Raivostunut Orrie ei näyttänyt tajuavan, että häntä osoitettiin aseella. Kirinin toiminta pelasti kuitenkin Hubertin, jolle jäi juuri sopivasti aikaa väistää Orrien tieltä. Salim toimi yhtä nopeasti kuin Kirin. Hän tönäisi Gangrelin pois niskastaan yhdellä käden heilautuksella ja samalla, kun Kirin huusi Orrielle, Salim tempaisi Juliuksen irti Rufuksesta ja heitti tämän eteiseen. Sitten, niin nopeasti etteivät muut ehtineet edes huomata, Salim oli jo käynyt Orrien kimppuun ja vääntänyt tämän raajat kivuliaaseen asentoon. Nivelet rutisivat ja luut katkeilivat, kunnes Orrie lopulta rauhoittui. Sitten Salim polkaisi jalallaan maasta ylös pyrkivää Hunteria selkään. Gangrelin selkäranka katkesi rusahtaen. Salim näytti hetken siltä, kuin olisi halunnut vääntää muitakin, mutta ilmeisesti vanha Brujah onnistui kokoamaan itsensä varsin nopeasti. Seurasi hämmentynyt ja pelästynyt hiljaisuus, jonka rikkoi ainoastaan vaimeat hakkaukset ovelta. Julius yritti turhaan päästä sisään huoneeseen.
Orrie, kivuistaan huolimatta, katsoi murhaavasti Kiriniä:
"Senkin saastainen rotta, ilman teitä ja teidän typeriä tutkimuksianne kaikki olisi mennyt hyvin."
Sitten hän käänsi katseensa Hubertiin. Hubert, joka oli mennyt pois tolaltaan sellaisesta väkivallasta, perääntyi nurkkaan. Huoneessa pimeni aavistuksen verran, kun varjot pidentyivät. Altair kiirehti nopeasti puhumaan:
"Hän ei ole Emet, Orrie. Mutta sinä luulit, että hän on Emet. Ja että hän on saanut kuolemattomuuden, kuten hänelle oli luvattu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Emet on lopullisesti kuollut ja sinä onnistuit tavoitteessasi."
Orrie vilkaisi Altairia ja sähisi tälle.
"Kuka hemmetti sinä sitten olet?" Sophia kysyi Hubertilta.
"Hän on Nicholsonin poikia", Altair vastasi ennen kuin Hubert ehti sanoa mitään.
Sophia vilkaisi Altairia ja sitten Hubertia, mutta näytti uskovan vastauksen.
"Anarkki..." Sophia sanoi halveksien.
"Minä haluan tietää, mistä tässä on kyse", Salim sanoi jylisevällä äänellään.
"Minä uskon, että tässä on käynyt näin", Altair aloitti:
"Ishmael on tämän kaupungin alamaailman kiistattomasti menestyinein henkilö. Hänen leivissään tienaa ja menestyy hyvin ja jos onnistuu pääsemään hänen lähelleen, hänen luotetukseen, silloin asema koko alamaailmassa on hyvin korkealla. Orrie oli saavuttanut tämän aseman ja se kismitti Rufusta, mutta se ei ole tämän asian ydin. Orrien lupaavan uran tielle tuli kuitenkin eräs ihminen: Emet Mandelbaum. Aluksi rikas juutalainen ei ollut mikään uhka, mutta kun Emetin kiistattomat lahjat tulivat ilmi, Ishmael alkoi kiinnostua hänestä muutenkin kuin uhrina. Hän kiinnostui Emetistä jopa siinä määrin, että olisi ollut valmis tekemään tästä jälkeläisensä."
"Mahdotonta", Ryan sanoi. "Ruhtinas valvoo hyvin tarkkaan tällaisia asioita, myös teidän klaanianne. Me olisimme kyllä tienneet sellaisista aikeista."
"Ilmeisesti ette tienneet", Altair sanoi kylmästi ja otti esille sähkeen, jota oli aikaisemmin näyttänyt Hetherille ja Juliukselle:
"Tämä on ruhtinaan lupa Ishmaelille, hänen siunauksensa asialle."
Ryan otti sähkeen ja luki sen. Hänen kulmakarvansa kohosivat hiukan ja hän pudisti päätään.
"Miten sinä sait tämän käsiisi?" Hän kysyi.
"Ammattisalaisuus", Altair vastasi. "Ja nyt, ole ystävällinen ja anna se takaisin. Meillä on vielä paljon selvitettävää." Vastenhakoisesti Ryan ojensi sähkeen takaisin Altairille ja katsoi tätä epäilevästi.
Rufus päästi vaimean valituksen käärmeen puristuksesta. Sophia käveli hänen luokseen ja tarkisti, missä kunnossa hän oli.
"Julius raateli häntä melko pahasti", Sophia totesi välinpitämättömästi.
"Ja syystä. Hän on teidän petturinne!" Orrie sähisi.
"Rufus antoi Lasombrien juhlia täällä, toimittaa huumeita kaupunkiin ja ohjata yökerhojen toimintaa. Ishmael yritti taistella sitä vastaan, ja yrittää edelleen kun te kaikki muut olette niin saamattomia! Mutta niiden valta kasvaa jatkuvasti ja Rufus auttaa niitä! Annatteko te Sabbatilaisten kaverin johtaa täällä yökerhoja? Hunter! Sano säkin jotain!!" Orrie alkoi jälleen kiihtyä, mutta ei saanut ystävältään vastausta. Hunter yritti edelleen toipua Salimin pahoinpitelystä.
"Sinä käytit sabbatilaista oman murhatyösi toteuttajana", Altair vastasi kylmästi Orrielle. Orrie mulkaisi häntä ja katsoi sitten taas murhaavasti Kiriniä:
"Sun ja sen nartun piti ottaa siitä syyt! Hemmetin mutakuono!"
"Vaan kun eivät ottaneet", Altair sanoi edelleen rauhallisesti. Hänen äänensävynsä oli kuitenkin selvästi kiristynyt.
"Sinä laitoit osoitelapun rahojen joukkoon, eikö totta. Rahat tulivat Ishmaelilta, mutta hän ei tiennyt mitään lapusta. Se oli sinun oma pieni juonesi. Halusit Emetin hengiltä ja ajattelit, että voisit siinä samalla kerralla aiheuttaa ongelmia niille nuuskijoille, jotka olivat aiheuttaneet sinulle ongelmia."
"Ishmael vihaa sua!" Orrie huusi Altairille "Ja tuo varas ei ole sen parempi kuin sabbatilaisetkaan!" Hän huusi sitten osoittaen Kiriniä.
Altair katsoi hetken Orrieta, mutta sanoi sitten muille:
"Emet Mandelbaumin työnantaja palkkasi minut selvittämään, mitä erikoisia aktiviteetteja hänen alaisellaan oli. Tämän työn merkeissä törmäsimme kaltaisiimme, mikä teki tapauksesta entistä vaarallisemman. Ishmael sai vihiä asiasta ja luuli, että meidät oli palkattu etsimään hänet. Pelko oli aiheellinen, sillä Ishmael oli palkannut Emetin omaksi vakoilijakseen. Emet toimitti yrityksensä salaisia asiakirjoja alamaailmalle. Se ei kuitenkaan ollut meidän tehtävämme. Joka tapauksessa Ishmael sai selville palkkiomme ja toimitti meille saman summan rahaa, jotta lopettaisimme tutkimuksemme. Hän antoi rahojen toimittamisen luotetuimman henkilönsä tehtäväksi. Tämä luotettu, Orrie, kuitenkin petti hänet, otti alkuperäisen viestin pois laatikosta ja korvasi sen uudella. Hänen tarkoituksensa oli saada Emet hengiltä, jotta tästä ei koskaan tulisi vampyyria ja ettei hän siten voisi uhata Orrien asemaa, sekä saada murha näyttämään minun ja alaisteni kömpelöltä tekeleeltä. Murhatapa rikkoi ensimmäistä traditiota ja se oli tarkoituskin. Tämä työllisti sekä teitä sheriffejä että Julius Falckia ja aiheutti Kirinille ja Sorellalle tarpeettoman vierailun poliisiasemalle. Se myös vaaransi kahden ihmisen hengen, kuten aikaisemmin tuli todistettua."
Sophia ja Ryan kuuntelivat vakavina Altairia.
"Sanoit aikaisemmin, että yksi ihminen oli nähnyt murhan. Ja että sen oli tehnyt käärme. Mitä se tarkoittaa?" Sophia kysyi Altairilta.
"Juuri sitä, miltä se kuulostaakin", Altair vastasi: "Murhan suoritti Orrien maksamaa palkkiota vastaan eräs erittäin vaarallinen vampyyri, joka kuuluu Sabbatiin. Hän pystyy katoamaan näkyvistä silmänräpäyksessä ja hän pystyy muuttumaan tarpeen tullen käärmeeksi."
"Paljonko hän pyysi meidän epäelämistämme?" Altair kysyi Orrielta. "Sillä jos meidät olisi vangittu ja tuomittu ensimmäisen tradition rikkomisesta, me olisimme kuolleet."
"Ei juuri mitään", Orrie virnisti: "Se oli enemmän kuin tyytyväinen päästessään tekeen sen."
Sophia vilkaisi Kiriniä ja sitten taas Orrieta.
"Sinä siis olit paikalla silloin kun murha tehtiin?"
Orrie katsoi nyt myös Kiriniä:
"Niinkuin sä jo kysyit, vai? En mä ollut sisällä, vaan ulkona. Mutta mä näin kaiken. Mä hälyytin lehdistön paikalle, jotta teistä saataisiin kuvia. Ja ne saikin, niitä te ette ole saaneet itsellenne."
Altair puristi kätensä nyrkkiin, mutta hillitsi itsensä.
"Minä tiedän sen. Se oli erittäin typerä temppu ja vaaransi meidän yhteiömme. Mutta se asia on hoidossa." Kirin saattoi huomata, miten Altair painoi kädellään kylkeään.
"Ishmael on rikollinen, mutta hän ilmeisesti oli tietämätön näistä toimista, jotka rikkoivat meidän ensimmäistä traditiotamme?" Ryan kysyi Altairilta.
Altair nyökkäsi:
"Tapaus aiheutti harmia myös Ishmaelille. Hänen kunniansa tahriintui ja hän menetti ihmisen, josta oli halunnut tehdä jälkeläisensä. Hän vaatii kostoa." Altair katsoi Salimia, jonka katse oli synkistynyt.
"Orrie on minun jälkeläiseni", Salim sanoi vakavana: "Ja minä otan tästä vastuun. Ishmaelin kosto on oikeutettu, kuten on myös sinun, Altair."
"Minulla ei ole tarvetta kostoon. Minua ei ole loukattu." Altair vastasi tyynesti. Salim katsoi häntä arvioiden, mutta hyväksyi vastauksen.
Sitten Salim katsoi Sophiaa ja Ryania:
"Minä tunnen Ishmaelin. Hän vaatii hyvitystä ja minä haluan antaa sen hänelle. Jos minun poikani tuomitaan Camarillan oikeudessa, Ishmael jää vaille kostoaan. Ja hän tulee ottamaan sen joka tapauksessa. Meidän yhteisömme edun nimissä vaadin, että saan viedä poikani hänelle."
Ryan ja Sophia katsoivat toisiaan neuvottomina.
"Se on ruhtinaan päätettävissä", Ryan vastasi. Vastaus ei näyttänyt tyydyttävän Salimia, mutta hetken mietinnän jälkeen hän nyökkäsi.
"Niin olkoon. Minä esitän pyyntöni hänelle."
Salim heitti Orrien olkapäälleen ja oli jo lähdssä huoneesta, kun hän kääntyi Kiriniä kohti:
"Myös sinua on loukattu. Mitä sinä tahdot minulta?"