Kirjoittaja kardinaali » 02.02.2010 17:20
"Hän haastattelee teitä yhdessä sillä hänen on annettu ymmärtää, että te tapailette toisianne ja että neiti on kovin järkyttynyt näkemästään ravintolassa", Julius vastasi ja lisäsi nopeasti:
"Toki voitte oikaista tätä käsitystä hänelle. Minä vain ajattelin, että olisi helpompaa hoitaa asia kerralla pois."
Vastaanottotiskin takana istui nuori konstaapeli lukemassa sanomalehteä. Hän valpastui ja suoristi selkänsä, kun kolmikko saapui hänen luokseen.
"Ahaa, te olette viimeiset kuulusteltavat sen ravintolajutun osalta", mies sanoi ja osoitti kädellään aulan perältä oikealle lähtevään käytävään:
"Olkaa hyvä ja menkää tuota käytävää eteenpäin. Kolmas ovi vasemmalla on herra McGreyn huone, hän odottaa teitä jo, vaikka olette näemmä hiukan etuajassa."
Käytävän seinät olivat sitä samaa valkoista marmoria kuin aulankin, mutta lattian kivetys peittyi kokonaan virttyneen, tummanvihreän käytävämaton alle. Tummat puuovet koristivat käytävän kumpaakin puolta ja ovien vieressä oli tärkeän näköiset metalliset laatat, joihin oli kaiverrettu huoneessa työskentelevän nimi. Sean McGreyn oli oli raollaan.
Herra McGrey oli viisissäkymmenissä. Hänellä oli jurot, punakat kasvot, leveät hartiat ja hiukan mahaa. Vaaleanoranssi tukka oli jo hyvää vauhtia harmaantunut. Hän istui kumarassa tumman, puisen pöytänsä ääressä ja puristi toisessa suuressa, ahavoituneessa kädessään kahvimukia. Nähdessään Falckin hän murahti tyytymättömästi ja viittasi lakimiestä istuutumaan oven lähellä olevalle tuolille. Vaivautumatta nousemaan ylös, hän viittasi Sorellan ja Kirinin istuutumaan pöytänsä edessä oleville tuoleille.
"Iltaa. Sean McGrey", hän sanoi ja tarjosi kättään ensin Kirinille ja sitten Sorellalle. Hän mulkaisi Falckin suuntaan:
"Minä en ole murharyhmästä, eikä teitä syytetä mistään. Mutta toki saatte tuoda lakimiehenne mukananne, ei se minun rahapussistani ole pois. Mutta jos ja kun tämä juttu siirretään murharyhmälle, niin suosittelisin pitämään tuon kaverin puhelinnumeron käden ulottuvilla. Saakelin pirulainen jopa lakimieheksi, jos minulta kysytään." McGrey avasi pöydällään olevan nahkaisen kansion ja selasi hajamielisesti muutamia koneella kirjoitettuja paperiliuskoja. Falck kaivoi salkustaan esiin muistilehtiön ja kynän. McGrey siemaisi lopulta ison kulauksen kahvia, siirsi mukin syrjään ja mulkoili Kiriniä ja Sorellaa tuuheiden kulmiensa alta:
"Te olette siis suhteessa? Tapailette toisianne, olenko käsittänyt oikein?" Hän siirsi katsettaan vuoron perään toisesta toiseen ja jatkoi:
"Minä olen tänään kuulustellut jo koko ravintolan henkilökunnan sekä vanhan pariskunnan, joka oli tapahtumahetkellä paikalla. Ilmeisesti herra sai jonkin sairauskohtauksen lähellä teidän pöytäänne, olenko oikeassa? Voitteko kertoa, kävittekö hänen kanssaan jonkin keskustelun ennen sitä? Käsittääkseni mies oli tullut puhumaan teille, mutta ei ilmeisesti sairauskohtauksen vuoksi kyennyt muistamaan, mitä asia koski. Hän ei myöskään omien sanojensa mukaan tuntenut teitä. Tunsitteko te hänet?"
Julius Falck vaihtoi toisen jalan toisen päälle tuolillaan, mutta muuten seurasi hiljaisuus. Oli vaikea sanoa, oliko McGrey tarkoituksellisesti aloittanut keskustelun asialla, mikä ei suoranaisesti liittynyt vainajaan, vai oliko se puhdas vahinko.
(Sunnuntai klo 20:50, blood pool: Sorella 7, Kirin 7 )