Puola, marraskuu 2041
Sky City Sofia
Petrus istui pienen asuntonsa ikkunalaudalla ja katseli ulos tuhkaan. Mitään muuta hän ei pystynyt näkemään, sillä sateen vuoksi tuhkaverho riippui tavallista matalammalla. Ikkunan alaosaan oli alkanut muodostua kuurakiteitä. Petrus tiesi, että talven koittaessa ikkuna muurautuisi jäästä umpeen. Siitä pystyisi katsomaan ulos vasta huhtikuussa. Hän huokasi. Eipä tuhkassa juuri katseltavaa ollutkaan.
Sky City Sofia oli ensimmäinen Eurooppaan rakennettu Sky City. Kiinassa niitä oli jo useita. Kaupungin kokoiset talot olivat yleistyneet Aasiassa sen jälkeen, kun kiistelty Sky City One valmistui eteläiseen Kiinaan vuonna 2014. Talo ei ainoastaan ollut kaupungin kokoinen, vaan se oli kaupunki. Sen sisällä oli asuntoja, maatiloja, puistoja, kouluja ja sairaala. Sillä oli oma palokuntansa ja poliisilaitoksensa. Sillä oli myös oma pormestarinsa. Eurooppaan vuonna 2039 rakennettu Sky City Sofia oli hyvin pitkälle ensimmäisen kaupungin kopio. Kaupungin alimmat kerrokset tarjosivat kurjat asuintilat suurelle joukolle matalapalkkaisia työntekijöitä. Petrus oli yksi heistä. Hän asui 18 neliöisessä yksiössä kaupungin 28. kerroksessa. Petruksen asunnossa ei ollut edes keittiötä, sillä sellaiset olivat paloturvallisuussyistä kiellettyjä alimpien kerrosten asunnoissa. Hän lämmitti ruokansa yhteiskeittiö Deltassa, joka oli koko kerroksen asukkaiden yhteisessä käytössä. Deltan vieressä olivat yksiöiden asukkaiden suihkutilat (perheasunnoissa oli omat kylpyhuoneet) sekä lasten leikkipuisto. Leikkipuistossa oli joskus ilmeisesti ollut keinut, hiekkalaatikko ja liukumäki, mutta paikalliset teinit olivat tuhonneet ne jo muutama vuosi sitten. Uusia ei ollut saatu tilalle. Sky City Sofian kaupunginvaltuusto ei katsonut tarpeelliseksi uhrata rahaa alempien kerrosten asukkaiden viihtyvyyteen.
Petrus yskähti. Ilmastoinnin kautta tuli jälleen käryä. Hän koetti sulkea pientä räppänää, mutta hälytysvalo alkoi heti vilkkua punaisena. Ärtyneenä Petrus jätti ilmastointikanavan rauhaan. Sky City Sofian ilmastointia valvottiin tarkasti. Useimmat kaupungin asukkaat eivät koskaan käyneet ulkona, joten heille oli luotava illuusio siitä, että sisätiloissa vallitsi ”ulkoilman raikkaus”. Euroopassa raikasta ulkoilmaa ei tosin ollut nähty vuosikymmeniin. Tämän illuusion luomiseksi joutuivat alempien kerrosten asukkaat kärsimään toisinaan äärettömän kehnosta sisäilmasta. Ylemmistä kerroksista johdettiin käryjä alempiin kerroksiin. Joskus sisään tulvi myös savua tai ulkoilmassa leijuvaa tuhkaa. Petrus kiitti kuitenkin onneaan siitä, että asui sentään niinkin ylhäällä kuin 28. kerroksessa. Kun hän töiltään ehti, hän kävi pelaamassa pokeria saksalaisen Hansin kotona 16. kerroksessa. Siellä ilma oli jatkuvasti paksua kärystä ja seiniin oli pinttynyt ylempien asuntojen keittiöistä alas johdettua rasvaa. Alimmista kerroksista käryt johdettiin lopulta ulos. Ilmastoinnin ainoa tehtävä Petruksen mielestä tuntuikin olevan se, että alimpien kerrosten käryjen luonnollinen nouseminen ylöspäin pyrittiin estämään kaikin mahdollisin keinoin.
Sky City Sofian kellarikerroksissa maan alla sijaitsivat sokkeloiset vankilat, joita kaupunkilaiset kutsuivat Katakombeiksi. Virallisesti tuo maanalainen vankiloukko oli nimeltään Vankileiri 38. Se oli ennen sijainnut maan päällä lähellä Varsovaa, mutta Sky City Sofian valmistuttua vankileiri oli siirretty sen uumeniin. Petrus ei onnekseen ollut koskaan nähnyt sitä. Mutta hän tiesi, että Sky City Sofian poliisit veivät toisinaan vankeja sen pimeisiin loukkoihin. Sieltä ei vielä koskaan ollut kukaan palannut takaisin. Petrus yritti elää nuhteettomasti, ettei joutuisi epäiltyjen listalle. Muutoin he voisivat viedä hänet pois. Aivan kuten he veivät Amberin.
Amber oli asunut Petruksen naapurissa. Hän oli ollut iloinen, punatukkainen brittityttö joka työskenteli keskikerroksen toimistokortteleissa siivoojana. Sitten eräänä päivänä Sky City Sofian keskusradiosta oli tullut ilmoitus, että poliisit olivat paljastaneet alemmissa kerroksissa toimineen Cotidie Vobiscumin terroristisolun. Keskushissit ja paloportaikot oli suljettu, eikä kukaan päässyt kulkemaan pois omasta kerroksestaan. Sitten kaikkien oli pitänyt mennä oman kerroksensa vartijan toimistoon henkilötodistuksen ja työpassin kanssa. Amber oli pelännyt ja itkenyt. Petrus oli nähnyt, miten hänet oli viety väkisin käytävältä toimistoon. Sen jälkeen Petrus ei enää ollut nähnyt Amberia. Eihän Amber mikään terroristi ollut, Petrus ajatteli usein. Cotidie Vobiscum teki paljon hyvää. Petrus ei vain halunnut olla järjestön kanssa missään tekemisissä, sillä hän pelkäsi liikaa. Hän ei halunnut kuolla vankileirillä. Vaikka elämä Sky City Sofian 28. kerroksessa oli parhaimmillaankin kehnoa, se oli silti elämää.
Petrus huokasi ja veti sänkynsä alta esiin puisen laatikon. Sen pohjalta hän kaivoi puolillaan olevan viinapullon. Se oli Sky City Sofiassa asuvien pohjoismaalaisten keitosta, ei mitään kunnon vodkaa, mutta sillä sai päänsä sekaisin. Petrus otti pullosta pitkän huikan. Elämä oli helpompaa, kun sitä ei tarvinnut elää selvin päin.