Kirjoittaja kardinaali » 26.08.2010 18:05
Jasmin avasi huoneen oven ja hänen perässään sisään astui hermostunut, kalpea ja entistäkin ryppyisempään harmaaseen pukuun pukeutunut Julius Falck.
"Kiitos, Jasmin. Voit lähteä kotiin", Altair sanoi ja Jasmin nyökkäsi. Mennessään tyttö katsoi Kiriniä ja veti punastellen huivin kasvojensa eteen.
"Sinun pitää selvittää tuo asia, Kirin", Altair huomautti kun Jasmin oli mennyt pois. Sitten hän viittasi Juliusta istuutumaan toiselle nahkaisista nojatuoleista. Hän tarjosi Juliukselle myös kättään:
"Hyvää iltaa herra Falck. Ole hyvä, istuudu. Tämä ei vie kauaa, haluan vain esittää teille muutaman kysymyksen."
Julius kätteli Altairia ja vilkaisi hermostuneena muita. Sitten hän istuutui nojatuoliin ja pyyhkäisi kädellään hiuksiaan.
"Kysymyksen? Minä luulin, että tarvitsit jotain apua lakiasioissa?" Hän vastasi.
Altair pudisti päätään:
"Olen selvittämässä erästä tapausta, johon uskon teillä olevan yhteyksiä. Älkää hermostuko, herra Falck", Altair lisäsi nopeasti, kun Julius näytti jännittyvän.
"Minä en usko, että teillä on osuutta tapaukseen muuten kuin välillisesti. Teillä ei ole mitään vaaraa, nimenne ei tule esille näiden tutkimusten yhteydessä, eikä asiakkaani saa koskaan tietää siitä."
Julus Falck näytti epäilevältä. Hän suoristi hiukan ryhtiään ja sanoi:
"Minä en tiedä, mitä sinä minusta haluat. Mutta en paljasta mitään tietojani. Minun ja asiakkaideni väliset suhteet ovat luottamuksellisia. Ja jos taas te haluatte kysyä minulta asioita yksityishenkilönä, minä vaikenen. Minulla on siihen oikeus, te ette ole viranomainen."
Altair hymyili paljastaen samalla hampaansa. Hän teki niin harvoin ja se yllätti jopa Hetherin. Julius puristi kätensä nyrkkiin ja katsoi hyvin lyhyen hetken ajan Altairia silmiin. Hän kuitenkin käänsi katseensa syrjään nopeasti ja hieraisi hermostuneena niskaansa.
"Sinä olet hyvin potentiaalinen nuori vampyyri, Julius. Etkä sinä ole tyhmä. Joten voimmeko me nyt keskustella? Minä haluan vain muutaman tiedon, en enempää." Altair tarkkaili Juliuksen reaktoita. Toinen piti yhä katseensa lattiassa ja lihaksensa jännittyneinä. Julius oli kuin kiusalliseen tilanteeseen joutunut peto, joka ei tiennyt, pitäisikö hänen hyökätä vai taipua.
Altair odotti hetken ja pudisti sitten päätään. Hän ojensi Juliukselle pöydällä olevan sähkeen:
"Sain tämän sähkeen sinun sireltäsi, Julius. Hän luottaa minuun", Altair sanoi. Julius nosti äkkiä katseensa ja otti sähkeen nopeasti pöydältä. Hän luki sen ja katsoi Altairia edelleen epäröiden, mutta vaikutti jo yhteistyöhaluisemmalta.
"Onko kyseessä niin iso asia, että ruhtinas on siitä kiinnostunut?" Julius kysyi.
"Ei varsinaisesti", Altair vastasi vaatimattomasti "Hän on enemmänkin kiinnostunut siitä isosta kuviosta, johon tämä pieni tapaus liittyy. Ja se taas ei kuulu minulle. Mutta katsoin aiheelliseksi ilmoittaa ruhtinaalle, mitä hänen kaupungissaan on tekeillä. Ensimmäinen traditio voi aina olla vaarassa silloin, kun voimakkaat vampyyrit alkavat tosissaan taistella. Ja ainakin yhtä voimakasta vampyyria on viimeaikoina loukattu melko kovalla tavalla. Hän tuskin jää nuolemaan haavojaan kaikessa hiljaisuudessa."
"Ja minun tietoni voivat auttaa tässä asiassa?" Julius kysyi epäuskoisena. Sitten hän nyökkäsi:
"Hyvä on, kysy pois. Minä en ole toiminut sireni, siis ruhtinaan, selän takana. Minulla ei ole mitään salattavaa."
"Kiitos", Altair huokasi:
"Aloitetaan sitten. Tietojeni mukaan olet ollut tekemisissä erään ihmisen, Emet Mandelbaumin kanssa ainakin kerran. Pitääkö paikkansa?"
Julius vilkaisi Kiriniä. Kirin ja Sorella olivat olleet poliisin kuulusteluissa Mandelbaumin kuolemaan liittyen ja Julius Falck oli ollut heidän lakimiehensä.
"Pitää paikkansa", Julius vastasi.
"Voitko kertoa siitä?" Altair kysyi.
"Ei siinä ole paljoa kerrottavaa", Julius aloitti: "Tapasimme muutaman kerran erään asiakkaani toiveesta. En yleensä toimi välikätenä, mutta tämä asiakas oli hyvin ehdoton asian suhteen. Ja koska hän maksoi hyvin, niin mikäs siinä."
"Asiakas?" Altair kysyi, mutta Julius pudisti heti päätään:
"En kerro hänen nimeään. Asiakassuhteeni ovat luottamuksellisia, aivan kuten teidänkin."
"Hyvä on", Altair myöntyi: "Kerro lisää tapaamisten luonteesta. Mistä siinä oli kysymys?"
Hetken aikaa Julius mietti, mutta kohautti sitten olkiaan ja sanoi:
"Teollisuusvakoilua. Sellaista tapahtuu paljon nykyään. Minun piti hiukan muuttaa muutamaa lakikoukeroa papereissa, jotka Emet Mandelbaum toimitti. Yritys, jossa Emet työskenteli, oli tehnyt jotain innovaatioita. Sellaiset tiedot ovat kovaa valuuttaa muille saman alan yrityksille tai mustalle pörssille."
"Ja mitä Emet sai palkkioksi? Tiedätkö sitä?" Altair kysyi
"En", Julius vastasi "Ei se minua kiinnostanut. Emme vaihtaneet kuin muutaman sanan niissä tapaamisissa. Ilmeisesti hän sai maksunsa muita teitä. Enkä minä mitään palkkioita olisi toimittanutkaan. Minä tarvitsin paperit, jotta saatoin muuttaa tekstejä ja se siitä. Se oli puhdasta bisnestä."
Altair nyökkäsi. Hän nojautui taaksepäin tuolillaan ja risti kädet rintansa päälle.
"Käsittääkseni raportoit myöhemmin Camarillalle Emetin kuolemantapauksesta. Sehän tapahtui hämärissä merkeissä", hän sanoi.
Emet katsoi nyt Kiriniä ja sanoi enemmänkin hänelle kuin Altairille:
"Joo, te olitte paikalla! Ja sen tappoi vampyyri, siitä ei ole epäilystäkään."
"Ei, siitä ei ole epäilystäkään", Altair myönsi: "Mutta kuulin muutakin kiinnostavaa. Kuulin, että eräs ihminen oli maininnut, että Mandelbaumin tappoi käärme. Ja että sinä et raportoinut tästä huomiosta Camarillalle. En usko, että teit sitä suojellaksesi minua, vaikka toki arvostaisin sitä suuresti", Altair sanoi ja katsoi Juliusta tarkasti:
"Luulen, että sinä uskoit siihen. Sinä pelästyit kuullessasi käärmeestä, joka imee veret uhristaan ja katoaa paikalta jälkiä jättämättä. Sinä pelästyit", Altair läimäytti kämmenensä yhteen niin, että Julius hätkähti:
"Koska sinä tiesit sen kuullessasi, kuka Emetin tappoi!"
"Enkä!" Julius hyppäsi seisomaan ja katsoi hermostuneena Altairia ja Kiriniä:
"En tiedä! En varmasti, ja mitä sillä on väliä? Se oli ihminen ja joo, tuli siitä ongelmia jonkun verran mutta ei mitään sellaista, mitä Camarilla ei osaisi hoitaa."
"Niin", Altair sanoi ja pudisti päätään surullisena:
"Emet oli vain ihminen. Sinulla oli kuitenkin epäilyksesi murhaajasta ja sinun tietojasi ajatellen murhassa oli hyvä motiivi. Mutta minä tiedän enemmän tästä asiasta, Julius. Eikä sillä henkilöllä, ketä sinä epäilet, ole hyvää motiivia murhata Emetiä. Tarkoitan siis, että ei murhata ja jättää kuolemaan."
Julius Falck katsoi hetken Altairia suu auki. Sitten hän vilkaisi sähkettä pöydällä, katsoi Kiriniä ja sitten taas Altairia ja huudahti:
"Mutta... sinulla, sitten sinulla oli! Jumalauta, nuo kaksi kätyriä siis murhasivat sen tyypin kuitenkin ja keksivät koko jutun päästään, että siellä muka oli joku muukin?!"
Altair yllättyi harvoin, mutta nyt hänen kasvoiltaan saattoi lukea, että hän ei todellakaan ollut osannut odottaan Juliuksen reaktiota.
"Istu alas, Julius ja rauhoitu", hän sanoi sitten. Altair päästi tilanteen tasalle sekuntissa.
"Minä en ole määrännyt Kiriniä tai Sorellaa murhaamaan Emet Mandelbaumia. Ja vaikka olisinkin pyytänyt sitä heiltä, he tuskin olisivat sitä tehneet. Emet oli tärkeä asiakkaallemme, eikä hänen kuolemansa auttanut meitä yhtään."
Julius istui alas ja näytti hämmentyneeltä. Hän ei enää tiennyt mitä tai ketä uskoa.
"Voit itse kysyä Kiriniltä tapauksesta jos haluat", Altair kehotti. Julius painoi pään käsiinsä ja näytti ajattelevan kuumeisesti. Altair katsoi Kiriniä:
"Onko sinulla jotain, jota haluaisit kysyä nyt, kun herra Falck on täällä?" Hän kysyi.