Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 03.02.2010 11:13

Sorella olisi halunnut ryhtyä vastailemaan poliisin kysymyksiin, mutta koska heidän yhteinen haastattelunsa oli selitetty sillä, että hän ujosteli ilman tuttua seuraa, hän katsoi parhaaksi odottaa Kirinin puhuvan ensin. "Itsenäisenä naisena" Sorella oli tottunut hoitamaan omat asiansa, ja perheen ainoana tyttärenä tottunut saamaan tahtonsa läpi, mutta hän tiesi myös, koska oli parempi antaa muiden puhua. Hän ei pitänyt poliisin asenteesta heitä kohtaan, mutta katsoi parhaaksi antaa asian olla.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 03.02.2010 18:22

Kirin vilkaisi Sorellaa, mutta kun näytti siltä, että Sorella ei ollut sanomassa mitään, hän avasi suunsa:

"Enpä tiedä mitä meidän suhteemme asiaan vaikuttaa. Joka tapauksessa tämä on vapaa maa."

Kirin tiesi rotuennakkoluuloista, kuten kaikki muutkin. Hän toivoi, että mikä tahansa hermostuneisuus tai salailu, mitä McGrey heissä näki, menisi sen piikkiin.

"Me olimme syömässä ystävinä, tai siis menossa syömään. Emme me mitään ehtineet varsinaisesti syödä, ennen kuin se herra tuli meidän luoksemme. Onko hän kunnossa? Emme me tunne häntä. Hän ilmestyi yhtäkkiä siihen, ihan punaisena kasvoistaan. Me emme tiedä mitä hän koitti sanoa, emmekä tajunneet mitä oli tapahtumassa, kunnes mies kaatui ja vei melken pöytämme mukanaan. Varmaan hän yritti pyytää apua. Minä meinasin sännätä hakemaan apua keittiöstä, kun sitten joku huusi, ja se toinenkin mies makasi maassa. Kamalaa. Ja paikan hieman kokki sekosi. Ihan ymmärrettävää häneltä, näin jälkikäteen ajatelleen, ellei hän sitten ollut... Mutta ainakaan minä en todella aio syödä siellä enää ikinä."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 03.02.2010 21:49

"Meidän keskinäisellä suhteellamme ei tosiaankaan pitäisi olla mitään tekemistä tutkimuksen kannalta," Sorella sanoi Kirinin lopetettua. "Ja toivonkin, ettei siitä tehdä suurta numeroa. Perheeni Bostonissa tuskin olisi mielissään, jos Scalzien nimi joutuisi sekoitetuksi tällaiseen... tapaukseen." Sorella koetti välttää määrittelemästä tarkoittiko hän nyt murhajuttua vai hänen ja Kirinin välille kuulustelua varten luotua lumesuhdetta.

"Se pyörtynyt herra oli täysin ennestään tuntematon." Sorella jatkoi. "Eikä uhrikaan vaikuttanut tutulta. Kaikki tapahtui kovin äkkiä, enkä edes kiinnittänyt huomiota kuolleeseen ennen kuin kuulin huutoa."
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 04.02.2010 10:25

McGrey kuunteli kumpaakin ja murahteli aina välillä. Kun Sorella vielä puhui heidän suhteestaan, hän antoi leveän virnistyksen ja naurahti:
"Ei se minua henkilökohtaisesti kiinnosta, hyvä neiti. Minun puolestani te saatte tapailla ketä huvittaa. Minä koitan vain selvittää taustoja. Miksi te olitte siellä", hän otti esille mustekynän ja kirjoitti jotain papereihin:
"Hyvä, hyvä. Te olitte syömässä 'ystävinä'. Ja olette kumpikin aivan varmoja siitä, että ette olleet aikaisemmin tavanneet sitä vanhaa miestä. Herra Lytton on hänen nimensä. George Lytton." Hän odotti hetken ja näytti sitten synkistyvän jatkaessaan:

"Vainaja on tunnistettu herra Emet Mandelbaumiksi. Hän työskenteli erään merkittävän firman keskijohdossa ja hänellä tietääkseni oli lupaava ura edessään. Hän oli yksi niitä menestyviä nuoria miehiä, joilla oli koko tulevaisuus edessään", McGrey vilkaisi Kiriniä ja kurtisti kulmiaan mahdollisesti tutkiakseen tämän reaktioita tai osoittaakseen jonkinlaista halveksuntaa.
"Hän ei siis ollut teille kummallekaan tuttu? Tämä herra Mandelbaum? Oletteko koskaan aikaisemmin kuulleet hänestä tai tavanneet häntä?" hän kysyi katsoen kumpaakin vuorollaan.
"Vainajalle suoritetut lääketieteelliset tutkimukset eivät ole vielä valmiit, mutta kaikki viittaa murhaan. Spekulaatioitakin murhatavasta on jo heitelty ilmaan. Nyt haluaisinkin kuulla teidän omin sanoin kertovan, mitä eilen tapahtui. Mihin aikaan tulitte ravintolaan, mitä te näitte, miten toimitte ennen poliisien tuloa paikalle ja satuitteko näkemään mitään, minä korostan mitään, mikä olisi voinut jäädä joltain muulta huomaamatta ja mikä voisi auttaa tapauksen selvittämisessä?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 04.02.2010 13:32

Kirin kurtisti kasvojaan. Tapaus sattui eilen, mutta oli silti vaikeata sanoa, miten asiat täsmälleen olivat tapahtuneet.

"Mandelbaum ei ole, tai ollut tuttu. Taitaa olla saksalainen."

Kirin hymyili heikosti McGraylle.

"Minä olen toimittaja. Me toimittajatkin teemme taustatutkimusta. Mutta että mies siis on murhattu? Hänet varmaan sitten myrkytettiin, veikkaisin. Minä syyttäisin kokkia, tai jotain tarjoilijaa."

Kirin vilkaisi Sorellaa, kuin merkittävästi.

"Me keskustelimme siitä eilen, sitten paikalta poistuttuamme. Mietimme, että oliko se murha. Sorella näki vainajalla haavoja, mutta minusta ne ovat varmaan olleet hänellä jo aikaisemmin. En minä ainakaan nähnyt kenenkään käyvän hänen kimppuunsa. Ensin me istumme rauhassa, tyhjässä salissa, ja sitten yks kaks eräs mies tuupertuu pöytäämme vasten ja sitten toinen kuolee omaansa. Ei siellä ollut mitään tappelua, eikä itse asiassa ketään, kun se tapahtui. Tai oikeastaan joku tarjoilija taisi huomata kuolleen miehen ennen meitä. Ja sitten kokki esti pääsyn keittiöön, mutta koska joku sanoi jo soittaneensa poliisit, en ruvennut väittelemään siitä. Ihmettelin vain, miksi poliisit, eikä ambulanssia. Sairastuneen miehen, Lyttonin, rouva oli ilmeisesti tehnyt jotakin, mikä taas oli saanut kokin pois tolaltaan. Pian sitten poliisi jo saapuikin, kun tilanne oli vähän rauhoittunut."

Kirin oli toimittaja, ja tiesi, että juttu oli kiinnostava. Falck ei kenties pitäisi siitä, että Kirin venyttäisi juttua lisää. Mutta toimittajan pitää saada tietonsa, ja McGrayn piti uskoa, että Kirin oli toimittaja. Sitä paitsi häntä kiinnosti.

"Mistä te tiedätte, että kyseessä oli murha? Sanoitte, ettei testien tulokset ole vielä valmiit. Onko myrkkyä kuitenkin löydetty? Mistä? Keittiöstäkö? Kokilta? Vai rva Lyttonilta? Missä firmassa vainaja työskenteli? Kuka hänet tunnisti?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 04.02.2010 15:23

Sorella teki parhaansa pitääkseen hymyn kurissa Kirinin äkkiä muuttuessa kuulustelijaksi. Hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan sellaista tapaa kääntää koko lausunnon antamista päälaelleen. Keino oli hänen mielestään hyvä, mitä hämäykseen tuli. Sorella mietti samalla, mitä vastaisi, jos poliisi kysyisi häneltä suoraan jotakin. Hänhän kuitenkin oli myöntänyt koskettaneensa vainajaa ja nähneensä tämän kaulassa "haarukanpiston", kuten hän oli hampaanjäljet koettanut selittää.

Siinä asiaa pohtiessaan hän tuli ajatelleeksi, että jos tapahtumat eivät olisi sattuneet niin nopeasti hän olisi ehkä itse vielä voinut koettaa saada haavat umpeen, mutta siinä hässäkässä asia ei ollut juolahtanut hänen mieleensä. Ja paikalla oli ollut liikaa silminnäkijöitä, jotka olisivat ehkä pitäneet hänen tekemisiään omituisina.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 05.02.2010 11:51

McGrey näytti ärsyyntyneeltä Kirinin esittäessä kysymysryöppynsä. Hän siemaisi jo kylmennyttä kahviaan, irvisti ja vastasi:

"Sitä aletaan oikein kyselemään ja esittämään omia spekulaatiota, mikäs sinä oikein luulet olevasi, Sherlock Holmes vai?" Hän katsoi Sorellaa ja sitten taas Kiriniä ennen kuin jatkoi:

"Myrkkyä vai? Sinullapa on oiva ratkaisu käden ulottuvilla. Ja syytettykin valmiina. Meidän pitäisi varmaan palkata noin nokkela kaveri meille töihin, niin ei murharyhmää enää tarvittaisi." McGrey tuhahti ja virnisti.
"Sinänsä myrkky on mielenkiintoinen yhdistelmä sen kanssa, mitä ruumiissa oli päällepäin nähtävissä. Muutkin ravintolassa olleet olivat huomanneet sen, mutta käsittääkseni te olitte ensimmäisinä tutkimassa vainajaa?" McGrey siemaisi uudelleen kylmää kahviaan ja irvisti jälleen.

"Muiden silminnäkijöiden mukaan te näitte ruumiissa jotain jälkiä, hekin toki näkivät, mutta teillä taisi heti silloin olla jo jotain spekulaatiota asiasta?" Hän katsoi nyt Sorellaa kysyvästi.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 05.02.2010 20:57

"Yritin kokeilla uhrin pulssia ja huomasin kaksi pientä pistohaavaa, aivan kuin joku olisi tökännyt häntä kaulaan haarukalla," Sorella painoi kaksi sormea harallaan kaulalleen. "Tiedättehän... sellaisella, jolla fondue padasta kalastetaan sattumia. Tai jonka kärjessä jouluna paahdetaan vaahtokaramelleja takassa. Jossa on kaksi piikkiä."

Sorella piti pienen tauon. "Luuletteko, että jotakin sellaista käytettiin murha-aseena? Hyh... Ajatella, että ravintola saattaa jatkaa vielä haarukkamurhan jälkeenkin toimintaansa ja joku onneton asiakas saattaa saada käyttöönsä haarukan, jota on käytetty toisen ihmisen hengen riistämiseen. Karmeata..."
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 08.02.2010 16:52

McGrey kuunteli Sorellaa, vilkuili välillä papereitaan ja kävi ilmeeltään entistä synkemmäksi. Kun Sorella lopetti, hän päästi turhautuneen kuuloisen huokauksen ja murahduksen sekaisen äänen. Hän näytti olevan aikeissa kysyä jotain muutakin, mutta silloin Julius Falck päätti, että he olivat keskustelleet tarpeeksi.

"Herra McGrey, te olette saaneet asiakkailtani lausunnon ja kysyneet heiltä lisäksi sellaisiakin asioita, joilla ei sinänsä ole tutkimusten kannalta merkitystä", hän käveli pöydän viereen ja juro McGrey nosti katseensa kohti Juliusta aivan kuin hänet olisi opetettu siihen.
"Te olette saaneet heiltä kaiken tarpeellisen. Te ette kysy heiltä enää mitään muuta ettekä enää tarvitse heidän todistustaan", Julius sanoi ja McGrey laski katseensa. Hetken aikaa oli hiljaista, McGrey ainoastaan tuijotti papereitaan, kunnes katsoi jälleen Kiriniä ja Sorellaa ja sanoi:

"Te olette vapaat lähtemään, mutta pysytelkää meidän tavoitettavissamme. Saatamme tarvita teitä vielä, sillä te voitte olla merkittäviä todistajia..."
Lause katkesi, sillä Julius iski kämmenensä McGreyn pöytää vasten sellaisella pamauksella, että McGrey katsoi häneen hämmennyksissään ja vihoissaan.
"He eivät ole merkittäviä todistajia, kirjoittakaa se papereihinne. Teillä on jo merkittävät todistajat, ravintolan henkilökunta." Juliuksen ääni oli käskevä ja ärsyyntynyt. McGrey alkoi kirjoittaa jotain papereihinsa ja mumisi samalla, että Sorella ja Kirin olivat vapaat lähtemään, kuten hän oli jo ilmoittanutkin.

Julius Falck harppoi nopeasti pitkin käytävää poliisiaseman aulaan ja siitä pihalle. Heti portaiden yläpäässä hän otti esiin metallisen tupakkarasian, tarjosi toisillekin tupakkaa ja sytytti sitten omansa. Vaikka tupakka ei fyysisesti voinutkaan enää vaikuttaa Juliukseen, se näytti joka tapauksessa rauhoittavan häntä.
"Te olitte teräviä", Julius sanoi vedettyään muutaman henkosen.
"McGrey yritti saada teidät nalkkiin, hän epäili teitä alusta asti. Hän toivoi, että te olisitte sanoneet jotain sellaista, joka olisi ollut ristiriidassa muiden lausuntojen kanssa. Hän veti kuitenkin vesiperän, mutta pelkään, että murharyhmä haluaa vielä jossain vaiheessa kuulustella teitä." Julius pudotti tupakan maahan ja polki sen jalallaan sammuksiin.

"Minun on palattava muiden askareideni pariin. Pidän McGreyta silmällä. Onko teillä jotain sellaista tähän tapaukseen liittyen, jonka haluatte kertoa minulle, mutta jätitte kertomatta McGreylle? En teidä kertoiko Altair, mutta minä raportoin tämän Camarillan auktoriteeteille. Käsittääkseni Altair halusi välttää sen, että te joutuisitte kohtaamaan heidät henkilökohtaisesti. Käsittääkseni tämä liittyy jotenkin meidän kaltaisiimme?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 08.02.2010 17:40

Kirin kieltäytyi savukkeesta, mutta kiitti asianajo-avusta.

"No, kyllä, sanoisin, että asia liittyy kaltaisiimme, mutta ihan joltain toiselta taholta. Me emme olleet siellä syömässä emmekä juomassa, vaan asioilla. Siellä oli joku muukin, jota emme odottaneet, emmekä nähneet. Me emme arvanneet, että joku muu olisi ollut paikalla, ja edelleen ainoa todiste siitä on yksi slaagi ja yksi kuolema. Se joku päätti jättää oman metkunsa meidän ongelmaksemme, ja häipyi ilmeisesti äkkiä paikalta."

"Olisi kiva tietää, kuka noin hauskan tempun teki" Kirin lisäsi vielä. "Mutta älkää antako meidän pidätellä teitä, herra Falck. Ja kiitos vielä."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron