Kaikki muuttui yhdessä hetkessä, kun tajusin missä olin mennyt harhaan. Tajusin milloin olin menettänyt puhtaan luovuuteni, todellisen minäni, inspiraationi, hallintani. Se tapahtui, kun liityin teknokratiaan.
Minä olen farmaseutti. Minä tutkin, kehitän, testaan ja valmistan lääkkeitä. Progeniittorina minä kehitin BDNF-neurotrofiinista lääkkeen joka elvyttää synapseja postnataalisen neurogeneesin kautta. Toisin sanoen se parantaa alzheimerin taudin. Ja lisää muistikapasiteettia. Tutkimukseni julkaistiin, mutta lääkkeen käyttöönottovaiheessa ongelmat alkoivat. Teknokratia otti lääkkeen nopeasti käyttöön parantamaan agenttien muistia ja toimintakykyä, mutta levitys massojen käyttöön takkusi. Kun koitin selvittää tilannetta, minulle kerrottiin että lääke ei vastannut 'aikataulua'. Se tarkoittaa, että lääke oli liian edistyksellinen. Kun lääke sitten julkaistiin, aavistin pahaa. Epäilin että sitä oli heikennetty, joten hankin erän ja takaisinmallinsin sen.
Tulokset olivat kammottavia. Lääkettäni ei oltu heikennetty, vaan se oli muutettu täysin. Se ei ollut edes lääkettä, vaan pikemmin hitaasti tappavaa myrkkyä. Järkytyin, mutta samalla tajusin mitä oli tekeillä. Lääke oli julkaistu samanaikaiseti tutkimusken kanssa, joka koski altzheimerin riskin varhaista tunnistamista geneettisen seulonnan avulla. "Lääkettä" määrättiin varhaisena ehkäisevänä hoitona alzheimerin riskiryhmille. Kauhukseni tajusin suunnitelman kaiken takana. Teknokratian suunnitelmiin kuului dementian hävittäminen tappamalla sitä aiheuttavat geenit ihmisperimästä.
Ensin en voinut uskoa tätä. Olin raivoissani siitä kuinka vähän teknokratia arvosti ihmiselämää. Vielä enemmän oli raivoissani oman työni väärinkäytöstä. Uskomatonta, eikö? Mutta sitten tajusin olevan itse syyllinen. Olin myynyt puhtaan luovuuteni ja antanut valjastaa itseni sen koneiston käyttöön. Raivo alkoi väistyä ja uusi suunnitelma alkoi työntyä esiin, kirkkaana ja lahjomattomana. Päätin ottaa vapauteni takaisin. Louvuin mukavuudesta ja määrittelin itseni uudelleen omilla ehdoillani.
Teknokraattina olin ollut kuuliainen ja nöyrä, vaikka ihmisenä en sitä ollutkaan. Elin kehuilla ja kannustuksella, ja niitä meille suitsutettiin. Meille muistutettiin loputtomin tavoin, miten korvaamattomia olimme maailman tulevaisuudelle. Se hiveli egoa ja valjasti mielen. Mutta me olimme tärkeitä vain luovuutemme takia. Jos järjestelmä olisi voinut imeä luovuutemme meidän kuolleista ruhoistamme, se olisi tenhyt sen.
Suunnittelin kaiken huolella. Valmistin erän synteetistä skopolamiinia, joka hengitettynä aiheuttaa muistinmenetystä ja suggestiivisuutta. Hankin kaasunaamarin, aseen ja muut välineet. Iskin laboratorioon ilmanvaihdon kautta, levittämällä skopolamiinin sisäilmaan. Hoitelin vartijat ja muut työntekijät pois tieltäni. Osa jopa auttoi minua kantamaan, kun keräsin laitteita ja kemikaaleja uutta laboratoriotani varten. Sitten varastin oman tutkimukseni ja häivyin.