Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 26.01.2010 13:23

Seuraavana iltana Sorella havahtui hiukan ennen auringonlaskua siihen, että hänen puhelimensa soi. Myös Kirin heräsi samaiseen puhelimen pirinään.

(Sunnuntai klo 18:50, blood pool: Sorella 8, Kirin 8 [perustuu perjantain tietoihin ja p&p:n, mutta korjataa jos olen blood poolissa väärässä. Laskettu näin: Täysi pooli - heräämisveret kahdelta päivältä])
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 26.01.2010 14:03

Kirin havahtui ja nousi hitaasti. Oli hieman liian aikaista olla liikkeellä. Ulos ei olisi vielä asiaa, mutta hän päätti ravistella itsensä hereille. Hän muisti tapaamisen poliisilaitoksella.

Kirin oikoi kankeita jäseniään. Asunto ei ollut hänelle tuttu, eikä hän kokenut kuuluvansa sinne. Poliisi ja toimittajat tulisivat hakemaan häntä, jos hän ei menisi laitokselle. Yökin oli vasta saapumassa. Miksi juuri silloin huvittaa vähiten nousta, kun siihen on kaikkein eniten aihetta?

Kirin pukeutui jähmeästi ja liikkui asunnossa hitaasti, ympäristöä väsyneesti tarkkaillen, kuin ruususen unilta heränneenä. Hän ei halunnut vastata puhelimeen, koska se ei ollut hänen, mutta pohti kuka toisessa päässä oli? Altair? Vai joku konstaapeli? Hän odotti heräämistään. Kaikki tuntui etäiseltä ja epätodelliselta, mutta kiteytyi hiljalleen todellisemmaksi. Jos puhelin ei hiljenisi, tai Sorella vastaisi siihen, Kirinin olisi pian pakko ottaa itse selvää siitä, kuka soittaja on.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 31.01.2010 14:38

Puhelimen pirinä herätti Sorellan, omasta mielestään liiankin aikaisin. Puolipökerryksissä hän kuitenkin havahtui siihen, että hänen asunnossaan oli joku ylimääräinen. Hetkellisen säikähdyksen ja ällistyksen jälkeen hän kuitenkin tajusi vieraan olevan Kirin, jonka hän itse oli kutsunut edellisenä yönä päivästämään luokseen. Edellisen illan tapahtumat ja lupaus mennä poliisiasemalle palasivat tahmeasti Sorellan mieleen ja puhelimen pirinä raastoi korvia.

"Haloo," Sorella nosti luurin ja vannoi mielessään, että jos asia ei olisi merkittävä, hän kävisi seuraavana yönä hirttämässä soittajan puhelimen johtoon.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 01.02.2010 12:18

"Iltaa, tällä on Altair. pahoittelut aikaisesta herätyksestä mutta halusin varmistaa, että olette tarpeeksi ajoissa liikkeellä." Altairin ääni puhelimen toisessa päässä oli hidas ja väsynyt. Aivan kuin hän olisi valvonut monta vuotta putkeen ja unohtanut, mitä kunnon uni tarkoitti. Hitaudesta huolimatta ääni kuulosti kuitenkin yhtä vakuuttavalta ja itsevarmalta kuin aina ennenkin.

"Kun saavutte Lower Manhattanille, tapaatte poliisiaseman aulassa miehen nimeltä Julius Falck. Hän osaa odottaa teitä. Hän on lakimies ja valvoo teidän oikeuksianne lausunnon aikana. Hän on lisäksi Ventrue ja on siellä kuulemassa tapahtumia Camarillan nimissä. Minä järjestin hänet paikalle, koska hän.... no, sattui olemaan palveluksen velkaa. Hän saattaa tosin olla kiukkuinen aikaisesta herätyksestä. Lausunnon jälkeen herra Falck saattaa esittää teille jotain kysymyksiä koskien ravintolan tapahtumia ja teidän kannattaa vastata totuudenmukaisesti. Tosin tietysti voitte jättää kertomatta asioita, joita hän ei kysy. Muistakaa myös, että meidän asiakkaitamme koskevat tiedot ovat luottamuksellisia. Te olitte paikalla työn merkeissä, mutta Falckin ei tarvitse tietää enempää asiasta. Meidän on suojeltava asiakkaamme, herra Emersonin, oikeuksia. Vaikka meidän tutkimuskohteemme kuoli, asiakkuussuhteemme Emersoniin on yhä voimassa, kunnes hän itse peruu sen."

Altair piti hetken taukoa eikä Sorella voinut olla varma siitä, oliko hän torkahtanut vai miettikö hän vain seuraavaa siirtoaan.

"Tulkaa poliisiasemalta suoraan toimistolle, meillä on puhuttavaa. Eilisen tapahtumat muuttivat asioita melkoisesti. Älkääkä missään nimessä mainitko herra Falckille, sen paremmin kuin kenellekään muullekaan niistä 15.000:ta dollarista jotka meille toimitettiin. Onnea matkaan", Altair lisäsi vielä ja sulki sitten luurin.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 01.02.2010 14:41

Hyvä, Sorella vastasi.

Kirin odotteli vaiti puhelun ajan. He molemmat olivat väsyneitä, mutta Sorella vaikutti kiukkuiselta. Ilme ja ääni kertoivat sen, kun hän nosti luurin ja lausui vastauksen.

Jos kerran Sorella aisti menneitä tuntemuksia kosketuksellaan, se tarkoitti, että tunteet tarttuivat ihmisistä (ja kaiketi vampyyreista) asioihin, ja jäivät niihin. Mahtoi puhelimen luuri saada juuri aikamoisen latauksen.

Puhelun jälkeen Kirin oli valmis lähtemään. Hän halusi kuulla mitä puhelu koski, mutta vielä enemmän saada asian hoidettua pois elämästään.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 01.02.2010 17:15

Kuullessaan Altairin äänen puhelimen toisesta päästä Sorellan kiukku hieman heikkeni ja hän viittasi Kirinin lähemmäksi, jotta tämäkin kuulisi Altairin antamat ohjeet. Altairin pitäessä taukoa Sorellan huono tuuli alkoi hiljalleen muuttua katumukseksi, kun Altair oli joutunut heräämään heidän vuokseen yhtä aikaisin. Hän oli myös kiitollinen tämän avusta ja neuvoista.

Nopeasti puhelun loputtua Sorella korjasi vähän kampaustaan, suori vaatteitaan ja oli sitten itsekin valmis lähtemään poliisiasemalle. Hän epäili, että edessä olisi pitkä yö.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 02.02.2010 11:42

Matka Sorellan kotoa Lower Manhattanille kesti julkisilla kulkuneuvoilla yllättävän kauan. New York oli kaupunki, joka ei koskaan nukkunut ja sen kadut ja junat olivat aina täynnä väkeä. Sorella ja Kirin ajoivat maanalaisella Midtowniin ja vaihtoivat junaa päästäkseen Greenwich villageen. NYPDn päämaja oli kuitenkin helppo löytää, sillä se seisoi jyhkeänä ja arvovaltaisena matalampien talojen keskellä. Sen harmaat kiviseinät olivat nähneet jo monta vuosikymmentä. Suurten kaksoisovien päällä luki tummunein metallikirjaimin "Fidelis ad Mortem". Teksin yläpuolella oli kreikkalaistyylinen päätykolmio, sekin samaa harmaata kiveä kuin koko rakennus. Rakennuksen edustalla seisoskeli neljä sinitakkia polttamassa tupakkaa ja kuluttamassa aikaansa. He vilkaisivat välinpitämättömästi Sorellaa ja Kiriniä, kun he nousivat leveät kiviportaat ylös oville.

Poliisiaseman aula oli jo hiljentynyt illan hämärryttyä. Korkeasta katosta roikkuvat pyöreät maitolasilamput valaisivat himmeästi aulaa ja heijastuivat seinien ja koristepylväiden valkoisesta marmoripinnasta. Peräseinän tummat puupaneelit ja lasikopit erottivat henkilökunnan asiakkaista. Sivuseinillä oli maalauksia kaupungin entisistä poliisipäälliköistä sekä pormestareista. Sorella, joka tunsi okkultisimia, huomasi myös lasikoppien yläpuolella seinässä olevan metallisen laatan, jossa oli säteilevä kolmio ja sen keskellä silmä. Tuo sama valuutastakin tuttu kuvio oli inspiroinut monia kirjailijoita kertomaan mielikuvituksellisia tarinoita Yhdysvaltojen todellisista vallanpitäjistä.

Tummilla puupenkeillä, jotka kiersivät aulan seiniä, istui jonkin verran ihmisiä. Pääasiassa he näyttivät laitapuolen kulkijoilta. Kuitenkin eräs mies nousi melkein heti Sorellan ja Kirinin nähtyään ylös ja harppoi nopeasti heidän luokseen. Mies oli melko lyhyt ja laiha. Hänellä oli yllään hiukan ryppyinen tummanharmaa puku ja kädessään nahkasalkku sekä tumma lierihattu. Miehen vaaleat hiukset oli leikattu 30-luvun tyyliin, mutta hän oli yrittänyt kammata ne muodikkaammin, kuitenkaan täysin siinä onnistumatta. Vaikka Sorella ja Kirin olivat kalpeita, tämä mies näytti aaveelta. Hän oli varmasti eläessäänkin ollut hyvin vaalea, mutta nyt iho oli läpikuultavan valkoinen. Lisäksi hän vaikutti hermostunellta kuin ihminen, joka oli juonut liikaa kahvia (tai mahdollisesti liian vähän). Ulkoisesta olemuksesta päätellen hän oli mies, jolla ei ollut vaimoa, mutta joka olisi kipeästi tarvinnut sellaista. Mies tarjosi kummallekin vuorollaan kylmää kättään:

"Iltaa, te olette Altairin tuttavat, eikö vain? Minä olen Julius Falck ja valvon teidän oikeuksianne. Poliisit eivät pidä siitä, että lakimiehet ovat mukana lausuntojen annossa, mutta heillä ei ole lupaa kieltääkään sitä. Onneksi", Julius päästi kummallisen nauruntapaisen äänen. Ilmeisesti tapauksessa oli jotain huvittavaa, jonka vain lakimies saattoi ymmärtää.
"Teidän pitää ilmoittautua tuolla tiskillä", hän osoitti lasikoppien suuntaan ja jatkoi:
"Käsittääkseni vanhempi konstaapeli McGray tutkii tapausta. Hän on painajainen omalla tavallaan. Minä tulen mukaan ja käytän pääasiassa korviani. Jos joudutte pulaan, käytän myös silmiäni. Ja jos hän kysyy jotain, johon teidän ei tarvitse vastata, minä ilmoitan siitä. Kysyttävää?" Hän katsoi kumpaakin sen näköisenä, kuin olisi mielummin ollut jossain muualla.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.02.2010 12:20

"Kyllä olemme, Kirin Vayun Travis, sekä Sorella Scalzi." Kirin kuunteli Juliuksen puheet ja nyökkäsi myöntyvästi. Oli hyvä, että Julius oli paikalla. Tärkeintä koko asiassa oli masqueraden säilyttäminen ja prinssin lepyttäminen. Siihen Julius oli kaiketi omiaan, koska Altair oli hänet palkannut asiaa hoitamaan.

"Ilmeisesti olet jo kuullut jutun taustat, joten eiköhän hoideta asia saman tien." Kirin kääntyi lähteäkseen osoitetulle tiskille. Hän veti henkeä raskaasti ja verrytti verensä liikkeelle. (-1 veripiste elonmerkkien matkimiseen)
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 02.02.2010 14:34

"Haastattelevatko poliisit meitä yhdessä vai erikseen?" Sorella kysyi tervehdittyään asianajajaa. Samalla hän seurasi Kirinin esimerkkiä elonmerkkejen matkimisessa heidän lähestyessään vastaanottotiskiä. Sorella tiesi, että siitä olisi vain vähäistä hyötyä, koska hänen auransa luultavasti hermostuttaisi heidän kuulustelijaansa joka tapauksessa, mutta hän katsoi parhaaksi välttää ylimääräistä hankaluutta.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 02.02.2010 17:20

"Hän haastattelee teitä yhdessä sillä hänen on annettu ymmärtää, että te tapailette toisianne ja että neiti on kovin järkyttynyt näkemästään ravintolassa", Julius vastasi ja lisäsi nopeasti:
"Toki voitte oikaista tätä käsitystä hänelle. Minä vain ajattelin, että olisi helpompaa hoitaa asia kerralla pois."

Vastaanottotiskin takana istui nuori konstaapeli lukemassa sanomalehteä. Hän valpastui ja suoristi selkänsä, kun kolmikko saapui hänen luokseen.

"Ahaa, te olette viimeiset kuulusteltavat sen ravintolajutun osalta", mies sanoi ja osoitti kädellään aulan perältä oikealle lähtevään käytävään:
"Olkaa hyvä ja menkää tuota käytävää eteenpäin. Kolmas ovi vasemmalla on herra McGreyn huone, hän odottaa teitä jo, vaikka olette näemmä hiukan etuajassa."

Käytävän seinät olivat sitä samaa valkoista marmoria kuin aulankin, mutta lattian kivetys peittyi kokonaan virttyneen, tummanvihreän käytävämaton alle. Tummat puuovet koristivat käytävän kumpaakin puolta ja ovien vieressä oli tärkeän näköiset metalliset laatat, joihin oli kaiverrettu huoneessa työskentelevän nimi. Sean McGreyn oli oli raollaan.

Herra McGrey oli viisissäkymmenissä. Hänellä oli jurot, punakat kasvot, leveät hartiat ja hiukan mahaa. Vaaleanoranssi tukka oli jo hyvää vauhtia harmaantunut. Hän istui kumarassa tumman, puisen pöytänsä ääressä ja puristi toisessa suuressa, ahavoituneessa kädessään kahvimukia. Nähdessään Falckin hän murahti tyytymättömästi ja viittasi lakimiestä istuutumaan oven lähellä olevalle tuolille. Vaivautumatta nousemaan ylös, hän viittasi Sorellan ja Kirinin istuutumaan pöytänsä edessä oleville tuoleille.

"Iltaa. Sean McGrey", hän sanoi ja tarjosi kättään ensin Kirinille ja sitten Sorellalle. Hän mulkaisi Falckin suuntaan:
"Minä en ole murharyhmästä, eikä teitä syytetä mistään. Mutta toki saatte tuoda lakimiehenne mukananne, ei se minun rahapussistani ole pois. Mutta jos ja kun tämä juttu siirretään murharyhmälle, niin suosittelisin pitämään tuon kaverin puhelinnumeron käden ulottuvilla. Saakelin pirulainen jopa lakimieheksi, jos minulta kysytään." McGrey avasi pöydällään olevan nahkaisen kansion ja selasi hajamielisesti muutamia koneella kirjoitettuja paperiliuskoja. Falck kaivoi salkustaan esiin muistilehtiön ja kynän. McGrey siemaisi lopulta ison kulauksen kahvia, siirsi mukin syrjään ja mulkoili Kiriniä ja Sorellaa tuuheiden kulmiensa alta:

"Te olette siis suhteessa? Tapailette toisianne, olenko käsittänyt oikein?" Hän siirsi katsettaan vuoron perään toisesta toiseen ja jatkoi:
"Minä olen tänään kuulustellut jo koko ravintolan henkilökunnan sekä vanhan pariskunnan, joka oli tapahtumahetkellä paikalla. Ilmeisesti herra sai jonkin sairauskohtauksen lähellä teidän pöytäänne, olenko oikeassa? Voitteko kertoa, kävittekö hänen kanssaan jonkin keskustelun ennen sitä? Käsittääkseni mies oli tullut puhumaan teille, mutta ei ilmeisesti sairauskohtauksen vuoksi kyennyt muistamaan, mitä asia koski. Hän ei myöskään omien sanojensa mukaan tuntenut teitä. Tunsitteko te hänet?"

Julius Falck vaihtoi toisen jalan toisen päälle tuolillaan, mutta muuten seurasi hiljaisuus. Oli vaikea sanoa, oliko McGrey tarkoituksellisesti aloittanut keskustelun asialla, mikä ei suoranaisesti liittynyt vainajaan, vai oliko se puhdas vahinko.

(Sunnuntai klo 20:50, blood pool: Sorella 7, Kirin 7 )
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 502
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Seuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron