Uutta peliä

Paikka kaikelle viralliselle sekä peleihin liittymättömälle keskustelulle.

Uutta peliä

ViestiKirjoittaja Thaddeus Tripp » 09.04.2018 20:58

Hyviä visioita kyllä, kumpaakin kiinnostaisi pelata.

Mulla on viime aikoina ollut lähinnä päänvaivaa sen kanssa mitä tuon toisen porukan kanssa tekee ja mitä niille pitäisi vetää, voi olla että se viivästyy nyt kuitenkin taas muutamalla viikolla.

Yksi "suomipeli" jota on mietityttänyt vetää on Kekkosen-aikainen "x-files" Cthulhun säännöillä tai niillä mitä olen tässä kirjoitellut viime aikoina, satkupohjainen systeemi sekin jos kiinnostaa "pelitestata"...
Avatar
Thaddeus Tripp
 
Viestit: 79
Liittynyt: 17.10.2010 15:29

Re: Uutta peliä

ViestiKirjoittaja Kronus » 13.04.2018 12:55

Mulla olis tässä hamokonseptia: Pekka-Untamo Melartin

Ylioppilaslakki oli nyt kourassa ja stipendi muutettu liudaksi vieraita valuuttoja. Kesätyöt tai yliopisto eivät kiinnostaneet lainkaan verrattuna koko avaraan maailmaan. Pekka-Untamo pakkasi reppuunsa sanakirjan ja huuliharpun kun hän lähti maailmalle reissaamaan, tarkemmin ottaen vanhaa silkkitietä pitkin eksoottiseen Aasiaan. Matkallaan pekka näki ja erityisesti koki maailman aivan uudessa valossa. Hän löysi ensin vaeltavia hippejä, sitten yhteisen rauhan ja vapauden haaveen, sitten transendentaalisen meditaation, sitten intialaisen gurun ja rakkauden yhteisön, sitten portin sisältään. Ja sitten mentiin.

Paljastui että Pekka-Untamo oli aiemmassa elämässään ollut jättiläisten, Kalevan poikien isän veli, joka otti orjakseen Kullervon ja myi tämän sittemmin sepälle. Pekka oli myös kerran ollut Mysian kuninkaan adoptoitu perillinen, Telefus, jolloin hän oli onnistunut suututtamaan itsensä Dionysuksen ja saanut maistaa Akilleen keihästä. Ja kerran Kamadeva-Pekka-Untamo oli kiertänyt vartijat muuttumalla tuoksuvaksi etelätuuleksi ja herättänyt luoja-tuhoajan, Shivan, kukasta tehdyllä nuolella, jolloin tämä oli avannut kolmannen silmänsä ja polttanut hänet tuhkaksi, jolloin hänen rakkautensa oli levinnyt ympäri koko kosmoksen ja tartuttanut himon ihmiskuntaan.

Ja sitten, tuosta noin vain, Pekka-Untamo ei ollut enää entisensä. Hänen tajuntansa oli avautunut, mahdottomasta oli tullut mahdollista ja hän oli nähnyt menneisyyden lisäksi tulevaisuuden, jossa odotti uusi rakkauden aikakausi. Kun raha loppui Pekka-Untamo palasi Suomeen hippiaatteen lähettiläänä, mukanaan kiihdyttävät näkynsä ja rakkauden ja rauhan ilosanoma.

-----

Pekka-Untamo voisi olla siis taikuri, jos se sopii, jolloin kirjoittaisin muutaman valmiin hippihenkisen loitsun time/correspondence/life (mage the ascension) akselita. Sitten ei tarvis sohlata taikomissääntöjen kanssa kesken peliä. Tai sitten Peksukin vois olla ihan vaan vampyyri.
"The generation of random numbers is too important to be left to chance."
-Robert R. Coveyou
Avatar
Kronus
 
Viestit: 327
Liittynyt: 19.11.2009 12:57

Re: Uutta peliä

ViestiKirjoittaja kardinaali » 13.04.2018 15:43

Miihkali Arhippa Suontelo, Karjalan salakuljettaja

Itä-Karjalan Uikujoelta Vojatsun kylästä, nykyisin asuttaa evakkotilaa Kangasalla

Kangasalla Liuksialan kylässä voisi naapuritilan Selliinin isäntä kertoa pienestä evakkotilasta kysyttäessä näin:
”Tuo tila tuolla? Siellä asuu ne karjalan evakot, tai asuivat. Nyt siellä asuu enää se hiljainen nuori mies. Vanhukset kuolivat pois jo 50-luvun puolella. Surullinen tarina. Mukavia ne olivat, vanha isäntä Juhani ja sen vaimo Petronella. Olivat menettäneet toisen poikansa sodassa ja toinen oli vammautunut. Saivat täältä evakkoina tuon maatilan ja pitivät siellä karjaa. Sitten sinne muutti tuo hiljainen mies, on joku niiden sukulainen. Mukava mies sekin on, silloin kun sitä tapaa. En tiedä mitä tekee työkseen, ei ainakaan viljele tilaa.

Tampereella se käy riennoissa säännöllisesti. Vaimo sen usein näkee, kun on menossa iltalypsylle. Tuossa meidän tilan edessä on meinaan bussipysäkki ja siinä se mies, Miihkali sen nimi on, odottelee autoa. Ja ryssälässä se käy myös ainakin pari kertaa vuodessa. Ajaa sinne omalla autolla. Sillä on viisumi. Tuo sieltä meillekin viinaa, eikä koskaan ota maksua. Mukava nuori mies. Vaimo ei tosin tykkää. Itse se Miihkali ei pulloon koske.

Kauppa-autolta se ostaa aina maitoa, kaffetta, voita ja munia. Ja metsällä se tykkää käydä. On hyvä pyssymies kuulemma. Ja opetti Viitasen Tommille ansalankojen viritystä. Ei ole meidän hirviporukkaan tullut silti, vaikka pyydetty ollaan.

Nehän on kreikkalaiskatolisia nuo karjalaiset. Mutta kyllä se Miihkali tuli seuroihin, kun Ruoholahdessa pidettiin. Ei ajanut meidän kylän pappi pois, totesi vaan, että on se kumma kun karjalainen tänne tulee. Oli Ruoholahden emäntä tehnyt hyvät tarjottavat ja väki veisasi niin että kuului varmaan Roineen toiselle rannalle. Kyllä minä yritin saada sen Miihkalin huomaamaan ne nuoret tytöt siellä, mutta taisi karjalaista ujostuttaa, kun ei ollut sellaisen menoon tottunut.

Kyllä minusta se Niemisen Riitta olisi ihan hyvä emäntä Suontelon taloon. Ottaisivat lainan ja laajentaisivat navetan nykyaikaiseksi, niin pystyisivät elättämään itsensä. Kyllä tänne pitäjään penskojakin tarvitaan. Ja onhan siellä Vännillä se Raija, sekin on jo melkein nainen. Että kyllä täällä morsiamia on nuorelle miehelle, sen kun ottaa. ”

Osa Selliinin isännän kertomuksesta osuu kohdalleen, mutta ei aivan kaikki.
Miihkali varttui Itä-Karjalan Uikujoella Vojatsun kylässä. Talvisodan puhjetessa Miihkali ja hänen vuotta nuorempi veljensä Alisteri olivat vielä liian nuoria sotaväkeen, mutta Jatkosotaan veljekset kutsuttiin. Siinä vaiheessa oli jo suuri pelko siitä, että perhe joutuisi jättämään kotitilansa Uikujoella. Miihkali ja Alisteri olivat valmiita vaikka kaatumaan kotikyläänsä puolustaakseen.

Aunuksella Miihkalin pataljoona joutui ryssän saartorenkaaseen ja miehet otettiin sotavangeiksi. Siitä alkoi matka Perkjärven kokoamisasemalta kohti Borovitsin vankileiriä, jossa Miihkali muiden vankien tapaan eli kurjissa oloissa. Vuoden kestäneen vankeuden päätti teloitus joukkohaudan reunalle.

Miihkalin olisi pitänyt kuolla, mutta niin ei käynyt. Kun Miihkali kaivautui esiin joukkohaudasta, oli sotavankileiri jo tyhjennetty. Vangit oli vapautettu, teloitettu tai siirretty Siperiaan. Miihkali oli kuollut mies, joka kuitenkin puhui ja käveli. Ja kävelemään hän lähtikin, pitkän matkan aina Leningradiin asti.

Leningrad toipui sodasta. Stalin hallitsi Neuvostoliittoa ankaralla kädellä. Ihmisiä pakkosiirrettiin kolhoositiloille. Miihkali sai kuulla, että Suomi oli hävinnyt sodan ja että isot osat Karjalaa oli luovutettu Neuvostoliitolle. Murhe valtasi nuoren miehen. Hän koitti aloittaa elämäänsä uudelleen Leningradissa, mutta se ei tuntunut hyvältä. Miihkali kaipasi kotiin. Hän kaipasi sinne niin paljon, että lopulta lähti etsimään kotitilaansa tuhotulta Uikujärveltä.

Mikään Uikujärvellä ei ollut entisellään. Talot oli poltettu, pellot myllätty. Vanha ortodoksinen puukirkko oli ryöstetty ja häväisty. Kylän lähelle oli perustettu kolhoosi. Miihkali heittäytyi maahan ja suuteli sitä. Tämä oli hänen kotinsa, kaikesta häväistyksestä ja tuhosta huolimatta.

Suomalaisen miehen, etenkään kuolleen sellaisen, ei ollut helppoa asua yksin ja jälleenrakentaa pientä karjalaista kylää. Miihkalin puuhastelut herättivät pelkoa ja hämmennystä paikallisen kolhoosin asukkaissa, vaikka se ei ollut Miihkalin tarkoitus. Ennen pitkää miliisi kiinnostui asiasta ja teki Miihkalin elämästä niin hankalaa, että hänen oli jätettävä rakas kotinsa ja lähdettävä. Miihkali pakkasi reppuunsa niin paljon kotimaansa multaa kuin jaksoi kantaa, ja lähti jalkaisin ylittämään rajaa päästäkseen Suomeen. Miihkali halusi löytää perheensä.

Lopulta hän löysikin elämänhalunsa menettäneet, vanhat vanhempansa Kangasalta pitkän etsimisen jälkeen. Vanhukset koittivat viljellä savista maata, mutta se ei tuottanut riittävästi satoa. Miihkali sai kuulla veljensä Alisterin saaneen vakavan vamman päähänsä sodassa. Veli joutui viettämään koko loppuelämänsä sotavammasairaalassa.

Vain kolme kuukautta vanhempiensa löytämisen jälkeen Miihkali sai haudata isänsä, ja vuosi tämän jälkeen äitinsä. Vanhusten viimeisten toiveiden mukaan Miihkali asetti kumpaankin hautaan heidän oman kotimaansa multaa. Nyt Miihkalin vanhemmat lepäävät rauhassa Tampereen ortodoksisella hautausmaalla. Miihkali itse asuttaa evakkotaloa, mutta ei pidä karjaa tai viljele peltoa. Muutaman kerran vuodessa Miihkali matkustaa Karjalaan ja tuo sieltä aina hiukan lisää kotimaataan evakkotilalle. Hitaasti, mutta varmasti Miihkali aikoo muuttaa Kangasalla sijaitsevan savimaan Karjalan punaiseksi turpeeksi. Miihkali on myös aktiivinen Karjala-seuran jäsen. Hän ajaa karjalaisten evakkojen etuja ja toivoo hartaasti, että Karjala vielä kerran palautettaisiin Suomelle.

****

Tein Miihkalista kyvyiltään hyvin perus vampyyrin, eli otin animalismia, celeritya, presencea ja proteania. Kaikkia 1-2 tasoa. Miihkalilla on siis oma pieni maatila sekä auto (punainen Lada), jolla hän tekee matkoja rajan yli. Ajattelimme, että tällaiset matkat ovat ehkä olleet hahmojen yhteinen intressi aikanaan (Juran hahmo siis pystyy kuljettamaan Venäjältä päihteitä) ja sitä kautta hahmot ovat tutustuneet. Supon leipiin Miihkali on kenties halunnut/ajautunut siksi, että Karjalan salakuljetus on tehnyt hänestä hiukan vainoharhaisen. Miihkali pelkää, että Neuvostoliitossa hänen touhuistaan kiinnostutaan ja joku tulee hakemaan arvokkaan maa-aineksen takaisin.
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Uutta peliä

ViestiKirjoittaja kardinaali » 14.04.2018 10:39

Jotta tuo minun hahmoni konsepti vähän aukeaa, niin tässä linkki Studio Julmahuvin sketsiin, joka tuohon konseptiin innoitti:
https://www.youtube.com/watch?v=OdhHs63T3DU
Kuva
Avatar
kardinaali
 
Viestit: 503
Liittynyt: 19.11.2009 12:34

Re: Uutta peliä

ViestiKirjoittaja Thaddeus Tripp » 18.04.2018 19:18

Jees, huomenna ei onnaa valitettavasti mun puolesta, porukoita jeesataan mökillä. Ens keskiviikkona lähtölaukaus?

Hahmot vaikuttavat vallan toimivilta, kun molemmat ovat siviilipuolen tutkijoita niin ajattelin heidän olevan osa tällaista neljän hengen ryhmää joilla on yhteinen esimies. Kaksi muuta hahmoa/kollegaa ovat tosin viranomaispuolelta, samoin kuin esimies, mutta ajattelin että hengenheimolaisia löytyy tuohon aikaan erinäisistä seuroista. Ajattelin että aloitettaisiin peli alkuvuodesta 1968 ja käytäisiin vuotta läpi hiljalleen.

Loitsuja saa suunnitella etukäteen, kyllä, maagin säännöt on vielä enemmän ruosteessa kuin vampyyrien, meniks toi roten puolelle kun on valmis eikä improvisoitu loitsu? Saa tehdä valmiiksi loitsuja, tai tutkia uusia jos siihen käyttää in-game aikaa ja vaivaa, ja jos vampyyrin dissuja haluaa pallottaa uusiksi, sekin onnistuu ajan kanssa. Oma magia yms. toiminta olisi enemmän rituaalinomaista tai henkiolentojen kanssa pläräämistä, mutta tilaa riittänee kaikelle :)

Alkuasetelmana ajattelin tapaamista Heinolassa tämän viisikon kesken, ja keskustelua tilanteesta Lahden liepeillä, jota heidät on kutsuttu selvittämään. Eräs Heinolan rajalla asuva selvänäkijä on väittämäsä mukaan kohdannut spiritistisessä istunnossa yli viikko sitten Lahdessa hotellista kadonneet neuvostoliittolaisen delegaatin ja suomalaisen tehtaan vientipäällikön. Tapausta pidettiin epätodennäköisenä, kunnes kyseinen selvänäkijä ilmoitti tietävänsä yksityiskohtia jotka osoittavat hänen tietävän henkilöistä enemmän kuin voidaan pitää sattumana. Valitettavasti lehdistö on saanut asiasta jotain kautta vihiä, ja neuvostoliitosta on saapumassa lähiaikoina paikalle sikäläisen poliisin tutkija...
Avatar
Thaddeus Tripp
 
Viestit: 79
Liittynyt: 17.10.2010 15:29


Paluu Yleinen keskustelu & admin-ilmoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron