Kirjoittaja Kronus » 25.01.2011 14:31
Muutkin näyttivät kiinnostuneen hattupäisen miehen puheista. Lähimmissä pöydissä istuttiin hiljaa ja vilkuiltiin miestä, tai jos ei kehdattu tuijottaa niin oltiin muka kuin ajatuksiin vaipuneina. Myös muutama uusi vieras seurasi puhetta tiskin luota, missä he odottivat emäntää keittiöstä.
"Hän puhuu prinsessa Eriasta", Maviar sanoi hiljaa Kiirionille. Hän oli huomannut Kiirionin seuraavan puhetta. "Tiedäthän? Ihmiset täällä sanovat että hän on kirottu. Että sato tuhoutui koska prinsessa tuli tänne. Ja että kirous on entisen kuninkaan kosto." Maviar katsoi Kiirionia yllättyneenä. "Etkö tiennyt? Prinsessa, joka tuli tänne kaksi kesää sitten idästä. Hän on entisen kuninkaan tytär, joka asui sukunsa luona, kunnes uusi kuningas adoptoi hänet. Sen jälkeen asiat ovat olleet huonosti. Jo toissakesänä hänet yritettiin murhata, kuulemma."
Sitten Maviar näki jotain mikä sai hänet hiljenemään. Hän nyppäsi Elielaa hihasta ja katseellaan sai tämänkin yhtäkkiä käyttäytymään vetäytyvämmin.
Mitä Maviar näki, oli sotilaspuku. Se oli sinivalkea, paraatikelpoinen, dragonialainen Lindwurm-kaartin asu. Sen käyttäjä, heitettyään viitan harteiltaan, astui määrätietoisesti tiskiltä kohti pöytää, jossa hattupäinen mies istui. Asun käyttäjä oli vaaleahiuksinen nainen, ja kaikki hiljenivät katsellessaan noita muutamaa sotilaallista askelta. Nainen kumartui nojaten pöytään, ja sanoi miehelle äänellä, jonka muutkin hyvin kuulivat: "Koska et ole pappi, kehotan sinua pitäytymään puhumasta vitsauksista ja kirouksista. Valtakunnassamme on oppinut papisto, jolle se asia kuuluu. Minä en ole myöskään pappi, mutta tunnen kyllä muutamia. Pelkäänpä, että he pitäisivät tuollaisia puheita monarkkiemme vastaisina, tai ainakin loukkaavina, sekä papistoa että kruunua kohtaan."
Hattupäinen mies mykistyi. Nainen jätti hänet rauhaan ja suoristautui. Hän katsoi ympärilleen, ja koko tupa oli hiljentynyt seuraamaan häntä. Hänen ilmeensä ei värähtänyt, vaikka heikko puna näytti nousevan hänen poskilleen. Kuin mitään ei olisi tapahtunut, nainen sanoi:
"Hyvää päivää arvon väki. Nyt kun olen saanut huomionne... Minä olen Junia Lindwurm-kaartista, Hänen Majesteettinsa palveluksessa. Tulin tänne etsimään apua tehtäväni suorittamiseen. Toisin kuin monet toverini, en ole menossa Agapaloniin. Lindwurmin kunnia on suojella Dragonian kansalaisia ja maata. Siksi toverini menevät Agapaloniin. Mutta emme voi unohtaa muuta valtakuntaa. Minä olen menossa Mustaan metsään. Siellä asuu lesovik, metsänhenki, joka häiritsee Shalerian rauhaa. Kuka haluaa lähteä mukaani? Minun tuskin tarvitsee sanoa, että kruunu palkitsee auttajani avokätisesti."
Väkijoukko ei varsinaisesti hihkunut innosta lähteä Mustaan metsään. Monet olivat jo tulleet sitä kautta ja olivat matkalla vastakkaiseen suuntaan. Ja he olivat matkallaan tietystä syystä: kruunu oli luvannut palkkion Agapalonin sadon pelastamisesta, ja he tiesivät kuinka paljon tämän vuoden sato kuningashuoneelle merkitsi. Metsänhengistä he eivät olleet kiinnostuneet.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou