Gren, millä nimellä Hunter Grenfellin ystävät häntä kutsuvat, syntyi maaseudulla pienessä kyläpahasessa, jonka nimeä tuskin kannattaa mainita. Ei sitä kukaan tunnistaisi. Ainoa merkittävä henkilö, joka kylässä oli ikinä syntynyt, oli eversti Mathias Cornell, eräs kuuluisa sisällissodan sankari. Kuuluisa hän oli ainakin kyläläisten mielissä. Gren päätti varhain, että hän ei jäisi siihen pieneen kylään, jota kaikki nykyaikainen (kuten rock n’ roll) tuntui visusti karttavan. Hänestä myös tulisi sotasankari, kuten Cornellista. Ja kuten eversti Mathias Cornell, Gren ei ikipäivänä aikonut palata siihen kylään.
Vuonna -65 Gren rantautui Vietnamiin osana ensimmäistä merijalkaväkipataljoonaa, ensimmäisten varsinaisten yhdysvaltalaisten taistelujoukkojen mukana. Silloin hänelle valkesi sodan julma todellisuus. Gren oli juuri ennen värväystä saavuttanut täysikäisyyden, ja oli joukon nuorimpia (ja innokkaimpia) sotilaita. Toisin kuin monille muille, Grenille viattomuuden loppu ei ollut silti sielua kalvava kurimus. Päin vastoin, todellisen pahuuden kohtaaminen karkaisi hänen uskoaan puhtaaseen hyvään. Gren päätti auttaa heikkoja ja haavoittuneita, hän päätti valaa toivoa niihin joilta se oli loppunut. Hänestä tuli aseveljilleen henkinen selkäranka, ja taistelutahdon ylläpitäjä. Gren oli se joka seisoi valmiina ja tuimana, kun sodan hulluus vyöryi hänen ystäviensä päälle.
New Yorkissa vuonna -66 Gren palasi siviiliin, uutena miehenä. Nyt hän tiesi jotain sankaruudesta ja oli valmis käyttämään sitä tietoa ihmiskunnan hyväksi. Hän ei vain tiennyt miten. Eikä palveluksesta käteen jäänyt palkkakaan ollut järin suuri. Siispä Gren otti sekalaisia töitä, joita palaaville veteraaneille oli kaupungissa tarjolla (kuljettamista, vartiointia jne..), sillä välin kun selvitti seuraavaa siirtoaan.
Silloin kohtalo puuttui peliin. Sabbat nosti inhaa päätään ja muutaman äkillisen kuoleman jälkeen New Yorkin Camarillan ruhtinas löysäsi lakeja, jotka koskivat jälkeläisten tekemistä. Tarvittiin uutta verta, niinkatsotusti, sekä sotilaallista silmää. Satojen idästä palanneiden, sodan silpomien miesten joukosta löytyi yksi, jossa tuntui olevan potentiaalia. Ja aatteita. Ja niin eräs Brujah antoi Grenille “kenttäylennyksen”.
Koko juttu oli Grenille vaikea pala niellä. Yhtäkkiä hän oli joutunut keskelle uutta, toisenlaista sotaa. Mutta tällä kertaa hän ei ollut pistänyt nimeään yhteenkään paperiin. Päinvastoin, hän oli ilmeisesti menettänyt henkensä lisäksi kaikki harvat viralliset kansalaisen ja veteraanin etunsa. Ja ne oikeudet, joihin hän kunnon amerikkalaisena uskoi. Hän oli menettänyt vapautensa, vain koska jotkin muinaiset hirviöt halusivat hallita kaikkea ympärillään. Hän ei saanut, eikä voinut jatkaa elämäänsä ihmisenä, mikä raivostutti häntä paljon. Todella, todella paljon. Niinpä tilaisuuden tullen Gren teki orjuuttajilleen selväksi, ettei häntä riistettäisi tai hallittaisi, ja jätti kirotun New Yorkin kaupungin taakseen, lähtien länteen.