Kirjoittaja Kronus » 18.01.2012 15:17
Huone oli hämärä. Kynttilöitä ei selvästi oltu asetettu valaisemaan tilaa, vaan jotakin muuta tarkoitusta varten, jota Kiirion saattoi vain arvailla. Hän näki kuitenkin, ettei huoneesta vienyt ulos yhtäkään ovea. Oli vain portaikko ylempään kerrokseen, sekä kulunut puinen kohta lattiassa, joka saattoi olla avattava luukku.
"Vai haltia sittenkin?" hahmo lausui hieman epäluuloisena, mutta ei vihamielisenä. "Yritätkös huijata minua?" Ääni oli vanhan miehen. Hahmo kulki kiirehtimättä pienen sivupöydän luo ja laski maljansa sille. Sitten se jatkoi taas: "Vai että haltia, Shalerian kuninkaan linnassa? Saatat joutua vielä todistamaan sen... Mutta missä ovat minun käytöstapani? Pahoittelen, herra, mutta olen vanha alkemisti, ja työlleni omistettu, joten en nykyisellään juuri tapaa ketään. Nimeni on Zomos." Hahmo kulki taas arvokkaan rauhallisesti portaiden luo ja viittasi Kiirionia seuraamaan. "Tulkaa, ylhäällä valossa voimme istua, ja voin tarjota myös ruokaa. Teillä lienee nälkä. Tahdon kuulla lisää teistä, ja lupaan että myös minulla on teille kerrottavaa. Minä arvostan sellaisia asioita, kuten uusia ja tuntemattomia tietoja, tarinoita, lakeja, aineita, olentoja..." Zomos tarttui kaiteeseen ja lähti kiipeämään portaita ylös.
Ylempi kerros oli pyöreä kuten alempikin, ja sieltä nousi toiset portaat yhä ylemmäs, taas seuraavaan kerrokseen. Ovia ei täälläkään ollut, mutta ikkunoita oli, joista virtasi sisään lämmintä auringonvaloa. Ikkunat olivat kapeat ja muistuttivat tyyliltään linnan ikkunoita. Huoneessa oli paljon tavaraa: pyöreä pöytä ja kaksi tuolia, useita kirjahyllyjä joissa näkyi paljon pergamentteja ja niteitä, useita erilaisia kasveja erikokoisissa ruukuissa, ruoka- ja astiakaappi sekä liesi. Huone oli lievästä ahtaudesta ja sotkuisuudesta huolimatta varsin kodikas. Ikkunasta vilkaistessaan Kiirion näki olevansa tornissa, ylhäällä linnan yläpuolella. Viirit lepattivat alapuolella, linnan harjoilla, Vesemqua-suvun väreissä.
Harmaapartainen Zomos tummanpunaisessa kaavussaan kulki suoraan mutta rauhallisesti kaapin luo, ja otti esiin ruokaa. "Minulla on riistalintua, joskin se on jo muutaman päivän vanhaa. Hilloke sopii sen kanssa, ja erityisesti tuoreet juurekset ja sipuli. Minulla on myös hyvää viiniä ja kirkasta vettä." Zomos asetteli kaiken pöytään Kiirionin eteen. Samalla Kiirion näki hänen oudot piirteensä. Miehen oikea käsi oli kiiltävää metallia, hopeaa ja messinkiä. Kyseessä saattoi olla myös metallinen hanska, mutta se vaikutti jotenkin vähemmän todennäköiseltä. Vanhan miehen silmäluomien välistä ei näkynyt valkeaa eikä mustaa, vaan metallinen kiilto. Miehen silmät olivat kirkasta kultaa, luomesta luomeen. Mies ei tuntunut huomaavan Kiirionin ilmeitä, eikä katsonut häntä suoraan kasvoihin, ja vaikutti sanalla sanoen sokealta, vaikka kulkikin varsin määrätietoisesti.
Sitten Zomos istuutui pöytään ja otti ruokaa. Zomos sanoi: "Käy pöytään ja syö ja juo kanssani. Kerro minulle mistä tulet ja kuka olet, millainen on heimosi ja millaisia tapasi. Minua kiinnostaa tällaiset asiat, enkä valitettavasti pysty helposti tutustumaan maailmaan kuten tahtoisin."
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou