Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

Itse peli. Täällä voidaan pelata peliä eteenpäin farp-muotoisena. Lisäksi pj päivittää tärkeimmät asiat tänne jokaisen p&p tai mese session jälkeen, jotta juonen seuraaminen onnistuu jokaiselta pelaajalta helposti.

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 08.02.2010 18:36

Sorellakaan ei ottanut vastaan tarjottua savuketta. Hänen äitinsä oli joskus polttanut kotona, mutta aina sanonut, että hienot naiset eivät tupakoineet julkisesti. Sorella ei ollut koskaan itse tajunnut, mitä niin erityistä jotkut näkivät kyseisessä toiminnassa.

Myös Sorella kiitti asianajajaa avusta, mutta hänelläkään ei oikeastaan ollut lisättävää siihen, mitä asianajaja oli jo kuullut.

"Sen voin sanoa," hän kuitenkin huomautti, "että, jos olisin tullut asiaa ajatelleeksi olisin ehkä vielä pystynyt peittämään uhrin kaulassa olleet jäljet. Ajatukseni vain eivät liikkuneet tarpeeksi nopeasti siinä tilanteessa, ja veren vähyys olisi luultavasti havaittu kuitenkin tutkimuksissa. Ja se haarukka... no se nyt oli sellainen hätävale."

"Ja rehellisen ollakseni," Sorella vielä sanoi mietittyään hetken. "Me itseasiassa tiesimme uhrin, emme varsinaisesti tunteneet. Hän tuli esiin, kun eräs tutkimus sivusi huumebisneksiä kaupungissa, mutta hänen roolinsa asiassa ei ollut mitenkään merkittävä. Emmekä mitenkään voineet tietää, että hän olisi samana iltana kanssamme samassa ravintolassa."

Sorella ei olisi halunnut paljastaa asiaa asianajajalle, mutta jos camarillan tutkijat saisivat selville, että Kirin oli käynyt kyselemässä kaltaisten pyörittämästä paheiden pesästä Mandelbaumista heidän edeltävä yhteytensä tähän paljastuisi kuitenkin ja voisi näyttää pahalta. Oli ehkä parempi, että camarilla kuulisi sen heiltä itseltään, sellaisessa muodossa, jossa he tahtoivat asian esittää.

"Asianajajana te tietenkin ymmärrätte, ettemme tahdo sekoittaa Altairin asiakkaita tähän onnettomaan sattumaan." Sorella vielä lisäsi, jotta välttyisi antamasta mitään ylimääräisiä selityksiä heidän yhteydestään Mandelbaumiin.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 09.02.2010 12:19

Julius näytti hetken kiinnostuneelta kuullessaan, että Mandelbaumin nimi oli tullut esiin Sorellan ja Kirinin tutkimuksissa, mutta ilmeisesti hän oli liian hienotunteinen tarttuakseen siihen tai sitten hän punnitsi mielessään, että siihen takertumisesta ei kuitenkaan olisi ollut hänelle iloa.

"No, ei tämä niin vakavaa ole", hän sanoi lopuksi. "New Yorkissa tapahtuu paljon tällaista ja vielä paljon pahempaa. Mikä tapauksesta tekee näinkin kiinnostavan meille on se, että te satuitte olemaan paikalla. Tehän kuitenkin kumpikin tunnustatte ruhtinaan auktoriteetin ja olette siis sitä kautta camarillalaisia?" Julius katsoi Kiriniä mietteliäänä.

"Ruhtinas ja hänen neuvonantajansa saattavat nähdä tämän hyökkäyksenä Camarillaa vastaan, eikä vain rutiininomaisena sabbatilaisten ruokailuna. Meitä kiinnostaakin tulevina öinä se, joutuvatko muut camarillalaiset todistamaan vastaavanlaisia tilanteita. Toivottavaa tietysti olisi, että tämä oli vain jokin päähänpisto tai sitten jotain henkilökohtaista teille, ei sinänsä sille, mitä te edustatte. Muuten se voi merkitä sotaa."

Julius vilkaisi taskukelloaan ja pudisti päätään. Hän oli edelleen väsyneen ja levottoman oloinen, joskin hivenen rentoutuneempi kuin aikaisemmin. Sitten hän laittoi lierihatun päähänsä ja astui muutaman portaan alas lähteäkseen. Hän kuitenkin kääntyi vielä katsomaan toisia ja sanoi:

"Minä en tiedä mitä teille on opetettu, mutta itse en olisi mennyt tekemään ruumiille mitään. Mitä vähemmän vetää huomiota itseensä sen parempi. Jäljille tuskin olisi voinut tehdä mitään." Hän ei kuulostanut kovin vakuuttavalta, mutta hän näytti empivän hetken. Lopulta Julius näytti tehneen jonkin päätöksen itsensä kanssa ja sanoi:
"Altair varmasti osaa arvostaa sitä haarukkaideaa. Se oli ihan toimiva vaihtoehto, etenkin kun myrkky otettiin mukaan. Ehkä se antaa murharyhmälle mietittävää, vaikka he ammattilaisina toki aika äkkiä oivaltavat, ettei niin ole voinut käydä. Mutta se voisi vetää heidän mielenkiintoaan pois rouva Lyttonin lausunnosta. Minä näin paperit McGreylla. Rouva Lytton oli myös nähnyt jäljet ja päätynyt siihen, että uhri oli täytynyt myrkyttää, koska verta ei näkynyt missään. Mutta hän ei ollut keksinyt pienille pistojäljille ja myrkylle muuta selitystä kuin käärmeen. Hän oli myös sanonut, ja McGrey oli jostain syystä kirjoittanut sen ylös, ettei hän voinut ymmärtää miten käärme voisi ilmestyä tyhjästä ja kadota jälkiä jättämättä. Minä...", Julius mietti hetken ja sanoi sitten hiukan kovuutta äänessään:
"Minä en aio mainita rouva Lyttonin lausuntoa raportissani Camarillalle. Mutta arvelin, että te ja Altair haluaisitte kuulla siitä. Hyvää yönjatkoa." Julius kääntyi ja kiiruhti ripeästi autolleen, joka oli parkkeerattu toiselle puolelle katua.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 09.02.2010 15:07

Sorella laski kätensä Kirinin käsivarrelle.

"Toivottavasti et harmistunut siitä, että viittasin käyntiisi Minskissä Mandelbaumin tutkimusten yhteydessä", hän sanoi. "Jos camarilla pistää nokkansa meidän, ja Altairin, asioihin he olisivat saaneet kuulla siitä ennemmin tai myöhemmin. Sinähän kuitenkin kyselit Mandelbaumista siellä ja tapasit sen, mikä-hänen-nimensä-olikaan. No... Meikäläisiä joka tapauksessa."
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 09.02.2010 19:05

"Totta toki" Kirin sanoi Falckille hieman hermostunut hymy kasvoillaan, "ruhtinaalle se mikä ruhtinaalle kuuluu, enkä tarkoita sitä mitenkään epäkunnioittavasti. Minusta rikos oli nimenomaan Masqueradea vastaan, ja minä ainakin otin sen Camarillalaisena. Siksi tulin tänne tänään."

Kun Falck oli kadonnut Kirin katsoi Sorellaa tuimasti.

"Hänen nimensä on Rufus. Joka, vaikka onkin tietääkseni ventrue, osaa varmaan pitää asiakkaansa salaisuuden paremmin kuin sinä. Minä olin Rufuksen asiakas, eikä rufuksen tarvitse kertoa minun asioistani kenellekään, varsinkin jos asiakas maksaa. Juuri kun minä pääsin sanomasta, että me olimme tapauksessa sivullisia, sinä sanoit, että me tunsimmekin Mandelbaumin! Kyllä minä tiedän, että minun klaanini jäsenten sanaan ei noissa piireissä luoteta. Nyt Falck on aivan varma, että minä olen kurkkuani myöten sotkeutunut asiaan. Ja sanoit vielä, että vainaja liittyy suoraan Altairin asiakkaaseen."

Kirin oli huonotuulinen, mutta jatkoi sitten: "Älä enää puhu minun tekemisistäni Falckille, tai kenellekään joka tulee edustamaan Camarillaa. Ei heidän tarvitse kuulla kaikkea meiltä. Ottakoon itse selville, jos pystyvät. Mennään Altairin luo. Hänen täytyy kuulla tuosta käärmejutusta. Hänen maineensa taitaa nyt olla pahasti vaakalaudalla."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 09.02.2010 19:56

"Käärmeet?" Sorella ihmetteli. "Ja Altair? Ai pahus. Moinen ajatus ei juolahtanut pieneen mieleenikään. Ja mistä minä muka olisin voinut tietää, että sinä maksoit Rufukselle siitä, että hän pitää suunsa kiinni? Siitä ei ollut mitään puhetta. Sinun käsitykseni epäilyjen välttämisestä on hieman erilainen kuin minulla."

Sorella oli hetken hiljaa. "Sitä paitsi", hän vielä lisäsi. "Mikä antaa sinulle oikeuden arvostella minua? Jos Altair haukkuu minut pystyyn tästä olen valmis nielemään sen, mutta älä sinä luule voivasi komentaa minua."

Matkalla Altairin toimistolle Sorella piti yllä jäistä hiljaisuutta Kiriniä kohtaan. Osa hänen kiukustaan kuitenkin johtui epäilyksestä, että Kirin oli ollut oikeassa moittiessaan häntä; se oli kuitenkin asia, jota hän ei koskaa, ei koskaan suostuisi myöntämään miehelle.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 10.02.2010 12:47

Matka poliisiasemalta toimistolle ei ollut pitkä, joten Kirinin ja Sorellan ei tarvinnut kauaa olla hiljaisuudessa. He saattoivat kuulla jo rappukäytävään asti, että Altairilla oli vieras - eikä tämä kuulostanut lainkaan iloiselta vieraalta. Jasmine tervehti heitä hymyillen ujosti ja nyökkäsi päällään Altairin huoneen suuntaan.

"Te voitte mennä sisään, Altair odottaa teitä", Jasmine sanoi ja lisäsi:
"Herra Emerson on tullut käymään ja hän on saanut viskiä, se teki hänestä puheliaan."

Huoneen ovi oli auki ja Sorella ja Kirin saattoivat nähdä Emersonin selän, kun tämä seisoi Altairin pöydän edessä.

"...ja nyt ne hyeenat ovat minun ovellani. Minun maineeni on mennyttä!" Emerson karjui ja läikytti samalla viskiä matolle. Altairin ilmeestä saattoi päätellä, ettei hän enää kauaa sietäisi sellaista riehumista. Hän huomasi Sorellan ja Kirinin ovella ja viittasi heitä tulemaan sisään.

"Herra Emerson, tässä ovat apulaiseni Sorella Scalzi ja Kirin Travis. Sorella, Kirin, herra Emerson." Altair esitteli heidät ja Emerson kääntyi katsomaan tulijoita naama punoittaen.

"Naisia ja ulkomaalaisia", hän tuhahti ja vetäytyi vähän sivummalle, jotta toiset saattoivat halutessaan istuutua. Emerson itse päätti selvästikin seistä mielummin.

Emerson oli arvokkaasti harmaantunut, tukeva herrasmies, jolla oli päällään erittäin kallis puku. Hänen arvokkuuttaan kuitenkin heikensi se, että hänen naamansa punoitti alkoholista ja hänen silmiensä alla oli tummat pussit. Ilmeisesti Mandelbaumin kuolema oli aiheuttanut toimitusjohtajalle huolia.

"Rauhoittukaa toki, herra Emerson", Altair sanoi kylmästi:
"On vaikeaa uskoa, että teidän maineenne olisi pilalla sen vuoksi, että keskijohdossanne oleva herrasmies on kuollut. Vaikka toimittajat kyselisivätkin teiltä..", Altair ei saanut lausettaan loppuun, kun Emerson teki teatraalisen liikkeen kädellään ja huudahti:

"Hänet on murhattu! Kaikki lehdet kirjoittavat siitä. Ja huomiota kiinnitetään hänen menestykseensä minun firmassani. MINUN!" Hän löi kätensä rintaansa vasten ja lyyhistyi huoneen nurkassa olevaan nojatuoliin, jota harvoin käytettiin.
"Minun firmani, minun maineeni", Emerson mutisi ja painoi pään kämmentään vasten.

Altair vilkaisi toisia ja pudisti kevyesti päätään. Ilmeisesti Emerson oli ollut toimistolla jo jonkin aikaa murheineen. Jasmine tuli sisään ja täytti Emersonin viskilasin. Altair otti esille vesipiippunsa.

"Mennäkseni liikeasioihin", hän aloitti: "Nyt kun tutkimuskohteemme on kuollut, asiakassuhteenne meihin luonnollisesti puretaan."

Emerson nosti päätään ja katsoi Altairia hämmentyneenä:
"Miten niin puretaan? Minähän palkkasin teidät selvittämään, mitä hämäräpeliä Mandelbaum piti." Hän nousi seisomaan ja näytti jälleen kiivastuvan:
"En minä sano suhdetta irti! Teidän väitetään olevan koko Yhdysvaltojen paras etsivä, selvittäkää tämä asia sitten minulle!"

Altair keskeytti piippunsa sytyttämisen ja katsoi silmiään räväyttämättä Emersonia:
"Herra Mandelbaum on kuollut. Jos me tutkimme yhä hänen tapaustaan, me sotkeudeumme murhaan."

"No sitten sotkeudutte!" Emerson kivahti "Tehän olette etsivä ja kuulemma siinä mestari! Selvittäkää minulle, kuka hänet murhasi ja miksi!"

Altair liikahti levottomasti ja loi Emersoniin äkkiä tiukan katseen. Hänen pupillinsa olivat muuttuneet kultaisiksi ja emerson tuntui jäävän katseen vangiksi. Sitten Altair kuitenkin näytti muuttavan mielensä ja käänsi katseensa syrjään:
"Jos me lähdemme selvittämään murhaa, me onnistumme siinä. Minä ja apulaiseni. Me emme koskaan epäonnistu. Mutta tutkimuksen tulokset saattavat olla sellaisia, että te ette halua kuulla niitä. Lisäksi 15.000 dollaria on liian pieni summa murhan selvittämisestä."

Emerson naurahti:
"Tuplaa sitten hinta. Sillä ei ole väliä, minulla on rahaa. Ja mitä tuloksiin tulee", hän heilautti kättään: "Mikään ei voi järkyttää minua. Minä haluan kuulla kuka on tämän takana ja miksi. Ja minä maksan teille siitä, että te selvitätte sen." Hän nousi tuolilta ja vilkaisi kelloaan.

"Minun on mentävä. Laatikaa sopimus ja lähettäkää se sihteerilleni, niin minä allekirjoitan sen. Tai tulen tänne huomenna, miten vain. Mutta nyt minun pitää lähteä", Emerson lähti huojuvin askelin ulos huoneesta. Hän oli selvästikin mies, joka ei sietänyt vastaväitteitä.

"Neljäkymmentä tuhatta", Altair sanoi hänen peräänsä. Emerson vilkaisi taakseen ja nyökkäsi:
"Neljäkymmentä tuhatta, selvä on."

Kun toimiston ovi oli kolahtanut kiinni Emersonin jälkeen, Altair kääntyi katsomaan Sorellaa ja Kiriniä:
"Haluatteko te olla vielä mukana tässä murhajutussa? Sillä se tämä on. Ja me tulemme nyt aivan varmasti törmäämään hämärämpiin yhteyksiin, kuin mitä Emerson voi kuvitella. Mutta minä haluan selvittää tämän. En rahan vuoksi, vaikka sekin toki kiehtoo, vaan henkilökohtaisista syistä. Emerson uskoo, että Mandelbaumin murha oli hyökkäys häntä vastaan ja Camarilla taas uskoo, että se oli hyökkäys masqueradea vastaan ja sitä kautta Camarillaa. Ja minä en ole yhtään sen egosentrisempi kuin hekään."

Hän alkoi jälleen sytyttää piippuaan.
"Miten teillä meni poliisiasemalla?"
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 10.02.2010 15:00

Kireys kaksikon välillä paljasti, että kaikki ei sujunut kuin näytelmissä.

"Poliisin kanssa meni hyvin. Olisimme saattanet selviytyä ilman Falckiakin." Kirin vilkaisi Sorellaa kohti. "Mutta nyt Falck tietää, että Mandelbaum liittyy sinuun ja asiakkaaseesi. Ja jos mitä me Falckilta kuulimme on totta, se voi muuttaa ruhtinaan suhtautumista asiaan. Falck sanoi, että rva Lytton - nainen, joka harhautti henkilökuntaa samalla kun hänen miehensä toi viestinsä meille - oli puhunut poliisille käärmeistä. Rva Lytton uskoi, uhrin haavojen perusteella, että hänen kimppuunsa oli käynyt käärme, joka oli ilmestynyt tyhjästä ja kadonnut yhtä mystisesti. Siinä valossa sanoisin, että todellisuudessa teko oli kohdistettu New Yorkin kuuluisinta setiittiä vastaan, jotta tämän toimisto saataisiin näyttämään salamurhien tekijältä, tai pahemmalta, Camarillan silmissä."

"Falck sanoi..." Kirin katsoi puolestaan Altairia arvioiden, "että ei aio kertoa ruhtinaalle rva Lyttonin lausunnosta. Silti hän saattaa kertoa Mandelbaumin yhteydestä tähän toimistoon." Sitten Kirin vilkaisi oven suuntaan. "Emerson varmaan haluaa pitää asian salassa, mutta "hyeenat" kuulosti siltä, että asia on jo lähtenyt hänen hallinnastaan. Hän on julkisuuden henkilö. Kunnon toimittaja ei hyväksyisi minkään kokoisia lahjuksia, jos tietäisi millainen juttu Emersonin ja Mandelbaumin suhteeseen kätkeytyy. 'Teollisuuspamppu murhautti menestyvän alaisensa' on jo hyvä otsikko, ja jos juttuun liittää vielä kommunistit ja antisemitismin... Camarilla saattaa vielä kiinnostua meistä uudelleen, jos lehdet alkavat kirjoittaa ostetusta murhasta."

"Minä toivoisin, että Sabbat hieman nostaisi päätään, että muut epäilykset unohdettaisiin. Mutta en usko, että syyllinen on Sabbat. Se on joku, jolla on joko vahva yhteys Mandelbaumiin ja halu pitää asiat ominaan, tai muuten ongelmia tämän toimiston kanssa." Kirin piti pienen tauon. "Itse ehdotan että otamme selvää ketä ovat Hubert Sperling ja Dirk Mohar."

Kirin puraisi huultaan ja virnisti. "Aion siis jatkaa tutkimuksia. En näet koskaan ollut kummoinen toimittaja."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Anyra » 10.02.2010 16:38

Sorella piti Altairin kasvoja tiukasti silmällä Kirinin kertoessa hänen paljastuksestaan asianajajalle. Hän pelkäsi, että suuttuessaan Altair potkaisi hänet pellolle ja kieltäytyisi enää olemasta tekemisissä hänen kanssaan. Ei hän palkkiorahojen menetystä pelännyt, mutta Altairin tutkimukset olivat yleensä kiinnostavia ja hän tahtoi jatkaa. Mandelbaumin sotku tosin vaikutti epämiellyttävän valmiilta räjähtämään heidän naamalleen.
Avatar
Anyra
 
Viestit: 37
Liittynyt: 26.11.2009 16:09

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja kardinaali » 11.02.2010 11:32

Altair kuunteli Kiriniä poltellen samalla piippuaan. Oli vaikea sanoa, mitä hän ajatteli, sillä hänen ilmeensä ei muuttunut koko aikana. Lopulta hän pisti piippunsa syrjään:

"Falck on ovela kettu, ei hänestä aivan turhaan ole tehty Ventrueta. Mutta en usko, että hän ainakaan heti menee kertomaan muille kaltaisille, että Mandelbaum liittyi meidän tutkimuksiimme. Se on hänelle aivan liian arvokas tieto ja todennäköisesti hän nyt miettii ahkerasti, miten sitä parhaiten hyödyntäisi. Onneksi", Altair virnisti ovelasti:
"Minulla on Falckista tiedossa sellaista törkyä, että jos hän alkaa muodostua ongelmaksi minä voin esittää hänelle tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä. Vaikka on toki myönnettävä, että hänkin voi pelata kovilla panoksilla."

Altair nousi seisomaan, käveli muutaman askeleen edes takaisin ja sanoi sitten:
"Mandelbaumilla oli selvästi yhteyksiä, jotka joko välillisesti tai välittömästi koituivat hänen kuolemakseen. Kenties hänet murhattiin siksi, että joku ei halunnut meidän tutkivan liikaa hänen tekemisiään. Tai sitten hänet olisi tapettu joka tapauksessa ja me vain satuimme tuomaan asiaan lisämaustetta. On olemassa sellainenkin etäinen vaihtoehto, että itse Emersonia käytettiin alun perin meitä tai Camarillaa vastaan, mutta se tuntuu liian kaukaa haetulta ja liian mairittelevalta." Hän mietti hetken, käveli sitten Hagia Sofiaa esittävän taulun luokse ja otti tutusta kassakaapista esiin toimistolle aikaisemmin tuodun rahapaketin.

"Tämä voi kertoa meille vielä enemmän kuin mitä sen lähettäjä tarkoitti", hän sanoi.
"Se, joka tämän on lähettänyt tai määrännyt lähetettäväksi on murhaaja. Hän tiesi, että me tarttuisimme syöttiin ja että hän voisi lavastaa pikku näytelmänsä ravintolaan. Hän myös tarjosi toista vaihtoehtoa: hän oli valmis ostamaan meidät ulos jutusta. Tasan 15.000 dollaria, sama hinta kuin mitä Emerson meille olisi maksanut. Jos me olisimme ottaneet rahat ja jättäneet lapun huomiotta, olisiko Mandelbaum yhä hengissä? Minä en usko. Minä luulen, että hänet olisi joka tapauksessa murhattu. Mutta se, jonka varpaille me olimme astumassa selvittäessämme Mandelbaumin tapausta, halusi rahan lisäksi antaa meille varoituksen. Hän osoitti tällä murhalla, että hänen kanssaan ei pelleillä. Ja olen melko varma, että jos me emme nyt ota opiksemme varoituksesta ja tyydy hänen antamaansa 15.000:n dollariin, me tulemme kohtaamaan vielä lisää ikävyyksiä." Altair istuutui takaisin tuolilleen.

"Minua kiinnostaisi tietää, kenen tai keiden kanssa Lyttonin pariskunta on ollut tekemisissä. Miehelle oli annettu viesti, joka hänen tuli toimittaa teille. Päätellen siitä mitä olen kuullut, viesti oli hänen mieleensä istutettu. Vaimon mieltä on todennäköisesti myös sörkitty, sillä en usko, että ajatus käärmeestä oli hänen oma keksintönsä. Joku siis, joka kykenee mielenhallintaan ja tietää ruhtinaan nimen, on keskustellut heidän kanssaan."

"Hubert Sperling oli nimi, joka oli kommunistisen puolueen jäsenkortissa, eikö vain? Samassa kerrostalossa kuin missä Mandelbaumin piilokämppä oli, asui Dirk Mohar, vampyyri. Hetherin ystävät olivat käyneet Mandelbaumin kanssa tuolla piilokämpällä, mutta Minnie tuskin tiesi siitä mitään." Altair summasi heidän tietojaan ja kaivoi samalla esiin pienen osoitekirjan.

"Minä teen erään puhelun. Haluan selvittää, oliko tai onko herra Sperling merkittäväkin kommunisti. Tai onko hänellä jotain rikosrekisteriä tai onko hän edes olemassa oleva henkilö. Nämä tiedot eivät ehkä vie meitä puusta pitkälle, mutta ainakin ne antavat suuntaa. Onko teillä suunnitelmia? Lyttonin pariskunta lienee helppo löytää, koska lehdistö on varmasti heidän kimpussaan, Dirkin henkilöllisyyden selvittäminen voi olla vaikeampaa."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 2: Viimeisen aterian jälkeen

ViestiKirjoittaja Kronus » 11.02.2010 16:41

Kirin pohti jonkin aikaa vaiti ja nojasi tuolinselkämykseen. Sitten hän sanoi:

"Murhaaja tietää ruhtinaan nimen ja osaa mielenhallintaa. Lisäisin siihen vielä, että hän on ilmeisesti varakas, koska lähetti tuollaisen summan, ja kaikesta päätellen tiesi täsmälleen Emersonin keikasta lupaaman palkkion! Jos palkkion summan tietävät vain me sekä Emerson itse, murhaajalla täytyy olla yhteys Emersoniin!"

Kirin odotti hetken hiljaa, josko toisilla olisi vastaväitettä päätelmälle.

"Mandelbaumin murhaaja on varakas - ja vaarallinen - kaltainen, jolla on jokin yhteys sekä Emersoniin että Mandelbaumiin. Noita kahta yhdistää minun tietääkseni vain työpaikka, Emersonin yhtiö, joten olettaisin, että myös murhaaja liittyy jotenkin siihen. Kenties se ei ollut niin kaukaa haettua että Emersonkin oli jo alunperin pelinappula..."

Kirin nuosi pystyyn ja venytti jäseniään.

"Mutta minun alaani taitaa olla enemmän jalkatyö kuin ajattelu. Minä yritän tavata Lyttonit. He ovat ehkä jo kyllästyneet toimittajiin ja haastatteluihin, mutta luulen että pääsen puhumaan heidän kanssaan, koska olimme todistamassa samaa tapausta. Otan selville heidän yhteystietonsa ja koitan sopia tapaamisen jollekin illalle. Yritän tavata heidät kohtalotoverina, tai sitten reportterina, joka pystyy kirjoittamaan jutun oikeasti heidän näkökulmastaan. Sperling jääköön toistaiseksi Altairin huoleksi, ja Mohar myöhemmäksi, koska on vaikea vielä sanoa miten häntä pitäisi lähestyä. Tuletko mukaan tapaamaan Lyttoneita, Sorella?"
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron