Michael Vanth, Mr. Gone
Los Angelesin oikeustalon kellarikerroksen hiljaisessa ja hämärässä arkistossa työskenteli Michael Vanth. Hän työskenteli arkistonhoitajana ja rikosoikeudellisen materiaalin säilyttäjänä, mutta tänä perjantaina hän ei työskennellyt erityisen uutterasti. Hänen ajatuksensa olivat muualla. Hänen taskussaan painoi esine, jonka hän oli hakenut koruliikkeestä saman viikon keskiviikkona. Se oli maksanut kuukauden palkan. Se oli sormus jonka hän antaisi tänä iltana mielitietylleen Dianalle. Tätä perjantaita varten Michael oli säästänyt pitkään.
Illalla töiden jälkeen Michael haki autollaan Dianan tämän kotoa. Michael ei ollut kertonut mihin ravintolaan he olivat menossa, mutta oli pyytänyt Dianaa pukeutumaan hienosti. Diana näytti upealta.
He ajoivat moottoritietä pitkin kohti määränpäätään, jutellen menneestä viikosta ja tulevasta illasta. Diana oli hyvällä tuulella ja kiusoitteli Michaelia kyselemällä salaperäisestä suunnitelmasta, joka selvästi hermostutti Michaelia. Michael koitti ajaessaan keksiä vastauksia jotka eivät paljastaisi liikaa, mutta eivät myöskään johtaisi liian väärille jäljille. Dianaa huvitti, mutta hän rauhoitteli Michaelia lupaamalla että hän luultavasti kuitenkin myöntyisi mihin tahansa mitä Michaelilla oli tänään mielessä.
Silloin auto tärähti ja liusui sivuttain. Toinen auto oli osunut heihin takaapäin. Michael ehti nähdä poliisin sinipunaiset vilkut peruutuspeilissä kaukana takanaan, ja sitten auto suistui toiselle kaistalle. Renkaat eivät pitäneet, koska heihin osunut auto oli edelleen kiinni puskurissa ja kaasutti, työntäen heitä edellään. Michaelin auto kääntyi toisen auton eteen kylki menosuuntaan, ja alkoi sitten kieriä katolleen. Michael ehti juuri ja juuri varautua rysäykseen, mutta sitä ei tullut.
Yhtäkkiä Michael istui viileällä asfaltilla. Hän nousi ylös varovasti, mutta mihinkään ei sattunut. Moottoritie oli poissa. Diana oli poissa. Samoin hänen autonsa. Hän seisoi ravintolan luona. Hän näki ravintolan ikkunasta varaamansa pöydän odottamassa heitä tyhjänä. Hän katsoi kelloaan ja näki olevansa etuajassa. Hänen sydämensä takoi villinä ja adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Hän lähti juoksemaan sinne missä arveli moottoritien olevan, tietäen vain että jokin oli pahasti pielessä.
Hän juoksi katua pitkin, mutta pysähtyi pienen liikkeen kohdalle. Liikkeen ikkunassa oli televisio jota muutamat ihmiset olivat pysähtyneet tuijottamaan. Television ääntä ei kuulunut, mutta Michael tunnisti kuvasta autonsa. Se lojui moottoritien reunassa pahan kolarin murjomana. Uutishelikopteri kuvasi sitä taivaalta. Sitä sekä poliisiautojen laivuetta, joka sulki puolet moottoriestä. Heihin törmännyt auto näkyi myös, ja poliisit näyttivät piirittävän sitä. Näytti siltä että sen kuljettajaa uhattiin aseilla käskettiin nousemaan ulos. Dianaa ei näkynyn missään, ja Michael oli suunniltaan huolesta.
Samassa Michael huomasi olevansa uutishelikopterin kyydissä, katselemassa tv-kuvaajan olan yli. Helikopterin meteli oli hirveä ja hän peitti korvansa käsillään. Juuri kun toimittaja katsoi häntä ällistyneenä ja näytti kysyvän jotain, hän olikin jo maassa moottoritien pientareella. Hänen autonsa oli aivan lähellä, mutta Michael tajusi ettei voinut mennä lähemmäksi. Poliisit lähestyivät hitaasti toista autoa, jonka kuljettaja oli avannut oven ja oli kömpimässä ulos. Jos Michael juoksisi nyt pimeästä katuvalojen alle, poliisit luultavasti ampuisivat hänet. Hän katsoi hädissään ympärilleen. Kaksi ambulanssia seisoi kaukana poliisiautojen takana ja odotti tilanteen laukeamista.Tämä kesti liian kauan.
Michael päätti palata autoonsa niinkuin oli sieltä postunutkin. Hän sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, hän oli perillä. Auton katto oli painunut sisään ja kaikki ikkunat olivat pieninä siruina siellä täällä. Diana retkotti turvavöissä veren tahraamana päästä jalkoihin. Michael kosketti häntä varovasti, mutta tilanne näytti pahalta. Ulkopuolella poliisit painoivat nyt toisen auton kuljettajaa maahan ja laittoivat tälle käsirautoja. Se retale oli selvinnyt hengissä, mutta Dianalle oli käynyt pahasti. Michael nousi nyt autosta ulos ja huusi apua. Mutta Dianalle apu tuli liian myöhään.
Illalla töiden jälkeen Michael haki autollaan Dianan tämän kotoa. Michael ei ollut kertonut mihin ravintolaan he olivat menossa, mutta oli pyytänyt Dianaa pukeutumaan hienosti. Diana näytti upealta.
He ajoivat moottoritietä pitkin kohti määränpäätään, jutellen menneestä viikosta ja tulevasta illasta. Diana oli hyvällä tuulella ja kiusoitteli Michaelia kyselemällä salaperäisestä suunnitelmasta, joka selvästi hermostutti Michaelia. Michael koitti ajaessaan keksiä vastauksia jotka eivät paljastaisi liikaa, mutta eivät myöskään johtaisi liian väärille jäljille. Dianaa huvitti, mutta hän rauhoitteli Michaelia lupaamalla että hän luultavasti kuitenkin myöntyisi mihin tahansa mitä Michaelilla oli tänään mielessä.
Silloin auto tärähti ja liusui sivuttain. Toinen auto oli osunut heihin takaapäin. Michael ehti nähdä poliisin sinipunaiset vilkut peruutuspeilissä kaukana takanaan, ja sitten auto suistui toiselle kaistalle. Renkaat eivät pitäneet, koska heihin osunut auto oli edelleen kiinni puskurissa ja kaasutti, työntäen heitä edellään. Michaelin auto kääntyi toisen auton eteen kylki menosuuntaan, ja alkoi sitten kieriä katolleen. Michael ehti juuri ja juuri varautua rysäykseen, mutta sitä ei tullut.
Yhtäkkiä Michael istui viileällä asfaltilla. Hän nousi ylös varovasti, mutta mihinkään ei sattunut. Moottoritie oli poissa. Diana oli poissa. Samoin hänen autonsa. Hän seisoi ravintolan luona. Hän näki ravintolan ikkunasta varaamansa pöydän odottamassa heitä tyhjänä. Hän katsoi kelloaan ja näki olevansa etuajassa. Hänen sydämensä takoi villinä ja adrenaliini virtasi hänen suonissaan. Hän lähti juoksemaan sinne missä arveli moottoritien olevan, tietäen vain että jokin oli pahasti pielessä.
Hän juoksi katua pitkin, mutta pysähtyi pienen liikkeen kohdalle. Liikkeen ikkunassa oli televisio jota muutamat ihmiset olivat pysähtyneet tuijottamaan. Television ääntä ei kuulunut, mutta Michael tunnisti kuvasta autonsa. Se lojui moottoritien reunassa pahan kolarin murjomana. Uutishelikopteri kuvasi sitä taivaalta. Sitä sekä poliisiautojen laivuetta, joka sulki puolet moottoriestä. Heihin törmännyt auto näkyi myös, ja poliisit näyttivät piirittävän sitä. Näytti siltä että sen kuljettajaa uhattiin aseilla käskettiin nousemaan ulos. Dianaa ei näkynyn missään, ja Michael oli suunniltaan huolesta.
Samassa Michael huomasi olevansa uutishelikopterin kyydissä, katselemassa tv-kuvaajan olan yli. Helikopterin meteli oli hirveä ja hän peitti korvansa käsillään. Juuri kun toimittaja katsoi häntä ällistyneenä ja näytti kysyvän jotain, hän olikin jo maassa moottoritien pientareella. Hänen autonsa oli aivan lähellä, mutta Michael tajusi ettei voinut mennä lähemmäksi. Poliisit lähestyivät hitaasti toista autoa, jonka kuljettaja oli avannut oven ja oli kömpimässä ulos. Jos Michael juoksisi nyt pimeästä katuvalojen alle, poliisit luultavasti ampuisivat hänet. Hän katsoi hädissään ympärilleen. Kaksi ambulanssia seisoi kaukana poliisiautojen takana ja odotti tilanteen laukeamista.Tämä kesti liian kauan.
Michael päätti palata autoonsa niinkuin oli sieltä postunutkin. Hän sulki silmänsä, ja kun hän avasi ne, hän oli perillä. Auton katto oli painunut sisään ja kaikki ikkunat olivat pieninä siruina siellä täällä. Diana retkotti turvavöissä veren tahraamana päästä jalkoihin. Michael kosketti häntä varovasti, mutta tilanne näytti pahalta. Ulkopuolella poliisit painoivat nyt toisen auton kuljettajaa maahan ja laittoivat tälle käsirautoja. Se retale oli selvinnyt hengissä, mutta Dianalle oli käynyt pahasti. Michael nousi nyt autosta ulos ja huusi apua. Mutta Dianalle apu tuli liian myöhään.