Pääsiäisen mysteeri, one shot ideaa

Kaikkea peleihin liittyvää (one-shotit, kamppisideat, hahmokonseptit...)

Pääsiäisen mysteeri, one shot ideaa

ViestiKirjoittaja kardinaali » 28.03.2018 13:08

Triduum oli viimein päättymässä. Seurakuntalaiset lauloivat pääsiäisyön hymniä väsymättä. He olivat laulaneet jo monta tuntia, aina keskiyön vahdin kierrosta aamunkoittoon. Huilunsoittaja ei enää pysynyt sävelessä, mutta se ei seurakuntalaisia haitannut. Lopulta pääsiäisaamun auringon ensisäteet kiipesivät taivaanrantaan. Keltainen ja oranssi hehku levisi koko kaupungin ylle. Seurakuntalaiset puhkesivat ylistyshuutoihin, halasivat toisiaan ja itkivät. He olivat selvinneet hengissä triduumista. Isä Albi johdatti seurakuntansa pääsiäisaamun messuun. Kristuksen valo oli jälleen maailmassa.


Vuosi oli kulunut edellisestä triduumista ja uusi oli pian koittamassa. Pääsiäinen oli vuoden tärkein juhla ja isä Albi oli kaikkien kunnon pappien tapaan valmistautunut siihen paastoamalla septuagesimasta lähtien. Seitsemänkymmentä paastopäivää päättyisi viimein pääsiäisaamun messun jälkeiseen juhlaan. Seurakuntalaiset olivat tuoneet pappilaan koreittain munia, leipiä ja rinkeleitä ja vasuittain voita. Karitsa riippui teurastettuna pappilan tallissa.

Isä Albin kirkko oli yksi vauraan Montreuil sur Meren kolmesta kirkosta. Jokaisessa kirkossa kokoontui seurakunta oman pappinsa johdolla viettämään pääsiäisjuhlaa. No, tietysti oli vielä neljäskin seurakunta, mutta se oli englantilaisten valloittajien. Vaikka läntinen kristikunta olikin yhtenäinen, isä Albi muiden ranskalaisten pappien tapaan vieroksui englantilaista kollegaansa. Mutta isä Albi tiesi, että hänen oli varoitettava englantilaisia siitä kammottavasta uhkasta, mikä heitä Montreuil sur Meren kaupungissa odotti triduumin aikaan.

Kaikki kristityt pelkäsivät sitä kahden päivän ja kolmen yön jaksoa vuodessa, jolloin Kristuksen valo heikkeni ja lopulta sammui maailmasta vain noustakseen jälleen loistamaan pääsiäisaamuna. Mutta Montreuil sur Mer oli jo yli sadan vuoden ajan joutunut erityisen kammottavien tapahtumien näyttämöksi tuona synkkänä pääsiäistä edeltävänä aikana. Triduumin aikaan ikuisessa pimeydessä paholainen teki työtään. Ihmisiä kuoli mitä kammottavimmilla tavoilla. Raadeltuja, kidutettuja ja mutiloituja ruumiita löytyi kaduilta. Eivät miehet, naiset, lapset tai vanhukset säästyneet hirmuteoilta. Koskaan, yli sadan vuoden aikana, kukaan ei ollut nähnyt tekijää. Lapset riistettiin äitinsä käsivarsilta, kun nämä hetkeksi ummistivat silmänsä, vahvoja nuorukaisia katosi omista sängyistään. Vain ne jotka valvoivat, saattoivat selvitä. Eivät aina hekään, mutta kukaan heistä ei elänyt kertoakseen muille kauhuistaan. Näkymätön tappaja tai tappajat tuhosivat kaupungin asukkaita kuin tauti karjaa.

Mitään ei ollut tehtävissä. Isä Albi oli neuvoton. Kristuksen valo ei ollut maailmassa ja ilman Jumalansa suojelusta ihmiset eivät voineet tehdä juuri mitään muuta kuin yrittää pysyä hengissä. Mutta nyt isä Albi oli tavannut nuorukaisen, englantilaisen vieläpä, joka oli sanonut haluavana auttaa. Tämä kalpea englantilainen oli komea, kohtelias ja kaikin puolinen erilainen kuin ne kaduilla ja majataloissa öykkäröivät sotilaat. Nuorukainen oli sanonut, että hänen joukkonsa voisivat etsiä paholaisen ja estää sitä tekemästä kamalia töitään triduumina. Kenties he voisivat karkottaa sen lopullisesti. Lupaus oli houkutteleva, mutta isä Albia epäilytti. Miten tämä nuorukainen joukkoineen voisi kyetä kukistamaan otuksen, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt? Ja millä voimilla he taistelisivat, kun Kristuksen armo ei ollut heidän apunaan ja Helvetin voimat olivat valloillaan? Tarjous oli kuitenkin liian houkutteleva. Jos kukaan uskaltaisi tai kykenisi taistelemaan Saatanan joukkoja vastaan triduumina, isä Albi antaisi heille kyllä siunauksensa. Kenties he onnistuisivatkin.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 386
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Paluu Geneeristä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron