Haec habui, quae dixi
”Onko vanki tuolla?” Joachim kysyi vartijalta, joka nyökkäsi äänettä vastaukseksi.
Varovaisesti Joachim kurkisti sisään vanhasta sellin ovesta ja näki sen takaseinustalla istuvan, raskaasti kahlehditun miehen. Hän epäröi hetken, sillä mies oli kuuleman mukaan hyvin vanha. Se tarkoitti sitä, että hän oli myös hyvin vaarallinen.
”Tule sisään, en minä sinua vahingoita”, mies sanoi Joachimille karhealla äänellä. Hänen murteensa oli erikoinen, Joachim ajatteli. Oikeastaan se ei ollut murre. Se oli vain vuosisatoja vanhaa kieltä, jota Saksassa ei ollut puhuttu moneen sukupolveen.
Joachim pyysi vartijaa avaamaan oven ja astui varovasti sisään selliin. Sen paksut kiviseinät olivat nähneet lukuisia vankeja niiden viidensadan vuoden aikana, jotka ne olivat olleet pystyssä. Rakennus oli selvinnyt viimeisimmistä sodista kuin ihmeen kaupalla ja kuului nyt suojeltuihin kulttuuriperintökohteisiin. Se oli kuitenkin aktiivisessa käytössä, sillä ruhtinas Brauneria ei kiinnostanut kuin se, etteivät vangit päässeet karkuun.
”Hyvää iltaa herra…” Joachim aloitti epäröiden, mutta vanki vaiensi hänet yhdellä terävällä katseella.
”Kristian. Kuka sinut on lähettänyt?”
”Brujah klaanin primogen, herra Bethlen. Teidän oikeudenkäyntinne on viikon päästä ja hän haluaa valvoa teidän ja koko klaanin oikeuksia. Minä olen tullut selvittämään teille…”
Vanki ärähti ja liikahti hiukan. Joachim vaikeni ja perääntyi sellin ovelle.
”Anna olla, poika. Minua ei kiinnosta sinun primogenisi apu. Ruhtinas Brauner haluaa minut hengiltä ja se on hänen oikeutensa. Tuleva tuomioni ei liity mitenkään siihen, mitä minä pitkän uneni jälkeen tein. Tämä tuomio minulle langetettiin jo kauan sitten, kun Camarillaa vasta perustettiin. Mutta Brauner joutui odottamaan 400 vuotta pannakseen sen täytäntöön.”
Joachim vaihtoi kärsimättömästi jalkaa. Miten hän saisi tämän vanhan muinaismuiston tajuamaan, että primogen saattaisi voida auttaa häntä? Mies ei selvästikään edes elänyt tätä yötä.
”Me elämme 2000-luvulla, herra Kristian”, Joachim vastasi hiukan ivallisesti.
”Minä tiedän”, sanoi vanki.
”Mutta te sanoitte, että Brauner on langettanut teille tuomion 400 vuotta sitten. Matematiikka ei ehkä ole ollut vahvin lajini, mutta sen tiedän, että Camarilla perustettiin yli 600 vuotta sitten 1400-luvulla.” Joachim sanoi.
Julma hymy levisi vangin kasvoille ja hän tuijotti Joachimia tiiviisti vaaleilla silmillään. Joachim kävi levottomaksi ja vilkuili taakseen. Hän toivoi, että vartija olisi valppaana avaamaan hänelle oven, mikäli vaarallinen vanki kävisi väkivaltaiseksi.
”Vai 1400-luvulla, sinä sanoit. Te nuoret olette nielleet kuuliaisesti valheen, jota on varjeltu kolmekymmenvuotisesta sodasta lähtien. Se valhe antoi meille kaikille 200 vuotta enemmän ikää, mutta ei hyödyttänyt lopulta ketään. Vuosisatojen kuluessa me vanhatkin kai aloimme uskoa siihen ja unohdimme oman menneisyytemme. Mutta Camarillan historia ei alkanut 1400-luvulla. Vampyyrit elivät pimeää keskiaikaa aina siihen asti, kun protestanttien ja katolilaisten sota alkoi ravistella Eurooppaa ja myös vampyyrien valtarakenteita. Minä muistan sen hyvin. Olin yksi niistä, jotka kävivät vanhempiaan vastaan.”
Joachim tuijotti hetken vankia suu auki. Mitä tuo vanha vampyyri oikein sanoi? Vanki hymähti ja kohautti olkiaan:
”Kuuntele sitten, poika. Se kaikki alkoi vuonna 1618 täällä Magdenburgissa. Nuoret vampyyrit olivat liikehtineet levottomasti jo useamman vuoden ajan, mutta vasta ihmisten sota sai meidätkin sotaan. Tulevien vuosikymmenten aikana me tuhosimme paljon kaupunkeja ja vampyyriruhtinaita. Me halusimme vapautta ja tasa-arvoa, mutta lopulta me saimme Camarillan. Ja näin se kaikki tapahtui….”
Euroopassa sodittiin 1600-luvun alussa 30 vuotinen sota. Se sai alkunsa protestanttien ja katolilaisten välisistä kiistoista, mutta yltyi myöhemmin maiden väliseksi, poliittiseksi taisteluksi. Koko Eurooppa aina Espanjasta Unkariin ja Tshekkiin asti oli siinä mukana. (Venäjä ei tullut mukaan leikkiin). VtM:n virallisen vampyyrien historiikin mukaan Camarilla (ja Sabbat) on perustettu 1400-luvulla. Mutta jos asiaa miettii tarkasti, voi huomata selvän yhteyden anarch revoltin ja 30 vuotisen sodan välillä.
Siitä syntyi idea, että olisi mielenkiintoista pelata anarch revoltia, aikaa juuri ennen Camarillan perustamista. Miten kaikki tapahtui ja ehkä tässä peli-ideassa tärkeänä pointtina, milloin kaikki tapahtui?
Tarkoitus olisi siis pelata Saksassa (nykyisessä Saksassa, silloisessa hyvin rikkonaisessa vaaliruhtinaiden valtakunnassa) 1600-luvun alussa. Saksa on ollut sodan päänäyttämö ja siellä on taistellut jos minkä maalaista väkeä. Vampyyrihahmot edustavat nuorempaa polvea, mutta kansallisuus ja klaani ovat vapaasti valittavissa. Camarillaa ei ole, Sabbatia ei ole, mutta osa vampyyreista on kuitenkin ryhmittynyt. Käytän ideassa Requiemin covenantteja yhdistettynä Dark Agesin road systeemiin, tosin hahmojen ei tarvitse välittää niistä, vaan he voivat olla aivan "vapaita".