(Teidän puhelinkeskustelu jää nyt tuonne toiselle palstalle)
Seuraavana iltana Kirin sai hakea lainaksi Altairin autoa, jota Altair itse harvemmin käytti. Auto oli sen kerrostalon tallissa, jossa toimistokin sijaitsi ja Jasmin huolehti avaimista. Hänen avainlenkistään löytyivät myös monet muut Altairin 'tärkeät' avaimet, kuten avaimet kellariin, vinttikomeroon ja arkistohuoneeseen.
Vuoden 1948 musta umpikattoinen Pontiac odotti kiiltävänä ja puhtaana tallissa Kiriniä. Sen moottori käynnistyi helposti ja auto hyrräsi kuin unelma. Penkit olivat mustaa nahkaa ja paneelit kiiltävää, tummaa puuta. Se oli auto, jolla kelpasi ajella Broadwaylla.
He olivat varanneet runsaasti aikaa siirtymiseen Sorellan asunnolta teatterille ja saattoivat siis helposti keskustella ajomatkalla. Perjantai-iltana Manhattanilla oli tavallista enemmän liikennettä, mutta leveät ja suorat tiet mahdollistivat sen, että liikenne sujui ruuhkitta. Liikennevalot säätelivät sitä, milloin autot saivat ajaa ja milloin puolestaan jalankulkijoilla oli turvallista ylittää katu. Manhattanin puolelle oli alkanut viimeaikoina ilmestyä myös uusi näky: liikennevaloihin pysähtyvät autot saattoivat saada lupaa kysymättä tuulilasin pesun joltain kodittomalta. Vasta pesun jälkeen mies ojensi kätensä pyytääkseen palkkiotaan. Palvelu oli tehokasta ja nopeaa, mutta kuljettajien oli parasta aina varata jonkin verran kolikoita taskuunsa liikkuessaan Manhattanilla. Kulejttajat, jotka ansaitsivat kodittomien vihan päälleen, saivat seuraavissa liikennevaloissa kiven tuulilasiinsa.
Broadwayn teatterit olivat 40-luvulla kärsineet inflaation, eikä kukaan oikeastaan uskonut, että niiden loistoa voitaisiin koskaan palauttaa ennalleen. Silti yhä edelleen rooli Broadwaylla oli jokaisen yhdysvaltalaisen näyttelijän ja näyttelijättären unelma. Kaikki tiesivät, että teatterin ja elokuvien suuret nimet kävivät Broadwaylla etsimässä kykyjä. Kenties joku onnekas nuori näyttelijä voisi Broadwaylta päästä jopa Hollywoodin tähdeksi. Myös New Yorkin kerma huvitteli edelleen mielellään katsomalla musikaaleja ja nauttimalla väliajalla teatteriravintolan virvokkeita.
Theatré popularé ei ollut Broadwayn suurimpia tai kuuluisimpia paikkoja, mutta silläkin oli oma vankka kannattajakuntansa. Yleisössä oli selvästi enemmän boheemeja ja nuoria nousukkaita kuin suurimpien teatterien kävijöissä. Musta mies, joka oli pukeutunut viininpunaiseen uniformuun, oli ottamassa autoja vastaan teatterin edustalla ja ohjasi niitä teatterin takana olevalle paikoitusalueelle. Autopojat kiirehtivät avaamaan ovia ja parkkeeraamaan autoja niille varattuihin ruutuihin.
Itse teatteri oli sisältä pröystäilevän loistokas: kristallikruunut valaisivat aulaa ja lattian sekä pylväiden marmori loisti kuin puhdas lumihanki. Punaiset samettiverhot roikkuivat raskaasti ikkunoiden edessä. Aulan naulakossa oli täysi tohina, kun uniformupukuiset mustat miehet ottivat vastaan vieraiden juhlatakkeja ja turkkeja. Suuri kello aulan seinällä ilmoitti, että näytöksen alkuun oli aikaa 20 minuuttia. Yleisö näytti käyttävän ajan hyödykseen siemailemalla drinkkejä, joita saattoi ostaa aulassa olevasta baarista. Paikalla oli paljon väkeä, ilmeisesti näytös oli suosittu.