Luku 1

Paikka varsinaisen pelin tapahtumille.

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 17.02.2011 09:30

Kiirion nosti tytön syliinsä ja päätti sillä hetkellä olla välittämättä hämmennyksestään. Tyttö oli edelleen haavoittunut ja tarvitsi apua, se oli ainoa asia, johon Kiirion keskittyi. Hän oli juuri nähnyt ja kokenut liian paljon ja liian nopeasti hämmentäviä asioita, eikä hänellä nyt ollut aikaa jäsentää kaikkea informaatiota järkevään muotoon mielessään. Silti yksi kysymys jyskytti hänen mielessään: miksi? Miksi kuningatar ja prinsessa olivat sellaisessa paikassa ilman suojelijoita? Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä.

"Falus", Kiirion sanoi heidän kulkiessaan "Sinulla on jotain rohtoja, eikö? Sinä teet lääkkeitä, sanoit niin. Minä osaan parannusmagiaa, mutta siitä ei ole apua, jos vamma on hyvin vakava."
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 17.02.2011 18:00

Falus nyökytteli hermostuneena ja kantoi sylissä tarpeitaan. Tyttö jäi Kiirionin kannettavaksi. Hän oli yhä uskomattoman kaunis. Kiirion tunsi tytön viitassa lämpimän ja kostean läikän, sekä viitan läpi tytön sorjat piirteet.

Rotwangia seuraten he kulkivat hiljentyneen, tuijottavan väkijoukon läpi ja tulivat avoimelle ovelle. He menivät sisään varastohuoneeseen, joka oli muutettu jonkinlaiseksi asuintilaksi. Huonetta oli valaistu lyhdyillä ja jaettu värikkäillä kankailla. Siellä oli tyynyjä istumista varten ja matala pöytä, sekä muutamia taikakaluja. Tyttö saatiin laskettua pedille ja Falus alkoi taas keskittyneenä availla purkkejaan. Piippu vapisi hänen suupielessään. Nainen puristi kiihtyneenä tytön kättä, mutta antoi Kiirionin ja Falusin toimia rauhassa. Mies sulki huoneen oven ja he viisi jäivät keskenään.

Falus ei meinannut tohtia koskea uinuvaan tyttöön. Tytön viitta kuitenkin poistettiin ja kyljestä löytyi pistohaava, josta vuosi kirkkaanpunaista verta. Falus voiteli siteitä nopeasti salvalla ja alkoi sitoa haavaa. Kaapuun pukeutunut mies täytti Kiirionin ämpärin vedellä ja toi sen pedin luo. Sitten hän vei naisen pois pedin luota. Tyttöä auttaessaan Kiirion ja Falus kuulivat heidän keskustelunsa.

"Meidän täytyy antaa lääkärien tehdä työnsä. Rukoilen että prinsessa toipuu, sillä olen odottanut teitä", mies sanoi.
"Odottanut?" nainen kysyi hermostuneena. "Ette ole esitellyt itseänne. Kaikki tuntevat minun tyttäreni, mutta..." Mies keskeytti naisen puheen.
"Olen Rotwang, oraakkeli luojan armosta, ja te olette Kuningatar Omina, tullut pyytämään minulta apua tyttärellenne prinsessa Erialle."
"Minä tiedän kuka olen! Mutta te..."

Nainen hiljeni äkisti. Kiirion tai Falus eivät voineet nähdä puhujia, sillä he seisoivat verhon takana lähellä ovea. Tytön hengitys oli heikkoa. Haava oli melko syvä, mutta tyttö oli nuori ja vahva. Falus pyyhki otsaansa.

Sitten miehen ääni jatkoi: "Minä rukoilen tyttärenne puolesta, sillä tiedän mikä häntä uhkaa. En sano enempää nyt, koska nyt hänen henkensä on toisten käsissä. Rukoilkaa kanssani, ettei hänen kohtalonsa hetki koita."

Puhe päättyi siihen. Kiirion tunsi, ettei tytön henki ollut pakenemassa. Hänen tilansa vakautui, ja hän vaikutti levollisemmalta. Hän oli yhä kaunis. Kun pahin oli ohi Falus pesi kätensä ja sytytti piippunsa. Hän ei ollut laskenut sitä hampaidensa välistä, vaikka se oli sammunut. Omina ja Rotwang tulivat katsomaan tyttöä. Omina silitti tytön päätä silminnähden helpottuneena. Rotwang oli paljastanut kasvonsa. Hänen ohimoiltaan kavoi sarvet, jotka kaartoivat otsaa myöten vaaleiden pitkien hiusten alle. Päälaelta pistivät esiin sarvien terävät kärjet. Rotwang laski kätensä tytön kasvojen päälle ja lausui rukouksen. Kiirion näki, että myös Rotwang juotui hetkeksi tytön kauneuden lumoukseen.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 18.02.2011 11:41

Falus näytti tietävän, mitä oli tekemässä. Kiirion saattoi kuitenkin auttaa häntä omilla taidoillaan, vaikka ei aivan tarkkaan tiennytkään, mitä Falus oli tekemässä. Hän laski kätensä kevyesti tytön rinnalle kuitenkin niin, että ei ollut Falusin tiellä. Hän keskittyi ja antoi mielensä vaeltaa materiaalisen maailman ulkopuoelelle. Se ei kuitenkaan tahtonut onnistua, sillä Kiirionin keho tuntui raskaalta ja kuivan ilman hengittäminen teki keskittymisestä vaikeaa. Ärtyneenä Kiirion varmisti, ettei Falus ollut pessyt käsiään ämpärin vedessä ja upotti sitten päänsä ämpäriin. Vesi selkeytti hänen mieltään ja Kiirion yritti uudelleen auttaa tyttöä.

Hän tunsi, miten henkimaailma tuli yhä lähemmäksi, kunnes lopulta Kiirionin saattoi jo nähdä materiaaliselle maailmalle näkymättömiä hahmoja. Hän katsoi tyttöä ja koitti napata mielensä otteeseen tytöstä pakenevaa elinvoimaa. Vaikka tyttö ei ollut kuolemanvaarassa, osa elämästä halusi silti jättää hänet. Kiirion ei antanut sen tapahtua. Joskus, Kiirion tiesi, samaanin oli lainattava omaa elinvoimaansa potilaalle. Nyt, kun Kiirion ja Falus yhdessä auttoivat tyttöä, Kiirion saattoi keskittyä vain elinvoiman pakenemisen estämiseen. Lopulta Kiirion tunsi, miten elämä alkoi asettua paikoilleen, se ei enää pyrkinyt jättämään tyttöä vaan oli löytänyt jälleen tasapainon. Tyttö oli heikko, sillä osa elämästä oli päässyt pakenemaan, mutta se palautuisi takaisin ennalleen, kun tyttö saisi levätä rauhassa. Mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut.

Kiirion hymyili Falusille, he olivat onnistuneet hyvin. Kun Rotwang ja kuningatar tulivat lähemmäksi, Kiirion vetäytyi pois sängyn luota, jotta he pääsivät katsomaan tyttöä. Hän katsoi uteliaana kuningatarta, mutta hätkähti sitten nähdessään Rotwangin sarvet. Kiirion vilkaisi Falusia nähdäkseen tämän reaktion. Hän mietti äkkiä, oliko kuullut koskaan sellaisesta ystävällisestä rodusta, jolla oli sarvet. Rotwang ei näyttänyt hirviöltäkään. Toisaalta, Kiirion muistutti itseään, sarvet saattoivat hyvinkin olla jonkun jumalan siunaus valitulleen. Kiirion ei tuntenut kaikkia jumalia, joita ainakin puolituisten mukaan oli lukemattomia, joten saattoi hyvinkin olla mahdollista, että Rotwang oli jonkun sellaisen jumalan suojeluksessa.

"Rouva", hän sanoi kuningattarelle ja kumarsi: "Teidän tyttärenne tulee toipumaan, pahin on nyt ohi." Hän vaikeni ja antoi Falusille tilaa puhua, sillä tällä saattoi hyvinkin olla jotain ohjeita annettavanaan siitä, miten potilasta tuli hoitaa. Kiirion oli tottunut enemmän magiaparannukseen ja Falusin konstit hiukan hämmensivät häntä.
"Herra", hän sanoi sitten Rotwangille ja kumarsi tällekin "Kiitos avustanne, teitä mitä ilmeisemmin kunnioitetaan suuresti ja siksi on suuri kunnia olla talossanne. Mutta minun työni on tehty", hän katsoi Falusia ja jatkoi: "Joten voisin lähteä... tuletko sinä jo?"
Hän ei tuntenut Falusia hyvin, mutta halusi vielä jutella hänen kanssaan tapahtuneesta. Muuten Kiirion koki seuran aivan liian korkea-arvoiseksi, että olisi osannut rentoutua.
"Rouva, jos haluat, voin tiedustella ovatko vartijat saaneet hyökkääjää kiinni", Kiirion sanoi sitten kuningattarelle. hän ei ollut varma, oliko kuningattarella epäilyjä tekijän suhteen, mutta ei kehdannut kysyä sitä suoraan.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 24.02.2011 17:43

Falus oli myös valmis lähtemään. Hän oli tullut tapaamaan Rotwangia, mutta hämmentynyt tavasta jolla oraakkelin kohtasi. Falus keräsi tavaroitaan ja neuvoi takkuillen kuningatarta tytön hoitamisessa. Kuningatar vaikutti huojentuneelta, vaikka vakuuttikin kiistämättömästi, että hovissa oli pätevät lääkärit tytön terveeksi saattamiseksi.

"Älkää menkö vielä." Rotwang sanoi kaksikolle. "Te tulitte kuningattaren kanssa. Älkää lähtekö ennen häntä. Teidän on turvallisempaa odottaa, että teitä haetaan täältä. Minulla on viiniä ja ruokaa. Ottakaa. Minun pitää keskustella kuningatar Ominan kanssa." Rotwang viittasi kädellään nurkkaan, jossa pieni pöytä oli katettu.

"Kuningatarlesken" nainen korjasi. "Menetin kruununi kun Ackrady kuoli ja Ranaltin sekä Vuenine nousivat valtaan."

"Ja siksi olette täällä. Te menetitte silloin vallan, ja tarkoitan teitä molempia. Prinsessa Eria menetti samalla perimisoikeutensa. Kunnes hänestä tuli taas kuninkaan tytär."

Falus veti Kiirionia mukanaan, kun hän pyrki vaivihkaa poistumaan ylhäisön painostavasta seurasta kohti houkuttelevaa ruokapöytää. "Ranaltin adoptoi prinsessa Erian jonkin aikaa sitten" Falus kuiski. He eivät voineet välttyä kuulemasta toisten puhetta. "Siksi kai, että ei ole saanut yhtäkään omaa lasta - perijää."

"Eria oli turvassa, mutta ei ole enää." Rotwang jatkoi. "Häntä on yritetty murhata. Kyllä, tiedän mitä on tapahtunut. Tiedän, kuka, tai mikä sitä yritti. Metsän kansa."

Rotwangin puhe keskeytyi kun Omina katsoi hermostuneen oloisena Kiirionia ja Falusia kohti.

"Mutta mitä on tikari ilman kättä joka sitä käyttää?" Rotwang jatkoi taas vakaalla äänellään. "Tekijä ei aina ole syyllinen. Kysymys on vallasta. Jos kuningas otti tytön suojatikseen, kuka siis tyttöä pelkää?"

"Kuningatar Vuenine, tietysti" Falus kuiskasi niin hiljaa kuin malttoi. Selvästi juoruilu oli eräs hänen paheistaan.

"Ymmärrän siis ongelmanne, ja tiedän sen jo ennen kuin sen minulle kerrotte. Ja minulla on myös vastaus. Se ei tule minulta, vaan korkeammat tahot puhuvat minun kauttani. Se on oraakkelin rooli ja tehtävä. Mutta vastaukseni saa odottaa, kunnes olemme kahden."

Kuningatar oli hiljaa. Huoneen ulkopuolelta alkoi kuulua taas ääniä. Vaimentuneita huutoja ja askeleita, etäisinä, kuin toisesta maailmasta. Se kuulosti suurelta tappelulta. Kuningatar meni levottomana takaisin katsomaan tyttöä. Oraakkeli sonnustautui kaapuunsa - nyt huolellisemmin - ja kätki kasvonsa ja sarvensa. Sitten hän asettui rukousasentoon oven läheisyyteen.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 25.02.2011 11:20

Kiirion ei ymmärtänyt, miksi heidän ei kannattanut vielä lähteä. Mutta hän ei halunnut olla vaikeakaan, joten hän seurasi Falusia pöydän luokse.

"Ketä on Metsän kansa?" Kiirion kysyi kuiskaten Falusilta. "Onko se uusi kuningatar sitä heimoa? Tai onko Rotwang? Kun hänellä on", Kiirion vaikeni ja näytti sormellaan otsaansa viitaten siis Rotwangin sarviin. Hänestä tuntui nyt luonnollielta ajatella, että Rotwang oli joku metsäläinen ja siksi hänellä oli sarvet. Sehän oli selvä merkki sopeutumisesta villissä luonnossa asumiseen.

Mutta sitä Kiirion ei ymmärtänyt, miksi uusi kuningatar halusi tappaa prinsessan, vaikka hänellä ei ollutkaan omia lapsia. Eihän se ollut syy tappaa ketään. Jos kyse oli jostain perimysjutusta, niin toki uusi kuningatar voisi sitten nimittää oman lapsensa , jos sellaisen saisi, kruununperijäksi, vaikka prinsessa olikin elossa. Kai prinsessa ennemmin halusi elää kuin pitää henkensä uhalla kiinni kruununperimyksestä? Asiat olivat paljon yksinkertaisempia, kun niitä ei ajatellut vallan ja ahneuden kautta.

Kiirion valpastui kuullessaan ääniä ulkoa.
"Mistä on kyse?" Hän kysyi Falusilta, aivan kuin tämän olisi pitänyt tietää. Ainakin Falus oli paikallisia. Kiirion ei tiennyt, oliko tappelu basaareissa normaalia, vai pitikö nyt olla erityisen huolissaan.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 02.03.2011 16:14

"Metsän kansa? Haltiat tietysti." Falus lausui hölmistyneenä. "Kuningatarko muka haltia" Falus mutisi, mutta hiljeni sitten.

Ulkopuolella tapahtuva metakka kävi kuuntelijoille yhä selvemmäksi. Äänekäs väkijoukko otti yhteen vartijoiden kanssa. Falus oli selvästi levoton, samoin Rotwang.

Falus säpsähti äkkiä ja tarrasi Kiirionia kädestä. "Hän tiesi että tulee tappelu! Rotwang tiesi että tuonne ei kannata mennä. Kaarti on siellä. He ovat tietenkin kuulleet, että prinsessaa on puukotettu. Ja nyt he eivät löydä prinsessaa eivätkä kuningatarta. En tosiaan haluaisi joutua kaartin kuulusteluun. 'Olitko paikalla kun prinsessaa puukotettiin?' ja 'Kuka näki prinsessa viimeksi?' Kunpa se olisikin Lindwurm. Voisin vaatia päästä Junia puheille. Mutta ei se ole. Prinsessa oli naamioitunut. Ei heillä ollut henkivartioitaan mukana. se on tietysti kaupungin kaarti, joka kaduilla partioi. Ne lukutaidottomat..."

Falus oli lyömässä nyrkkiä pöytään, mutta pakenikin kirjaimellisesti pöydän taakse piiloon. Ovi nimittäin räsähti ja lensi auki murtajan voimasta, ja sisään rymisti äänekäs joukko suuria, kaupungin kaartin univormuun puettuja miehiä. Hyvin pian jokaista huoneessa ollutta uhattiin nuijalla tai miekalla. Kaartin johtaja totesi voitokkaasti: "Täällähän sitä ollaan. Teidän korkeutenne, tarkoitan. Oletteko kunnossa? Ei syytä huoleen, nämä kaikki anarkistit on nyt pidätetty. Lienee hirttäjäiset tulossa, kuulitteko? Senkin pannahiset!"

Kuningatar kuitenkin käski johtajaa: "Heitä ei pidätetä. Nämä henkilöt pelastivat prinsessan hengen. Oikea rikollinen on tietysti jo karannut kauas. Ette sattumoisin ole napannut sitä joka ryösti ja puukotti minun tyttäreni? Ette tietenkään! Toivottavasti pystytte edes rauhoittamaan metakan, jonka aiheutitte. Minulla on vielä puhuttavaa hänen kanssaan..." kuningatar viittasi Rotwangia kohti, jota kohti nostetut aseet laskeutuivat oitis. "...Mutta voitte saattaa turvaan nämä lääkärit. Katsokaakin, että heitä ei kohdella huonosti, tai tuupita tai kosketa likaisilla käsillä, sillä he pelastivat prinsessan hengen ja ovat nyt kruunun suojeluksessa."

Punanaamainen kaartin johtaja seisoi hetken puuskuttaen, kumarsi sitten ja käski osan kaartilaisista vartioiman rikottua ovea ja kuninkaallisia. Sitten hän laittoi kolme kaartilaista saattamaan Kiirionia ja Falusia pois alueelta ja vei sitten loput joukkonsa ja kiukkunsa ulos basaarikäytävään.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja kardinaali » 03.03.2011 18:04

Kiirion nosti kätensä ylös, kun häntä uhattiin aseella. Hän tajusi myös, että heitä uhkailtiin kuolemantuomiolla. Kaikki oli tapahtunut liian nopeasti, ensin järkytys siitä mitä Falus oli sanonut ja sen jälkeen järkytys siitä, että pelottavat miehet uhkailivat heitä aivan oikeilla aseilla. Kuningatar onneksi puolusti heitä, mistä Kiirion oli kiitollinen. Siitä huolimatta hän voi pahoin. Kiirion tiesi, että edellisenä iltana oli tullut syötyä liikaa.

Hän veti hupun päähänsä ja haki ämpärinsä, ennen kuin he lähtivät ulos. Häntä nolotti tulla pihalle kaartilaisten kanssa, koska moni varmaan ajatteli, että heidät oli pidätetty. Siksi Kiirion tuijotti maahan huppunsa suojissa, jotta ei näkisi ympärillä olevia. Hän pelkäsi myös nähdä, millaista jälkeä tappelu oli saanut aikaan.

"Minä totisesti olen kiitollinen, että pääsemme pian lähtemään pois tästä kaupungista", Kiirion sanoi hiljaa Falusille. "En ole ollut täällä vielä edes kahta kokonaista päivää, ja jo nyt olen nähnyt ja kokenut enemmän väkivaltaa kuin kotikaupungissani koko elämäni aikana."

Kiirion todellakin halusi pois. Kaupunki ei ollut tehnyt häneen hyvää vaikutusta. Mutta Rotwangin puheet metsän kansasta huolestuttivat ja hämmensivät häntä. Falus oli sanonut, että kyse oli haltioista, mutta Kiirion ei uskonut Rotwangin tarkoittaneen sitä. Ei hän voinut. Ei Kiirionin kansa ollut väkivaltaista, eivät he murhanneet ketään mistään syystä. Paitsi sodassa, se oli puolustamista. Kiirion ei uskonut, että yksikään haltia olisi ottanut salamurhaajan ammattia. Tai no, häntä kylmäsi, olihan kaikkia tarinoita olemassa.

"Sitä tapon yrittäjää ei taatusti ole saatu kiinni", hän kuiskasi sitten Falusille "Minua hirvittää ajatella, että se on täällä jossain vapaana. Ei ole turvallista olla samassa kaupungissa murhamiesten kanssa. Jos jollain on taipumusta väkivaltaisuuteen, hän voi kohdistaa sitä kehen tahansa ja mistä tahansa syystä. Se on pelottavaa." Sen sanottuaan Kiirion tajusi tulleensa suureen kaupunkiin. Tämä oli juuri sitä, mistä kaikki puhuivat ja varoittelivat. Suuret kaupungit eivät olleet turvallisia, niiden vaarat eivät vaanineet muurien ulkopuolella, vaan sisällä.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja MagusMamurra » 06.03.2011 18:18

Pilosella oli pyörällä päästään.Mitä tunnelissa oli tapahtunut??Kiirion oli puhunut sen Falunin kanssa ja kun Pilosella oli vaan hetkeksi siirtänyt katseensa myyntipöydän mielenkiintoisiin esineisiin niin Kiirion oli kadonnut!
Pilosella oli päättänyt pitää Kiirionia silmällä,poika oli todellakin avun tarpeessa! Hän ei mitenkään selviytyisi ilman Pilosellan apua Junian palveluksessa.
Haeronin portilla,oli Junia sanonut,tavattaisiin sen Pilosella muisti ja siellä hän aikoi tosiaankin olla. Hän hankkiutuisi sinne hyvissä ajoin odottelemaan, ellei löytäisi Kiirionia Kiltistä Peikosta. Valmisteluja on tehtävä ja paras kysellä leiristä mitä vanhemmat tietävät ....
MagusMamurra
Avatar
MagusMamurra
 
Viestit: 10
Liittynyt: 30.12.2009 15:38

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja Kronus » 08.03.2011 15:40

Falus ei ollut yhtä järkyttynyt kuin Kiirion. Hän ei pitänyt tapahtunutta tavattomana vaan ennemmin odottamattomana. Hän kyllä ihmetteli, miten kaukaa Kiirion oikein mahtoi tulla.

Falus ei lähtenyt kauas basaarista, sen verran vain että pääsi pois levottomimmalta alueelta. Hänellä oli laboratorionsa ja hän halusi tietää oliko sille tapahtunut mitään. Hän oli kyllä matkan johdosta pakannut jo tavaransa ja sulkenut tärkeät tavaransa varastoon lukkojen taakse, mutta hän halusi tarkistaa oliko varastolle tapahtunut mitään. Falus lupasi tavata Kiirionin huomenna sovitussa paikassa, Haeronin portilla, ja sitten he erosivat.

Pilosella, palattuaan heimonsa leiriin ja kyseltyään heimon vanhimmilta neuvoa, sai niitä yllin kyllin. Hän sai kuulla prinsessasta tarinan.

Paikallinen prinsessa oli tiettävästi kirottu julmasti. Eikä pelkästään prinsessa, vaan koko hänen sukunsa. Kirous oli suuren hengen langettama, ja annettu koska prinsessan suku oli loukannut henkeä. Henki näet asui suurilla tasankomailla, jotka prinsessan suku oli merkinnyt karttaansa, ja siten anastanut. Maat ja metsät, vuoret ja meret nimittäin kuuluivat hengille, eikä niitä voinut kukaan kuolevainen omistaa. Tasankomaa oli suuri, ja yhtä suuri oli henki ja sen voima. Siispä henki merkitsi prinsessan, ja teki tästä henkien omaisuutta, jotta kukaan kuolevainen ei voisi saada prinsessaa omakseen. Ja suuren hengen merkki prinsessassa oli niin vahva, että jokainen joka henkiin uskoi saattoi nähdä sen omin silmin.

Pilosella kuuli myös lesovikista ja haamuista, Mustan Metsän hengistä. Lesovik saattoi olla suuri kuin puu tai pieni kuin ruohonkorsi, ja se saattoi ottaa minkä tahansa muodon. Lesovik saattoi kiusata metsäänmenijöitä tai eksyttää heitä. Mutta lesovikin lumoukseen oli varma lääke: jos puki vaatteet ylleen takaperin, pystyi aina vapautumaan lumouksesta. Haamut olivat pelottavampia. Ne eivät olleet yhtä voimakkaita kuin lesovik, mutta olivat kyllä vaarallisempia. Ne vihasivat kuolemaa ja janosivat elämää, ja ainoa tapa välttää niitä oli naamioitua niiden kaltaiseksi.

Varhain seuraavana aamuna Kiirion, Pilosella ja Falus tapasivat sovitussa paikassa, Haeronin portilla. Falus kantoi suurta reppua selässään, minkä lisäksi hänellä oli raskaat laukut riippumassa molemmilla harteillaan. Laukuissa oli hajusta päätellen salvoja ja lääkeaineita. Hän pureskeli piippuaan hyväntuulisena. Hän ei selvästi ollut tottunut matkailemaan. Kiirion ja Pilosella saattoivat aavistaa, että Falusin hyvä tuuli olisi tiessään jo ennen puolta päivää.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Luku 1

ViestiKirjoittaja MagusMamurra » 09.03.2011 08:54

Aamu oli ihana,aurinko oli vasta nousemassa, ilma raikas ja maa kasteesta märkä. Pilosella käveli tien piennarta laahaten paljaita jalkojaan märässä ruohossa,mikä nautinto!
"Kiirion,kokeile sinäkin tätä varvaskylpyä",huusi Pilosella hieman edellä astelevalle haltialle. "Tämä auttaa sinua hengittämään vapaammin". "Falus haisee niin pahalle,että on pakko hengittää jalkojen kautta",Pilosella lisäsi,vilkaisten kujeellisesti pitkää yrttimaakaria.
Pilosella oli iloinen että oli vihdoin päässyt matkaan ja kohti seikkailuja!
MagusMamurra
Avatar
MagusMamurra
 
Viestit: 10
Liittynyt: 30.12.2009 15:38

EdellinenSeuraava

Paluu Peli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron