöväri Dierkin, ja päätti tehdä tästä omansa, aseeksi anarkkeja vastaan. Hän seurasi Dierkiä varjoista ja valitsi oikean hetken. Hän hyökkäsi hiljaa kuin peto yöstä, vei miehen veret ja hengen, ja jätti tämän virkoamaan vampyyriksi muuttuneena.

Achim seurasi varjojen kätköstä Dierkin tuskaa, kun tämä seuraavien öiden aikana koetti selvitä hirvittävän kirouksensa kourissa, joka väänsi hänet kammottavaksi hirviöksi ja täytti mielen hirveällä verenhimolla. Vasta kun mies, jota ennen Dierkiksi kutsuttiin, oli murtumassa kirouksensa alle, astui Achim esiin. Hän otti ylleen toisen muodon, kauniimman kuin omansa, ja tarjosi apuaan. Lempeästi ja myötätuntoisesti hän opetti kirotun miehen hallitsemaan nälkänsä ja löytämään pimeyden voimansa. Hän kertoi myös muista kirotuista, anarkeista, jotka olivat kokeneet saman, tai lähes saman kohtalon, ja jotka taistelivat sitä samaa hirviötä vastaan, joka oli kironnut Dierkin. Hän kertoi tuosta hirviöstä muitakin asioita, jotka saattaisivat auttaa taistelussa sitä vastaan. Ja hän kertoi myös, että vain tuon hirviön surmaamalla Dierk voisi vapautua kirouksestaan.

Niin kirottu Dierk löysi anarkit ja liittyi heidän taisteluunsa. Dierkin auttajan vihjeillä he saivat selville tuon hirviön piilopaikan. Anarkit epäilivät tuntemattoman auttajan tietoja, eivätkä olleet halukkaita luottamaan niihin. Mutta koska Dierk halusi löytää hirviön joka oli hänet kironnut ja vapautua kirouksestaan, hän sanoi vahvistaneensa ne tiedot. Siispä anarkit valmistautuivat sotaretkeen. Mutta hyökättyään he pian huomasivat joutuneensa ansaan. Achim liittolaisineen ja petoineen oli odottamassa heitä ja pian anarkit oli ajettu loukkuun ja surmattu. Kun yksin Dierk oli jäljellä, Astui Achim hänen eteensä ja voitonriemuisena paljasti hänelle monet kasvonsa. Hän paljasti, että toivo oli turhaa, että mikään ei voinut kumota Dierkin kirousta. Hän määräsi Dierkin joko alistumaan ikuisesti omaan tahtoonsa tai tekemään seuraa kaatuneille anarkkiveljilleen. Mutta epätoivonsa vallassa Dierk valitsi kolmannen tien. Hän hyökkäsi vimmattuna, ja vaikka vastus oli ylivoimainen hän onnistui haavoittuneena pakenemaan.

Dierk pakeni ja pakeni, mutta hänen anarkkivejiensä sielut kummittelivat hänelle, sanoen että jonain yönä Achim löytäisi hänet ja hän jakaisi sen kohtalon, joka heitä oli kohdannut hänen valheensa takia.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57


Paluu Geneeristä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron