Osa 1: Strange Bedfellows

Rakkautta ja anarkiaa

Osa 1: Strange Bedfellows

ViestiKirjoittaja Kronus » 19.06.2014 09:40

Synopsis:
Ryhmä (joka ainakin toistaiseksi on nimetön) suojautui päiväksi vanhaan turvataloon Chicagon lähimaastossa. Paljastui, että talossa olikin oleiltu lähiaikoina, ja pian paikalle saapui toinenkin ryhmä kaltaisia. Toinen ryhmä esittäytyi anarkeiksi, mutta käytös herätti epäilyjä enenevissä määrin. Aurinko nousi, ja kaikki vaipuivat lopulta uneen.

Hieman ennen auringonnousua toisen ryhmän gangrel Juliet nousi uniltaan ja alkoi herättelemään tovereitaan. Flint oli valppaana ja puuttui asiaan, jolloin Juliet kävi väkivaltaiseksi. Seurasi lyhyehkö kamppailu, joka päättyi siihen että Ron lasautti Julietin elottomaksi pistoolilla.

Alex, joka oli ainoana hereillä toisesta ryhmästä, pelasi aikaa puhumalla. Kävi ilmi, että toinen ryhmä olikin sabbatia, ja että heillä oli mukanaan kaapattu camarillalainen. Ryhmä päätti poistua paikalta ennen kuin muut sabbatilaiset heräävät, mutta otti mukaansa kaapatun camarillalaisen.

Camarillalainen Sebastian kuljetettiin parempaan turvaan kaupunkiin. Sebastian oli vanhempi, ja käytti kursailematta dominatea varmistaakseen ryhmän avun, mutta myönsi kuitenkin jääneensä palveluksen velkaa.

Sabbat-lauma: Roaming Thunder

- Alexandra “Alex”, lauman ductus
Nuoren vaaleaverikön ulkomuoto kätkee taakseen kokeneen ja viekkaan vampyyrin mielen. Alex esittää mielellään yksinkertaista blondia ja pitää tilanteen hallinnassaan puhumalla paljon. Alex pyrkii mieluiten rekrytoimaan muita sabbatiin, ja tietää että väkivalta ei ole siihen paras väline. Suosikki-discipline: presence.

- Juliet “Mama Bear”, gangrel
Pitkä ja tummaverinen nainen, jolla on ketun korvat, karvaiset kämmenselät ja pedon katse (ja ties mitä muuta). Vieraiden seurassa pidättyväinen ja jäyhä, mutta ei missään nimessä tyhmä. Juliet pitää vain oman laumansa seurasta ja suhtautuu heihin erittäin suojelevaisesti. Kykenee tarpeen tullen liikkumaan kissapedon ketteryydellä.

- Martha, tzimisce
Ylväs ja ylpeä nainen, eikä aivan suotta. Matha on varsin taitava mm. vicissituden käytössä, ja suhtautuu kykyynsä kaikella vakavuudella. Martha ei ystävysty helposti vieraiden kanssa, mutta on valmis laumansa puolesta ylittämään mukavuusalueensa rajat.

- Derek, nosferatu
Myyrä, sabotööri sekä vakooja. Suhtautuu camarillan kukistamiseen lähes fanaattisesti, mutta ei koskaan toimi ilman varasuunnitelmaa. Derek on myös ase-intoilija ja vastuussa laumansa varustamisesta.

Uusi tuttavuus:
Sebastian, tremere ancilla
Sebastian oli vierailemassa Chicagossa, kun hänet kaapattiin, mutta varsinaisesti hän on kotoisin Oklahoma Citystä (saatoin sanoa jotain muuta pelin lopussa, mutta nyt sanon Oklahoma). Sebastianilla on dominatea, eikä hän epäröi käyttää sitä tiukassa paikassa. Ja jos se ei riitä, niin aina on myös thaumaturgia, ja pari muutakin temppua hihassa.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Osa 1: Strange Bedfellows

ViestiKirjoittaja kardinaali » 19.06.2014 21:21

Flintille kokemus oli ensimmäinen kosketus vampyyrin todellisuuteen suuren kaupungin ja vanhempien vampyyrien suojelun ulkopuolella. Hän oli jättänyt ihmisminänsä ja suojaisan epäelämän alkunsa taakseen ja etsi matkalla ennen kaikkea omaa, todellista vampyyriminäänsä. Yöpyminen turvatalossa keskellä ei-mitään oli jännittävä kokemus, toisen vampyyriryhmän kohtaaminen vielä jännittävämpi.

Lyhyen epäelämänsä aikana Flint oli jo oppinut, että vampyyrit harvoin puhuivat totta. Siksi epäilyt toisia kohtaan kasvoivat heidän välttelevän käytöksensä myötä. Flint kaipasi jännitystä ja tilaisuutta todistaa itselleen pystyvänsä selviytymään kiperistäkin tilanteista ja siksi hän päätti jäädä päiväksi samaan huoneeseen vieraiden vampyyrien kanssa. Flint ei myöskään osannut pelätä päivää, sillä hän ei koskaan aikaisemmin ollut joutunut tosissaan ajattelemaan, tuhosiko auringonvalo todella vampyyrin, vai oliko se vain perätön uskomus.

Aamunkoitteessa Flint päätti pysytellä hereillä ja ottaa selvää vieraista vampyyreista. Martha, jonka hän tiesi olevan ainakin osin vallassaan, kiehtoi häntä erityisesti. Oven raosta Flint näki Marthan makaavan hiekan keskellä. Tämä hämmensi häntä suuresti. Kun Flint tajusi Mickeyn olevan hereillä, hän huojentui hieman tajutessaan, ettei ollut ainoa valvoja. Gren oli ehtinyt unensekaisena kertomaan, että Martha saattoi olla sabbatilainen. Nyt nukahtaminen hermostutti Flintiä huomattavasti enemmän. Hän ei kuitenkaan voinut taistella unta vastaan loputtomiin.

Aamun tapahtumat olivat kaoottisia. Flint tajusi, että heidän henkeään uhattiin. Hänen ainoa päämääränsä oli pitää vihamieliset vampyyrit aisoissa, ennen kuin koko heidän ryhmänsä oli toimintavalmiudessa. Flint ei koskaan aikaisemmin ollut taistellut muiden vampyyrien kanssa, mutta jokin hänen sisällään sanoi, että tässä oli tosi kyseessä. Tunne oli uusi, pelottava mutta myös kiehtova.

Toiset todella olivat sabbatilaisia. Flint yritti hillitä kiukkuaan, mutta muisti tivanneensa Alexilta vain sitä, miksi he olivat koittaneet tappaa Flintin ystävät. Hän ei uskonut sanaakaan Alexin puheista. Mutta Flint ei ollut väkivaltainen. Kun hän rauhoittui tarpeeksi hän tajusi, että heidän oli parasta häipyä paikalta ennen kuin loput sabbatilaiset heräisivät. Flint ei tiennyt mitään sabbatista, mutta arveli toisten vain valehtelevan ja pelaavan aikaa kunnes voisivat taas hyökätä.

Omatunto ei kuitenkaan antanut periksi jättää sabbatilaisten vangitsemaa vampyyria pulaan. Onneksi muut olivat samaa mieltä. Flint katui herkkää omaatuntoaan ja sääliään kuitenkin välittömästi tajutessaan, ettei heidän pelastamansa Tremere osannut olla kunnolla kiitollinen avusta.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34


Paluu Route 66, -67

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron